Olen epätoivoisesti etsinyt lohdutusta ja vastauksia ongelmiini raamatusta. Nyt olen takertunut Vanhassa Testamentissa Saarnaajan kirjaan. Voisiko joku avata vähän, mikä on sanoma. Minulle ei avaudu, ei sitten millään.
Kaikki on turhaa, vai onko sittenkään?
Kaikki on turhaa, vai onko sittenkään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ihan lyhyesti omin sanoin ilman enempiä tutkimuksia. Saarnaajan kirjan kirjoittaja oli kuningas Salomo, jonka aikana kansakunta koki hyvinvoinnin aikaa. Itsellään Salomolla oli mahdollisuus kokeilla kaikkia mahdollisia hankkeita, joiden avulla ihmisen olisi voinut edellyttää saavan elämälleen tyydytyksen ja onnellisuuden. Hän saikin tyydytystä työnsä tuloksista nauttiessaan ja syödessään ja juodessaan ja totesi näiden olevan Jumalan antama lahja ihmiselle kaiken hänen vaivannäkönsä ohella. Mutta hänen sanomansa pääopetus on siinä, että elämä ilman suhdetta Luojaan, on loppujen lopuksi turhuutta. Mitä hän saikaan elämässään aikaan, sen hänen piti viimeistään kuollessaan luovuttaa pois. Ja tutkiessaan tarkemmin kaiken työnsä tuloksia, hän havaitsi, että ne itsessään eivät antaneet pysyvää tyydytystä. Viisas on ihminen, joka käyttää lyhyen elämänsä rakentaakseen hyvän suhteen Jumalaan. Vain sellainen elämäntapa ei ole turhuutta. Koko kirjan tarkoitus oli koota lukijat hyödyttömistä pyrkimyksistä todellisen ja pysyvän elämän rakentamiseen Luojansa tahdon ympärille. Hän tekee yhteenvedon kirjastaan sen loppusanoissa ytimekkäästi: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä." Saarnaajan kirja 12:13.
Saarnaajan kirjoittaja. Tämä on myöhäinen käsitys. Itse asiassa Koheletin (Saarnaajan kirjan) hyväksymisestä juutalaiseen kanoniin väiteltiin loppuun asti, mutta sitten kuitenkin Beit Hilel voitti ja kirja hyväksyttiin. Nimen- Kohelet- alkuperää ei varmuudella tiedetä, sanahan on feminiini. Kirjan sisällä on viitauksia sen tekijään,jotka johtavat- ei määräävässä asemassa olevaan- vaan lähinnä opettajaan. Kirjan heprea ei ole vanhaa, vaan uudempaa aramean vaikutteista. Kirjassa on vieraita lainasanoja joiden ikä tunnetaan ja jotka ovat nuoria. Kohdat 3:20-21 antavat ymmärtää että kirja on kirjoitettu aikana jolloin vieraat käsitykset kuoleman jälkeisestä elämästä alkoivat saada sijaa joidenkin juutalaistenkin parissa. Tekijä vastustaa näitä ajatuksia. Monet muutkin kohdat antavat tietoa kirjoitusajankohdasta.