Miten pettäminen muutti sinua?

Teki minusta 👻🖤.

No kerropa aloittaja omakohtaisia kokemuksia .

Ensireaktio pettämisestä ja sen käsittely:
Järkytys, sitä seurasi suunnaton tiedonjano ja avoimet keskustelut puolison kanssa. Koin suunnatonta alemmuudentunnetta itsestäni puolison vakuutteluista huolimatta. Tärkeää oli puolison osoittama katumus ja tieto siitä, ettei pettämisessä olleet tunteet pelissä
- pelkkä hetkellinen fyysinen tyydytys.

Parempi parisuhde:
Asioiden käsittelyn jälkeen tunneyhteys puolisoon parani, samoin seksi. Voin sanoa, että löysimme toisemme uudestaan ja teemme yhdessä töitä parisuhteen eteen. Haluamme molemmat rauhallisen yhteisen loppuelämän.

Syiden ymmärtäminen:
Pettämisen aikainen arjen pyörittäminen ja padotut syvimmät tunteet, niin halut ja pelotkin, johtivat pettämiseen. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Meidän välinen rakkaus ei kuitenkaan koskaan ollut kuollut, oli vain seksitön vaihe.

Miten muutuin?
En voi sanoa tulleeni vahvemmaksi, mutta jollain tapaa elämä on kovettanut sisintä. Välillä rakkauden täyteiset elokuvat ja sosiaalisen median onnen hehkuttamiset ärsyttävät. Puhdas ikuinen rakkaus tuntuu tekopyhältä. Katkeruutta? Vain sinä ja minä -ajattelu on kadonnut. Olen myös itse avoin tulevaisuudelle ja mahdollisille ihastuksille.

- Ap

Niin kyllä sen pettämisen muistaa ,En valitettavasti
Voi tajuta miksi kaksoiselämää voi ihminen elää
mutta näitä riittää .Minua on petetty ja se jätti haavat
toipuminen kesti oman aikansa.

No kyllä se pettäminen on ollut kaikin puolin antoisaa ja omasta mielestäni olen saanut elämääni uusia tuttavuuksia, sekä hauskoja hetkiä. Se miltä se minun vaimosta tuntuu, niin ei vaikuta minun päätökseen pettää millään tavalla. Eikä minun syyt pettämiseen liity vaimooni millään tavalla, vaikka usein ajatellaan että syy johtuu automaattisesti joko suhteen huonosta vuorovaikutukseen liittyvistä asioista, tai että vaimo ei anna, tai että vaimo ei miellytä. Tollaset väitteet ei todellakaan pidä paikkaansa minun kohdallani. Minun syyt pettämiseen on useimmiten se että minusta on kiva pettää ja näyttää kavereille kuinka helposti naisia saa niihin hetkiin. Ja joskus olen halunnut tehdä jotain muuta mitä ei vaimon kanssa voi tehdä ja joskus syy on ollut että minusta on hauska nähdä miten vaimoni reagoi milloin milläkin eleellä, teolla tai jotain vastaavaa. Hauskaa kuitenkin on ollut joka kerta kun olen ollut pettäjä

Ei muuttanut, samat elämänarvot edelleen. Elämä vie eteenpäin.

Muutti, rikkoi, loukkasi, satutti, tuhosi ja harjoitti kaiken.. Minut, lapset, perheen.. Perheellä tarkoitan lasten isovanhempia ja muita sukulaisia. Vuosien salaisuuksien, valheiden ja kaksoiselämän jälkeen mikään ei tule olemaan enää edes eroperheenä lähelläkään sitä mitä ennen.

