JARI EHRNROOTH
Sosiologian ja kulttuurihistorian dosentti
15.6. 06:45
Taannoin valkeni, että pandemian jälkihoito elvytyspaketteineen on vasta alkua eurooppalaisen talousintegraation syvenemiselle. Aivan oikein on kysytty, olemmeko tulleet kansanäänestyksen vuonna 1994 antaman mandaatin rajoille. Entä muualla Euroopassa? Näemmekö poliittista kuohuntaa joka johtaa unionin murenemiseen brexitin vanavedessä?
Tässä käännekohdassa on realistista ja reilua nostaa esiin kysymys liittovaltiosta. Ilman perustuslakia, kaksikamarista parlamenttia ja sille vastuullista hallitusta, yhteisiä turvallisuus- ja puolustusvoimia sekä virallista yleiskieltä Eurooppa ei voi olla maailmanpolitiikan suurvalta, vaikka se talousalueena on maailman suurin.
Historioitsijana minulla on paljon hyvää sanottavaa suurista ja vahvoista imperiumeista. Määrätietoisen keskushallinnon turvin ihmiskunta on ottanut tärkeimmät kehitysaskeleensa. Ajattelen nyt muinaista Egyptiä ja vanhaa Roomaa sekä uudelta ajalta suurten tutkimusmatkojen jälkeisiä siirtomaavaltoja. Hyödyntäessään alusmaitaan eurooppalaiset emämaat levittivät läntisen sivilisaation järjestelmällistä otetta, tietoa ja taitoa muihin maanosiin. Ihmisen osa Afrikassa olisi vielä huonompi ilman länsimaista lääketiedettä ja opetusta.
Eurooppalaisten kulttuuri-imperialistien jälki ei miellytä niitä, jotka siirtävät menneisyyteen nykyajan humanitäärisiä ihanteita. Kulttuurievoluution kannalta on kuitenkin vaikea kiistää sitä, että juutalais-kristillinen omatunto, länsimainen tiede ja taide, kansanvalistus ja vapausaate ovat kaikkialla nostaneet ihmiskuntaa korkeammalle sivistystasolle. Myös täällä fennien maassa.
Kun Yhdysvallat syntyi, tuskin kukaan aavisti, että siitä tulee vapaan maailman johtava tasavalta.
Euroopan hienoimpana poliittisena saavutuksena pidän yksilön vapauteen nojaavaa ja sitä suojaavaa liberaalia demokratiaa, joka syntyi brittiläisen John Locken filosofiassa mutta puhkesi ensikukintoonsa uuden mantereen siirtokunnissa. Kun kolmetoista amerikkalaista koloniaa itsenäistyivät ja alkoivat rakentaa Yhdysvaltojen liittovaltiota, ne olivat köyhiä syrjäisiä reunapopulaatioita. Mutta Benjamin Franklinilla, Thomas Jeffersonilla ja John Adamsilla oli älyllistä johtoa ja poliittista tahtoa.
Kulttuuria mullistavat innovaatiot syntyvät usein kaukana valtavirran keskuksista. Niiden yleistyminen ja laaja vaikutus vaatii kuitenkin suurvallan suojaa. Kun Yhdysvallat syntyi, tuskin kukaan aavisti, että siitä tulee vapaan maailman johtava tasavalta.
Jatkuu...
Sosiologian ja kulttuurihistorian dosentti
15.6. 06:45
Taannoin valkeni, että pandemian jälkihoito elvytyspaketteineen on vasta alkua eurooppalaisen talousintegraation syvenemiselle. Aivan oikein on kysytty, olemmeko tulleet kansanäänestyksen vuonna 1994 antaman mandaatin rajoille. Entä muualla Euroopassa? Näemmekö poliittista kuohuntaa joka johtaa unionin murenemiseen brexitin vanavedessä?
Tässä käännekohdassa on realistista ja reilua nostaa esiin kysymys liittovaltiosta. Ilman perustuslakia, kaksikamarista parlamenttia ja sille vastuullista hallitusta, yhteisiä turvallisuus- ja puolustusvoimia sekä virallista yleiskieltä Eurooppa ei voi olla maailmanpolitiikan suurvalta, vaikka se talousalueena on maailman suurin.
