Millainen ihminen herää kuolleista?

Jos Jumala herättäisi kuolleet, niin millaisia he olisivat persoonaltaan? Olisiko sikiö edelleen sikiö ja vauva vauva? Nämä eivät tiedosta kunnolla itseään, koska aivot ja ruumis eivät ole kehittyneet niin pitkälle, että se olisi mahdollista. Jos nämä heräisivät kuolleista, niin keitä he olisivat? Persoonallisuus muodostuu elämän kokemusten ja tiedon lisääntymisen kautta. Persoonallisuuden puuttuessa ei olisi persoonaa, joka kuolleista heräisi. Kenet Jumala siis herättäisi, jos sikiöt ja vauvat herätettäisiin?

Ihmisen täytyy ymmärtää itsensä ja ympäröivä maailma, jotta olisi joku, joka voidaan kuolleista herättää: se sama ihminen, joka on kuollut. Niinpä on typerää uskoa, että kuollut herätettäisiin ja hän olisi se sama henkilö, joka eli maan päällä. Dementikot ja muistinsa menettäneet aivovaurioiset eivät tietäisi herätessään keitä he olivat olleet. Tai jos he heräisivät terveinä nuorina ihmisinä, niin he olisivat menettäneet ison osan elämänsä kokemuksista muistoissaan. Koska ihmisen ajatusmaailma, arvot ja persoonallisuus muuttuvat ajan saatossa, eivät he olisi enää se sama henkilö, joka kuoli.

Jos olet järkevä ihminen, niin huomaat, että kuolleiden herättämisessä ei ole mitään järkeä. Se ei voi olla todellisen ja elävän Jumalan suunnitelma tai tahto ihmisiä kohtaan. Idea tästä on itse asiassa lainattu kristinuskoon pakanoilta. Israelilaisia oli orjina tai siirtotyöläisinä Egyptissä, jossa uskottiin ruumiin ylösnousemukseen. Sen vuoksi ruumiit balsamoitiin: uskottiin, että se sama ruumis herää ylös kuolleista. Tästä huolimatta vainajan uskottiin jatkavan elämää heti ruumiin kuoleman jälkeen henkenä, joka siirtyi kuolleiden valtakuntaan. Se oli siellä tietoinen elävä sielu henkiruumiissa, joka ei ole materiaa.

Jos näin olisi – niin kuin kristityt myös tapaavat uskoa – niin mihin ruumiin ylösnousemusta yleensä tarvitaan? Ruumiin ylösnousemuksen toivoa ei olisi, jos ihminen eläisi ilman aineellista ruumista henkenä ikuisesti onnellisena Jumalan taivaassa, paratiisissa. Tuliseen järveen joutuvia ei tarvitsisi herättää kuolleista, jos nämä kärsisivät tuskaa ja ahdistusta jo henkinä. Katoliset isät sanoivat, että kärsimys on suurempi aineellisessa ruumiissa: siksi kuolleet herätetään. Julmaa ja raakaa, mutta sellaista Raamatun kirjoituksiin perustuva usko Jumalaan ja hänen tuomioihinsa on. Kuka hyvä ja oikeamielinen ihminen voi pitää sellaista totena?

Kristinusko on pitkän kehityksen tulosta. Usko vainajien siirtymiseen henkinä tähän maailmaan on peräisin metsästäjä-keräilijöiltä. He huomasivat, että kun ihmiset ja eläimet lakkaavat hengittämästä – ja liikkumasta – niin he kuolevat. He uskoivat, että ihmisessä oli itsestään ja ympäristöstään tietoinen henki, joka lähti ulos ruumiista viimeisen henkäyksen mukana. Muinaiset sumerilaiset (Babylon) keksivät taruja, joissa nämä henget siirtyivät kuolleiden valtakuntaan. (Inannan manalan matka 2000 eKr.) Lähikansojen mytologiassa usko sai uusia muotoja ja oppi helvetistä sekä paratiisista kehittyi. Katolinen kirkko on kehittänyt oppia edelleen, mutta alkunsa se on saanut muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta.

