Onko siis enää missään mitään järkeä: Ja mitä se järkevyys totuudenmukaisesti on ? Eli mihin perustuu, ja millä perusteella. Millä määritellään järkevä tai ei järkevä ? Ei taida ihan riittää kun sanotaan että musta vain tuntuu niin. Koska toisista taas voi tuntua toiselta, ja kolmannesta voi tuntua vielä eritavalla, ja niin edelleen, lukemattomasti eritavoilla. Eli musta vain tuntuu niin, olettamuksia riittää.
Ja nehän ne juuri aiheuttaa tämän sekasorron ja ristiriitaisuuden jossa maailma tänä päivänäkin vielä elää. Ja joka johtuu siitä ihmisen itsekkyydestä nähdä asiat ainoastaan ja vain omaksi, perheensä, muun yhteisönsä, tai firmansa parhaaksi näkökulmasta, on juuri sitä minusta tuntuu, eli silloin kunkin, vain oman edun mukaista, muista välittämättä. On juuri sitä minusta tuntuu järkeä, joka on jo silloin järjettömyyttä. Kokonaisuus, eli kaikki yhteiskunnan ja kansakunnan jäsenet ja muutkin kansakunnat huomioon otettaessa, ja itsekin kukin niihin lukeutuen.
Ei siis pitäisi tehdä niitä järjettömiä, sanoina ja tai tekoina vääriä valintoja ja ratkaisua, jotka tuottaa kärsimystä ja tuskaa muille ihmisille, ja tai, kansakunnille. Jotka siis kostautuu sillä samalla mitalla, ja ehkä suuremmallakin takaisin.
Tämmöinen on, Jumalaton (rakkaudeton) ihminen toistaan kohtaan. Kun joku lyö kämmenellä poskelle, niin lyödään nyrkillä tai muulla kättä pidemmällä heti takaisin ja kovemmin. Joka on siis rakkaudettomuutta jokaiselta joka niin tekee. Ja on samaa, sekä käytännön teoissa, että sanojen tasolla lyömisinä. Myös kaikkina henkisinä lyömisinä, jota ihminen voi tehdä monella eri tavalla. Joita myös käytetään todella paljon.
On järjetöntä jo hiljaa vain sellaisiin mukautuminenkin, sekin on jo osallisuutta kärsimysten tuottamisiin, ja ne kostautuu tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin. Ja monesti hyvin kipeästi. Monille hengen menoksikin koituen, joko itselleen, perheelleen tai muulle yhteisölleen / koko kansakunnalle menetyksiksi.
Kaikki järkevyyteen, eli totuuden ja oikeudenmukaisuuteen (ei kenellekään mitään pahaa eikä väärää) perustuvat näkökulmat kun ilmenee Raamatun sanassa, Jeesuksen Kristuksen ja / apostolien opetuksissa. Eiköhän se niin ole että, kaikki se on järkevää joka ei tuota muille kärsimyksiä, ja se että on itse valmis kantamaan vastuuta muistakin, eli näkemään vaivaa pyyteettömästi toisen puolesta, vasta se on oikeaa, aitoa rakkautta.
Myös se, jos joku lyö sinua poskelle, et lyö takaisin vaan käännät toisenkin posken tarjolle. Nämä ovat todellisen rakkauden järkeviä / viisaita tekoja ja osoituksia. Ei kellekään mitään pahaa eikä vahinkoa tuottavaa, jota rakkaudettomuus (ei oikea todellinen rakkaus), aina tuottaa. Totuuden nimessä ja Hengessä näin, keskustelun aiheeksi asian tuoden, eli Kristuksen Jeesuksen.
Ja nehän ne juuri aiheuttaa tämän sekasorron ja ristiriitaisuuden jossa maailma tänä päivänäkin vielä elää. Ja joka johtuu siitä ihmisen itsekkyydestä nähdä asiat ainoastaan ja vain omaksi, perheensä, muun yhteisönsä, tai firmansa parhaaksi näkökulmasta, on juuri sitä minusta tuntuu, eli silloin kunkin, vain oman edun mukaista, muista välittämättä. On juuri sitä minusta tuntuu järkeä, joka on jo silloin järjettömyyttä. Kokonaisuus, eli kaikki yhteiskunnan ja kansakunnan jäsenet ja muutkin kansakunnat huomioon otettaessa, ja itsekin kukin niihin lukeutuen.
