Viimeksi Olli Waris kirjoitti valitusvirren, kuinka rankkaa se on yrittäjillä, kun "verottaja painaa päälle" pitkän työpäivän päälle. Nauroin lukiessani sitä. Normaalilla yrittäjällä ei ole mitään ongelmia verottajan kanssa, eikä verottaja ole yhteydessä yrittäjään oikeastaan mitenkään. Yrittäjän kirjanpito-ohjelma laskee tilitykset ja ilmoitukset valmiiksi ja aivan hikipajaa lukuunottamatta yrityksen sitä varten palkattu työntekijä hoitaa tilittämisen ja ilmoitusten toimittamisen verottajalle, kuten hoitaa muutkin sellaiset asiat, joita on tonnettain enemmän kuin kanssakäymistä verottajan kanssa.
Ja sitten jos puhumme siitä työpaineesta... osakeyhtiömuotoisella yrittäjällä vastuu on olematon ja muitakin yritysmuotoja viedään konkurssiin aivan tarkoituksella, kun varat on ensin pimitetty myöhempää omaa käyttöä varten. Jos puhutaan ihmismääristä, niin edes kilkki-poika Pesosella ei, omasta hybriksestään huolimatta, ole vastuulla 5,5 miljoonaa ihmistä, eikä päätäntävaltaa heidän elämiseen ja kuolemiseensa, kuten Sanna Marinilla on tällä hetkellä. Pääministerin vastuualue on paljon vaativampi ja monimutkaisempi kuin yhdenkään yritysjohtajan on tai tulee koskaan olemaan.
Roskamedian raivo ihmetyttää, aivan kuin toimittajat nyt kilpailisivat siitä, kuka osaa kirjoittaa ja sanoa tyhmimmin. Kummallista oli, että tähän saakka arvostamani Päivärintakin, joka teki esim erinomaisen haastattelun Mikko Pauniosta hetkellä, jolloin sen tekeminen on sangen kontroversaalia, käytti äärimmäisen johdattelevia sanankäänteitä lietsoakseen tyhjästä puhallettua kohua vaaliväittelyssä, jossa kaikki poliitikot Halla-ahoa myöten olivat silminnähden myötähäpeästä vaivautuneita vastatessaan hyvin asiallisesti niihin. Ensin tuli mieleen, että Susanna on vain stereotypisesti naismaisen kateellinen nuoremmalla, mutta vain marginaalisen vähän kauniimmalle pääministerille, tai sitten kyseessä on kollektiivinen siilipuolustus: mediahan ei koskaan myönnä virheitään. JSN voi antaa tuomion, siitä uutisoidaan pieni alio jonnekin kaikkein vähiten luetun sivun alalaitaan ja toimittaja itse ei enää koskaan elämässään itse kommentoi virhettään missään, vähtien muistelmissaan, jotka kuitenkin kirjoittaa paljastuksia myydäkseen. Joka ikinen kerta tämä on mennyt näin. Media on myös tottunut ja huumaantunut vallastaan. Melko vähäisellä koulutuksella ja jopa puutteellisella älyllä toimittaja helposti pääsee asemaan, jossa hän voi heilutella hallituksia ja tuhota uria, jopa ihmisiä ilman mitään vastuuta mihinkään suuntaan. Riittää vain vihjaileva ulosanti ja muutama "virhe", jotka korjataan sen jälkeen kun ne ovat tehneet tehtävänsä ja luoneet väärän kuvan kohteestaan. Waris ja Päivärinta kummatkin vetivät esiin "kuohuttavan" summan, jossa oli lasketettu kahden kuukauden hankinnat samalla kertaa. Onko tutkivat journalisti Suomessa tosiaan niin tyhmä, ettei ollenkaan itse sitä huomannut?
Tokihan köyhien eläkeläisten suurina tasa-arvon messiaina pitämillä toimittelijoilla on myös oma ryhmäintressinsä. Heidän omistamiensa (muka faktaa tuottavien( tarinatalojensa yritysverotus e tietenkään saa heidän mielestään nousta. Toimittajat syynäävät intomielisesti vaalirahoituksia, mutta sitä ei julkisuuteen kerrota, millaisia summia ja mistä toimittajien yritykset saavat rahaa. Tosin juttujen otsikoita ei tarvitse lukea yleensä puoliväliä pidemmälle, kun sen kyllä helposti arvaa.
Mutta jos media-alan ihmisiin itseensä on uskomista, niin media ja esittävä taide ovat täysin ylivoimaisia verrattuna vuosituhantisiin maailmanuskontoihin ja kaikkiin valistuneisiin ideologioihin: vain media ja esittävä taide ovat onnistuneet luomaan täysin rehellisiä ja tasapuolisisesti ilman mitään omaa intressiä olevia malli-ihmisiä, ja vieläpä ilman lapsuuden kasvatusta. Roskamediaa kuluttavan väestönosan silmissä kaikki maailmanhistorian jumalat, profeetat, viisaat ja oppineet jäävät kauas jälkeen naisia salaa kähmivästä ja sikareillaan alaistensa ilman saastuttavasta mediamogulista. Jeesus saattaa vapahduttaa, mutta media tarjoaa jokapäiväisen annoksen kaunaa, vihaa, epäluuloa ja monimutkaisen asioiden hallinnan tunnetta silloinkin kun parhaatkaan asiantuntijat eivät tiedä. Sen moraalisen ylivertaisuuden tunteen lisäksi, jota myös uskonnot voivat tarjota, sillä erotuksella, että media voi tarjota sen suurimmallekin rikolliselle, siinä missä uskonto sentään vaatisi rikollista ensin katumaan ja hyvittämään. Media ei sellaista vaadi toimittajilta eikä kuluttajiltaan.
