Olen luterilaisen kirkon jäsen, ollut aina, mutta en vain ole löytänyt siitä kirkosta sitä mitä itselleni etsin, hengellistä kotia. Koen että olen ollut tämän suomalaisen yhteiskunnan aivopesunuhri, koska nyt vasta silmäni ovat avautuneet, itseasiassa edellisen Paavin viimeisten aikojen ja kuoleman aikana, näkemään katolisen kirkon todellisena vaihtoehtona. Olen jo pitkään kaivannut jotain todellista, ja nyt kun olen tutkinut katolisen kirkon nettisivuja ja tekstejä, olen alkanut nähdä uusia asioita, ja kokea tämän kirkon omaa vakaumustani vastaavaksi. En vain tiedä, miten tästä etenisin. kaipaisin opastusta ja keskustelua.
Kirkon vaihto
Etsivä
363676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Tästä asiasta on juuri jokin aika sitten ollut pintapuolisesti täälläkin juttua, muistaakseni Michael on vastaillut viisaasti.
Yksi vaihtoehtoinen keskustelukanava on tämä toinen suomalainen katolinen keskustelupalsta: http://www.yy2.com/GloriaInExcelsis/YaBB.pl#general_cat
jossa on myös käyty asiasta keskustelua ja olet lämpimästi tervetullut mukaan!
Ihan lyhyesti (kiire) voisin sanoa, että prosessi on harvoilla nopea ja sitä ei voi pakottaa. Eli esim. itselleni varmuuden syntyminen on vienyt n. 5 vuotta, eli mistään simsalabimkääntymisestä ei ole kyse...
Mutta lue lisää tuolta toiselta palstalta jos koet, että täältä et löydä vastauksia kysymyksiisi, ja olet tervetullut kyselemään myös siellä lisää!
Mene kirkkoharranvirastoon ja eroa nykyisestä seurakunnastasi ja ota vaikka netin kautta yhteyttä katoliseen kirkkoon ja pyydä apua seurakuntaan liittymiseen... Tuskin se kovin paljoa eroaa luterilaisista... Jos haluat liittyä kristilliseen seurakuntaan jossa raamatun oppeja noudatetaan liity jehovantodistajiin tai lestadiolaisiin. tosin en suosittele kumpaakaan. Ai niin sitten on vielä mormoonit... tosin se kai sopii miehille paremmin...HEHHEE!
Aika rankkaa verrata toisiinsa jehovantodistajia ja lestadiolaisia. Jehovantodistajat eivät ole kristittyjä. Heille Kristus ei ole mitään muuta kuin ihminen, pyhä kolmiyhteinen Jumala kielletään... Lestadiolaiset taas ovat ev. lut. kirkon sisällä vaikuttava herätysliike ja jakaa esim. katolisen kirkon näkemyksen ehkäisystä...
Hyvä etsivä, jokaisessa kirkossa on omat hyvät ja huonot puolet, niin myös katolisessa kirkossa. Jeesuksen kirkon jakautuminen on suuri häpeä kaikille meille kristityille, ja tästä syystä jokaisen pitäisi miettiä, mistä tämä jakautuminen on peräisin. Tulet ehkä löytämään, että kirkko koostuu ihmisistä, joille omat ideat ovat äärimmäisen tärkeitä ja joiden vuoksi uhrataan myös ihmisten henkinen hyvinvointi.
Niin kuin isä Robert kirjoitti,
"tuomio langetetaan koskemaan ainoastaan niitä asioita, joita jokainen meistä voi tehdä.
Ei kysytä millä tavalla me olemme ymmärtäneet Pyhän Kolminaisuuden salaisuuden tai Jeesuksen molemmat luonnot.
On erittäin kaunis se ajatus, että kaikki mitä olemme tehneet lähimmäisellemme, olemme tehneet Kristukselle.
"Totisesti, kaiken mitä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle".
(PS. Nämä kauniit sanat ovat papin, joka on kuollut muutama tunti sitten...)
Jos suhtaudut kirkkoon (katoliseen tai luterilaisee tai...) hiukan kriittisesti, löydät varmasti sopivan paikan itsellesi.
Voit lukea lisää:
http://aamunkoi.pp.saunalahti.fi/Katkirkko/?go=news
Itse olen jo eronnut aikaisemmasta kirkostani ja mietin katkirkkoa todellisena vaihtoehtona.
