Elämän loppu pelottaa!

Olen asumassa, kunnallisessa vanhustenpalvelutalossa nimitetyssä rakennuksessa. Talon kerros, jossa asuntoni sijaitsee, on huonokuntoisten vanhusten hoito osasto niin, huonokuntoisten, etten keskusteluun kykeneviä osastollani hoidettavien joukosta löydä. Mielestäni tämän vanhustenpalvelutalon hoito osaston Palvelutalo nimitys on hämäystä. Koska minä elän tilannetta, missä mitään muuta minulle ei voi enää tehdä, kun ruokkia ja makuuttaa. Että on kärsimystäyteistä koko elämä kun, kipulääkettä en pysty käyttämään tarvittavia määriä ja se mikä minun oloani helpottaa, vuoteesta istumaan nostaminen ja istumasta vuoteeseen halutessani takasin laittaminen se, ei vanhustenhoidossa hyvin onnistu. Kun kukaan ei osaa huomioida sitä, että ainoa keino helpottaa oloani on paikan vaihto niin. pyytäessäni nostamaan minut sängystä istumaan sen esteenä on rapotinteko ym. tärkeät hoitajien toimet. Olen pistänyt merkille, että minun sängystä, istumaan nostamiseen kuluu hoitajilta "5" minuuttia ja sitä aikaa ei ole.
Kun joudun muistuttamaan lääkityksistä ja monien lääkkeiden käyttöä hoitajat ei koskaan huomioi niin, kyllä pelottaa se, että jos muistini menee ennen kuolemaa, loppuelämä om tuskallista jo sen vuoksi, kun kukaan ei pidä huolta lääkkeistäni.