turvattu koska heillä oli sopimukset. Ei se ihan niin mennyt, paljon oli, ehkä suurin osa, erilaisia koskelanjusseja joilla ei kirjallista sopimusta ollut, oli vain suupuhe isännän kanssa. Eivät isännät tahtoneet itseään sopimuksin sitoa. Isännnän talossa vaihtuessa oli torppari tai mäkitupalainen heikoilla, Talon nuoremmat pojat ja tyttäret tarvitsivat hekin oman torpan paikan jolloin uusi isäntä teki mitä tahtoi.
Torpan alaa saatettiin myös pienentää kuten kävi Koskelan Jussillekin. Sama tilanne tuli eteen sopimustorppareillakin sopimuksen alkaessa umpeutua. Toppari siinä silloin oli heikoilla ei talon isäntä. Näin torpparilta vaadittiin ainaista nöyryyttä ylenmääräisesti.
Torpan alaa saatettiin myös pienentää kuten kävi Koskelan Jussillekin. Sama tilanne tuli eteen sopimustorppareillakin sopimuksen alkaessa umpeutua. Toppari siinä silloin oli heikoilla ei talon isäntä. Näin torpparilta vaadittiin ainaista nöyryyttä ylenmääräisesti.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Eräs minun esi-isistäni sai 50 vuoden sopimuksen 1855. Sopimuksen loputtua 1905 ei isäntä enää suostunut uuteen sopimukseen vaan pienettyään tuntuvasti torpan maita jätti jatkon suullisen sopimisen varaan. Onneksi tuli torpparien vapautuslaki.
” Eräs minun esi-isistäni sai 50 vuoden sopimuksen 1855. Sopimuksen loputtua 1905 ei isäntä enää suostunut uuteen sopimukseen vaan pienettyään tuntuvasti torpan maita jätti jatkon suullisen sopimisen varaan. Onneksi tuli torpparien vapautuslaki.”
Torppari pystyi vaatimaan kirjallista sopimusta. Toki isäntäväellä oli aina mahdollisuus olla antamatta torppaa vuokralle, mutta usein niitä vuokrattiin JUURI SIKSI, ettei isäntätalossa ollut työvoimaa sitä hoitamaan. Sen ajan perheet olivat onilapsisia ja usein vapautuva torppa annettiin omalle jälkikasvulle joko perinnöksi tai vuokralle.
Miksi tilan omistaja ei saisi tehdä maaomistuksillaan mitä tahtoo? Ajatellaan tilannetta että vuokraat maan torpparille joka on aivan kunnollinen. Tämän kuoltua tulee torppariksi poika joka on juoppo ja täysi m*lkku, ja josta et pääse eroon koska teit liian pitkän vuokrasopimuksen.
Torpparit ja mäkitupalaiset olivat käytännössä lähes maaorjia.
Mäkitupalaiset olivat maatilatyöntekijöitä joilla oli åalkan lisäksi asuntoetu. Torpparit taas maa-alueiden vuokraviljelijoitä.
Eivät olleet! Orja ei pysty its vaikuttamaan kohtaloonsa! Torppari tai käkitupalainen oli vapaa lopettamaan koska hyvänsä!
Jos torppari tai mäkitupalainen lopetti niin maantie kutsui ja joku muutuli tilalle..
” Jos torppari tai mäkitupalainen lopetti niin maantie kutsui ja joku muutuli tilalle”
Aivan, joten ei hän mikään orja ollut!
Enimmäkseen me nykyäänkin käymme töissä ansataksemme elantomme! Ei työpaikan vaihto ole maailmanloppu!
-----Torppari tai käkitupalainen oli vapaa lopettamaan koska hyvänsä!------
Kyllä laivallakin matkustaja on vapaa lähtemään koska tahtoo mutta se vaihtoehto on aika karu, voi mennä henki. Näin oli torpparillakin, perheen elättäminen tien päällä kuolettavan vaikeaa.
..... Ei työpaikan vaihto ole maailmanloppu!....
Uskomatonta pöljyyttä kun joku näkyy vertaavan mäkitupalaisen tai torpparin lähtöä kotoaan vai työpaikan vaihdokseen.
” Uskomatonta pöljyyttä kun joku näkyy vertaavan mäkitupalaisen tai torpparin lähtöä kotoaan vai työpaikan vaihdokseen.”
Ne kuitenkin oli vuokrasopimuksia eikä perintötiloja. Hyvä kuitenkin kun se järjestelmä purettiin 1918 —->
Ei käytännössä ollut. Hän oli rakentanut torpan rakennukset ja hänen tavaransa olivat torpan alueella. Hänellä ei välttämättä ollut muuta ammattitaitoa ja vaikea löytää yhtä tuottoisaa työtä, jos menetti torpan. Sen mukana meni sitten helposti alihintaan koko oamisuus.
Käytännössä torpparin asema ei ollut maaorjaa kummempi, joskin torpparilla lienee ollut parempi hengen ja ruumillien koskemattomuuden suoja kuin venäläisellä maaorjalla oli.
Näin se nykypäiväkin työelämä toimii.
Oli sisänsä hieman riskialtis elämisen malli. Jos nyt asut työnantajan työsuhdekämpässä ja ajat työsuhdeautolla niin kuinka käy kun mono heilahtaa? Siksi en viitsi näitä palkan muotoja itse ottaa vaikka auton saisinkin. Ei luhistu kulissit kerralla jos käy huono tsägä.
Eivät lähellekään. Nälkävuosina yleensä melko helposti siirtyivät muualle.
Ja sekö tarkoittaa sinun idiootin mielestä maaorjaa?
Mikä nero! Sosiaaliturva oli varsin heikko yli 200 vuotta sitten. Minkä suuren oivalluksen teit!
Niin, kukapa ei syöpäläisten täyttämässä lahoavassa hirsihökkelissä viihtyisi.
Ei yrityksensä toisen maalle rakentanut sen yrityksen kiinteistöä omista vielä tänäkään päivänä. Torppari sai lähteä koska tahansa, venäläinen maaorja ei. Torpat eivät olleet mitään palatseja muualla kuin ehkä Linnan saduissa. Linnan torpasta Urjalassa ei ole jäljellä kuin kivipaasi. Sinä typerys varmaan luulet ettei esimerkiksi Lepikon torppaa kunnosteta säännöllisin väliajoin.
Sellaista se oli monelle muullekin. Katovuotena saattoi kaikki mennä. Miksi torpparilla olisi pitänyt olla toisin?
----Torppari pystyi vaatimaan kirjallista sopimusta. -----
Vaatiahan aina voi mutta mikään laki ei isäntää pakottanut sopimusta tekemään.
Ei niin eikä ylipäätään antamaan torppaa vuokralle!
Kyllä maanvuokra-asetus pakotti.
Miten muka pakotti kun ei mikään pakottanut.
Lain voima pakotti.
Järjestelmää pidettiin ongelmana ja se haluttiin korjata!
Halu muuttaa tilanne pakotti! Sitä halua löytyi stallarin iloksi!
Ei se mitään torppia pakottanut perustamaan. Jos isäntä oli viisas niin jätti torpat perustamatta ja piti renkejä.
Miksi? Työvoimaa tarvittiin suurtiloilla runsaasti. Sinun 'viisaudella' enemmistölle suurtiloista olisi käynyt yhtä paskasti kuin Yrjö Sirolan isoisälle ja isälle.
Joka tapauksessa ongelma poistui lainsäädännöllä vuodesta 1918 —->!
Se harmittaa verisiä lahtariporvareita vieläkin.
Ongelma siirtyi joitain kymmeniä vuosia. Jätti jälkeensä pilvin pimein asumiskelvottomia pientiloja joita ei voinut ja kannattanut koneistaa sen jälkeen kun hevoskaakkien käyttö loppui.
” Se harmittaa verisiä lahtariporvareita vieläkin.”
Ei tietenkään! Hölmökö olet?
” Ongelma siirtyi joitain kymmeniä vuosia. Jätti jälkeensä pilvin pimein asumiskelvottomia pientiloja joita ei voinut ja kannattanut koneistaa sen jälkeen kun hevoskaakkien käyttö loppui.”
Ratkaisu auttoi kymmeniä vuosia! Tiloilla tuotto pieneni eikä 60 luvulla tyydyttänyt enää se elintaso, joka riitti 20-luvulla! Väki lähti Ruotsiin.
Mikä sitten olisi ollut parempi ratkaisu?
Miksi harmittaisi? Eihän niistä vapautetuista pientiloista ole juuri enää mitään jäljellä.
Höpsistä. Mökkeyttäminen vain lisäsi Suomen ongelmia. Pahinta on miten sotien jälkeen tahallaan lähinnä maalaisliiton vaatimuksesta jatkettiin mökkeyttämistä, vaikka sen vaikutukset oli jo nähty. Janne Kivivuoren idea savupiipputeollisuuteen perustuvasta maasta oli myös yhtä typerä. Joutoväestö oltaisi voitu vaikkapa tuhota ja supistaa maan väkiluku alle miljoonan.
No vaikkapa aluksi paimentaa ihmisiä ulkomaille, ja jos eivät olisi lähteneet, niin tuhkana savupiipusta ulos.
Mistä ne tukkijätkät olisi saatu aikana kun koneita vielä ollut?
Nehän nimenomaan olivat juuri ennen koneita. Metsäteollisuuden keskeinen asema toki takajuisuutemme ja myös Venäjän rohkaisun ansiosta teki murhaavaa jälkeä luonnollemme, kuten Kemijoen kalan kohtalosta hyvin näemme. Linkola oli siinä väärässä luullessaan etteivät venäläiset olisi myös kohdelleet jorpakkojamme jätealtaina Kärkölän, Kymijoen ja Talvivaaran malliin. Venäjällä kyllä riitti porukkaa sodan jälkeen asutettavaksi, vaikka olisivat tappaneet koko Suomen.
Maaorjiahan torpparit ja mäkitupalaiset käytännössä olivat. Maattomat, loiset, huutolaiset ja kerjäläiset aivan esineen arvossa jos sitäkään. Ei mitään ihmisoikeuksia.
Heillä oli vapaus lähteä minne halusivat, maaorjalla ei ollut. Muiden vika ei ole ettet sinä tyhmänä ymmärrä asioiden eroja.