Historioitsijana minulla on paljon hyvää sanottavaa suurista ja vahvoista imperiumeista. Määrätietoisen keskushallinnon turvin ihmiskunta on ottanut tärkeimmät kehitysaskeleensa. Ajattelen nyt muinaista Egyptiä ja vanhaa Roomaa sekä uudelta ajalta suurten tutkimusmatkojen jälkeisiä siirtomaavaltoja. Hyödyntäessään alusmaitaan eurooppalaiset emämaat levittivät läntisen sivilisaation järjestelmällistä otetta, tietoa ja taitoa muihin maanosiin. Ihmisen osa Afrikassa olisi vielä huonompi ilman länsimaista lääketiedettä ja opetusta.
Eurooppalaisten kulttuuri-imperialistien jälki ei miellytä niitä, jotka siirtävät menneisyyteen nykyajan humanitäärisiä ihanteita. Kulttuurievoluution kannalta on kuitenkin vaikea kiistää sitä, että juutalais-kristillinen omatunto, länsimainen tiede ja taide, kansanvalistus ja vapausaate ovat kaikkialla nostaneet ihmiskuntaa korkeammalle sivistystasolle. Myös täällä fennien maassa.
Kun Yhdysvallat syntyi, tuskin kukaan aavisti, että siitä tulee vapaan maailman johtava tasavalta.
Euroopan hienoimpana poliittisena saavutuksena pidän yksilön vapauteen nojaavaa ja sitä suojaavaa liberaalia demokratiaa, joka syntyi brittiläisen John Locken filosofiassa mutta puhkesi ensikukintoonsa uuden mantereen siirtokunnissa. Kun kolmetoista amerikkalaista koloniaa itsenäistyivät ja alkoivat rakentaa Yhdysvaltojen liittovaltiota, ne olivat köyhiä syrjäisiä reunapopulaatioita. Mutta Benjamin Franklinilla, Thomas Jeffersonilla ja John Adamsilla oli älyllistä johtoa ja poliittista tahtoa.
Kulttuuria mullistavat innovaatiot syntyvät usein kaukana valtavirran keskuksista. Niiden yleistyminen ja laaja vaikutus vaatii kuitenkin suurvallan suojaa. Kun Yhdysvallat syntyi, tuskin kukaan aavisti, että siitä tulee vapaan maailman johtava tasavalta.
Jatkuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Liittovaltion synty nykyiseen tasavaltaiseen Eurooppaan edellyttäisi johdon ja tahdon lisäksi vielä jotakin, mihin en saata uskoa, vaikka sitä toivonkin. Tarkoitan kansojen ja kansalaisten sydämistä nousevaa Eurooppa-tunnetta. Minulla itselläni tuo tunne on ja siksi koen, että liittovaltio, perustuslaki ja virallinen yleiskieli eivät veisi minulta mitään pois, vaan toisivat vahvan suojan arvoille ja kulttuurille, jota rakastan.
Miten minusta tuli eurooppalainen?
Oikeastaan en tiedä, miksi olen aina tuntenut vetoa vanhan Euroopan kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, historiallisesti kerrostuneisiin kaupunkeihin ja tapoihin nauttia itse elämästä. Rakkauteni alkoi syventyä kiintymykseksi jo viisitoistavuotiaana ensimmäisellä interraililla, kun kiersimme ystäväni kanssa kuukaudessa tusinan verran maita. Pidimme hauskaa, liehittelimme tyttöjä ja tutustuimme kaiken ikäisiin ihmisiin, mutta kävimme myös museoissa ja monumenteilla. Kaikkialla tunsin oloni kotoisaksi.
Sittemmin olen tutkijana ja kirjailijana tehnyt töitä ainakin Italiassa, Saksassa, Portugalissa, Ranskassa, Espanjassa, Hollannissa ja Unkarissa. Esiintynyt ja puhunut olen monessa muussakin Euroopan maassa. Olen kirjoittanut kirjani suomeksi usein jonkun toisen eurooppalaisen kielen ympäröimänä.
Jos pitää valita Sibelius vai Mahler, kallistun jälkimmäiseen, ja sama toistuu kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa, kuvataiteissa ja draamassa. Runoilijoista suurin on Dante, teologeista Augustinus, filosofeista Kant, toisinajattelijoista Nietzsche. Nämä eurooppalaiset henget antoivat minulle maailmankatsomuksen.
Onko siis ihme, että liittovaltion käärme kuiskii korvaani suloisasti. Sehän lupaa pelastaa Euroopan, jota hajanaisena uhkaavat kommunistinen Kiina, laiton maahanmuutto, islamismi ja autoritäärinen itä.