Ei siis pitäisi tehdä niitä järjettömiä, sanoina ja tai tekoina vääriä valintoja ja ratkaisua, jotka tuottaa kärsimystä ja tuskaa muille ihmisille, ja tai, kansakunnille. Jotka siis kostautuu sillä samalla mitalla, ja ehkä suuremmallakin takaisin.
Tämmöinen on, Jumalaton (rakkaudeton) ihminen toistaan kohtaan. Kun joku lyö kämmenellä poskelle, niin lyödään nyrkillä tai muulla kättä pidemmällä heti takaisin ja kovemmin. Joka on siis rakkaudettomuutta jokaiselta joka niin tekee. Ja on samaa, sekä käytännön teoissa, että sanojen tasolla lyömisinä. Myös kaikkina henkisinä lyömisinä, jota ihminen voi tehdä monella eri tavalla. Joita myös käytetään todella paljon.
On järjetöntä jo hiljaa vain sellaisiin mukautuminenkin, sekin on jo osallisuutta kärsimysten tuottamisiin, ja ne kostautuu tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin. Ja monesti hyvin kipeästi. Monille hengen menoksikin koituen, joko itselleen, perheelleen tai muulle yhteisölleen / koko kansakunnalle menetyksiksi.
Kaikki järkevyyteen, eli totuuden ja oikeudenmukaisuuteen (ei kenellekään mitään pahaa eikä väärää) perustuvat näkökulmat kun ilmenee Raamatun sanassa, Jeesuksen Kristuksen ja / apostolien opetuksissa. Eiköhän se niin ole että, kaikki se on järkevää joka ei tuota muille kärsimyksiä, ja se että on itse valmis kantamaan vastuuta muistakin, eli näkemään vaivaa pyyteettömästi toisen puolesta, vasta se on oikeaa, aitoa rakkautta.
Myös se, jos joku lyö sinua poskelle, et lyö takaisin vaan käännät toisenkin posken tarjolle. Nämä ovat todellisen rakkauden järkeviä / viisaita tekoja ja osoituksia. Ei kellekään mitään pahaa eikä vahinkoa tuottavaa, jota rakkaudettomuus (ei oikea todellinen rakkaus), aina tuottaa. Totuuden nimessä ja Hengessä näin, keskustelun aiheeksi asian tuoden, eli Kristuksen Jeesuksen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..raamatussakin ihan hyviäkin elämänohjeita annetaan, mutta kuitenkin haluaisin muistuttaa, että suurin osa niistä on muista paljon vanhemmista uskonnoista ja filosofioista kopioituja.
Tämä vain siksi, että ihmisen "jumalattomuus" ei vaikuta useinkaan hänen moraaliinsa tai etiikkaansa huonontavasti.
Kuinka niin? Tämä on kysymys jota olen pohtinut. Miksi jumalaton tekee hyvää? Eikös se ole vain siksi, että se on hänestä kivaa. Itse en näe mitään vaatimusta hyvyyteen, mikäli mitään jumalaa ei olisi. Eli en oikein ymmärrä, kun ateisti puhuu moraalista ja etiikasta.
Ajatukseni kehittyy koko ajan, ja voin hyvinkin olla väärässä, mutta kirjoittelen kuitenkin näitä keskeneräisiä ajatuksiani. Korjatkaa jos sanon jotain mielestänne väärin. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaan pohtia etiikan olemusta. Löytää suuria viisauksia:D
Jos ihminen toimii etiikkansa mukaan, niin miksi hän sen tekee? Siinähän on kaksi vaihtoehtoa: Siksi, että teko itsessään on mukavaa, tai siksi, että toimii palkkion toivossa ja rangaistuksen pelossa.