Puhumalla asioita ei saa enää selvitettyä riittävälle tasolle koska luottamusta on rikottu toistuvasti ja toinen jää edelleen jatkuvasti salaisuuksista ja valheista kiinni vaikkei ole enää muuta menetettävää kuin loputkin rippeet luottamuksesta ja yhteyksistä "perheeseen". Yhteys on myös ollut jo vuosia poikki, asioista olisi ehkä ollut syytä keskustella oman "perheen" kanssa, ei niiden lukemattomien toisten naisten kanssa. Ratkesiko ongelma exän keinoin? Vai aiheuttiko lisää ongelmia?

Omat arvot ja moraali on vahvistunut entisestään. Ajatus siitä, etten ikinä itse haluaisi aiheittaa itselleni tai läheisilleni vastaavaa kipua ja tuskaa. Rajat suojelevat itseäni ja muita tarpeettomalta kivulta.

Toinen osapuoli on yrittänyt oikeuttaa tekoaan "huonolla parisuhteella". EI, se ei oikeuta tekoja. Kuka tahansa on vapaa lähtemään, sen voi tehdä muita arvostaen ja kunnioittaen. Toisella on myös oikeus elää omaa elämää haluamallaan tavalla, mutta hyväksyttävä, että se on tehtävä jossain toisessa suhteessa, jos toinen osapuoli saati lapset on alusta saakka tehnyt selväksi ettei kyseinen elämä ole sellaista, jota he itselleen haluavat.

Yritän luottaa muihin ihmisiin ja kohdistaa luottamuspulan vain siihen, joka sen rikkoi. Valitettavasti naisia on haettu myös lähipiiristä, se rikkoo uskoa ihmisiin. En tiedä pystyisinkö enää jatkamaan yhtään suhdetta yhdenkään pettämisen jälkeen, toivon että asioista, ongelmista ja ajatuksista voisi keskustella aiemmin. Toivon että tulisin kuulluksi suhteessa, ja kuuntelemaan rajojani. Todennäköisesti tulen myös päättämään tulevia suhteitani liian heppoisin perustein, koska olen myös saanut kantapään kautta oppia ettei yrittäminen ja sopeutuminen kannata. Parasta erossa silti on, että jatkossa tulen olemaan suhteessa omasta halustani, omia toiveitani kuunnellen, enkä siedä ja sopeudu kaikkeen muita varten, siis pitääkseni lasteni perheen kasassa.

Ja suhde ei ollut kamala ja huono, ongelmat olivat lähinnä kahden hyvin erilaisen ihmisen erimielisyyksiä pienistä asioista. Toisen rakentama kaunis kulissi, todellisuuden paljastuttua kaikki yhteiset vuodet muuttuivat toisenlaisiksi. Hyvät muistot haihtuivat savuna ilmaan ja jäljelle jäi vain selitykset jatkuvasta ikävästä ilmapiiristä ja taustalla pyörivästä salatusta elämästä. En enää tunne koko ihmistä, eikä tuo ihminen ole enää edes sellainen johon haluaisinkaan tutustua, en edes lasten vuoksi. Kenelläkään ei ole oikeutta kohdella minua tai lapsia kuten tuo ihminen ja hänen naisensa kohtelivat.

Kiitos jakamistanne ajatuksista.

Olen unohtanut mainita, miten petetyksi tuleminen kaiken pohjamudissa rypemisen jälkeen sai minut panostamaan itseeni ihan uudella voimalla. Tavallaan annoin luvan itselleni olla itsekkäämpi ja on luja tahto näyttää, että pääsen tavoitteisiini. Tämä on osa vielä käynnissä olevaa eheytymisprosessiani.

Ei säily arvo. Rehellisesti tunnet itsesi huonoksi siitä eteenpäin kun olet kuviossa. En suosittele. Menee kuukausia ja mustut sisältä.

Vaimon käynti vieraissa muutti minun suhtautumista naisiin, mutta vaimon elämää enemmän, kun joutui avioehdon takia lähtemään tyhjin käsin maailmalle.

Ei minun pettämiset ole muuttaneet elämänarvojani mitenkään. Olen ikään kuin hyväksynyt, että petän. Syy ei ole parisuhteessa, vaan omassa vaihtelunhalussa ja ehkä osittain oman egon kohotuksessa.