En voi silti moittia niitä, jotka haluavat katkaista liittovaltion sihisijältä pään. Heidän sydäntään hallitsee paikallisempi kulttuurinen kiintymys. Tasavallassa kansa päättää ja siksi tämä tunnetason politiikka lopulta ratkaisee Euroopan suuren pelin.
Jari Ehrnrooth
Kirjoittaja on kirjailija ja filosofisesti suuntautunut tutkija, dosentti Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. Lapsena juoksenteli Ilomantsin metsissä, sittemmin maratoneja Euroopan kaduilla. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen [email protected]
Itsenäisten maiden johtama EU = kyllä. Imperialistinen pyrkimys yhden hallinnon alaiseen suurvaltaan = EI. Olemme jo nyt nähneet riittämiin imperialististen hinkujen tuloksia vallansiirtojen, korruption, velkaantumisen, yhteisvastuiden, jäsenmaiden resurssien omistuksen hajauttamisen, hyvinvoinnin laskun, valheellisten populististen julistusten, pelotteluiden jne. merkeissä. Tällainen Eurooppa on pelottava, eikä ollenkaan houkutteleva. Isänmaallisten ja kansallismielisten rintamien vahvistuminen ei ole tapahtunut pinnallisista syistä, vaan todellisista uhista ja riskeistä, sekä mitä EU on näyttänyt olevansa. Kun aikoinaan Liittovaltio-idea torpattiin, se ei ole pysäyttänyt imperialisteja pyrkimästä tavoitteeseen. Kun EU näyttää ja esiintyy kuin perinteinen itsenäinen valtio, ollen jo kvasivaltion asteella, ei ole epäilystäkään, etteikö tämä ole ollut sen perustan valmiiksirakentamista, josta puuttuu enää tilanne, jolloin jäsenmaiden on vain tunnustettava EU uudeksi autonomiaksi. Vaikka on selvää, että aikojen kuluessa pienet maat häviävät yhdistymisten vuoksi, ja kielet saattaa kadota yms. kulttuuriset ominaisuudet, niin sillä on kuitenkin väliä, miten se tapahtuu ja erityisesti niille, jotka huomaavat sen tapahtuvan parasta aikaa ja miettivän jälkipolvien elämää.
Kehitys liittovaltion suuntaan olisi EU:lle ja kaikille sen jäsenmaille ja niiden kansalaisille eduksi.
Kaikkinainen toiminta tehostuisi ja nopeutuisi,mikä on nykymaailmassa välttämätöntä.
EU:n painoarvo asettuisi oikealle tasolle.
EU on nykyisin päätöksissään hidas ja siksi tehoton.
Siksihän EU-vihaajat liittovaltiokehitystä vastustavat.
Näitä keskittyneen hallinnon valtapyrkimyksiä voi nähdä usein tavoitteina, joita ilman ei voi olla. Mikähän näiden pyrkimysten tausta oikeastaan on ?
Hallinto itse tarvitsee omaa organisaatiota, mutta onko hallinto yksilöille välttämätön ?
Ehkä siinä laajuudessa kuin viranomaistoiminta sitä edellyttää, mutta muutoin yksilöiden taholta epäuskottavia ovat odotukset tietynlaisille hallintomalleille.
Yksilöille hallinnon tulee tarjota ja turvata toimivat yhteiskunnan toiminnot aikaa kestävällä tavalla, joka on valtion tehtävä sen kansalaisia kohtaan.
Nämä valtiot ovat rakentuneet pitkän menneisyyden ja yhteisen kulttuurin, kielen ja identiteetin kautta.
Outoa jos jokin pyrkisi murentamaan tätä hiljaista yhtenäisyyttä tai identiteettiä.
Se voi olla jokin ulkoinen tekijä, kriisi, luonnontapahtuma tai uhka, mutta niihin suhtaudutaan pitkälti sen kulttuurin perimän tavoin.
EU näyttäisi pyrkivän korvaamaan näitä kansallisia identiteettejä tuomalla vaihtoehtoisen identiteetin, mutta samalla näyttää unohtavan nämä vahvat kansalliset siteet omien rajojen sisällä.
Voiko EU nykyisillä toimintatavoillaan aidosti edistää jäsenmaidensa yksilöiden etua riittävällä tasolla, tai toteutuuko se onnistuneemmin ilman ?
Englanti irtautui EU jäsenyydestä, eikä EU ole mitenkään yhtenäinen alueellisesti, tai taloudellisesti tai kansallisesti.
