Visual Snow Syndrome (apua)

mustakissaa kirjoitti:

Moikka! Tein käyttäjän tänne pelkästään tätä keskustelua varten. Haluan vihdoin jakaa oman kokemukseni mitä en ole vielä julkaissut missään. Toivon että monet kommentoisivat asiaa tai osaisi jakaa omia tai läheisten kokemuksia. Toivon myös että LUETTE LOPPUUN :) Olen perus terve 19 vuotias, mutta viime vuoden alussa eli noin puolitoista vuotta sitten silmiini alkoi tulemaan outoja joka päiväisiä vaivoja mitkä ei lähde pois. Heräsin silloin yksi päivä ja huomasin näkökenttäni näyttävän erillaiselta. Näkökenttää peitti tv pikselin näköinen peite, se liikkuu nopeasti näkökentässä ja näyttää siis liikkuvan. Sitten aloin huomaamaan lisää asioita, esim vaaleaa seinää tai taivasta katsoessa näkyy välkkyviä kirkkaita ”tähtiä” ja välillä näkyy muuallakin. Liikkeet näyttää nopealta esimerkiksi kun katson televisioista ohjelmaa. Floattereita leijuu myös näkökentässä paljon, ne liikkuu katseen mukana ylhäältä alas. Ne näyttävät läpinäkyviltä viivoilta ja pisteiltä. Jälkikuvia tulee myös heti kaikkialle minne katson joten näkeminen on aina suttuista ja epätarkkaa. Minulle tulee myös varjon kaltaisia silmiin kun räpsytän silmiä, ne näyttävät asioiden ja esineiden varjoilta ja niitä tulee parhaiten illalla. En pysty myöskään katsomaan puhelimen näyttöä hyvin, kaikki näytöltä lukeminen on häiritsevää ja se alkaa tuntua jossain kohtaa epämiellyttävältä, ulkonakin on välillä liian kirkasta. Nään myös asioita kaksina esimerkiksi seinän reunoja ja tekstejä. Näköhäiriöiden lisäksi minulle tuli samaan aikaan dissosaatiota (epätodellista oloa), outoja pääkipuja ja pahaa tinnitystä. Pahin kaikista on varmaan se kun herään aamulla ja kaikki tärisee, seinät näyttää liikkuvan ja se on hyvin ahdistavaa. Se kestää jonkun aikaa heräämisen jälkeen. Jos pidän liian pitkään silmiä kiinni ja avaan niin se näyttää siltä ku olisin jossain aineissa. Pahempi on jos nukun yön täysin pimeässä huoneessa. Oireita on muitakin, mutta pahimmat kirjoitin nyt tähän. Olen käynyt eri lääkäreillä ja pää magneetti kuvassa ja missään ei näy mitään. Kaikki sanovat että olen kunnossa. Tutkimukseni lopetettiin kokonaan ja minut jätettiin oman onneni nojaan. En haluaisi elää loppu elämääni näin ja pelkään myös tämän pahentumista. Jenkeissä jotkut isommat tahot ovat alkaneet tutkia kyseistä sairautta, mutta se on niin pienesti tunnettu että missään ei tiedetä tästä ja tutkimiseen tarvittaisiin ihmisten rahoittamista mikä heillä on pystyssä. Suomessa ketään ei tiedä visual snowin syndroomasta. On tuntunut pitkään siltä että olisin yksin asian kanssa ja olen alkanut masentumaan hyvin paljon. Olisi kiva tietää että muillakin suomalaisilla olisi kyseinen ongelma. Voisimme perustaa vaikka jonkun vertaistukiryhmän tai jonkun jossa voi jutella yhdessä tästä ja miten voisi jatkaa tätä eteenpäin. Haluaisin myös tämän asian leviävän ja ihmisten tietävän, että tälläinen ongelma on olemassa ja sitä kautta sen asian tiedostaminen alkaa leviämään ja ehkä joskus tähän löytyy tarvittava apu. Olen vielä nuori enkä haluaisi elää nuoruutta tämän ongelman kanssa, tämä on vienyt jo paljon voimia ja iloisuutta itseltä. KIITOS jos luit loppuun asti ja toivon fiksua palautetta!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä