Eläinten oikeuksista puhuttaessa käsitellään usein niitä kärsimyksiä, joita aiheutetaan koe-eläimille laboratorioissa, turkiseläinten häkkikasvatukseen ja tuotantoeläinten kohteluun teollistyyppisessä maataloudessa. "Oikeutta lemmikeille" kuitenkin väittää, että myös lemmikki-eläinten pitäminen on eläinten oikeuksien rikkomista. On tietnkin selvää, etteivät lemmikkien kärsimykset ole samaa luokkaa kuin teollisesti kasvatettujen tuotantoeläinten tai koe-eläinten kokemat. Mutta on kiistatonta, että lemmikit eivät saa viettää lajille tyypillistä elämää, ne eivät saa elää vapaudessa eivätkä sosiaaliset eläimet saa elää lajitovereidensa keskuudessa. Useille eläinoikeusihmisille on lemmikin pitäminen myös yksinkertaisesti vastenmielistä, sillä lemmikki elää orjamaisessa asemassa.
MORAALITONTA TEKOA EI VOI PERUSTELLA VERTAAMALLA SITÄ SUUREMPAAN RIKOKSEEN
Mies, joka hakkaa vaimoaan ei voi puolustella tekoaan vertaamalla sitä Natsien juutalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana. Tämä sama moraalisääntö pätee myös lemmikkien pitoon. Vaikka turkiseläinten asema tarhalla on kauhistuttava ja vaikka lääketehtaan laboratoriossa kittuu koe-eläimiä, ei näiden eläinten kärsimykset mitenkään oikeuta tuottamaan vähjäisintäkään kärsimystä lemmikkinä käytetylle eläimelle. Vaikka lemmikkinä olo tuottaisi eläimielle vain lievää kärsimystä, niin silloin lemmikin pitäminen on moraalisesti tuomittavaa ja lajiriistoa. Lemmikin olosuhteita tulee verrata luonnossa eläviin eläimiin. Myös arvot, joiden perusteella lemmikin elämää arvioidaan, tulee ottaa luonnosta. Esimerkiksi Leena Vilkka perusteli lemmikkien hyvää asemaa sillä, että niitä kohdellaan persoonina. Vilkan arviointi on käsittämättömän ihmiskeskeinen. Luonto, vapaus ja lajityypillinen elämä ovat niitä arvoja, jotka eläimelle kuuluvat.
HASSUN NÄKÖISET KOIRAT
Monet koirat näyttävät hassuilta koska joku ajattelematon koiraihminen on joskus saanut ajatuksen:"Tehdäänpä oikein hauskan näköinen koira." Sen jälkeen hän on aloittanut "jalostamisen". Sana "jalostaa" ei tietnkään ole oikea, sillä "jalostamisen" seurauksena jotkut koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuksista. Niinsanotun "jalostuksen" seurauksena koirilla on yli 300 perinnöllistä sairautta tai vammaa. Emme tietnkään väitä, että sairaus tai vamma olisi jotenkin tuomittavaa, tai vammaisten eläinten synnyttäminen olisi väärin. Mutta asetamme kyseenalaiseksi sen, että ihminen leikkii koiran fyysisillä ominaisuuksilla aiheuttaen samalla pitkäaikaisia, tuskallisia, elinikäisiä sairauksia. Kysymme myös, onko ihmisellä ylipäänsä oikeutta ottaa eläimiä luonnosta ja muokata niiden perinnöllisiä ominaisuuksia. Eikö eläimen tulisi itse saada valita sukupuolikumppaninsa. Ongelmaksi nousee myös se, että hankkiessaan koiran, ihminen tulee osalliseksi "jalostusbisnestä" ja osasyylliseksi sairaan jalostuksen jatkumiseen. Kaikki koirathan ovat enemmän tai vähemmän jalostettuja. Hankkimalla hyvin lähellä sutta olevan koiran voisi ihminen välttää tämän ongelman, mutta villieläimen ottaminen lemmikiksihän on ehdottomasti tuomittavaa.