Voiko yhteensovittaminen toteutua muuten kuin loputtomien kompromissien kautta, joka
tavallisesti on myös jatkuva prosessi.
On voittajia ja häviäjiä.
Ulospäin EU ei myöskään ole yhtenäinen mielipidevaikuttaja, tai se ei muuta kansallisia erityispiirteitä tai voimavaroja, ellei näitä kompensoida niillä kritisoiduilla keskinäisillä tukitoimilla tai hankeohjelmilla.
Kansalliset talouden edellytykset on rakentuneet ja erikoistuneet pitkien aikojen kuluessa, erot jäsenmaiden välillä ovat suuria, eivätkä ne EU toimilla minnekään häviä tai oleellisesti voi muuttua, ellei niitä keskinäisiä tukitoimia ole, ja näitähän pidetään ongelmina.
Miten EU tosiasiassa hyödyttää tällä yhtenäisyydellään ?
Yksilöille matkustusvapaus tai muut edut ovat lähinnä mukavuustekijöitä, mutta ne ovat kovin vähäpätöisiä, koska ne ovat olleet olemassa jo ennen EU aikaakin, eri muodossa, mutta käytettävissä vastaavalla tavalla.
Oleellisempia ovat elinkustannukset, joiden on voinut nähdä olevan kasvussa, EU tukitoimet ovat lainoja tulevaisuuteen, mutta näillä on jäsenvaltioiden yksilöille erilaisia merkityksiä.
Onko EU yksilön ja jäsenvaltion kannalta kaikissa osa-alueissa jo liiallisen hallinnoiva, ongelmaksi saakka ?
Alunperin keskinäisen kaupan ETA-taso on eräiden maiden näkemyksissä edelleen riittävä
suhteissa EU:n organisaatioon.
Mitähän ovat näkemykset EU vaikutuksista näissä maissa ?
Elämme aatteellisen polarisaation aikaa. Kaikki polarisoituu, ääriytyy. Myös asenteet EU:hun jakautuvat jyrkästi kahtia. EU:n halutaan joko integroituvan liittovaltioksi (=imperiumiksi) tai hajoavan.
Ääriytymisessä tuntuu nyt olevan outoa vetovoimaa. Johtuneeko ääriytymisen vetovoima siitä, että kun ääriytyy niin rasittavasta järjenkäytöstä voi luopua ja antaa tunteille vallan. Ajattelu ja pohdiskelu, asioiden arviointi faktojen pohjalta on itse asiassa kovaa työtä. Ihmisen aivot kuluttavat tosi ison osan siitä energiasta, jonka me syömällä ja hengittämällä ympäristöstämme otamme. Ajattelu tuntuu työltä, tunne taas on viihdettä. Energia halutaan käyttää mieluummin viihteeseen kuin työhön.
Suuri ja mahtava valta vetoaa ihmisiin. Se näkyy ja tuntuu tänä päivänä. Vallanhimo ja ahneus ovat sivilisaation suurimmat vitsaukset. Vain harvoilla ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa vallanhimoaan ja rajatonta ahneuttaan, mutta niitäkin ihmisiä, joilla tätä mahdollisuutta ei ole kiehtoo vallankäyttäjien ja ökyrikkaiden elämä. Valtaan halutaan sitoutua. Valtaan halutaan identifioitua.
Itsenäinen Suomi on pieni maa. Monia suomalaisia tuntuu haittaavan kovastikin se, että ei voi identifioitua ja tunteenomaisesti sitoutua mihinkään suureen ja mahtavaan. Eurooppa on jakautunut kansallisvaltioihin, jotka ovat enimmäkseen pieniä, joukossa muutama keskisuuri. Valtioiden välillä on ristiriitoja, joita joudutaan sääntelemään - sen on toimittava myös jos halutaan vaikuttaa maailman tasolla. Tämä tuntuu kovasti rassaavan vahvaa ja keskitettyä valtaa kaipaavia ihmisiä. Ilman ristiriitojen sääntelyä ei kuitenkaan ole aitoa demokratiaa.
