Mikä mahtoi olla? Eikös hän ollut jonkinlainen sotakirjeenvaihtaja Buurisodassa. Silti patsasteli räätälin keksimässä wannabe-sotilasasussa läpi sodan. Samoin kuin Stalin. Saksassa tietenkin natsit veivät tämän suorastaan taiteeksi, Göringkin, ilmavoimien kapteeni, ylensi itsensä (Sudenpentujen ylikenraalimarsalkan tyyliin) Valtakunnanmarsalkaksi. Eikä Suomikaan aivan vapaa tästä nuoleskelusta ollut. Erikoisinta on että sama jatkuu monarkioissa edelleen. Prinssit ovat vähintään kommodoreja vaikka ainoa kokemus on uiminen kesäpalatsin ankkalammessa. Luulisi oikeita ammattisotilaita viiksettävän että niitä sotilasarvoja joiden eteen he ovat joutuneet työskentelemään vuosikymmeniä jaellaan joillekin lahjoina.
Churchillin sotilasarvo?
Anonyymi
421605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Churchill oli Kadettioulun käynyt ratsuväkiupseeri.
Hän komensi lyhyen aikaa pataljoonaa Ranskan rintamalla 1.MS:ssa.
Viittaisi majurin tai everstiluutnantin arvoon.
Prinssitkin joutuvat kyllä käymään sotilaskoulutuksen ennen upseerinarvoja.
Göring oli Pour Le Meriten ansainnut hävittäjäkomentaja.Hänet ylennettiin kapteenista kenraaliksi , sitten Hitlerin toimesta marsalkaksi ja lopuksi Valtakunnan marsalkaksi.
Marsalkan arvoon nyt Suomessa menemättä tämä ylensi mm. Häyhän sotamiehestä upseeriksi yli kaikkien sotilasarvojen, osoittaen samalla ettei ymmärtänyt ettei sotilasarvo ole palkinto vaan virkatehtävä.
Sotilasarvossa ylentäminen on myös palkitsemiskeino.
Rauhan aikana se on harvinainen,mutta sodan aikana hyvin tavallinen.
Tosin yleensä pysytään oman kategorian sisällä.
Toisaalta ylentäjä on yleesä harkinnut ylennettävän olevan kykenevä hoitamaan uuden arvon mukaista tehtävää.
Häyhä oli varusmiehenä saanut aliupseerikoulutuksen ja arvoltaan alikersantti.
Suora ylennys upseeriksi oli kyllä harvinaista,mutta ei ainutlaatuista.
Olipa Hermann Göringin myöhemmistä vaiheista mitä mieltä hyvänsä niin hän oli käynyt nuorena kadettikoulun ja toimi hävittälentäjänä länsirintamalla. Hän saavutti sodan aikana 22 ilmavoittoa, joilla sai oikeutetuksi Saksan armeijan korkean kunniamerkin ’Pour Le Meriten’, jonka myöntämisperuste oli 20 ilmavoittoa! Göring oli siten lentäjä-ässä, joka sodan lopussa johti Richthovenin lentorykmenttiä!
<<Viittaisi majurin tai everstiluutnantin arvoon.
Prinssitkin joutuvat kyllä käymään sotilaskoulutuksen ennen upseerinarvoja.>>
Englannissa pystyi perinteisesti ostamaan upseerinviran /-arvon ja suursillin tapaus viittaa juuri tällaiseen menettelyyn. Hän oli kuuluisaa sukua, laiska ja rikas. Gallipolin tapaus viittaa täydelliseen kyvyttömyyteen kenttätehtävissä sotahommissa.
Englannissa oli tyypillistä kuinka joku rikkaan suvun lahjaton poika maksettiin rahalla jonkun rykmentin komentajaksi, tyypillisesti ostettiin everstiksi ja sitten joukko pantiin jonnekin riistomaahan riehumaan. Jälki oli kaameaa sekä omien että riistettyjen keskuudessa.
Kapteeni Antti Pennanen kieltäytyi kapteenista suoraan evertiluutnantin arvoon ylentämisestä Petsamon sotatoimien hoitamisesta Talvisodan aikana. Piti ylennystä sopimattomana ja kateutta aiheuttavana.
Myöhemmin Jatkosodan jälkeen yleni kenraaliksi asti.
Täyttä pötyä.
Tavanomainen brittikaunainen valehtelija esittelee laajaa tietämättömyyttään.
Entisinä aikoina ( ennen 1800-lukua) Britanniassa kyllä pääsi ns.herrasmies upseeriksi hyvin lyhyellä perehdyttämisellä,mutta ammatti opittiin sitten käytännössä.