KUINKA SOPEUTUNEITA LEMMIKIT TODELLA OVAT
Kun koiria on jalostettu, ovt ne ulkonäöltään muuttuneet huomattavasti, eivätkä enää paljoa muistuta kantamuotoaan sutta. Ulkonäön muuttaminen aiheuttaa tietynlaisen harhan, sillä koiran psyykkinen puoli ei välttämättä ole paljonkaan muuttunut sudesta. Esimerkiski professori Erkki Pulliainen on kirjassaan Koiran luonne ja käyttäytyminen tuonut hyvin esiin, miten koiran käyttäytymisessä tulevat esiin sudelle lajityypilliset vaistotoiminnat. Kennelbisneksen edustajat tietnkin väittävät, että villin suden piirteet ovat koirasta kadonneet, ja koira on täysin sopeutunut elämään 20 neliön kaupunkiyksiössä. Tällaiset väitteet ovat hyvin käyttökelpoisia silloin, kun puolustellaan rahan tekemistä eläinten avulla. Väittäväthän esimerkiksi turkistarhaajat, että he ovat parissa sukupolvessa jalostuksen avulla kehittäneet kettulajikkeen, joka on täysin sopeutunut elämään ahtaassa häkissä. Samanlainen perustelu on muilla tuotantoeläinten kasvattajilla. Monet pitävät myös kissaa ihmiskotiin täysin sopeutuneena eläimenä. Kuitenkin kun lemikkikissoja on päässyt vapaiksi eristyneille saarille, ovat nämä kotikissat osoittautuneet tehokkaiksi saalistajiksi, jotka ovat tuhonneet osan saaren luonnollisista lajeista sukupuuttoon. Samalla tavoin kuin kissassa asuu pinnan alla metsästäjä, asuu muissakin lemmikeissä niiden "villi" lähisukulainen. Tällaisen villin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt vapassa luonnossa ja vapassa luonnossa eläin elää täydemmin ja onnellisemmin. Sitä, kuinka paljon lemmikkien jalostuksessa alkuperäisen eläimen lajityypilliset vaistotoiminnot ovat muuttuneet on tarkkaan ottaen vaikea, ellei mahdoton sanoa. Ulkonäöstä tätä ei voi päätellä: valkoiseksi muutamassa sukupolvessa jalostettu kani tai rotta ei ole oleellisesti vähemmän villi kuin harmaan sävyn säilyttänyt lajitoverinsa. Vaikka koira ulkoisesti muistuttaisi sutta, ei se välttämättä ole yhtään vähemmän psyykkisesti muuttunut kuin villakoira.
ELÄIMEN ONNEN PSYKOLOGIAA
Eläimen tunnetiloista ja onnellisuudesta on tietenkin vaikea tehdä päätelmiä, koska eläimeltä ei voida kysellä sen tuntemuksia. Ongelmana onkin, että eläimen omistaja heijastaa eli projisoi omia tuntemuksiaan eläimeen. Koska lemmikit ovat useimmiten hankittu tyydyttämään omistajan rakkauden tarpeita, kuvitellaan eläimenkin kokevan lämmön, kiintymyksen ja hellyyden tuntemuksia. Niinpä koiranomistaja tarkkaillessaan nopeasti liikehtivää koiraansa saattaa ajatela:"Onpa koirani innokas", vaikka itse asiassa on kyse siitä, että koira on ahdistunut ja kärsii jännityksestä. Voi olla, että koirat yleensä kärsivät liian monimutkaisen, ihmisille suunnitellun ympäristön aiheuttamasa kroonisesta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, joka voisi ihmisellä vastata skitsofreniaa, ja lisäksi jatkuvasta lievästä masennuksesta. Eläimen tunnetilojen ja onnellisuuden tulkinta onkin aina subjektiivista ja oman lemmikin oloa pidetään erinomaisena. Parempi olisikin arvioida naapureiden lemmikkien asemaa ja sitä, viettävätkö ne elämisen arvoista onnellista elämää. Yleensä tulisi päästä eroon asenteesta, että ihmisen eläimiin kohdistamat rakkaudentunteet oikeuttavat kohtelemaan eläimiä ihmisen mielihalujen mukaan. Lemmikithän ovat ihmisille nimenomaan rakkauden kohteita, mutta eikö olisi parempi, että ihmiset käyttäisivät rakkauden kohteina ihmisiä eikä eläimiä. Moni tyttö paijaa ja halaa kyllä innokkaasti koiraa sen tavatessaan, mutta moni ihan kunnon mies jää ilman mitään huomiota.