Sinun täytyy aktiivisesti osallistua messuun säännöllisesti AINAKIN vuoden verran ja suurimmissa kaupungeissa on kursseja jotka perehdyttävät kirkkoon.
Paras on sinun mennä sinne kirkkoon ja reilusti papin puheille.
Olen huomannut että tämä palsta on aika riitaisa,Ihmiset ovat raadollisia kun voivat laukoa mitä tahansa anonymiteetin suojassa.
Hox! Joku sanoi että aika samanlainen kuin ev.lut. kirkkon...katkirkko ei ole samanlainen kuin ev.lut. kirkko!
Ev.lut. on muuttanut oppeja aikojen alusta kun taas katkirkko pysyy Jumalan alkuperäisessä ja ainoassa tahdossa...
-tästä joku hermostuu mutta sanon kuitenkin:
Kiitos konservatiivisen Paavin!
Kirkon ei ole tarkoitus miellyttää ihmistä tai muuttua trendien mukaan vaan Jumala oli, on ja tulee aina olemaan sama!
oikein sanottu!
tervetuloa kotiin, tänne kyllä mahtuu... olethan kuitenkin varovainen käsitteen "katkirkko" kanssa... se kun tarkoittaa monelle nykykatolilaiselle maallistuneita ja Kirkolle epäuskollisia ihmisiä jotka haukkuvat paaviamme ja piispamme kuin vierasta possua.
Katolinen Kirkko iloitsee aina kun siihen liittyy Hengen avulla sielu - olipa se sitten luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta, tai vaikkapa hindulaisuudesta!
Gaudium magnum - habemus papam!
"...katkirkko" kanssa... se kun tarkoittaa monelle nykykatolilaiselle maallistuneita ja Kirkolle epäuskollisia ihmisiä jotka haukkuvat paaviamme ja piispamme kuin vierasta possua."
Ikävällä tavalla johdattelet Sannaa omaksumaan vääristyneitä käsityksiä, joita et edes esitä ominasi vaan kierosti "monen katolilaisen" näkemyksenä.
Katkirkko ei ole maallistuneiden ja Kirkolle uskottomien ihmisten ryhmä. Siihen kuuluu ihmisiä, jotka rakastavat Kirkkoa, mutta jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Kirkko on Kristuksen ruumis, mutta sen jäsenet ovat epätäydellisiä, piispat ja paavikin. Katkirkkolaiset eivät ole nöyrinä hiljaa silloin, kun he näkevät kirkossaan (nyt pienellä alkukirjaimella, tarkoitan siis kirkkoa instituutiona) epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä.
Katkirkko ei ole yhtenäinen ryhmä, jossa kaikilla olisi keskenään samat näkemykset kaikista asioista. On tietämätöntä väittää, että katkirkkolaiset "haukkuvat" piispaa ja paavia.
Minä itse olen kritisoinut ja kritisoin piispa Józefin hallintoa. Paaviin olen vähemmän tyytymätön, mistä taas minua (Filbertiä) moni täällä arvostelee ja syyttää takinkääntäjäksi. Tässäkin käsitys katkirkkolaisista on väärä. Jotkut odottavat, että olemme protestoimassa joka suuntaan. Katkirkkolaisissa on paavia voimakkaastikin kritisoivia, ja on niitä, jotka ovat mukana vain hiippakuntamme ongelmien takia. Oleellista on, että meillä on omatunto, joka ei alistu vääryyksiin, ei edes silloin, kun kohtaamme niitä kirkossa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Emme voi olla edes kristittyjä jos luovumme Jumalan lahjoista (inhimillisyys ja järki ym.). Nuntius Apostolicus (G.Tonucci) sanoi suoraan katkirkkolaisille, että on oltava myös vastauksia silloin kun on kysymyksiä. Moneen Katkirkon esittämään kysymykseen ei kuitenkaan vielä tullut vastauksia piispan puolesta...