Miksi ei 1-Maailamnsodan kapteeni olisi voinut olla marsalkka 2-ms.?
Görin oli sotasankari. Vituttaako?
Häyhä ei enää kyennyt sotahommiin jatkosodassa haavoittumisensa vuoksi. Hänen ylentäminen oli palkkio isänmaan puolesta.
Saattoi hyvinkin olla kuten nähtiin. Jäi vaan kaikki oppi ja kokemus saamatta mikä yleensä kapteenin ja marsalkan välillä työtehtävissä kertyy.
Ja kyvyttömyydestä sotatehtäviin sotilasarvo? Marski oli todellakin pihalla!
Göring yleni poliittisen asemansa ansiosta.
Hänoli jo 1934 mm.Preussin sisäministeri ja takasi suurimman osavaltion poliisin uskollisuuden natseille.
Hän nimitti 50 000 apupoliisia SA-miehistä ja ajoi heidän ja SA:n voimilla kommunistit kaduilta.
Vähemmästäkin on kiitollinen valtio antanut jalkaväen kenraalin arvon.
Göringhän oli myös parlamentin puhemies, ilmailuministeri ja 1935 alkaen myös ilmavoimien komentaja.
Marsalkkoja on tehty paljon vähemmilläkin ansioilla.
Vänrikin arvo oli tunnustus sotilasansioista.Aivan oikea ratkaisu.
Englannin prinssit ovat koulutettuja upseereita,molemmat myös helikopterilentäjiä ja
Afganistanissa palvelleita.
Hallitsijoilla on yleensä korkea sotilasarvo,koska he ovat muodollisesti maansa asevoimien ylipäälliköitä.
Nykyaikaisen monarkian eräs tehtävä on tarjota kansalle elävä ihminen, monarkki, joka edustaa kruunua eli valtiota. Englanniksi sotilas taistelee "for Queen and Country" ja ruotsiksi "för Kung och Fosterland".
Suomen viitekehyksessä sanottiin varmaan joskus "kodin, uskonnon ja isänmaan" puolesta, kun ei täällä monarkkia ole.
Niinpä kuningasperheen jäsenet myös vastaavasti perehtyvät monenlaiseen sotilaalliseen toimintaan. Tämänlainen hallinnon sisäinen edustaminen toimii ihan hyvin. Kyllä monarkioissa tavalliset valtion virkamiehet mielellään osallistuvat eri tilaisuuksiin, missä on myös joku kuninkaallinen mukana. Kuninkaalliset voivat antaa syyn esim tavallista paremmalle näkyvyydelle mediassa.
Tasavallassa kasvaneen on ilmeisen vaikea sisäistää sitä, että monarkiassa kuninkaallisen pääsyvaatimus tehtäviinsä liittyy syntyperään tai siihen, että joku kuninkaallinen on halunnut kyseisen henkilön puolisokseen.
Joillakin kansalaisilla voi olla mielipiteitä kuninkaallisten elämäntavoista tai tekemisistä, mutta kuninkaallisia he ovat siitä huolimatta. Näin monarkia toimii.
Kaikki tietävät, ettei kuninkaalliset prinssit ja prinsessat ole itse valinneet kohtaloaan. He eivät ole pyrkineet asemaansa millään kyynärpäätaktiikalla. Heidät on siihen määrätty maan perustuslaissa synnyttyään vallanperimysjärjestykseen. He edustavat menneitä ja sukupolvia omalla tavallaan, ja voivat tuoda esille itse tärkeinä pitämiään epä-poliittisia asioita.
Briteissä Trooping of the Colour -paraati on tämän hengen huippuhetki vuodessa, Ruotsissa -- vaatimattomammin -- vähän vastaava on televisioitu kansallispäivän iltasoitto, kun iso sotilasorkesteri soittaa kuninkaalleen sotilasmusiikkia veden äärellä Tukholman linnan puutarhassa, alkavan kesän ollessa kauneimmillaan ja illan jo hämärtyessä.
Kyllä siinä kenen tahansa mieli herkistyy, kun tietää että kuningatar Elisabet II on tehnyt tätä jo 1950-luvulta ja kuningas Kaarle XVI Kustaa 1970-luvulta. Selkä suorassa, ilme peruslukemilla. Kumpikaan ei ole osaansa valinnut.
Ei herkisty. Itseäni tasavaltalaisena oksettaa ja voin pahoin katsellessani kuningattarien showta. Ällöttävää tekopyhyyttä!