SOSIAALISET ELÄIMET JOILTA ON RIISTETTY KUMPPANIT
Koirat ja sudet elävät vapaassa luonnossa laumoissa ja ovat luonteeltaan erittäin sosiaalisia eläimiä. Sanotaan, että eläessään ihmisten kanssa koirat luulevat ihmisä toisiksi koiriksi. Tähän vaikuttaa myös se, että koiranpennut vieroitetaan emosta luonnottoman varhain, sillä tarkoituksella, että voimaksta sitoutumista omaan lajiin ei tapahtuisi. Jos ihmislapsi vieroitettasiin samallatavoin eroon äidistään liian varhain, johtaisi tämä psyykkisten sairauksein syntymiseen. Mutta voiko ihminen täyttää koiran sosiaaliset tarpeet. Meidän mielestämme ihminen ei ole koiralle toisen koiran veroinen kumppani. Tämänhän jokainen näkee, kun talutushihnassa ulkoilutettu koira tapaa toisen koiran. Yhteiset hajut, yhteiset vaistotoiminnot tekevät toisesta koirasta sopivamman kumppanin. Tässäkin ilmenevää lajisortoa voisi kuvailla esimerkillä siitä, suostuisitko siihen, että oma lapsesi pistettäisiin viettämään lähes kaikki päivänsä vain koirien seurassa. Kuitenkin ihmiset riistävät koiranpennut emoltaan ja kuvittelevat itse olevansa niille parempaa seuraa. Meidän mielestämme myöskään 15 minuuttia päivittäin koirapuistossa (koirien keskitysleirissä) ei riitä tyydyttämään koirien biologisia soisiaalisia tarpeita.
ELÄINLÄÄKÄRIMAFIA
Suomessa eläinten hyvinvoinnin valvomista virkamiehinä toteuttavat eläinlääkärit. Eläinlääkärit ovat kuitenkin riippuvaisia lemmikkieläimistä ja niiden omistajista, sillä suuri osa todella hyväpalkkaisista eläinlääkäreistä joutuisi työttömäksi, jos ihmiset luopuisivat lemmikkien pitämisestä. Tämän takia eivät eläinlääkärit ole kovin inokkaita kertomaan eläinten kärsimyksistä ja jalostuksen aiheuttamista sairauksista. Kuka nyt sahaisi omaa oksaa altaan.
MITÄ ON TEHTÄVÄ ?
CTavoittena on, että ihmiset luopuisivat lemmikkien pidosta, ja hyväksyisivät ajatuksen, että eläimet kuuluvat luontoon. Ensimmäisenä välitavoitteena on vapaaehtoinen luopuminen uusien lemmikkien hankkimisesta. Erityisessä asemassa ovat ensimmäistä lemmikkiään hankkivat, eli lapset. Tavoitteena on tukea vanhempia, jotka lapsen kinuamisesta huolimatta pysyvät lujina vanhemman roolissaan eivätkä yritä tyydyttää lapsen rakkauden tarpeita lemmikin avulla vaan huolehtivat lapsen tarpeista itse. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on, että lemmikkien pitäminen kielletään lailla. Tätä ennen kannatetaan lainsäädännön kiristämistä eläinten hyvinvointia ja lemmikki-eläinten omistamista haittaavaan suuntaan. Esimerkiksi sairaita eläimi-ä jalostava kennelinpitäjä tulisi saattaa tuotevastuuseen ja hänen tulisi maksaa synnynnäisitä vioista johtuvat eläinlääkäri ja leikkauskulut koko koiran elämän ajalta. Lemmikkieläimen kohtelu ei myöskään saisi olla omistajan energisyyden ja mielialojen varaan, vaan kohtelu pitää normittaa. Minimiulkoiluajat ja pisimmät yksinoloajat tulee kirjata lakiin. Eläinten hyvinvoinni parantamiseksi sosiaalisille eläimille, koirille, tulisi perustaa päiväkoteja, joihin työssä käyvät lemmikkien huoltajat voisivat viedä koiransa lajitovereiden seuraan työpäivän ajaksi. Koska ennen pitkää kävisi ehkä niin, että koirat eivät enää suostuisi vapaaehtoisesti lähtemään päivätarhasta ihmisen mukaan, voitaisiin koiraryhmät siirtää luontoon reservatteihin. Näihin reservaatteihin voitaisiin myös sijoittaa ne koirat, joita omistaja ei enää voi kunnolla pitää oman fyysisen kunnon heikennyttyä tai elämänolosuhteiden muuttuessa. Näissä reservaateissa samankokoiset (liian epätasaisten tappelujen välttämiseksi) koirat voisivat elää laumassa ihmisten ruokkiessa niitä. Näiden reservattien perustamiseen voitaisiin hakea rahaa EU:lta.