Etiikka ei voi perustua pelkästään tekijän itsensä ajatuksiin, vaan johonkin korkeampaan käskyvaltaan. Jos ajattelen, että minä muokaan täysin itse oman etiikkani antamatta itselleni mitään rajoitteita, päädyn lopulta siihen, että saan tehdä ihan mitä haluan.
Vaikka ateisti ei usko Jumalaan, hänellä voi olla etiikka ja moraali. Hänellä vain korkeampi valta ovat muut ihmiset. Kun kristitty toimii (tai ainakin yrittää toimia) Jumalan asettaman etiikan mukaan, ateisti toimii ihmisten asettamien sääntöjen mukaan.
Ihminen kuitenkin tottuu tekemään asioita tapojensa mukaan. Eli oppii nauttimaan siitä, mitä on tehnyt aiemminkin. Jos kristitty toimii Jumalan tahdon mukaan, hän oppii nauttimaan sen mukaan toimimisesta, eikä se enää ole palkintojen perässä juoksemista. Samoin ateisti oppii nauttimaan oman sääntökirjansa mukaan toimisesta, mikäli hän on sitä tarpeeksi kauan noudattanut.
Jumalan lain noudattamisessa ja ihmisten lain noudattamisessa on se ero, että Jumala näkee kaiken, ihminen ei. Eli silloin ihmisen valtaan perustuva etiikka sallii myös lain huijaamisen, kunhan siitä ei jää kiinni.
haluaa tehdä hyvää ilman mitään painostusta ja uhkailua.
Eikös se silloin ole "kunniakkaampaa" kuin kristityn pistemetsästys jumalan edessä?
"Siksi että haluaa tehdä hyvää ilman mitään painostusta ja uhkailua."
Eli ei ole velvoitteita? Eli kenenkään ei tarvitse olla hyvä, eli pahuus on yhtä suvaittavaa kuin hyvyyskin, eli etiikka menettää merkityksensä, eli enää ei ole hyvää tai pahaa, eli jokainen tehkööt mitä huvittaa.
Vai onko kuitenkin jokin velvoittava tekijä? Ja jos on, niin mikä?
"Eikös se silloin ole "kunniakkaampaa" kuin kristityn pistemetsästys jumalan edessä?"
Tämä kunniallisuushan on tässä tilanteessa sama kuin hyvyys. Ja koska etiikkaa ei ole, ei ole myöskään hyvyyttä. Eli tätä "kunniallisuutta" ei silloin ole olemassakaan. Eli, mikä "kunniallisuus?"
Kristityiden pisteenkalastuksesta vielä. Sellaisesta pisteenkalastuksesta ei saa oikeasti mitään pisteitä. Rakkaus on se, jonka vuoksi Jumala palkitsee. Pisteiden vuoksi hyvän tekeminen ei ole aitoa rakkautta. Rakkaus ei ole teko, vaan tunne ja teot ovat sen ilmenemismuoto. Kukaan ei siis voi rakastaa pisteiden vuoksi, koska silloin rakkaus muuttuu väkisin vääntämiseksi.
Kristityt kalastelevat usein pisteitä kyllä. Se ei kuitenkaan kuulu oikeelliseen kristinuskoon. Jumala vaatii ihmisiltä rakkautta, ei kalasteluja. Kunniakin niistä hyvistä teoista ja rakkaudesta kuuluu Jumalalle, sillä rakkaus on lahja, ja hyvät teot ovat vain sen ilmentymiä.
Tuosta tekstistä tuli liian hyökkäävä.
Lähdin taas väittelemään, enkä niinkään laajentamaan ajatteluani. Pyydän anteeksi.
Niin, eli nyt vähän avoimemmin mielin.
Miksi haluat tehdä hyvää ilman velvoitteita? Tiedätkö syytä sille? Tuleeko vain mieleesi, että haluanpa tehdä nyt hyvää? Mikä erottaa hyvän pahasta?
Eikö Esko voisi toimia saarnojensa mukaisesti?
Miksi Esko H toistuvasti rikkoo suomi24 sääntöjä massapostittamalla tuota paskaa jossa peräänkuulutetaan sääntöjen noudattamista?
Sikiääkö tuollaiset uskikset pyhästä hengestä vai mistä?