Siinäpä se. Kun Britannian tai Ruotsin monarkki seisoo armeijansa tai parlamenttinsa edessä, kyseessä ei ole tekopyhyys, vaan aito, ainutkertainen tilanne.
Monarkki on syntynyt tehtäväänsä, jota jo hänen esivanhempansa ovat hoitaneet. Politiikassa ihmiset voivat vaihtua, mutta monarkki ei vaihdu, kunnes siirtyy ajasta ikuisuuteen.
On kokonaan eri asia, miten näitä tilanteita rakennetaan yleisöä varten. Brittien monarkkia koskeva kuvamateriaali leviää ympäri maapallon, Britannian lisäksi kuningattaren hallitsemiin muihin maihin, Kansainyhteisöön ja siinä sivussa Suomeenkin. Saarivaltio Britannia olisi ilman kuninkaallisia aivan toisenlainen kansainväliseltä näkyvyydeltään.
Kyllä he vaan ovat osansa valinneet. Valinta on tehty olemalla kieltäytymättä tittelistä. Kuningatar Kristiina luopuikin kruunusta kesken kaiken ja hän olisi halutessaan myös voinut heti täysi- ikäiseksi tultuaan voinut olla huolimatta ko. kruunua.
Tämä meidän Kristiina taitaa yhä vieläkin olla alallaan niitä erikoisempia tapauksia, joka sai jo aikalaisiltaan runsaasti huomiota. Myös Ulriikka Eleonoora luopui hallitsijan roolista varhaisessa vaiheessa, siirtäen tehtävänsä aviomiehelleen Fredrikille, joka oli tullut Ruotsiin myöhempien aikojen suomalaisille tutusta Hessen-Kasselista.
Monarkioissa saatetaan kuitenkin pitää hyvänä asiana tasavaltaan verrattuna sitä, että kuninkaalliset eivät ole päässeet asemaansa jatkuvan valtataistelun jälkeen. Näin kuninkaalliset voivat olla poliittisesti neutraaleja ja edustaa koko maataan.
Tuo "kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta" on vanha kokoomuksen vaalilause.
Yllättävän monessa sotaa käsittelevässä uudehkossakin romaanissa vilahtelee harvakseltaan viittauksia uskontoon.
” Tuo "kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta" on vanha kokoomuksen vaalilause.”
Puhdasta valetta! Iskulause on perua vanhemmalta ajalta jo ennen Kokoomuksen perustamista!
Koti, uskonto ja isänmaa on suomalainen konservatiivisia arvoja kuvaava iskulause.
Iskulause on suomalainen muunnelma saksankielisistä sanoista ”Kirche, Kinder und Küche” (suom. ”kirkko, lapset ja keittiö”), joilla keisari Vilhelm II:n puoliso Augusta Viktoria aikanaan kuvaili saksalaisten naisten keskeisiä arvoja.
Sanontaa käytettiin Suomessa erityisesti maailmansotien välisenä aikana.
Suomessa ylipäällikkö Mannerheim lopetti ensimmäisen päiväkäskynsä talvisodan alkaessa sanoihin ”me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta”.
Suomen kristillisdemokraatit valitsi lauseen ”koti, uskonto, isänmaa” yhdeksi vuoden 2011 eduskuntavaalikampanjansa vaaliteemaksi. Perustuslaillinen oikeistopuolue piti yleisohjelmassaan kotia, uskontoa ja isänmaata ”ideologisina perusarvoina, joille vapaa suomalainen yhteiskunta rakentaa tulevaisuutensa” ja määritti niillä olevan ”ratkaiseva merkitys suomalaisen yhteiskunnan perusteiden vahvistajina”.
Churchillin sotilasarvo oli eversti.
Hitleristä voi olla montaa, tai sitten vain yhtä mieltä mutta tässä asiassa hänellä oli ryhtiä. Ei hyväksynyt nuoleskelevien alaistensa esittämiä kunniamerkkejä vaan tyytyi 1MS:n ylikorpraalina saamaansa rautaristi-1:een.
Marskilla ei moisia estoja ollut. Hyväksyi muitta mutkitta Mannerheim-ristin kaikki arvot kerralla. Hyvä ettei keksinyt ja myöntänyt vielä Mannerheimristin ritariristiäkin itselleen.
Valehtelet.
Mannerheim-risti oli Marskin idea eräiden ulkomaisten ristien,kuten Yrjön Ristin ja Viktorian ristien vastineeksi.
Marski hyväksyi presidentin esityksestä ja Mannerheim-ristin ritarien aloitteesta M-ristin molemmat luokat itselleen.
Mitään erillistä M-ristin ritariristiä eiollut.