MORAALITONTA TEKOA EI VOI PERUSTELLA VERTAAMALLA SITÄ SUUREMPAAN RIKOKSEEN
Mies, joka hakkaa vaimoaan ei voi puolustella tekoaan vertaamalla sitä Natsien juutalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana. Tämä sama moraalisääntö pätee myös lemmikkien pitoon. Vaikka turkiseläinten asema tarhalla on kauhistuttava ja vaikka lääketehtaan laboratoriossa kittuu koe-eläimiä, ei näiden eläinten kärsimykset mitenkään oikeuta tuottamaan vähjäisintäkään kärsimystä lemmikkinä käytetylle eläimelle. Vaikka lemmikkinä olo tuottaisi eläimielle vain lievää kärsimystä, niin silloin lemmikin pitäminen on moraalisesti tuomittavaa ja lajiriistoa. Lemmikin olosuhteita tulee verrata luonnossa eläviin eläimiin. Myös arvot, joiden perusteella lemmikin elämää arvioidaan, tulee ottaa luonnosta. Esimerkiksi Leena Vilkka perusteli lemmikkien hyvää asemaa sillä, että niitä kohdellaan persoonina. Vilkan arviointi on käsittämättömän ihmiskeskeinen. Luonto, vapaus ja lajityypillinen elämä ovat niitä arvoja, jotka eläimelle kuuluvat.
HASSUN NÄKÖISET KOIRAT
Monet koirat näyttävät hassuilta koska joku ajattelematon koiraihminen on joskus saanut ajatuksen:"Tehdäänpä oikein hauskan näköinen koira." Sen jälkeen hän on aloittanut "jalostamisen". Sana "jalostaa" ei tietnkään ole oikea, sillä "jalostamisen" seurauksena jotkut koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuksista. Niinsanotun "jalostuksen" seurauksena koirilla on yli 300 perinnöllistä sairautta tai vammaa. Emme tietnkään väitä, että sairaus tai vamma olisi jotenkin tuomittavaa, tai vammaisten eläinten synnyttäminen olisi väärin. Mutta asetamme kyseenalaiseksi sen, että ihminen leikkii koiran fyysisillä ominaisuuksilla aiheuttaen samalla pitkäaikaisia, tuskallisia, elinikäisiä sairauksia. Kysymme myös, onko ihmisellä ylipäänsä oikeutta ottaa eläimiä luonnosta ja muokata niiden perinnöllisiä ominaisuuksia. Eikö eläimen tulisi itse saada valita sukupuolikumppaninsa. Ongelmaksi nousee myös se, että hankkiessaan koiran, ihminen tulee osalliseksi "jalostusbisnestä" ja osasyylliseksi sairaan jalostuksen jatkumiseen. Kaikki koirathan ovat enemmän tai vähemmän jalostettuja. Hankkimalla hyvin lähellä sutta olevan koiran voisi ihminen välttää tämän ongelman, mutta villieläimen ottaminen lemmikiksihän on ehdottomasti tuomittavaa.
KUINKA SOPEUTUNEITA LEMMIKIT TODELLA OVAT
Kun koiria on jalostettu, ovt ne ulkonäöltään muuttuneet huomattavasti, eivätkä enää paljoa muistuta kantamuotoaan sutta. Ulkonäön muuttaminen aiheuttaa tietynlaisen harhan, sillä koiran psyykkinen puoli ei välttämättä ole paljonkaan muuttunut sudesta. Esimerkiski professori Erkki Pulliainen on kirjassaan Koiran luonne ja käyttäytyminen tuonut hyvin esiin, miten koiran käyttäytymisessä tulevat esiin sudelle lajityypilliset vaistotoiminnat. Kennelbisneksen edustajat tietnkin väittävät, että villin suden piirteet ovat koirasta kadonneet, ja koira on täysin sopeutunut elämään 20 neliön kaupunkiyksiössä. Tällaiset väitteet ovat hyvin käyttökelpoisia silloin, kun puolustellaan rahan tekemistä eläinten avulla. Väittäväthän esimerkiksi turkistarhaajat, että he ovat parissa sukupolvessa jalostuksen avulla kehittäneet kettulajikkeen, joka on täysin sopeutunut elämään ahtaassa häkissä. Samanlainen perustelu on muilla tuotantoeläinten kasvattajilla. Monet pitävät myös kissaa ihmiskotiin täysin sopeutuneena eläimenä. Kuitenkin kun lemikkikissoja on päässyt vapaiksi eristyneille saarille, ovat nämä kotikissat osoittautuneet tehokkaiksi saalistajiksi, jotka ovat tuhonneet osan saaren luonnollisista lajeista sukupuuttoon. Samalla tavoin kuin kissassa asuu pinnan alla metsästäjä, asuu muissakin lemmikeissä niiden "villi" lähisukulainen. Tällaisen villin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen on kehittynyt vapassa luonnossa ja vapassa luonnossa eläin elää täydemmin ja onnellisemmin. Sitä, kuinka paljon lemmikkien jalostuksessa alkuperäisen eläimen lajityypilliset vaistotoiminnot ovat muuttuneet on tarkkaan ottaen vaikea, ellei mahdoton sanoa. Ulkonäöstä tätä ei voi päätellä: valkoiseksi muutamassa sukupolvessa jalostettu kani tai rotta ei ole oleellisesti vähemmän villi kuin harmaan sävyn säilyttänyt lajitoverinsa. Vaikka koira ulkoisesti muistuttaisi sutta, ei se välttämättä ole yhtään vähemmän psyykkisesti muuttunut kuin villakoira.
