Suomalaisten pitäisi olla kiitollisia Saksan meille antamasta avusta

Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja Nliittoa ja Venäjää kohtaan Mutta jos me tämän valtakunnan intressipiiriin jäämme, on se meille kuolema. Siitä ei ole pienintäkään epäilystä." Näin järkeili monien mielestä liiaksikin venäläisten tavoitteita ymmärtänyt J. K. Paasikivi silloiselle pääministerille Risto Rytille syksyllä 1940.

https://www.kaleva.fi/suomen-piti-valita-pirun-ja-belsebubin-valilta/2128948

Suursaaren taistelu kyrsii nazipöhveIiä

Maihinnousu tapahtui saaren pohjoisosassa, pääpaikkana Suurkylän satama. Puolenyön jälkeen 15. syyskuuta saksalaisten edustaja komentajakapteeni Emil Kieffer ajoi kiellosta huolimatta laituriin saksalaisella raivaajalla. Kieffer nousi upseerijoukon kanssa maihin ja tapasi satamatoimistossa komentaja Miettisen, jolle aseveljeyteen vedoten ilmoitti vaatimuksen luovuttaa saari saksalaisille. Saksalaiset uskoivat suomalaisten antautuvan taisteluitta. Miettinen kieltäytyi ja keskusteltuaan rannikkoprikaatin komentaja Pekka Enkaisen kanssa käski saksalaisten poistua saarelta välittömästi. Tällöin Mecke komensi 30–40 miestänsä rantautumaan, ja yritti vangita Miettisen, joka kuitenkin pääsi pakenemaan. Suomalaiset avasivat kello yksi yöllä tulen satamaan virtaavia aluksia ja maihinnousseita neljään suuntaan levittäytyviä saksalaisia sotilaita kohden. Suomalaiset rannikkopatterit tulittivat satamaan saapuvia aluksia, ja saksalainen laivatykistö vastasi tuleen. Saksalaiset nousivat maihin useissa kohdin saaren pohjoisosassa.[4]

Hyökkäyksen painopiste kohdistui Mäkiinpäällykselle johtavan tien suunnassa. Reitillä oli suomalaisten valmistelema raskaan kranaatinheitinkomppanian valmistelema sulku, jonka ammunta pysäytti saksalaishyökkäyksen. Saksalaiset saivat haltuunsa noin kolme kilometriä pitkän ja 200–500 metrin levyisen sillanpääaseman. Aamuyöstä saksalaislaivasto vetäytyi pelätessään neuvostoliittolaisten ilmahyökkäystä, ja maihinnousujoukot menettivät laivaston tulituen. Neuvostoliiton Itämeren laivaston ilmavoimat olivatkin havainneet saksalaislaivaston jo edellisenä iltana, ja hyökkäsivät aamulla 36 koneella upottaen yhden kuljetusaluksen. Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen aamulla kello kuuden jälkeen. Neuvostoliittolaiskoneet hyökkäsivät myös maihinnousseita saksalaisjoukkoja vastaan 76 koneella tehden 15. lokakuuta yhteensä 481 konekohtaista rynnäkköä. Hyökkäykset aiheuttivat myös suomalaistappioita.[4] Kaksi venäläistä hävittäjää ja yksi pommikone pudotettiin saksalaisten ilmantorjuntatulessa. Lentohyökkäysten johdosta saksalaista risteilijä Prinz Eugenia ei uskallettu lähettää tukemaan maihinnousua.

Suomalaishyökkääjät saartoivat saksalaiset neljään mottiin, joista ensimmäiset saksalaissotilaat antautuivat puoleenpäivään mennessä. Kommodori Mecke haavoittui ja kävi usean muun saksalaissotilaan tavoin sidotuttamassa itsensä suomalaisten puolella sairaalassa, jonka jälkeen miehet pakenivat omalle puolelleen. Mecken todettua taistelun olevan hyökkääjien kannalta toivotonta hän antautui ehdoitta kello 18.45.[4]

Maihinnousseiden tappiot olivat 155 kaatunutta, 1 231 sotavankia ja kymmenkunta maihinnousulauttaa tai muuta alusta. 900 saksalaista ei lähetetty maihin. Suomalaisten tappiot olivat 36 kaatunutta, 67 haavoittunutta ja 8 kadonnutta.[4] Suomalaiset saivat sotasaaliina muun muassa maihinnousulauttoja, syöksyveneitä, kenttä- ja ilmatorjuntatykkejä. Aselepoehtojen mukaisesti suomalaiset joutuivat luovuttamaan kaikki saksalaiset sotavankinsa neuvostoliittolaisille.

Sen sijaan vallattu kalusto sai jäädä Suomelle. Kalusto oli pääasiassa romutuskuntoista, vain yksi isompi proomu B-35 (Suomessa Lonna) ja MFP-tyyppinen katettu maihinnousulautta F-177 (Suomessa Seili) kunnostettiin ja ne palvelivat aina 1960-luvulle asti, jolloin lautta romutettiin ja proomu myytiin yksityiselle.[5]

Venäläinen historioitsija Boris Sokolov kirjoittaa Neuvostoliiton Saksalle marraskuussa 1940 tarjoamasta uudesta maailman maita niille jakaneesta sopimusluonnoksesta. Neuvotteluista on nyt kulunut 75 vuotta.

Sopimusta yritti kolmipäiväisellä Berliinin-vierailullaan Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Molotov. Molotov-Ribbentrop -sopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen, joka jo jakoi Eurooppaa, oli solmittu vuotta aiemmin. Sen jälkeen Neuvostoliitto oli nielaissut Baltian ja Suomi käynyt Talvisodan Neuvostoliittoa vastaan.

Neuvostoliiton kerrotaan vaatineen saksalaisia vetämään joukkonsa Suomesta, lupaa miehittää Suomi ja saada Romania, Bulgaria ja Turkki. Molotov halusi ”Neuvostoliitolle luvan miehittää se maa (Suomi)”.

Adolf Hitlerin todetaan kuitenkin ”kategorisesti” vastustaneen jo etukäteen Josif Stalinin uutta sotaa Suomessa. Molotov poistui Berliinistä jatkosopimusta vailla.

https://www.verkkouutiset.fi/tasan-75-vuotta-sitten-hitler-ja-stalin-yrittivat-salaa-toista-sopimusta-suomesta-43270/#114bff36

Talvisodan aikana vain Ruotsi auttoi Suomeamerkittävästi.
Sekin tapahtui vain Saksan luvalla.