Miksi vahva valta niin kiehtoo ihmismieltä? Juuret lienevät syvällä ihmislajin menneisyydessä ja evoluutiossa. Luonnonvaraiset ihmiset joutuivat kaikkien muiden lajien tavoin kamppailemaan eloonjäämisestään. Ihmisen kaksi tärkeintä asetta tässä kamppailussa olivat älykkyys ja sosiaalisuus. Muinoin sosiaalisuuden perustana oli heimoyhteisö, johon kuului korkeintaan satoja ihmisyksilöitä. Heimoyhteisön piti toimia järjestäytyneesti, johtajuus oli tärkeä. Heimoyhteisössä yhteisöllisyyden ja vallan välillä vallitsi kuitenkin tasapaino. Yhteisön rajallinen koko ja se, että ihmiset olivat kaiken aikaa naamakkain keskenään piti vallan ylettömän kasvun ja hierarkian kärjistymisen aisoissa. Kun sivilisaatio sitten mahdollisti yhteisöjen kasvun aina vain suuremmiksi niin vallasta ja vallanhimosta tuli ihmiskunnan pahin vitsaus. Se on aiheuttanut enemmän tuhoa ja kärsimystä kuin luonnonkatastrofit ikinä.
Kun Jari Ehrnroot kirjoittaa, että mahtava yhdistynyt Eurooppa takaisi demokratian ja liberaalit eurooppalaiset arvot niin siihen sisältyy räikeä paradoksi. Vallankeskitys tekisi Euroopan Liittovaltiosta imperiumin, joka tuhoaisi demokratian ja kaikki liberaalit arvot, jotka syntyivät ja ovat mahdollisia vain demokraattisissa kansallisvaltioissa.
Federalisteja kiehtoo valta, Heidän mielestään suurvaltapolitiikkaan osallistuminen on mahdollista vain imperiumeille ja siksi Euroopan pitää integroitua imperiumiksi. Minulle taas ehdottomasti tärkeintä on toimiva ja taspainoinen yhteiskunta. Sen pitäisi olla tärkeintä kaikille tavallisille ihmisille. Ei EU:n tarvitse alistua imperiumien valtaan vaikka kansallista demokratiaa ei tuhottaisikaan. Kyllä yhteiskuntien toimvuuskin on voima, jolla voidaan maailmanpolitiikassa vaikuttaa - varsinkin jos halutaan ylläpitää sitä "sääntöpohjaista maailmanjärjestystä".
Oma asenteeni EU:n suhteen ei ole ääriytynyt kumpaankaan laitaan. En haluaisi EU:n hajoavan, mutta en missään tapauksessa halua EU:n integraation tuhoavan itsenäistä Suomen valtiota. EU on nyt kaltevalla ja heiluvalla pinnalla, mikä aiheuttaa omalta osaltaan epävakautta Euroopassa. Unionin säännöt ja peruskirja pitäisi ehdottomasti muuttaa niin, että jäsenmaiden kansalaisilla ei olisi enää epätietoisuutta siitä mihin oikein ollaan menossa.
Tarkoitus oli kirjoittaa tuo omaa filosofiaani (krhm) tarjoileva kommentti Oikonomi-nimimerkillä, mutta lipsahti liikenteeseen anonyyminä. Ihan arkista tavallisen ihmisen filosofiaa siinä esittelen. Mielestäni ihan tavallisetkin ihmiset voisivat harrastaa enemmän omaehtoista filosofiaa sitä mukaa kun tietoa ja kokemuksia karttuu. Tämän päivän informaatiotulvan, propagandan ja some-öyhötyksen käydessä päälle se antaisi ihmisille vähän ominaispainoa niin ettei heiteltäisi kuin vanhaa rukkasta. Ei se kauheasti haittaa vaikka välillä huomaisi olleensa väärässä. Arkielämän filosofia on jatkuva prosessi, johon kuuluuu uudelleenarviointi ja suuntiman korjaus sen mukaan mitä maailmassa tapahtuu.
*****
Molo viisas pää kirjoittaa:
""Sinä itse et ole kykenevä ajattelemaan lainkaan. Se, että myrkytyksillä pyritään poistamaan sisseiltä suojaava kasvillisuus ja tuhoamaan heidän ruoan tuotantonsa ei tietenkään tarkoita, että myrkytyksillä olisi pyritty tappamaan siviilejä, vaikka tietenkin tiedossa oli, että siviiliuhreja tulee. sinulle pitää näemmä vääntää kaikki rautalangasta kuten pikkulapsille.""