ELÄIMEN ONNEN PSYKOLOGIAA
Eläimen tunnetiloista ja onnellisuudesta on tietenkin vaikea tehdä päätelmiä, koska eläimeltä ei voida kysellä sen tuntemuksia. Ongelmana onkin, että eläimen omistaja heijastaa eli projisoi omia tuntemuksiaan eläimeen. Koska lemmikit ovat useimmiten hankittu tyydyttämään omistajan rakkauden tarpeita, kuvitellaan eläimenkin kokevan lämmön, kiintymyksen ja hellyyden tuntemuksia. Niinpä koiranomistaja tarkkaillessaan nopeasti liikehtivää koiraansa saattaa ajatela:"Onpa koirani innokas", vaikka itse asiassa on kyse siitä, että koira on ahdistunut ja kärsii jännityksestä. Voi olla, että koirat yleensä kärsivät liian monimutkaisen, ihmisille suunnitellun ympäristön aiheuttamasa kroonisesta hämmennyksestä ja ahdistuksesta, joka voisi ihmisellä vastata skitsofreniaa, ja lisäksi jatkuvasta lievästä masennuksesta. Eläimen tunnetilojen ja onnellisuuden tulkinta onkin aina subjektiivista ja oman lemmikin oloa pidetään erinomaisena. Parempi olisikin arvioida naapureiden lemmikkien asemaa ja sitä, viettävätkö ne elämisen arvoista onnellista elämää. Yleensä tulisi päästä eroon asenteesta, että ihmisen eläimiin kohdistamat rakkaudentunteet oikeuttavat kohtelemaan eläimiä ihmisen mielihalujen mukaan. Lemmikithän ovat ihmisille nimenomaan rakkauden kohteita, mutta eikö olisi parempi, että ihmiset käyttäisivät rakkauden kohteina ihmisiä eikä eläimiä. Moni tyttö paijaa ja halaa kyllä innokkaasti koiraa sen tavatessaan, mutta moni ihan kunnon mies jää ilman mitään huomiota.
SOSIAALISET ELÄIMET JOILTA ON RIISTETTY KUMPPANIT
Koirat ja sudet elävät vapaassa luonnossa laumoissa ja ovat luonteeltaan erittäin sosiaalisia eläimiä. Sanotaan, että eläessään ihmisten kanssa koirat luulevat ihmisä toisiksi koiriksi. Tähän vaikuttaa myös se, että koiranpennut vieroitetaan emosta luonnottoman varhain, sillä tarkoituksella, että voimaksta sitoutumista omaan lajiin ei tapahtuisi. Jos ihmislapsi vieroitettasiin samallatavoin eroon äidistään liian varhain, johtaisi tämä psyykkisten sairauksein syntymiseen. Mutta voiko ihminen täyttää koiran sosiaaliset tarpeet. Meidän mielestämme ihminen ei ole koiralle toisen koiran veroinen kumppani. Tämänhän jokainen näkee, kun talutushihnassa ulkoilutettu koira tapaa toisen koiran. Yhteiset hajut, yhteiset vaistotoiminnot tekevät toisesta koirasta sopivamman kumppanin. Tässäkin ilmenevää lajisortoa voisi kuvailla esimerkillä siitä, suostuisitko siihen, että oma lapsesi pistettäisiin viettämään lähes kaikki päivänsä vain koirien seurassa. Kuitenkin ihmiset riistävät koiranpennut emoltaan ja kuvittelevat itse olevansa niille parempaa seuraa. Meidän mielestämme myöskään 15 minuuttia päivittäin koirapuistossa (koirien keskitysleirissä) ei riitä tyydyttämään koirien biologisia soisiaalisia tarpeita.
ELÄINLÄÄKÄRIMAFIA
Suomessa eläinten hyvinvoinnin valvomista virkamiehinä toteuttavat eläinlääkärit. Eläinlääkärit ovat kuitenkin riippuvaisia lemmikkieläimistä ja niiden omistajista, sillä suuri osa todella hyväpalkkaisista eläinlääkäreistä joutuisi työttömäksi, jos ihmiset luopuisivat lemmikkien pitämisestä. Tämän takia eivät eläinlääkärit ole kovin inokkaita kertomaan eläinten kärsimyksistä ja jalostuksen aiheuttamista sairauksista. Kuka nyt sahaisi omaa oksaa altaan.