Ja sitten jos puhumme siitä työpaineesta... osakeyhtiömuotoisella yrittäjällä vastuu on olematon ja muitakin yritysmuotoja viedään konkurssiin aivan tarkoituksella, kun varat on ensin pimitetty myöhempää omaa käyttöä varten. Jos puhutaan ihmismääristä, niin edes kilkki-poika Pesosella ei, omasta hybriksestään huolimatta, ole vastuulla 5,5 miljoonaa ihmistä, eikä päätäntävaltaa heidän elämiseen ja kuolemiseensa, kuten Sanna Marinilla on tällä hetkellä. Pääministerin vastuualue on paljon vaativampi ja monimutkaisempi kuin yhdenkään yritysjohtajan on tai tulee koskaan olemaan.
Roskamedian raivo ihmetyttää, aivan kuin toimittajat nyt kilpailisivat siitä, kuka osaa kirjoittaa ja sanoa tyhmimmin. Kummallista oli, että tähän saakka arvostamani Päivärintakin, joka teki esim erinomaisen haastattelun Mikko Pauniosta hetkellä, jolloin sen tekeminen on sangen kontroversaalia, käytti äärimmäisen johdattelevia sanankäänteitä lietsoakseen tyhjästä puhallettua kohua vaaliväittelyssä, jossa kaikki poliitikot Halla-ahoa myöten olivat silminnähden myötähäpeästä vaivautuneita vastatessaan hyvin asiallisesti niihin. Ensin tuli mieleen, että Susanna on vain stereotypisesti naismaisen kateellinen nuoremmalla, mutta vain marginaalisen vähän kauniimmalle pääministerille, tai sitten kyseessä on kollektiivinen siilipuolustus: mediahan ei koskaan myönnä virheitään. JSN voi antaa tuomion, siitä uutisoidaan pieni alio jonnekin kaikkein vähiten luetun sivun alalaitaan ja toimittaja itse ei enää koskaan elämässään itse kommentoi virhettään missään, vähtien muistelmissaan, jotka kuitenkin kirjoittaa paljastuksia myydäkseen. Joka ikinen kerta tämä on mennyt näin. Media on myös tottunut ja huumaantunut vallastaan. Melko vähäisellä koulutuksella ja jopa puutteellisella älyllä toimittaja helposti pääsee asemaan, jossa hän voi heilutella hallituksia ja tuhota uria, jopa ihmisiä ilman mitään vastuuta mihinkään suuntaan. Riittää vain vihjaileva ulosanti ja muutama "virhe", jotka korjataan sen jälkeen kun ne ovat tehneet tehtävänsä ja luoneet väärän kuvan kohteestaan. Waris ja Päivärinta kummatkin vetivät esiin "kuohuttavan" summan, jossa oli lasketettu kahden kuukauden hankinnat samalla kertaa. Onko tutkivat journalisti Suomessa tosiaan niin tyhmä, ettei ollenkaan itse sitä huomannut?
Tokihan köyhien eläkeläisten suurina tasa-arvon messiaina pitämillä toimittelijoilla on myös oma ryhmäintressinsä. Heidän omistamiensa (muka faktaa tuottavien( tarinatalojensa yritysverotus e tietenkään saa heidän mielestään nousta. Toimittajat syynäävät intomielisesti vaalirahoituksia, mutta sitä ei julkisuuteen kerrota, millaisia summia ja mistä toimittajien yritykset saavat rahaa. Tosin juttujen otsikoita ei tarvitse lukea yleensä puoliväliä pidemmälle, kun sen kyllä helposti arvaa.
Mutta jos media-alan ihmisiin itseensä on uskomista, niin media ja esittävä taide ovat täysin ylivoimaisia verrattuna vuosituhantisiin maailmanuskontoihin ja kaikkiin valistuneisiin ideologioihin: vain media ja esittävä taide ovat onnistuneet luomaan täysin rehellisiä ja tasapuolisisesti ilman mitään omaa intressiä olevia malli-ihmisiä, ja vieläpä ilman lapsuuden kasvatusta. Roskamediaa kuluttavan väestönosan silmissä kaikki maailmanhistorian jumalat, profeetat, viisaat ja oppineet jäävät kauas jälkeen naisia salaa kähmivästä ja sikareillaan alaistensa ilman saastuttavasta mediamogulista. Jeesus saattaa vapahduttaa, mutta media tarjoaa jokapäiväisen annoksen kaunaa, vihaa, epäluuloa ja monimutkaisen asioiden hallinnan tunnetta silloinkin kun parhaatkaan asiantuntijat eivät tiedä. Sen moraalisen ylivertaisuuden tunteen lisäksi, jota myös uskonnot voivat tarjota, sillä erotuksella, että media voi tarjota sen suurimmallekin rikolliselle, siinä missä uskonto sentään vaatisi rikollista ensin katumaan ja hyvittämään. Media ei sellaista vaadi toimittajilta eikä kuluttajiltaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näinhän se vaan on.
Niin on. Työttömät ja köyhät ei halua perustaa mitään firmoja, koska niistä saa rahaa liikaa. Kaikki pienikin liiketoiminta ei sovi työttömälle, kaska valtio tuuppa pakollista rahaa ihan kauheasti. Ei sellaista kestä edes ammattiliittolainen-
Paras ja turvallinen tapa elellä, on nostaa erimuotoisia päivärahija ja avustusrahoja, niillä pärjää tekemättä mitään ja saa nauttia vapaudesta!
530 euroa kuussa nettona työttömyyskorvausta ei ole paljon. Mikäli asumistuen jälkeen yksinasuvalle ei jää elämiseen 504 euroa kuukaudessa nettona, erotuksen saa toimeentulotukena. Se on 17 euroa päivässä elämiseen.
Tämä kirjoitus täyttä asiaa👍