Tapasimme eilen sattumalta. Hämärässä neonvalojen alla. Kysyin sinulta jotakin, muttet vastannut. Myöhemmin soitit ja pyysit luoksesi. Kesti hetken kunnes osasimme toisiamme kuunnella, mutta sitten tuntui siltä kun olisimme tunteneet vuosikaudet. Koko maailma pysähtyi hetkeksi kietoen sinut ja minut hellään syleilyynsä. Opetin sinulle kuka olet, ja sinä opetit minut rakastamaan sitä - sinua.
Illalla olin uupunut päivän jälkeen. Käännyin pois ja halusin olla hetken toisaalla. Kun käännyin takaisin, sinulla oli jo toinen. Sanoit ettei mikään muutu ja uskon sua. Jaksan odottaa 10 vuotta sitä hetkeä, että jälleen sattumalta tapaamme eräänä aamuna. Kaksi samanlaista. Minä ja sydämeni.
Illalla olin uupunut päivän jälkeen. Käännyin pois ja halusin olla hetken toisaalla. Kun käännyin takaisin, sinulla oli jo toinen. Sanoit ettei mikään muutu ja uskon sua. Jaksan odottaa 10 vuotta sitä hetkeä, että jälleen sattumalta tapaamme eräänä aamuna. Kaksi samanlaista. Minä ja sydämeni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..On...Luen taas kiireissäni, ihmettelen sinua?Vaikka emme kohdanneet???
On ihmeellistä, miten toisen kirjoittamat kauniit sanat tuntuvat niin paljon tärkeämmiltä ja henkilökohtaisemmilta luettuna näin kuin kuultuna laulun sanoissa, tai nähtynä elokuvissa. Ehkä se johtuu siitä, että muusikon ajatellaan kirjoittavan vain saadakseen kuulijoita. Minä kirjoitan lähinnä siksi että tekee mieli sanoa jotakin, mutten osaa säveltää. Niin taitaa olla myös monella muusikolla.