MITÄ ON TEHTÄVÄ ?
CTavoittena on, että ihmiset luopuisivat lemmikkien pidosta, ja hyväksyisivät ajatuksen, että eläimet kuuluvat luontoon. Ensimmäisenä välitavoitteena on vapaaehtoinen luopuminen uusien lemmikkien hankkimisesta. Erityisessä asemassa ovat ensimmäistä lemmikkiään hankkivat, eli lapset. Tavoitteena on tukea vanhempia, jotka lapsen kinuamisesta huolimatta pysyvät lujina vanhemman roolissaan eivätkä yritä tyydyttää lapsen rakkauden tarpeita lemmikin avulla vaan huolehtivat lapsen tarpeista itse. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on, että lemmikkien pitäminen kielletään lailla. Tätä ennen kannatetaan lainsäädännön kiristämistä eläinten hyvinvointia ja lemmikki-eläinten omistamista haittaavaan suuntaan. Esimerkiksi sairaita eläimi-ä jalostava kennelinpitäjä tulisi saattaa tuotevastuuseen ja hänen tulisi maksaa synnynnäisitä vioista johtuvat eläinlääkäri ja leikkauskulut koko koiran elämän ajalta. Lemmikkieläimen kohtelu ei myöskään saisi olla omistajan energisyyden ja mielialojen varaan, vaan kohtelu pitää normittaa. Minimiulkoiluajat ja pisimmät yksinoloajat tulee kirjata lakiin. Eläinten hyvinvoinni parantamiseksi sosiaalisille eläimille, koirille, tulisi perustaa päiväkoteja, joihin työssä käyvät lemmikkien huoltajat voisivat viedä koiransa lajitovereiden seuraan työpäivän ajaksi. Koska ennen pitkää kävisi ehkä niin, että koirat eivät enää suostuisi vapaaehtoisesti lähtemään päivätarhasta ihmisen mukaan, voitaisiin koiraryhmät siirtää luontoon reservatteihin. Näihin reservaatteihin voitaisiin myös sijoittaa ne koirat, joita omistaja ei enää voi kunnolla pitää oman fyysisen kunnon heikennyttyä tai elämänolosuhteiden muuttuessa. Näissä reservaateissa samankokoiset (liian epätasaisten tappelujen välttämiseksi) koirat voisivat elää laumassa ihmisten ruokkiessa niitä. Näiden reservattien perustamiseen voitaisiin hakea rahaa EU:lta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lukea koko viestiä, mutta jos nyt ihan oikein tiirasin niin olen kyllä pitkälti samaa mieltä.
Itse en ole koskaan hankkinut lemmikkieläimiä (tai siis lapsena en saanut vaikka kuinka kerjäsin). Tulevaisuudessa kun elämässäni on sopiva hetki niin haluaisin kyllä koiran. Pennun hankkiminen on mietityttänyt jo pitkään. Olen ajatellut, että millaista koiratehtailua mahtaisin osaltani tukea. Se tuntuu jotenkin vieraalta ajatukselta, että etsitään mahdollisimman valioyksilöitä, joista sitten tuotetaan pentuja.
Sen sopivan hetken tullen menenkin siis katsomaan hylättyjä koiria, joille voin omalta osaltani antaa uuden mahdollisuuden hyvään kotiin. Tietenkin voi myös löytyä koiranpentuja, jotka ovat syntyneet jonkinnäköisestä vahingonlaukauksesta. jos nyt niin voi sanoa.. En nyt siis toisaalta vierasta ajatusta lemmikkieläimistä ylipäätänsä, mutta en ymmärrä sitä liukuhihnameininkiä.
hyvä idea kieltämättä, kaikki siis kantakaamme marsut ja kanit lähimpään metsään ja koirat juoksemaan vapaiksi, kalat voisi laittaa lähimpään lampeen tai järveen! Voi kuinka onnellisia ne olisivatkaan.
Ymmärrän joillain tavalla kantasi mutta aika puurotekstiä kyllä oli..Sillä kannalla olen samaa mieltä että uusia lajeja ei pitäisi jalostaa lemmikeiksi
Joo, ja annetaan kaikki kissapentueet sadistien käsiin ammuttaviksi, häh! Jos pitää valita annetaanko kissanpentu tapettavaksi vai kotiin, jossa sitä parhaan tämän hetkisen tietämyksen mukaan hoidetaan, niin kummanko valitset! Ja missäs on todistettu, ettei kissa/koira/ym. voi olla lemmikkinä tyytyväinen elämäänsä!
