Pahus. Sivua ei löytynyt.

NÄIDEN TAKIA JEESUKSEN VAATIMUS ON EHDOTON:

Paavi Urbanus II aloitti ristiretket kutsumalla Clermontin kaupunkiin Keski-Ranskaan kirkolliskokouksen keskustelemaan Jerusalemin vapauttamiseksi.
 Sinne ei tullut ainoastaan kirkon miehiä, vaan myös ritareita ja vasalleja, niin etteivät läheskään kaikki mahtuneet kaupunkiin, vaan monet asuivat ympärillä olevissa kylissä, teltoissa tai paljaantaivaan alla. 
Siellä paavi selosti kristittyjen osaksi tulleita kärsimyksiä Palestiinassa ja kehoitti kaikkia lähtemänään sotaan Pyhän maan vapauttamiseksi: 
Sellainen yritys olisi itse Jumalan tahto, ja itsekukin saisi syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen autuuden.

 "Te, jotka olette surmanneet veljenne. niin paavi puhui, "te, jotka olette tarttuneet aseisiin isiänne vastaan, te, jotka olette tehneet salamurhan sekä ryöstäneet toisten omaisuutta, leskien ja orpojenkin, lähtekää nyt vapauttamaan Jerusalemia, jos sielunne on teille rakas, sillä se on Jumalan tahto..."

 "Se on Jumalan tahto, se on Jumalan tahto!" huusi yhteen ääneen monta tuhatta innostunutta henkeä, ja ritarit, vasallit, papit, ylhäiset ja alhaiset tunkeutuivat paavin ympärille saadakseen hänen vihkimänsä, punaisesta villakankaasta tehdyn ristin kiinnitettäväksi vasempaan olkapäähänsä merkiksi siitä, että he ottivat osa retkeen. 
Tämän merkin johdosta sanottiin retken osanottajia ristiretkeläisiksi ja itse hanketta ristiretkeksi .Polvilleen langeten ristiretkeläiset lupasivat, etteivät laskisi aseitansa, ennen kuin olivat vapauttaneet Pyhän maan uskottomilta (1095)" (WSOY: Jokamiehen maailmanhistoria)." 

30-vuotinen sota
Tappajat eivät ole koskaan velttoilleet verta vuodattaessaan, kun ovat Raamatusta saaneet käskyn teoilleen: "Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän. Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!" Tätä noudattivat myös ne esi-isämme, jotka Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin johdolla läksivät vuonna 1618 kolmeksikymmeneksi vuodeksi Eurooppaan tappamaan katolilaisia - Jumalan nimeen, tietenkin:

"Kun kummatkin sotajoukot olivat paikoillaan, ratsasti Kustaa Aadolf keskelle taistelurintamaa. Siellä hän pysähtyi, otti toisella kädellään hatun päästään ja tarttui toisella miekkansa kahvaan, korotti äänensä ja sanoi: "Armollinen Jumala, joka pidät voiton ja tappion kädessäsi, käännä kasvosi, meidän, palvelijoittesi puoleen. Kaukaisesta maasta ja rauhallisista asunnoista olemme tulleet tänne taistelemaan vapauden, totuuden ja evankeliumin puolesta. Anna meille voitto pyhän nimesi tähden, amen!"
(WSOY: Jokamiehen maailmanhistoria)

Kun esi-isät olivat päässeet eroon ruotsalaisista ja venäläisistä,. alettiin tappaa omia veljiä ja sisaria.

Mutta tämä löytyi.