Jos ajattelemme ateismin kulta-ajan 2010 luvun ateistista spritualismia, eli henkisyyttä. Ja siitä esitettyjä pohdintoja. Niin voimme esittää kysymyksen, miksi silloin ja onko vieläkin tärkeää se, että ateisti kokee henkisyytensä ilman kontekstia yliluonnollisuuteen?
Mitkä ovat ateismin henkisyyden pääesiintymismuodot?
Onko siirtyminen kohti yksilöateismia muuttanut ateismin, sen harjoittajan ja henkisyyden suhdetta?
Mitkä ovat ateismin henkisyyden pääesiintymismuodot?
Onko siirtyminen kohti yksilöateismia muuttanut ateismin, sen harjoittajan ja henkisyyden suhdetta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla ei ole mitään henkisyyttä , en edes tajua mitä se voisi olla.
Spiritualiteetti ateismissa koetaan ilman kontekstia yliluonnollisuuteen. Se oli ja on eräs asia, jota ateismin teoreetikot ovat pohtineet.
https://www.youtube.com/watch?v=Q_1l90CovBk&t=146s
Sam Harris tiivistää asian hyvin. Jos henkisyydellä tarkoitetaan sitä, että kokee rakkautta, kykenee kokemaan syvää ihailua luonnon kauneuden edessä tai saa hienoja elämyksiä musiikista ja taiteesta, niin kyllähän me kaikki kai olemme kaikki henkisiä olentoja. Eri taso onkin sitten kuinka moni alkaa tietoisesti hakemaan erilaisia mielensisäisiä kokemuksia meditaation ja muun kautta, mutta kyllähän tätäkin on moni tietämättään tullut harrastaneeksi erilaisten rentoitus-harjoitusten tai joogan kautta.
Mitä kauemmas uskonnot siirtyvät ja mitä enemmän ateismi kehittyy, sitä epätoivoisemmaksi teistit ajautuvat. Nyt on teistit joutuneet jo turvautumaan trollaukseen. Häpeällistä! Itse näen teistien käytöksen pilkkaavan omaa Jumalaansa, sekä uskonnollisia oppejaan.
Eiköhän naureta vartti mutaatioille, jotka näyttävät keskisormea jumalalleen ja uskonnollisille opeilleen.
Universumissa tapahtuu kehitystä koko ajan. Aivan kuten vauva kehittyy ja älykkyys kasvaa jo lapsuudessa. Kaikki pitäisi olla ainakin uskovien mukaan älyllisen toiminnan ansiota. Tätä kehitystä pidetään jumalallisena johdatuksena ja suunnitelmallisena.
Ateismissa ei tunneta näitä muuttujia, vaan luomisen reaktiot ovat spontaaneja, eivät suunnitelmallisia. Elämälle sopuisat olosuhteet syntyvät itsestään, ei ole henkistä perusmuuttujaa, jolla olisi tarkoitus.
Se on yksi jonka tarkoitus on aina paha. Eikä se haise.
Eikös spiritualismi ole huuhaata, jolla ei ole tekemistä ateismin kanssa! Itse olen kai gnostilainen pakan, jolla ei ole tarvetta ateistiseen julistamiseen, mutta vielä vähemmän uskonnolliseen pötyyn. Henkisyyttä ja hengellisyyttä on varmasti ateisteissakin, jopa enemmän kuin pöljimmissä uskovaisissa.
Ainoa henkisyys on kunnon pieru. Siinä on hajukin todisteena, ja se tulee syvältä.
Ihminen voi olla henkinen, vaikkei hänellä olisi tippaakaan uskonnollista hengellisyyttä, koska hengellisyyteen liittyy aina uskominen, se että uskoo jonkun olevan olemassa.
Henkisyys tulee sanasta hengittäminen, ja ihan luonnollinen asiahan se hengittäminen on, joten uskonnoissakaan ei ole mitään yliluonnollista, vaan ne perustuu luonnollisiin asioihin jotka on antropomorfisoitu.