Tykkään kuunnella äänikirjoja, dekkareita varsinkin. Mietin kuitenkin miksi ihmeessä on niin paljon ruotsalaisen kirjoittamia dekkareita kun niistä en jostakin syystä välitä. No kyseinen pulju onkin ruotsalainen..on ne ovelia, kauppamiehiä.
Äänikirjat
Anonyymi
11104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jätä ruotsalaiset dekkarit kuuntelematta tai vaihda puljua.
Lue suomalaisia dekkareita. Itse tykkään brittidekkareista. Ei haittaa mua palvelun toimittaja.
Tykkään myös britti-dekkareista. En eriryisemmin pohjoismaalaista.
En kelpuuta lukemistoon - minulla on usein tarve katsoa (lukea) sitä tekstiä taannehtivastikin - ja kuunnelmat on jo olemassa.
Et ole ainoa joka tuota ylitarjontaa ihmettelee.
Itse myös äänikirjojen ystävä ja kierrän useimmiten kaukaa ruotsalaisnimisten kirjailijoiden tarjonnan, (joukossa saattaa olla norjalaisiakin).
Ne (Norja, Ruotsi, Tanska) kirjat joita olen kuunnellut ovat hyvin pitkäveteisiä ja tuplasti liian pitkäksi venytettyjä teoksia, kirjoja vaivaa liian paljon joutavanpäiväisiin arjen yksityiskohtiin jumittaminen eli ovat täynnä jaarittelua. Synkkyys, epärealistisuus ja liika raakuuksilla mässäily tuntuu olevan varsinkin norjalaisten ja ruotsalaisten tavaramerkki. Ehkä kuvittelevat ettei normaali kiinnosta lukijoita vaan pitää kilpailla siitä kuka keksii "mehukkaampia" kidutuskeinoja tai muuta vastaavaa. Kirjoissa on usein pölkyllä päähän lyötyjä ultra-alykkäitä sarjamurhaajia jotka seonneet jostain naurettavasta syystä, esim. lapsena väärän väriset sukat puettu vastoin tahtoa ja sen vuoksi pitää kostaa mitä eriskummallisimmilla ja julmimmilla tavoilla koko yhteiskunnalle.
Yksi asia mikä myös vaivaa hieman on että ei tule mitään yhteiseen kulttuuriin samaistumisen tunnetta kuin kotimaisissa kirjoissa.
Kotimaisissa dekkareissa viehättää tarinan tehokas kuljetus, väkivalta ei ole yliampuvaa suolenpätkillä mässäilyä, tapahtumat realistisia, ei jaarittelua, hahmot ovat kiinnostavia ja sellaisia joita melkein jokainen suomalainen kohtaa elämässään.
Kotimaiset dekkarit ovat usein myös sopivan mittaisia (lyhyitä) teoksia joissa on se hyvä puoli että niitä voi kuunnella uudelleenkin joskus vuotta myöhemmin eikä haittaa vaikka muistaisi juonen koska pitkitettyä ja tylsää yksityiskohtiin jämähtämistä ei ole.
Pidän e-kirjojen lukemisesta, en niinkään äänikirjoista. Äänikirja on jotenkin passiivinen tapa, lukemisen voi paremmin jaksottaa.
Luen noin yhden kirjan viikossa.
Äänikirja on monille työn lomassa sopivaa ajankulua jos ei radion aivoton hölötys tai musiikin kuuntelu miellytä.
Olen kuunnellut äänikirjoja jo yli 10 vuotta. Pidän varsinkin dekkareista. Seppo Jokisesta lähtien. Mukava kuunnella vaikka lenkillä ollessa tai ihan vaikka leväten.
Aivan. Nykyään äänikirjavalikoimakin on todella laaja ja runsas verrattuna takavuosiin.
Sehän se äänikirjoissa on mukavaa että samalla voi touhuta muuta, ei mene aika "hukkaan".
Äänikirjat👍