Kunnian mies ei olisi hyväksynyt mitään itsenäisyyden ajan helyjä muita kuin ulkomaiden myöntämiä. Nyt vesitti maineensa harakkana jota kaikki kiiltävä viehättää.
Kuitenkin jo suunnitteli sellaista, Göringin malliin joka jo ehti myöntääkin rautaristin ritariristin itselleen. Komean kokoinen peltilämiskä olikin jopa ison miehen kaulassa!
Suomessakin jaellaan sangen avokätisesti reservin ylennyksiä näkyville poliitikoille vaikkeivät olisi suorittaneet yhtään kertausharjoitusvuorokautta. Puolustusvoimien poliittista ylipäällikköä eli presidenttiä ei onneksi kuitenkaan ylennetä Ylikenraalimarsalkaksi.
Ei jaella.
Kyllä ylennysperusteena on sijoitus sodanajan organisaatioon,mihin myös liittyy koulutus ao. tehtävään.
Poliitikoilla on yleensä takanaan paikallinen ja valtakunnallinen maanpuolustuskurssi, joka rinnastetaan kertausharjoitukseen.
Presidentin ylipäällikkyys on poliittinen, eikä edellytä mitään sotilasarvoa.
Mannerheimin lisäksi on upseerin arvo vain Ahtisaarella ja Niinistöllä, molemmat kapteeneja.
Mauno Koivisto ylennettiin reservissä sotamiehestä suoraan alikersantiksi vasta vuonna 1968, kun Koivistosta tuli pääministeri.
Maanpuolustuskurssin yhtenä perusajatuksena on se, että ko. kurssllainen jatkaa kriisioloissa samoissa/samanlaisissa tehtävissä kuin rauhan aikanakin. Eli ei niitä poliitikko-reserviläisiä mihinkään sodanajan organisaatioon marssiteta. Ontuva ylennysperuste, Tosiasiassa kyse on nuoleskelusta.
Kurssilaiset ovat usein myös sodan ajan organisaatioissa tai niitä välittömästi tukevissa.
Kurssilaiset ovat pääasiassa eri alojen asiantuntijoita,ei poliitikkoja.
Ylennys ei johtunut pääministerin asemasta,vaan kaikki sotaan osallistuneet reserviläiset ja nostomiehet saivat tuolloin arvoasteen lisää.
Se oli valtiovallan tunnustus pelastajilleen.
Eikä maksanut mitään.
Koivisto sai kerralla kahden arvon ylennyksen .
Eli jätettiinkö sitten sodan aikana varusmiehenä palvelleet ylentämättä?
Löytyykö mitään lähdettä tälle yleiselle kaikkia reserviläisiä ja nostomiehiä koskeneelle ylennykselle?
Kun keskustelupiiri Kekkosen ympärillä kallistui hyväksymään minun näkökantani Kekkonen sanoi:
- Ettepä ole ylentänyt pääministeri Mauno Koivistoa.
- Alikersantiksi, herra tasavallan presidentti.
- Vai ihan alikersantiksi, puolustusneuvoston puheenjohtaja niin korkeaan asemaan.
- Herra tasavallan persidentti, kun pääministeri ei ole käynyt sotakouluja, ajattelimme että hänet ylennetään ensin aliupseeriksi ja vähän myöhemmin upseeriksi.
Presidentti käännähti Koivistoon päin ja huudahti:
- Pääministeri Koivisto, onnittelen ylennyksen johdosta!
- Minkä ylennyksen, kysyi Koivisto joka ei ollut tilanteen tasalla.
- Alikersantiksi ylennyksen, Kekkonen sanoi.
- Olisin minä tyytynyt korpraalin arvoon.
- Ei sinua uskallettu jättää korpraaliksi, me muistimme Napoleonin ja Hitlerin.
Kaikki hörähtivät nauramaan ja Kekkonen lähti onnittelemaan Koivistoa kädestä pitäen."
https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=6690#p42683
Koulutukseltaan Sandhurstista valmistunut ratsuväenupseeri ja lopulliselta sotilasarvoltaan majuri, mutta korotettiin väliaikaisesti rintamalla everstiluutnantiksi johtamaan rykmenttiä.
WC:n lopullinen sotilasarvo oli eversti, joksi hänet ylennettiin 1941.
Winston ehti upseerina sotia Masdin muslimifanaatikkoja vastaan Omdurmanissa,mutta erosi armeijasta,kun ei päässyt buurisotaan.
Hän lähti sitten sinne kirjeenvaihtajaksi,joutui vangiksi ja pakeni.
Teki sodan jälkeen kirjan,jolla nousi kuuluisuuteen.