Ja 1. viestistä: kuka nyt tuommosta paasausta jaksaa loppuun asti lukea. Nyt varmasti jäi lukematta osioita, joissa puhutaan asiaakin...
lukenut tuota koko aloitusta, mutta ehdotettiinko siinä tosiaan, että kaikki lemmikkieläimet luontoon vaan? Tuskinpa sellaista nyt kukaan tarkoittaa.. Tuo sama heittohan esitetään kun puhutaan tuotantoeläimistä ja kasvissyönnistä.. moni on niin huolissaan, että mihis kaikki lehmät ja possut päästetään juoksentelemaan jos kaikki yhtäkkiä alkavat kasvissyöjiksi.. surkuhupaisaa lässytystä minusta.. Eihän se nyt sitä tarkoita, että kaikki eläimet päästetään vapaaksi vaan sitä, että pikkuhiljaa eläinten määrä vähenee. En kyllä toisaalta ymmärrä sitäkään minkä takia kaiken maailman jyrsijöitä sun muita lemmikkejä pitää pariuttaa vain sitä varten, että joku penska pääsisi hoivaamaan jotain elävää...
Lehmiä, sikoja, tehdaskanoja, turkiskettuja, ym. on siis myös oikein pitää, koska ne kuolisivat jos laskettaisiin Suomessa metsään. Vai tämmöistä logiikkaa?
En minäkään jaksanut lukea koko juttua, mutta jokunen sana on omien rottien villieläimen vaistoista on sanottava...
Olen kuullut tapauksesta, jossa vilirottauros oli päässyt astumaan kesyrottanaaraan. Poikaset olivat alle kolmiviikkoisina käyneet sormiin kiinni kuin vampyyrit ja ne oli lopetettu; ne eivät olisi kesyyntyneet. Värillä ei ole mitään merkitystä rottien kesyyteen tai villiyteen - luonnossa valkoinen rotta päätyy petojen saaliiksi, joten sen vuoksi ne eivät ole siellä yleistyneet. Silti myös villirotan geeneissä on paljon eri värejä - ne vain pääsevät tulemaan ilmi lemmikkeinä.
Minulla on tällä hetkellä kolme rottaa, joita kaikkia on käsitelty ensimmäisestä päivästä lähtien joten ne ovat tottuneet ihmiseen. Rottia on jalostettu 1800-luvulta lähtien, joten ne ovat ehtineet sopeutua lemmikeiksi - tämän todistaa mm. ed. kappaleen esimerkkipoikue. Normaalisti paljon käsitellyt rotat eivät pure.
Aletaanpa leikkiä ajatuksella, että rottia on jalostettu "muutaman sukupolven ajan." Kesyrotta tulee sukukypsäksi jopa alle viisiviikkoisena, mutta poikasia sillä ei saisi teettää ennen 5 kk ikää. Muutamia vuosikymmeniä sitten oli vielä yleistä, että kolmikuisilla poikasilla teetettiin lapsia. Jos otamme aloitusvuodeksi esim. vuoden 1850 ja alamme siitä odottaa poikasia syntyviksi 3 kk välein, saadaan melkoinen määrä sukupolvia tähän päivään. Pikaisesti laskettuna (poikueita syntyy siis 4 vuodessa) saadaan 620 sukupolvea. Ensimmäisten sadan sukupolven aikana olettaisin rottien olleen vielä puolivillejä, mutta siitä ne ovat kesyyntyneet. Tänä päivänä rotta on kesy lemmikki, joka on syytä pitää villirotista täysin erossa. Olen kuullut surulisista tapauksista, joissa villirotat ovat päässeet kesyrottalaan ja villit ovat tappaneet kaikki kesyt.
http://members.fortunecity.com/rotankolo
Ensinnäkin Rotta-Leena, on se toki surullista, kun esimerkkitapauksessasi villirotat tappoivat kesyrotat, mutta se on sinänsä ihan ymmärrettäväät, koska kesyrotat eivät enää käyttäytyneet luonnonmukaisesti.
Sitten ensimmäiseen viestiin... Jutussasi oli monta hyvää pointtia, mutta välillä meni vähän yli esim. verratessa koirapuistoa koirien keskitysleiriin. Mutta toinen puoli on tämä (en kuitenkaan tarkoita tätä pelkästään eläimen kustannuksella leikkimisenä!):
Ihminen on itse vieraantunut niin täysin luonnollisuudestaan ja hänen suhteensa siihen riippuu paljolti lapsuudessa opituista tavoista ja tottumuksista.