on samaa mieltä kanssasi siinä asiassa, että Kirkko (siis katolinen) on pitänyt kiinni alkuperäisestä lähtökohdistaan. Mutta. Se on myös luonut sellaosia oppeja, joista Kristus ei ole koskaan puhunut. Selibaatti ei ole sakramentti, se on vasta 1400 luvulla muodostunut käytännöksi. Ratzinger on varmasti hahmottanut hyvin ikuisia ajatuksia kristinuskosta, toisaalta hän on ollut hyvin ahkera kieltämään professoreita, teologeja opettamaan uudenlaisia näkemyksiä uskomme perustuksista. Nuo opit eivät missään tapauksessa olisivat vaaraksi Kirkolle, päin vastoin, ne olisivat saaneet uuden ajan ihmiselle uuden sisällön, ilman, että perusajatus olisi kärsinyt vahinkoa. Siksi Euroopan katolilaisten suhtautuminen on ollut valinnan johdosta hieman jakaantunut. Tietysti täytyy odotta ja katsoa, millä tavalla uusi paimen ohjailee Kirkkoa. Minusta Kirkkoa ei uhkaa maallistuminen vaan tämä ruma globalisaatio ja fundamentalismi. Kirkkoa uhkaa ihmisten - meidän - välinpitämättömyytemme toisistamme kohtaan. Varojen väärä jakautuminen, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Katsotaan, toivotaan.
On hauska tapaus jonka muistan keskustellessani eraan dominikaani noviisin kanssa katolilaisten yleista suhtautumista erinaisiin rukoustilaisuuksiin etc. Han tyypilliseen tapaansa ilmaisi ajatuksensa aforisminomaisesti sanoen: Katolilaisille, jollei kyseessa ole sakramentti, se on miltei yhdentekevaa.
Ei ole ehka ihan totuudenmukaista, mutta kommenttisi selibaatista kuvastaa vahan tata. Se ei ole sakramentti. Sanot, etta Kirkko on luonut oppeja joista Kristus ei olisi puhunut. Selibaatti ei ole oppi. Se on kirkkolaillinen saanto joka liittyy vain (suurimpaan osaan) lantisen kirkon papistoon, ei siis koko yleismaailmalliseen Kirkkoon. Lisaksi se etta lantinen kirkko on ottanut selibaatin yleiseksi normiksi vasta millenniumin vaihteesta, ei tarkoita etta se oli “keksinto”. Kristus itse eli selibaatissa, kuten myos, tradition meille valittamana, elivat pyhat apostolit. Paavali kehottaa niita jotka siihen pystyvat. Invesituuri-riidat ja vastaavat ovat kovin paljon myohempaa perua, siita tuskin on kiistaa.
Kirkko opettaa, silla Kristus on antanut sille taman tehtavan – ei siksi, ettei silla ole muuta parempaa tekemista. Kun Kirkko opettaa, on suotavaa etta kristikansa kuuntelee aitiaan ja opettajaansal; Kristus itse sanoo apostoleista, se on piispoista, “joka kuulee heita, kuule minua”. Taman vuoksi kun Kirkko ja sen hierarkia opettaa jotakin uskonsisaltoon kuuluvana, on sopimatonta sita kritisoida. Selibaatti ei valttamatta liity juuri naihin kysymyksiin – vaikkakin on taysin Kirkon kasissa tehda tyhjaksi kanonisen lain vaatimus (muuttamalla sita) tai pitaa kiinni siita, silla Kirkko on suvereeni auktoriteetti omalla sisaiselle lailleen.
Benediktus XVI on kirjoittanut monestakin asiast: itse olen juuri lukemasta hanen kirjaansa liturgiasta joka on huiman kiinnostava ja jota suosittelen varauksettomasti. Hanen aikaansa Uskonopin kongregaation prefektina leimasi teologisen mullistuksellisuuden aika, jolloin oli erinomaisen tarkeaa pitaa kiinni siita ettei Usko sotkeudu synkretistisiin ja modernismia puolustaviin tulkintoihin joita Kirkko ei ole koskaan (eika hanen mielipiteensa mukaan voi koskaan) pitaa kristillisina.
Sanot etta nama uudet tulkinnat “eivät missään tapauksessa olisivat vaaraksi Kirkolle, päin vastoin”. Uskonopin kongregaatio , Kirkon parhaiten koulutetut ja uskollisimmaksi tulkitit teologit ovat olleet kanssasi eri mielta.
Lisaksi kirjoitat “Minusta Kirkkoa ei uhkaa maallistuminen vaan tämä ruma globalisaatio ja fundamentalismi”. Taas ja taaskin ovat Kirkon teologit ja mita tarkimmein itse paavi asiasta eri mielta.
Ignatius
On mielenkiintoista lukea niin puhtaasti teoriaan perustuvaa tekstiä kuin Ignatiuksen mielipide on. Elämä ei ole teoriaa. Se on jatkuvaa "mullistuksellisuuden" aikaa.
