Nyt on kasvihuoneeseen uusittu lasit

Meillä on uusittu pihan nurmikko, jota ei ole tehty 25 vuoteen vaikka olisi jo pitäny aikoja sitten. Nyt orastaa jo... ihanaa.

Mökillä on uusittu mökin katto ja rakennettu lisäaitta.

Oikeestihan nämä köyhyyspalstalaisten "mökit" on perikuntien omistamia yhteismökkejä eli entisia köyhien vakituisia asumuksia. Niistä on lapsikatras lähtenyt maailmalle 60- ja 70-luvuilla leveämmän leivän perään Ruotsiin tai edes Etelä-Suomeen. Vanhukset ovat jo kuolleet.

Nyt sitten omistus on jo seuraavalla polvella, koska asumukset sijaitsevat kuolevilla syrjäseuduilla, joilta kukaan ei mitään vakituiseen asumiseen enää edes halua. Ei saada myytyä, joten nimitetään hökkeliä "mökiksi".

Mökit ovat ahtaita, alkeellisia ja huonokuntoisia. Riitainen perikunta ei ole rahaa niihin satsannut. Eikä sitä rahaa edes olisi, sillä koko vähä-älyinen suku ei ole missään pärjännyt, ei koulutuksessa eikä työelämässä. Takahikiän köyhyys on vain siirtynyt betonilähiöihin.

Mutta mikäs sitä on välillä "kesäautolla" lähteä betonilähiön ahtaudesta maalle virkistäytymään. Pihan perällä on lahoava huussi, jota tyhjennetään, jos kännäämiseltä jaksetaan. Harvoilla näistä sitä omaa rantaakaan on, mutta ainahan voi köyhyyspalstalla niin väittää. Tosiasiassa köyhän pikkukunnan uimarannalle on "mökiltä" 15km matka, josta viimeiset 2km mutkittelevaa kinttupolkua pitkin.

Miten betonibunkkereissa vuokralla asuvat apaattiset kelan mannekiinit voi olla noin katkeria siitä, että joillakin ihmisillä on ihan oma mökki , vaikka vanhakin.

Kyllähän se kyrsisi nytkin hikoilla duunissa jossain homeisessa ja kuumassa perseluolassa.

Täällä puhutaan tosi usein siitä, miten kukakin on jostakin kovasti kateellinen.

Itse en ylipäätään kadehdi ketään enkä koskaan. En edes muista, olisinko koskaan kadehtinut... Mutta sitä on varmasti betonilähiöiden vajakkien vaikea ellei peräti mahdotonta uskoa.