Natsi, kommari, sofinisti, feministi, narsisti, ikärasisti, muuten vain rasisti, kapitalisti tai joku muu.
Tarinan varjoon sidotuilla tunnemielipiteillään tosiasioita vääristelevät kansankiihottajat polttavat tulevaisuutemme kilpailukykyä kuin Nero Roomaa.
Tietoyhteiskuntamme on kuitenkin myös mahdollisuus tämän käytöksen sammuttamiseen, toisin kuin Rooman palon aikaisen hitaan tiedonkulun kerrotaan estäneen tehokkaiden paikallisten sammutustoimien käyttöönottoa eri puolilla tuhoutuvaa kaupunkia.
Otetaanpa yksi esimerkki hiljaisesti tapahtuvasta palosta, jota kaikki tuntuvat nykyaikana vain hymistelevän suuren roihahduksen edessä. Feminismi ottaa otettaan tasa-arvon aatteita keppihevosen lailla käyttävien ääriajattelijoiden aisoissa. Kaikki alkaa jo poikien systemaattiseksi muuttuneella syrjinnällä alakoulutasolta ja jatkuen siitä aina lukioikään asti. Kouluissa ääriajattelulle sielunsa myyneet opettajat ovat päättäneet uhrata elämänsä/uransa miesvaltaisen yhteiskunnan viimeiseen tuhoamiseen. Samaa tapahtuu läpi koko yhteiskuntarakennelman, josta heijastukset kuumottavat leikkejään aina perhearkeen asti. Historia toistaa itseään ja nyt on sofinistien vuoro maistaa omia lääkkeitään feministisen aatteen nöyryytyksen alla.
Tässä kamppailussa, kuten myös muiden ääriajattelijoiden taistoissa on ikävä kyllä lopulta vain häviäjiä, aatteiden syödessä lopulta omia lapsiaan.
Toisin kuin muut ”rikollisryhmät”, ääriajattelijat ampuvat myös ”siviilejä”.
Parhaat yksilöt pyritään tuhoamaan niin oman ryhmittymän, kuin myös tasa-arvoisesti asiaan suhtautuvien puolelta ja näin varmistetaan ääriryhmän nopea eteneminen tavoiteltuun lopputulokseen.
Kestääkö yhteiskuntamme tätä sisällissotaa eri maiden keskinäisessä kilpailussa, suurvaltojen vallatessa markkinoita maailmantalouden eri sektoreilla?
Olemmeko todella valmiita sammuttamaan parhaita kykyjämme vain saadaksemme omille aatteillemme valtaa. Onko koko ”sisällissota” jopa taas kerran jonkun vieraan vallan aiheuttama huijaus, jonka maalaama kaunis maailmankuva osoittautuu lopulta vain kohtalokkaaksi petokseksi?
Onnellisuutta emme ainakaan löydy sotimalla ja tulevia sotakorvauksia maksettaessa ei kukaan enää tule tunnustamaan omaa syyllisyyttään tapahtumiin.
Parempi siis ulvottaa palokelloja jo ennen suurta tuhoa ja taistella rehdin, oikeudenmukaisen ja itsenäisen Suomen puolesta.
Tarinan varjoon sidotuilla tunnemielipiteillään tosiasioita vääristelevät kansankiihottajat polttavat tulevaisuutemme kilpailukykyä kuin Nero Roomaa.
Tietoyhteiskuntamme on kuitenkin myös mahdollisuus tämän käytöksen sammuttamiseen, toisin kuin Rooman palon aikaisen hitaan tiedonkulun kerrotaan estäneen tehokkaiden paikallisten sammutustoimien käyttöönottoa eri puolilla tuhoutuvaa kaupunkia.
Otetaanpa yksi esimerkki hiljaisesti tapahtuvasta palosta, jota kaikki tuntuvat nykyaikana vain hymistelevän suuren roihahduksen edessä. Feminismi ottaa otettaan tasa-arvon aatteita keppihevosen lailla käyttävien ääriajattelijoiden aisoissa. Kaikki alkaa jo poikien systemaattiseksi muuttuneella syrjinnällä alakoulutasolta ja jatkuen siitä aina lukioikään asti. Kouluissa ääriajattelulle sielunsa myyneet opettajat ovat päättäneet uhrata elämänsä/uransa miesvaltaisen yhteiskunnan viimeiseen tuhoamiseen. Samaa tapahtuu läpi koko yhteiskuntarakennelman, josta heijastukset kuumottavat leikkejään aina perhearkeen asti. Historia toistaa itseään ja nyt on sofinistien vuoro maistaa omia lääkkeitään feministisen aatteen nöyryytyksen alla.
Tässä kamppailussa, kuten myös muiden ääriajattelijoiden taistoissa on ikävä kyllä lopulta vain häviäjiä, aatteiden syödessä lopulta omia lapsiaan.
Toisin kuin muut ”rikollisryhmät”, ääriajattelijat ampuvat myös ”siviilejä”.
Parhaat yksilöt pyritään tuhoamaan niin oman ryhmittymän, kuin myös tasa-arvoisesti asiaan suhtautuvien puolelta ja näin varmistetaan ääriryhmän nopea eteneminen tavoiteltuun lopputulokseen.
Kestääkö yhteiskuntamme tätä sisällissotaa eri maiden keskinäisessä kilpailussa, suurvaltojen vallatessa markkinoita maailmantalouden eri sektoreilla?
Olemmeko todella valmiita sammuttamaan parhaita kykyjämme vain saadaksemme omille aatteillemme valtaa. Onko koko ”sisällissota” jopa taas kerran jonkun vieraan vallan aiheuttama huijaus, jonka maalaama kaunis maailmankuva osoittautuu lopulta vain kohtalokkaaksi petokseksi?
Onnellisuutta emme ainakaan löydy sotimalla ja tulevia sotakorvauksia maksettaessa ei kukaan enää tule tunnustamaan omaa syyllisyyttään tapahtumiin.
Parempi siis ulvottaa palokelloja jo ennen suurta tuhoa ja taistella rehdin, oikeudenmukaisen ja itsenäisen Suomen puolesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.