Katolisessa helvetissä ja sielun kuolemattomuuden opissa yhdistyvät juutalaisten fariseusten, zarathustralaisten, kreikkalaisen mytologian ja muinaisen Egyptin uskomukset. Se ei ole Jumalan ilmoittama totuus siitä, mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen. On lohdullista ajatella parhaan saatavana olevan tiedon mukaan niin, että ihminen lakkaa olemasta tietoinen olento kuollessaan. Uskovaiset kristityt joutuvat sen sijaan elämään jatkuvassa pelkotilassa ja epävarmuudessa, kun eivät voi olla varmoja edes omasta pelastumisestaan (jos on uskonut harhaoppisten tavoin, niin joutuu kadotukseen). Helvetissä kituvien läheisten muisto kalvaa mieltä. Järkevä ihminen ei pidä totena taruja ja kuvitteellista helvettiä. Onnellinen on se, joka ei usko.

Samankaltaiset zombitarinat innostavat vielä nykypäivänäkin. Zombielokuvia ja tv-sarjoja riittää kyllästymiseen asti.

Myös jumalattomat ihmiset herätetään ylös kuolleista ennenkuin heidät tuomitaan.

Jos helluntailaisella pilkahtaa edes hieman järjen valo ja luopuu helluntailaisuudesta, niin sitä voi pitää kuolleista heräämisenä.

Ps.30:10 Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Ps.88:11-13 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. Kerrotaako haudassa sinun uskollisuudestasi? Tunnetaako sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa? Ps.115:17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuten astuneista. Saarn.9:5 Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Jes.26:14 Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

Job.14:11-14 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu; niin ihminen lepoon mentyänsä ei nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?

Siinäpä tomu haastaa Luojaansa, eikä tunne kirjoituksia.

Ilm.20:5 Biblia (1776) Mutta ne muut ei kuolesta virvonneet siihenasti kuin tuhannen ajastaikaa kului. Tämä on ensimäinen ylösnousemus. Miksi ei toinen ylösnousemus?

Turhaa pohdintaa. Kuolleita ei herätetä ja sillä selvä. Tämä elämä on kaikki, mitä meillä on. Eikö olisi jo aika tehdä jotakin: vaikka elää tätä elämää ja nauttia siitä, sen sijaan, että vänkäätte täällä päivät pitkän uskon asioista ja riitelette keskenänne?

Olen kuullut helluntailaisten sanovan, että sikiönä ja vauvana kuolleet heräävät ylös noin 30-vuotiaina aikuisina ihmisinä. He olisivat niin kuin Aatami Jumalan puhallettua hänen sieraimiinsa elämän hengen. He osaisivat heti puhua ja kävellä ja tehdä kaikenlaista ilman kokemusta ja oppimista.

Vanhukset heräävät arvatenkin samalla tavalla nuorina. He eivät välttämättä muista tapahtumia dementian aikana ja muistinsa aivovamman vuoksi menettäneillä ei olisi muutenkaan mitään hyvää muistettavaa koomansa ajalta. Miksi ne ajat pitäisi muistaa ylösnousemuksen jälkeen?

Ihminen on silti se sama persoona, vaikka ei kaikkea muistaisi, tai ei olisi ehtinyt vielä nuoren iän vuoksi paljon oppia ja muistia kartuttaa.

Kovin ovat heppoisia nämä ateistien vastaväitteet universumin suurinta älyä vastaan (Jumala).

> Millainen ihminen herää kuolleista?

"kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen."
1 Cor. 15:44

Ihminen on niin paljon puutteellinen otus kosmoksessa, että lajin loppu on ja näköpiirissä, ei auta vouhotus

Ei-valaistuneita ihmisiä sanottiin kuolleiksi.
Se, joka valaistuu on herännyt kuolleesta.