Muuten, Jeesuksen apostoleista ainakin Pietari oli naimisissa. Huomaa: nimenomaan Pietari! Nämä myöhemmät apostolit ovat sitten muuttaneet Jeesuksen omaa oppia aika tavalla. Ei liene tarkoitus, että nykyihminen ottaisi todesta kaiken, mitä vuosisatojen aikana kirkossamme on "heurekekattu". Kirkon oppien joukossa on niin paljon puhtaasti todelliselle elämälle vierasta - ja monia asioita on jo pyydelty anteeksi. Taitaa olla jatkuvasti tulossa lisää anteeksipyydettävää. Tosin ne anteeksipyynnöt tapahtunevat vasta meidän vuosikymmentemme jälkeen...
Vanhat herrat, ja nuoremmatkin, voivat istua kirjojensa ääressä ja kehittää lukemistaan teorioista aina vain uusia versioita, mutta se ei todellakaan muuta sitä asiaa, että elämää eletään lukusalien ulkopuolellakin. Ja enemmän juuri siellä.
Selibaattisääntö ei ole Kirkon OPPI. Se on sääntö jota Kirkko voi muuttaa jos siltä tuntuu. Kaikenlainen painostus ja relativismin diktatuuri vähättelee Kirkon itsenäisyyttä ja varmasti tekee siitä nykyistäkin vanhoillisemman. Joten jäitä hattuuun, Elisabethkin.
>>>Kirkko opettaa, silla Kristus on antanut sille taman tehtavan – ei siksi, ettei silla ole muuta parempaa tekemista. Kun Kirkko opettaa, on suotavaa etta kristikansa kuuntelee aitiaan ja opettajaansal; Kristus itse sanoo apostoleista, se on piispoista, “joka kuulee heita, kuule minua”. Taman vuoksi kun Kirkko ja sen hierarkia opettaa jotakin uskonsisaltoon kuuluvana, on sopimatonta sita kritisoida. Selibaatti ei valttamatta liity juuri naihin kysymyksiin – vaikkakin on taysin Kirkon kasissa tehda tyhjaksi kanonisen lain vaatimus (muuttamalla sita) tai pitaa kiinni siita, silla Kirkko on suvereeni auktoriteetti omalla sisaiselle lailleen.Taman vuoksi kun Kirkko ja sen hierarkia opettaa jotakin uskonsisaltoon kuuluvana, on sopimatonta sita kritisoida.Taman vuoksi kun Kirkko ja sen hierarkia opettaa jotakin uskonsisaltoon kuuluvana, on sopimatonta sita kritisoida.
Kristillinen uskomme on ensisijaisesti kommunaalinen, se on yhteisollinen. Protestanttien ‘sola scriptura’-asenne ja ainainen jankutus henkilokohtaisesta kokemuksesta, ymmarryksesta, tulkinnasta ja joillakin jopa heidan henkilokohtaisesta jumalastaan aiheuttaa kieroutuman joka on vieras autenttiselle katolilaisuudelle – se on epanormaalin individualismin nousu jossa Kirkko yhteisona ei tarjoa enaa uskon locusta, vaan se loytyy ihmisen itsensa sisalta. Uusi Testamentti on hammastyttavan kirkko-keskinen, silla uskovien yhteiso on se joka peilautuu vanhan liiton kanssa, kirkko on se paikka jossa erimielisyydet selvitellaan ja Kirkon hierarkia omaa erityisen armolahjan opettaa Hengen mukaisesti.
Olen ymmartanyt etta luterilaisille on sopivaa olla montaa mielta siita oliko pyha Jumalanaiti todellakin neitsyt, kuinka monta kirjaa Raamatussa “ajaa Kristusta” ja moniko niista joutaisi roskalaatikkoon tai vaikkapa sakramenttien maarasta. Katolinen Kirkko ei toimi nain. Usko on vastaanotettu isiltamme, Kirkon opetusvirka jota Jumala itse suojaa pitaa huolta etta sen sisalto ei korruptoidu ja jokaisessa uskovassa vaikuttava Henki ohjaa meita yhteisona totuuteen: yhteisona, ei vapaina radikaaleina vaan samaan Kristukseen kastettuina, jossa toimitamme omaa tehtavaamme enemman tai vahemman tuloksellisesti.
