7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
8. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
---
15. Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.
16. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
18. Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
19. Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
20. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
Tästä jo äskettäin keskusteltiin, ja uskovien selitys kahdelle eri luomiskertomukselle oli, että tämä toinen on ihmisen näkökulmasta esitetty.
Noista jakeista voidaan tehdä se johtopäätös toki, että kasvikunta (paratiisi) oli valmis ja ihminen laitettiin sinne, mutta noiden jakeiden 18-20 tulkintaa en ymmärrä.
Niissähän sanotaan selvästi, että Jumala TEKI (ei siis niin, että oli jo tehnyt) ihmiselle avun (eläimet), joista ei kuitenkaan sopivaa löytynyt.
8. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.
9. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun.
---
15. Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.
16. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
17. mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
18. Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".
19. Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva.
20. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.
Tästä jo äskettäin keskusteltiin, ja uskovien selitys kahdelle eri luomiskertomukselle oli, että tämä toinen on ihmisen näkökulmasta esitetty.
Noista jakeista voidaan tehdä se johtopäätös toki, että kasvikunta (paratiisi) oli valmis ja ihminen laitettiin sinne, mutta noiden jakeiden 18-20 tulkintaa en ymmärrä.
Niissähän sanotaan selvästi, että Jumala TEKI (ei siis niin, että oli jo tehnyt) ihmiselle avun (eläimet), joista ei kuitenkaan sopivaa löytynyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos jaksat etsiä, varmaan on joku jotain tuohon selitellyt, voin mäkin jotain selittää. Se, että nämä kaksi kertomusta on ihan peräkkäin raamatussa viittaa mielestäni siihen, ettei niissä kirjoittajan (toimittajan) mielestä ole ollut mitään häiritsevää.
Erillään toisistaan ne vaikuttavat kronologisesti keskenään ristiriitaisilta. Hebrean aikamuodoista en osaa sanoa, onko niissä mikä ero "teki" ja "oli tehnyt" välillä.
Myyttisten kertomusten lukemisessa mielestäni tärkeää on ajatella, mitä kertomus sanoo minulle, mikä on sen sanoma, miksi se on säilynyt.
Voiskohan olla, että jälkimmäinen luomiskertomus pyrkii kertomaan enemmän siitä, mitä varten luotiin?