Peitän pettämiseni niin hyvin kuin pystyn, joten en petä esimerkiksi tuttujen/kaverien seurassa, enkä omalla paikkakunnalla. Siksi tilaisuuksia pettämiseen tarjoutuu olemattoman vähän.

Olen jäänyt kiinni pari kertaa pettämisestä, ja siitä seuranneessa sopassa esittänyt katuvaa ja sillä hetkellä katunutkin (lähinnä tuottamaani tuskaa), mutta syvällä sisimmässäni kuitenkin tiennyt, että asia tulee toistumaan.

Opetti ettei ollut hyvä juttu. En enään pettäisi. Tuli paska olo.

Oma erheeni aikanaan, yli sukupolvi sitten opetti sen, että en halua tehdä sitä ikinä enää toiselle, ennemmin eroan. Ja tuo toinen ei sitä erhettä saanut ikinä tietää, mutta itselleni se virhe oli tuskallinen läpi kahlattava, vaan ihan oikein se.

Sitten olen ollut ottavana osapuolena, pariinkin otteeseen, karma ilmeisesti tasaa tilejä, ja niistä olen oppinut pari asiaa:

-Ihmisen kyky anteeksi antamiseen on valtava
-Ihmisen kyky itsepetokseen on sitäkin suurempi
-Ihmisen kyky typeryyteen on loputon

No sinällään mitään noista en kadu, kaikki on opettanut paljon ja osaltaan tehneet minusta sen olion joka nyt olen, niin hyvässä kuin pahassakin, toivottavasti enemmän edellistä olisi nyt käytettävissä.

Great Whitea lainatakseni "once bitten, twice shy"

Hyvä opetus oli ja muuttui kyllä arvot elämän.

Aika perusteellisesti. En muuttunut vahvemmaksi, enkä paremmaksi. Siten kun yleensä sanotaan, "läheisten tuki ja välittäminen" iski naamaan tosi myrkyllisesti. Kärsin valtavasti, koska menetin työn, parisuhteen, kotini, mökkin, kotipaikkakuntani, yhteyden lapseeni, anoppinippivanhemmat ja terveyteni samanaikaisesti, samaan aikaan kun luottopuolisoni talutti hehkuvin poskin entiseen kotiini uuden morsiamensa kuin sovitusti. Lähes vieläkin vaikea uskoa, että niin voi vaan käydä.

Kävin itkemään missä sattui, kuten kuullessani lastenlauluja. Leikkisyys ja iloisuus, jota olin tuntenut nuorten teini,-ikäisten kanssa vaihtui ahdistukseen ja ikuisuuteen, mutta esiin aina muuta, niin etten syyllistäisi expuolisoani ja ettei lapsi kärsisi. Aloin vihaamaan tuttaviani ja halveksitaan heidän pysyviä parisuhteita ja naiviutta nykyisestä elämäni tilasta, - heidän mukaansa minun piti näyttää ja plaa plaa plaa, mutta tunsin olevani vain surullinen. Jos menetyksiä ei olisi ollut yhtäaikaa niin paljon, olisin voinut jaksaa paremmin. Sellaisen sikailupettämisen jälkeen se oli heille tärkeää, mutta minä en jaksanut. Minusta tuli kyyninen ja katkera, mutta edelleenkin tuen läheisiäni ja esitän muuta. Ihan mitä vaan odottavat ollakseen onnellisia.

Mitä kivaa siinä on, pervo?

Mielestäni pettäminen pelasti nykyisen suhteeni lasteni isään. Olisin muuten jo lähtenyt..

Tulin kyyniseksi. Tuoreen avioparin nähdessäni tiedän jommankumman pettävän toisen ennemmin tai myöhemmin. En suosittele ketään luottamaan kehenkään. Luota vain itseesi.