Mielipiteenvapaus on absoluuttinen silla ihmiselle on annettu vapaa tahto. Kirkko ohjaa ihmisia kayttamaan sita oikein. Naita ohjeita voi joko kuunnella tai jattaa kuuntelematta. Se tahtoo pysya kuuliaisena Kirkolle on kysymys, johon jokaisen on vastattava itse, ja rohkeasti elaa todeksi myos vastauksen seuraukset – eihan ole kovin jarkevaa kutsua itseaan muslimiksi mutta tunnustaa useampaa kuin yhta Jumalaa.
Martti Luther oli vaarassa opetuksessaan kiirastulesta. Kirkon ilmoituksen lahde on elava Jumalan Sana, ei ainoastaan Raamattu.
Parhain terveisin,
Ignatius
...... kyllä sen, kun toteat,
>>>Kirkon hierarkia omaa erityisen armolahjan opettaa Hengen mukaisestiTaman vuoksi kun Kirkko ja sen hierarkia opettaa jotakin uskonsisaltoon kuuluvana, on sopimatonta sita kritisoida.>Olen ymmartanyt etta luterilaisille on sopivaa olla montaa mielta siita oliko pyha Jumalanaiti todellakin neitsyt, kuinka monta kirjaa Raamatussa “ajaa Kristusta” ja moniko niista joutaisi roskalaatikkoon tai vaikkapa sakramenttien maarasta. Katolinen Se tahtoo pysya kuuliaisena Kirkolle on kysymys, johon jokaisen on vastattava itse, ja rohkeasti elaa todeksi myos vastauksen seuraukset
Kiitos kommenteista.
Itse en ole kovin vanha mutta jossain asioissa kovin vanhoillinen.
Arvostan korkeaa moraalia ja perinteisiä arvoja.
Itselläni on vähän sellainen kutina että osa kat-kirkkolaisista haluaa uudistuksia joita minä taas en välttämättä kannata...Itse en voi ymmärtää naispappeutta, homoavioliittoja, avioeroa ja aborttia... Silloin liikutaan vaarallisilla vesillä.
Lähimmäisen rakastaminen ei ole sama kuin kaiken hyväksyminen, joka itseasiassa voi olla jopa välinpitämättömyyttä!
Tämä on siis VAIN MINUN mielipiteeni...Älkää hermostuko, ei ole tarkoitus loukata ketään...
Kirkko ei ole mielestäni siksi että se miellyttäisi ihmisten tarpeita..Kirkko edustaa jumalan tahtoa joka on muuttumaton ikuisesti.
Ihmisen pitäisi nöyrtyä Jumalan edessä eikä hakea kaikesta hedonismia, extremeä jne. Elämä ei ole aina onnellista tai "kivaa"..Ei sen pidäkään olla. Useinkaan Jumalan tahto ei kohtaa ihmisen tahtoa. Siispä meidän tulee valita ketä seuraamme: Jumalan tahtoa vai omaa tahtoamme?
Kummastakin on esimerkkejä olemassa. Onko raha tehnyt ihmisen onneliseksi? Kun taas Jumalalta saa sen rauhan minkä Kristus meille lupasi.Rauhan joka kantaa tämän hullunmylly-maailman yli...
Suosittelen! =)
Kylla, on totta etta jos tahtoo elaa uskollisena Kirkolle ja sen viestille (jos ja vain jos, tahanhan ei kukaan ketaan pakota – ei voi pakottaa, silla usko on sisaisen valinnan asia – Hans Kungista sen verran, ettei hanta voi pitaa Katolisen Kirkon teologina josh an opettaa Kirkkoansa vastaan, ja miksi pitaisikaan? – tuskin sinakaan pidat kovin patevana piispana sellaista, joka kyseenalaistaa Kristuksen jumalallisuuden…), ei voi olla taydellisen vapaa radikaali: ei voi, esim, ottaa Jumalan nimea turhaan; jattaa kunnioittamatta vanhempiaan; tehda huorin; tappaa; varastaa jne jne. Lisaksi ei voi, jos tahtoo olla hyva katolilainen, uskoa vastoin sita vastaanotettua uskoa joka meille valittyy sukupolvien kautta ja jonka Jumalan meille antama opetusvirka nimittaa uskoksi joka on jumalallista alkuperaa.