Tämä kuulostaa sinusta hyväksyttävältä toiminnalta ja täysin ymmärrettävältä toiminnalta, että Yhdysvallat näin ovat tehneet eikö niin???? Jos Vietnam olisi kostoksi ampunut Yhdysvaltojen armeijan joukkojen kohteeseen ydinohjuksen, niin pidät tätäkin hyväksyttävänä tekona ja samalla Vietnam olisi saannut siviili uhrien puolesta ampua kostoksi atomipommin Yhdysvaltojen pääkaupunkiin ja tämänkin hyväksyisit täysin? Sinusta oli erittäin hyväksyttävä tapa Yhdysvaltojen käydä epäreillua sotaa Vietnamissa myrkkyjä käyttäen sissejä sekä armeijaa vastaan? Mistä lähtien sissit ovat olleet sinusta armeijaan kuuluvia ihmisiä joita saa mielipuolisesti tappaa myrkyillä???
Luokittele mihin ryhmään sissit kuuluvat sinusta, kuuluvatko he armeijaan vai tavallisiin ihmisiin, jotka taistelevat kotinsa puolesta???
Eikö REILU teko olisi ollut Yhdysvaltojen lähettää omat sotilaat taistelemaan jalkaisin viidakkoon ilman myrkkyjen käyttöä?? Intiaaneja Yhdysvallat ampuivat aseilla vaikka tiesivät intiaaneilla olevan vain keihäitä ja kiviä ja jousipyssyjä ja nuijia ja tietysti sinä molo pidät tätäkin reiluna sodan käyntinä, eikö niin???
https://www.tunturisusi.com/wildwest/jousipyssy.htm
YHDYSVALLAT eivät osaa historiansa mukaan käydä ollenkaan reiluja sotia.
Yhdysvallat nykyisten kehitettyjen aseidensa valossa eivät osaa tulevaisuudessakaan käydä reilua sotaa.
Yhdysvallat lähettää määrällisesti vähemmän aseita olevan kimppuun armeijansa, jolla on monin verroin enemmän aseita käytössä, joten ei reilua sotaa tiedossa silloinkaan.
NÄISTÄ SYISTÄ JOHTUEN SANOMME EI KIITOS YHDYSVALTOJEN ISÄNTÄMAA NATO TARJOUKSELLE. Käymme mieluiten reilun sodan Venäjän ja Ruotsin kanssa, kuin että myrkytämme Yhdysvaltojen tapaan heidän maaperänsä, että löydämme vihollisemme heidän maaperästä tapettavaksi Yhdysvaltojen myrkyillä, jota myrkkyä Yhdysvallat käyttivät Vietnamissa.
Lue Yhdysvaltojen käyttämästä myrkystä lisää ja sen kärsimyksistä vielä sodan jälkeenkin: (Haluisitko linkissä olevan lapsen olevan sinun oma lapsesi, molo pitää hyväksyttävänä sitä, että hänen lapsensa saisivat näyttää samoilta, kuin linkissä olevakin lapsi näyttää.)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/masik/165410-sodan-kyntama-maa/
Molon puolusteleva sanat Yhdysvaltoja kohtaan näyttää tarkoittavan sitä, että Yhdysvaltojen käyttämä myrkky Vietnamissa olisi tänäkin päivänä sallittu sodan ajan myrkky, jota saa edelleenkin käyttää. Molo vähättelee niin paljon joka käänteessä Yhdysvaltojen tekoja, että järkyttää luettavaa, kun suomalaisena molo ei ole valmis tuomitsemaan juuri ollenkaan Yhdysvaltojen tekoja sitä vaativalla tasolla. Jotakin pikku hiljaista piipitystä kuuluu, kun molon on pakko sanoa joku tuomitseva sana Yhdysvaltoja kohtaan, että kuulostaisi järkevältä kommenttien kirjoittajalta edes vähäsen.
Ainakaan Halla-ahon klaani (nuivat) ei vastusta Suomen EU-jäsenyyttä. Edes EU:n tukipaketti, jossa Suomi laitetaan maksamaan miljardeja etelän maille, ei saanut Halla-ahon klaani vastustamaan EU:a.
No, ne on aika vakavaraisia sitten.
Tukipaketit voi nähdä avustuksina, joiden hyödyt jäävät vähäisiksi, elleivät ne ole takaisinmaksettavia lainoituksia, joka velvoittaisi uudistuksiin.
Muutenkin lepsahtaneen vaikutelman luovat ne monien uudistusten tukitoimet ?
Miksi uudistuksia on tuettava jos ne itsessään ovat kannatettavia tai ne koetaan sellaisiksi ?
Usein ne tukitoimet saattavat ollakin haitallisten asioiden tukemista ?
Sellaiseenkin voi päätyä.