Oletko varma, että uskot oikein pelastuaksesi?

Oikea usko pelastaa ja väärä usko kadottaa

On selvää, että kristityt uskovat oikean uskon pelastavan, mutta väärän uskon johtavan kadotukseen. Kristinuskon kiinteä osa on pitää seurakunta ja yksilöuskovat puhtaana harhaopeista, jotka johtavat kadotukseen. Paavali on tästä hyvä esimerkki. Hän taisteli loppuun saakka harhaoppeja vastaan, koska piti oikeaa oppia pelastuksen tuovana asiana. Tämä Paavalin perinne näkyy kirkon ja lahkojen verisessä historiassa. Se näkyy myös loputtomassa debatissa koskien oikeaa Raamatun tulkintaa. Se näkyy tuhansina keskenään erimielisinä ja riitaisina lahkoina, ja ”Baabelin hajaannuksena”.

Harhaoppisina pidettyjä on vainottu, sorrettu, ryöstetty, karkoitettu maasta, vangittu, kidutettu ja tapettu. Se on ollut hengellisten johtajien ja tämän maailman valtaa pitävien mielestä parempi vaihtoehto kuin antaa heidän vietellä kadotukseen muita itsensä lisäksi. Ja näin asiaa myös kristityt nykyään perustelevat, jos sitä ajattelisivat: on parempi tappaa muutama, jos sen avulla pelastettaisiin satoja, tuhansia ja miljoonia. Niinpä harhaoppeja ei antiikin ja Keskiajan teokratioissa suvaittu: harhaoppisina pidetyt piti tappaa ja se oli Jumalan tahto, jota perusteltiin Raamatulla (mm. Luther teki näin).

"Jos olet vaikka ihan vahingossa ja tietämättömyyttäsi pitänyt totena vääriä asioita, tai et ole hyväksynyt totuutena oikeita asioita, niin joudut kadotukseen. "

Höpö höpö! Voit pitää totena vaikka sitä, että Opel on hyvä auto etkä silti joudu kadotukseen!

"Miksi meidän pitäisi uskoa 2000 vuotta sitten eläneiden ihmisten kirjoituksia tästä aiheesta voidaksemme pelastua?"

Miten niin miksi MEIDÄN?

Sinä saat uskoa ihan mitä lystät. Ja niin saa perheesikin.

Jeesus on Herra, on lyhyt uskon tunnustus.
Jeesus on siis uskottava Jumalana muuten hukkuu synteisiinsä (Joh 8:24 minä olen).

Autokoulussa saatu oppi ainakin pelastaa sakoilta varsin usein.

Eli eiköhän se ole ensin katsottava Kirjasta mitä JUmala tahtoo ihmiseltä kelpouuttaakseen hänet sinne taivaaseensa.

sitten vain alamme kulkea sitä oikeaa kaistaa !

eikö tämä ole simppeliä.

> Oletko varma, että uskot oikein pelastuaksesi?

Oikeastaan on niin, että Jeesuksen kautta on julistettu synnit anteeksi. Siten pelastuu tuomiolta, joka tulisi synnin vuoksi. Se ei vaadi okeaoppisuutta. Mutta, syntien anteeksianto ei ole hyödyllinen, jos ihminen ei tee parannusta, sanoihan Jeesuskin:

"En minäkään sinua tuomitse;
mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Joh. 8:11

Anteeksiannon jälkeen ihmisen tulisi tehdä parannus, tulla vanhurskaaksi. Ikuinen elämä on luvattu vanhurskaille.

"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46

" Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23

Eli kysymys lopulta ei ole siitä, mitä teet, vaan siitä mitä olet. Jos olet vanhurskas, se näkyy mm. näin:

"Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
1 Joh. 3:7-10

Jos olet rehellinen, niin sinäkin uskot tiettyjen asioiden totena pitämisen olevan ehto pelastumiseen. Ja sen, että joidenkin harhaoppisina pitämiesi näkemysten johtavan kadotukseen. On yleistä, että kristityt eivät pidä pelastuneina Jehovan todistajia ja mormoneja, koska nämä ovat harhaoppisia, eikä heitä pidetä edes kristittyinä. Kristittyinä ei pidetä myöskään unitaareja tai areiolaisia, jotka eivät tunnusta Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi, kaiken luojaksi yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa.