Meidan uskomme on, ettei Kristus olet jattanyt Kirkkoaan yksin, vaan Pyha Henki itse suojaa sita, eivatka “helvetin portit sita voita” (kuten evankelista Matteus meille kertoo… se ajaako tama Lutherin mielesta Kristusta vai ei, en osaa sanoa). Luterilaisille tama on ilmeisen vieras tapa lahestya uskoa. Yhta vieras on meidan ymmarryksemme avioliiton pyhyydesta, tekstitasi paatellen. Se on kristityille rikkumaton sakramentti, jonka Katolinen Kirkko katsoo alustavasti patevaksi kaikissa kristillisissa kirkoissa. Mutta en katso tuottavaksi keskustella tasta kanssasi, koska lahtokohtaisesti olemme niin kovin kaukana toisistamme.
Katolinen Kirkko ei katso, etta Raamattu on ainoa ilmoituksen lahde. Ei ole koskaan katsonut, eika tule koskaan katsomaan. Tama on protestanttien ajatus, ja yhtalailla on protestanttinen ‘kritiikkisi’ Kirkkoa kohtaan. Se on kuin vesi ankan selkasulkasilla: se ikaankuin valuu vailla vaikutusta, silla se ei vakuuta intellellektuaalisella yhteinaisyydellaan tahi historiallisella uskottavuudellansakaan.
Terveisin,
Ignatius
...jotakin sentään.
>>>>Kylla, on totta etta jos tahtoo elaa uskollisena Kirkolle ja sen viestille (jos ja vain jos, tahanhan ei kukaan ketaan pakota – ei voi pakottaa, silla usko on sisaisen valinnan asia – Hans Kungista sen verran, ettei hanta voi pitaa Katolisen Kirkon teologina josh an opettaa Kirkkoansa vastaan, ja miksi pitaisikaan? – tuskin sinakaan pidat kovin patevana piispana sellaista, joka kyseenalaistaa Kristuksen jumalallisuuden…), ei voi olla taydellisen vapaa radikaali: ei voi, esim, ottaa Jumalan nimea turhaan; jattaa kunnioittamatta vanhempiaan; tehda huorin; tappaa; varastaa jne jne. Lisaksi ei voi, jos tahtoo olla hyva katolilainen, uskoa vastoin sita vastaanotettua uskoa joka meille valittyy sukupolvien kautta ja jonka Jumalan meille antama opetusvirka nimittaa uskoksi joka on jumalallista alkuperaa. Lisaksi ei voi, jos tahtoo olla hyva katolilainen, uskoa vastoin sita vastaanotettua uskoa joka meille valittyy sukupolvien kautta ja jonka Jumalan meille antama opetusvirka nimittaa uskoksi joka on jumalallista alkuperaa.>Meidan uskomme on, ettei Kristus olet jattanyt Kirkkoaan yksin, vaan Pyha Henki itse suojaa sita, eivatka “helvetin portit sita voita” (kuten evankelista Matteus meille kertoo… se ajaako tama Lutherin mielesta Kristusta vai ei, en osaa sanoa). Luterilaisille tama on ilmeisen vieras tapa lahestya uskoa. Yhta vieras on meidan ymmarryksemme avioliiton pyhyydesta, tekstitasi paatellen. Se on kristityille rikkumaton sakramentti, jonka Katolinen Kirkko katsoo alustavasti patevaksi kaikissa kristillisissa kirkoissa. Mutta en katso tuottavaksi keskustella tasta kanssasi, koska lahtokohtaisesti olemme niin kovin kaukana toisistamme.>Katolinen Kirkko ei katso, etta Raamattu on ainoa ilmoituksen lahde. Ei ole koskaan katsonut, eika tule koskaan katsomaan. Tama on protestanttien ajatus, ja yhtalailla on protestanttinen ‘kritiikkisi’ Kirkkoa kohtaan. Se on kuin vesi ankan selkasulkasilla: se ikaankuin valuu vailla vaikutusta, silla se ei vakuuta intellellektuaalisella yhteinaisyydellaan tahi historiallisella uskottavuudellansakaan.
"Mitä tulee avioliittoon ja siihen, etteivät eronneet voi osallistua katolisessa kirkossa ehtoolliselle ( näinkö on?), niin en voi ymmärtää sitä siinä mielessä, että Jeesushan ottaa vastaan nimenomaan syntisiä, niin miten katolinen kirkko voi kieltää eronneita osallistumaan ehtoolliselle?"
En ole Ignatius, mutta korjaan tässä yleisen väärinkäsityksen. Kyllä eronneet saavat mennä ehtoolliselle, he ovat täysivaltaisia Kirkon jäseniä. Ainoastaan henkilöt, jotka ovat menneet uudestaan naimisiin (ilman että ovat saaneet avioliiton mitätöintiä kirkolta) eivät voi osallistua ehtoolliseen.