Tämä vieraantuminen on osittain voitu estää sillä että lapsi on ollut kosketuksissa luontoon mm. kansallispuistoissa, maatiloilla sekä lemmikkien pidolla. On täysin tapauskohtaista miten eläimiä on kohdeltu, mutta puhun tässä nyt eläimistä, joita kohdellaan kuitenkin ainakin lain ja nykyisten eläinsuojelijoiden kriteerien mukaan hyvin.
On todella surullista ja kamalaa, kun ihminen vieraantuessaan koko ajan luonnosta, samalla edesauttaa sen tuhoa, koska kun hän ei ole kosketuksissa siihen, ei myöskään luo tunnepohjaista sidostaja siksi on sen suhteen välinpitämätön. Sanoisinkin sen vuoksi että lemmikkieläimien pito (puhun edelleen em. eläimistä)ei ole niin tähdellistä lopettaa, kuin esim. eläinkokeiden tekeminen.
Tietenkin tässä mainitsinkin vain niitä lajille ominaisesti ja muutenkin hyvinhoidetuista lemmikeistä. Pidän täysin oikeuttamattomana ja vääryytenä, jos luonnosta aletaan ottaa lisää "niitä upeita ja ihania sekä harvinaisia" eläimiä.
Tähän liittyy myös jalostustyö, ja toki siihen pitäisi kiinnittää eniten huomiota mihin jalostus pyrkii ja mitä seurauksia siitä eläimelle on. On täysin eri asia, jos jalostuksessa pyritään estämään perinnöllisiä sairauksia (harvinaista kyllä, mutta silti...) ja jos jalostuksessa pyritään eläimen terveydestä piittaamatta "luomaan" täysin luonnottomia olentoja.
Mutta minusta oleellisinta olisi nyt vaikuttaa vielä näihin luonnosta kiinnostuneisiin ihmisiin ja keskittämään energiansa ja kiinnostuksensa luontoon oikealla tavalla eikä pyrkiä sammuttamaan kokonaan viimeistä luonnollisuutta pois.
Nämä asiat mitä yllä mainitsin pohjautuvat vain siihen surulliseen käsitykseen, mitä monet ihmiset ovat ja miltä tulevaisuus näyttää. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä millään lailla siten että kannattaisin lemmikkieläintuotantua sekä jalostusta.
heips. mulla on kans 3 rottaa.en oikein jaksa uskoa siihen, että ne jotenkin kärsisivät vaikka tavallaan vankeudessa ovatkin.Tietysti olishan se ihanteellista että kaikki eläimet voisivat olal luonnossa mihin ne ovat alun perin tarkoitettu, mutta millä ihmeellä siihen muka enää päästäisiin kun eläimet on jalostettu niin pitkälle etteivät ne pärjäisi enää luonnossa.Niin no tuohan ei ollut mikään puolustus, mutta mä en kyllä koe olevani mikään eläinrääkkääjä kun satun "omistamaan " rottia...käärmekkin löytyy, mutta se on tuon avomiehen.Ei sekään ole sen luonnollisempaa kyllä kun rottienkaan pito, kissat jossain maaseudulla pääsevät ehkä kaikkein eniten toteuttamaan itseänsä,ulos saalistamaan jne eli ne liikkuvat täysin vapaasti.kukahan dille voi väittää sen olevan eläinrääkkäystä? tuon kyllä ymmärrän toisaalta, että monet ovat vastaan sitä, että raahataan jostain maailmanääristä just esim. käärmeitä ihmisille lemmikeiksi, että e voidaan sitten niitä katsella lasin takaa. En oikeen osaa olla tuosta mitään mieltä, että kuinka tuo meidän käärme voi.Ihmettelin kyllä alkuun, että eikös käärme tarvitse paljon tilaa, kävi sääliksi tuollanen lasikoppi. no äijä kuitenkin esitteli perusteluita siitä, miksi käärme ei tarvitse isoa tilaa jne jne..niiden tietoisuudesta ja vaikka mistä.Nyt asia ei enää niin häiritse...ja noista rotista, mä' pidän niiden häkin auki kaikki päivät, että pääsevcät juoksentelemaan aina kun haluavat.häkkinsä ne menevät itse nukkumaan kun haluavat.kyllä niillä on ihan selkeet käyttäytymistarpeensa, mutta en usko, että ne osaavat varsinaisesti kaivata luontoa.äh, en mä oikein tiedä.mutta jos nyt taivaalta tippuis joku kesyrottien paratiisi mihin ne vois laskee vipeltämään vapaasti, niin en epäröisi kyllä hetkeäkään.