Kolmiyhteisen jumalan oppi on yksi esimerkki siitä, miten oikea oppi on pantu ehdoksi pelastukselle, ja väärä oppi kadottaa. Jos olet tarkka, niin on muitakin opin kohtia, jotka on asetettu pelastumisen ehdoksi eri kirkkokkunnissa, suuntauksissa, tunnustuksissa ja pienemmissä lahkoissa. Se voi olla oppi kasteesta, ehtoollisesta, uudelleen avioitumisesta, hyväksytystä seksuaalisesta käyttäytymisestä, sapatista ja siitä, mitä käskyjä tulee uudessa liitossa noudattaa: kuuluuko Mooseksen laki uuteen vai vanhaan liittoon vai molempiin, ja missä määrin? Arvot ja elämäntavat vaikuttavat pelastukseen, ja suhtautuminen Raamatun kirjoituksiin. Onko se uskovan mielestä kokonaan Jumalan sanaa vai ei?

”Käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä,…” oppi opin lisäksi, ja ilman oppia ei voi pelastua. Näin se menee, jos ollaan rehellisiä. Kukaan ei voi pelastua ilman oikeaa oppia, ja väärä oppi kadottaa. Tämä on kristinuskon sanoma jo Raamatun lehdillä, etenkin Paavalin kirjeissä, mutta myös muualla: jopa Jeesuksen sanoissa, kun niitä evankeliumeista tulkitaan. Kuinka voit siis olla varma siitä, että olet uskonut juuri oikein ja pelastut? Mitä, jos olet erehtynyt ja pidät totena vääriä oppeja? Joudutko silloin kadotukseen?

Uuden testamentin mukaan synnit saadaan anteeksi uskomalla Jeesukseen. Vanhan testamentin aikana tällaista ehtoa syntien anteeksisaamiselle ei ollut. Synnit sai anteeksi, kun vain katui niitä. Ei tarvinnut edes anteeksi pyytää (Daavid).

Jeesus antoi syntejä anteeksi kysymättä ihmisiltä näiden uskoa. Evankeliumien tekstien mukaan kukaan hänen opetuslapsistaan ei uskonut hänen heräävän kuolleista, ennen kuin se oli tapahtunut, ja he olivat nähneet hänet omin silmin - kosketelleet hänen ruumistaan.

Evankeliumin totena pitäminen ei siis ollut ehto syntien anteeksisaamiselle edes apostolien kohdalla! Miten se voisi olla muille? Jos oikeudenmukaisia ja oikeamielisiä ollaan?

Johanneksen evankeliumi:
14:1 (Ja hän sanoi opetuslapsillensa:) älköön teidän sydämenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan päälle, niin uskokaat myös minun päälleni.

14:2 Minun Isäni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille siaa.

14:3 Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille siaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että missä minä olen, siellä pitää myös teidän oleman.

14:4 Ja kuhunka minä menen, te tiedätte, ja tien te myös tiedätte.

14:5 Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietää tien?

14:6 Jesus sanoi hänelle: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.

14:7 Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte minun Isäni; ja nyt te tunnette hänen, ja te näette hänen.

14:8 Philippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.

14:9 Jesus sanoi hänelle: minä olen niin kauvan aikaa teidän tykönänne, ja et sinä minua tunne? Philippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: kuinka siis sinä sanot: osoita minulle Isä?

14:10 Etkös usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu: mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt.

14:11 Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa; mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua.

14:12 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö.

14:13 Ja mitä ikänä te anotte minun nimeeni, sen minä teen: että Isä kunnioitettaisiin Pojan kautta.

14:14 Mitä te anotte minun nimeeni, sen minä teen.

14:15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.

14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti:

14:17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

14:18 En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.

14:19 Vielä on vähän aikaa, ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun; sillä minä elän, ja te myös elätte.

14:20 Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä.

14:21 Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua: mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni, ja minä tahdon häntä rakastaa, ja ilmoitan itseni hänelle.