....vastauksesta. Esittämäni kanta lienee todella yleinen väärinkäsitys. En tiedä käsitinkö väärin nykyisen paavin kommentin, jossa hän ymmärtääkseni sanoi, "että se osapuoli, joka ei ole rikkonut avioliittoa, voi osallistua ehtoolliselle.
Tarkoittaako tämä paavin kanta kenties sitä, että se osapuoli, joka ei ole rikkonut avioliittoa ja menee uudestaan naimisiin (ilman, että hän ei ole saanut edellisen avioliiton mitätöintiä) voi osallistua ehtoolliselle?
"Mutta kirkko ja teologinen tiedekunta ovat eri asioita."
Näinhän se tulisi olla, mutta eipä vaan ole Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Mm. piispa Riekkinen, kappalainen (TT) Kari Kuula, hiippakuntasihteeri (TT) Sakari Häkkinen ja Kuopion viime syksyiseen synodaalikokoukseen alustajaksi pyydetty prof. Heikki Räisänen ovat omalla toiminnallaan systemaattisesti pyrkineet yhteensulauttamaan kirkkonsa uskon ja omien tutkimustensa tulokset.
Lue vaikka tuolta joitakin näkemyksiä:
http://matti.vaisanen.sekl.fi/esitelm/kiistj.htm
Piispa Riekkinen muuten kutsui John Spongin Suomeen taas ensi kesäksi. Mitäs muuten pidät tästä kaverista ja hänen ajatuksistaan? Sponghan pitää itseään uutena Lutherina.
"Rudolf Bultmannin opetukset lienevät myös tuttuja katolisen kirkon sisällä."
Valitettava protestantismin sivuvaikutus. Kuitekin opetuskiellon systemaattinen langettaminen hereettikoille on pitänyt kirkon uskon vahingoittumattomana. Sen sijaan historiallis-kriittistä metodologiaa katolisessa eksegetiikasssa kyllä käytetään, mutta - toisin kuin luterilaisessa kontekstissa - aina kirkon uskon sallimissa puitteissa.
Lukumiehiä kun olet, niin luepa seuraavaksi vaikka tämä:
"Kuinka lukea Raamattua" (1996). Katolinen näkökulma. Katolinen kirkko Suomessa.
"Tarkoittaako tämä paavin kanta kenties sitä, että se osapuoli, joka ei ole rikkonut avioliittoa ja menee uudestaan naimisiin (ilman, että hän ei ole saanut edellisen avioliiton mitätöintiä) voi osallistua ehtoolliselle?"
Ei, vaan kumpikaan puolisoista ei voi solmia Kirkon silmissä uutta, pätevää avioliittoa ilman Kirkon mitätöintiä. Eli siis jos kumpi tahansa eronneista menee uudellen naimisiin siviilissä (Kirkkohan ei vihi tässä tapauksessa) he eivät ole Kirkon silmissä naimisissa, ja siksi nämä ilman Kirkon mitätöintiä uudelleen avioituneet eivät voi osallistua ehtoolliseen, oli syy sitten ollut kummassa tahansa. Jos he haluavat uudelleen avioitumisensa jälkeen korjata tilanteen että voivat saada taas osallistua eukaristiaan, vaihtoehtona on joko
a) yrittää anoa mitätöintiä, jos ehdot sille täyttyvät
b)lopettaa yhteiselo uuden "aviopuolison" kanssa ja joko palata entisen puolison luo tai elää yksin
c) elää uuden "aviopuolison" kanssa kuin sisar ja veli
Tämä siis on Kirkon kanta asiaan. Toivottavasti toi selvyyttä.
On hyvä tietää, mikä katolisen kirkon virallinen kanta on tähän asiaan, kun tällaisiin asioihin minä en ainakaan ole löytänyt vastausta suomalaisista kirjoista, jotka käsittelevät katolista kirkkoa.
Sen verran vielä kysyn, käsitteleekö kanoninen laki mm. avioliittoa koskevia asioita?
"Mutta kirkko ja teologinen tiedekunta ovat eri asioita."
>>>>Näinhän se tulisi olla, mutta eipä vaan ole Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Mm. piispa Riekkinen, kappalainen (TT) Kari Kuula, hiippakuntasihteeri (TT) Sakari Häkkinen ja Kuopion viime syksyiseen synodaalikokoukseen alustajaksi pyydetty prof. Heikki Räisänen ovat omalla toiminnallaan systemaattisesti pyrkineet yhteensulauttamaan kirkkonsa uskon ja omien tutkimustensa tulokset.>Piispa Riekkinen muuten kutsui John Spongin Suomeen taas ensi kesäksi. Mitäs muuten pidät tästä kaverista ja hänen ajatuksistaan? Sponghan pitää itseään uutena Lutherina.
"Teologisen tiedekunnan opetukseen otti hiljattain kantaa, kuten tiedät Piispa Erik Wikström."
Joo, ja olin vilpittömästi iloinen siitä. Kokonaisuus ei tästä paljon muutu mihinkään, mutta hyvä että edes joku yrittää. Kohta ei edes kukaan enää yritä, vaan he alistuvat kohtaloonsa.
"No jaa, olisihan katolinen kirkko voinut pysyä kokonan irti Bultmannista, jos olisi tahtonut"
No niinhän se on oppinsa ja uskonsa osalta pysynytkin. Sivuvaikutuksella tarkoitin lähinnä näitä hyllytettyjä teologeja.
myös avioliittoa koskevia asioita, kuten myös monia muita asioita, jotka koskevat kirkollista elämää, sakramentteja, jne. Löytyy Vatikaanin sivustolta
http://www.vatican.va/archive/ENG1104/_INDEX.HTM
IHmettelen vain miksi pappien selibaatti on niin suuri ongelma niille, jotka eivät pappeja itse ole.
kirjoittaa kirjoja? Tietääkseni ei nyt sentään. Toistaiseksi hän on kai enimmäkseen puhunut ja täytyy sanoa, että toivoa herättävästi.
siinä on. Seksiä on paha harrastaa yksin. Ja jos pappien selibaatti puretaan, niin tuskin he keskenään rupeavat puuhastelemaan, varsinkaan jos homutta pidetään edelleen syntinä. Siksi siis on luonnollista, että monet ei-papit vastustavat myös pappien selibaattia. Sitenhän heidän ei tarvitsisi enää toimia salassa, vaan voisivat avioitua ihan rehellisesti.
Mitä ihmettelemistä siinä on, varsinkin jos sattuu edes yrittämään ajattelemaan lasten parasta? Luonnoton kielto johtaa luonnottomaan käytökseen, eikä pedofiliaskandaalien tuhoa saada korjattua millään!
Mielestäni on täysin naurettava, ihan uskomatonta jne. väittää että pedofilia johtuisi pappien selibaatista. Kyllä ihmiselle on täysin luonnollinen tila myös se, jolloin ei saa seksiä. Eli ei seksittömänä eläminen ihmisestä hullua tee. Pedofilia on mielestäni ERITTÄIN PALJON vakavampi mielensairaus, kuin että se olisi selitettävissä noin pikku seikalla. Oikeastaan tuntuu, että voisiko seksikeskeisempää ja seksillä aivopestympää mielipidettä ollakaan, alkaa epäilyttää teidän oma terveytenne, jos väitätte että normaalista ihmisestä tulee ihman seksiä hulluja. Älkääs siis nyt naurattako vaan miettikää nyt edes vähän itsekin!
ajatuksemme kulkevat täysin eri ratoja. Kunnioitan mielipiteesi mutta pidän omiani muuttumattomina.
En mielestäni "painostanut" kirkkoa. Esitin mielipiteeni. Ja siihen minulla on oikeus, eikö niin?
Muuten, minulla ei ole tapana pitää jäitä hatussa. Pakastin on niille parempi paikka.
tai uskonnollisia arvoja ja elementtejä elämääsi, silloin kirkot voivat antaa sinulle etsimäsi, mutta jos etsit iankaikkista elämää ja yhteyttä Jumalaan silloin vain Jeesus voi antaa sinulle etsimäsi, Hän sanoi itse: "Minä olen tie ja totuus ja elämä ei kukaan ; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh.14:6)
Kiitos kaikille vastauksista, koen katolisen kirkon edelleenkin oikeana vaihtoehtona, vaikkakin selväksi on tullut että ristiriitoja on, mutta missäpä ei olisi. Kuitenkin uskon Jeesukseen ja hengessäni tunnen että katolinen kirkko on se oikea minulle. Aion lähteä tutkimusmatkalle ja luotan siihen että Jumala minua johdattaa tässä. Rukoilen teille kaikille Jumalan siunausta.
Siunausta matkaan!