Sosiaali- ja terveysministeriön viime vuonna tekemän tasa-arvotutkimuksen mukaan 28 prosenttia suomalaisista naisista uskoi, että perheen elatuksen pääasiallinen vastuu on joko kokonaan tai jokseenkin kokonaan miehen vastuulla. Miehistä 38 prosenttia oli valmiita ottamaan tämän vastuun harteilleen.
(lähde:Kauneus ja Terveys 4/2005)
Jos asenteet ovat nämä, niin millä tasolla mahtaa olla naisten oma motivaatio pyrkiä eteenpäin urallaan, haastavampiin ja vastuullisempiin ja samalla paremmin palkattuihin tehtäviin? Entä mikä on miesten motivaatio pyrkiä näihin tehtäviin ja ylipäätään mahdollisimman hyviin tienesteihin? Jos mies ryhtyy matalapalkka-alalle ja hänellä on perhettä ja siitä pääasiallinen elatusvastuu, ehkä hänen on pakko pyrkiä kaikin keinoin hankkimaan lisätuloja esim. ylitöitä tehden. Tarvitseeko palkkaeroja ihmetellä?
(lähde:Kauneus ja Terveys 4/2005)
Jos asenteet ovat nämä, niin millä tasolla mahtaa olla naisten oma motivaatio pyrkiä eteenpäin urallaan, haastavampiin ja vastuullisempiin ja samalla paremmin palkattuihin tehtäviin? Entä mikä on miesten motivaatio pyrkiä näihin tehtäviin ja ylipäätään mahdollisimman hyviin tienesteihin? Jos mies ryhtyy matalapalkka-alalle ja hänellä on perhettä ja siitä pääasiallinen elatusvastuu, ehkä hänen on pakko pyrkiä kaikin keinoin hankkimaan lisätuloja esim. ylitöitä tehden. Tarvitseeko palkkaeroja ihmetellä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Huomioitavaa
Kuitenkin 71 prosenttia naisista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä asiasta. (miehistä 61 %)
Eli jos asiaa on esim. kysytty niiltä naisilta, joilla elämäntilanne on sellainen, että mies on jokseenkin tai täysin perheen ensisijainen elättäjä, niin varmastikin he silloin myös vastaavat myöntävästi. Esim. jos naisella on huomattavasti pienemmät tulot verrattuna miehen tuloihin ja perheessä on esim kolme lasta, joita vaimon tulot eivät riittäisi elättämään, niin silloinhan mies on jokseenkin perheen ensisijainen elättäjä. Tai jos naisella ei ole tuloja lainkaan, vaan on kotona lapsia hoitamassa, niin silloin taas mies on kokonaan perheen ensisijainen elättäjä.
Tästä taas ei voi vetää mitään suoria vertauksia siihen, että esim 28 %:lla naisista ei olisi motiivia edeta urallaan. Tai sitten voisi vetää myös johtopäätelmän, että koska 61 % miehistä ei pidä miehiä perheen ensisijaisina elättäjinä ei heillä olisi esim. motiivia edetä urallaan. Voisi myös tämän perusteella johdatella, että koska 71 % naisista ei pidä miestä ensisijaisena perheen elättäjänä olisi näillä naisilla suurempi motivaatio urallaan edetä, joka vastaisi siis miesten 38 prosenttia, jotka taas miestä sellaisena pitävät. - Pelkkää spekulointia, ei muuta.
Tässä lisää mielipiteistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000007175242#22000000007175242
Mitenkäs nyt on niin, että tätä tutkimusta/tilastoa sekä sitä raiskaustuomio tutkimusta pitää lukea todella varovaisesti ja pitää mielessä että tuollaiset hömpötykset tuksin edes pitävät paikkaansa. Mutta kun tutkimuksessa näkyy että naista taas viedään kuin litran mittaa niin barrikaadit esiin!! Tutkimushan on täyttä totta eikä tulkinnan varaa löydy!!
Missä minä mitenkään kiistin, että tutkimus ei pitäisi paikkaansa?
71 % naisista ei pidä edeelleenkään miestä perheen ensisijaisena elättäjänä ja 28% taas pitää (jokseenkin tai täysin) ja monelle perheelle se on täyttä todellisuuttakin, kuten yritin selittääkin.
Mielestäni on varsin luonnollista, että esim. perheessä, jossa nainen työskentelee ns. perinteisellä naisten alalla, koetaan, että päävastuu elatuksesta kuuluu miehelle. Naisvaltaisilla aloilla kun maksetaan niin pientä palkkaa, että sillä ei paljon perhettä elätetä. Kun taas jos nainen tienaisi työstään yhtä paljon kuin mies, ei hänellä olisi tarvetta/halua asettaa puolisoaan yksin vastuuseen raha-asioista.
Näinhän se on, että mielipiteet ja asenteet tietysti muokkautuvat pitkälti myös oman elämäntilanteen mukaan.
Mutta taas toisaalta, eivätkö sukupuolierot näy jo nuoruuden ammatinvalinnassa, siten että naiset tyytyvät selvästi miehiä useammin ns. matalapalkkaisiin ammatteihin kun taas miehet tähtäisivät useammin ammatinvalinnassaan parempiin tuloihin? Entä mikä on tämän yhteys noihin mainituihin mielipiteisiin.
Minä en oikein usko, että se palkkaus juurikaan vaikuttaa ammatin valintaan.
Lähinnä omat mielenkiinnon kohteet siinä vaikuttavat. Ei hönttiä hommaa kauaa jaksa, vaikka siitä saisi kuinka paljon liksaa.
Mutta mikä vaikuttaa ammatinvalintaan? Onko se pelkkä sukupuoliriippumaton päätös - pelkkä oma halu mihin mikään/kukaan ei ole, tai voinut vaikuttaa?
Ylipäätään ihmettelen miten esim peruskoulun päättänyt 15-vuotias on itsenäisesti valmis valitsemaan ammatin loppuiäkseen.
Kuinka paljon sitten vaikuttaisi päätöksen tekoon esim. se, että nykyiset ns naisvaltaiset alat miellettäisiinkin miesvaltaisiksi aloiksi ja päinvastoin?
Entäs jos mitään segregaatiota ei työmarkkinoilla olisi? Voisiko se laajentaa nuoren ammatinvalinnanpäätöstä? Kyllähän nykyäänkin lähes joka ammatista tulee mieleen sukupuoli, joka sitä harjoittaa. Entä jos näin ei olisikaan?
Puhutaan sähkömiehistä, putkimiehistä, talonmiehistä, huoltomiehistä ect.
Mielikuvat naisten ja miesten ammateista vaikuttavat varmasti hyvin paljon edelleen. Tosin ei nykyään esimerkiksi miespuolinen sairaanhoitaja ole ollenkaan sellainen kummajainen kuin ehkä vielä parikymmentävuotta sitten (?) Asenteet ovat jatkuvasti muuttuneet yleensä ottaen sallivammiksi. Toisena esimerkkinä tästä on esimerkiksi suhtautuminen siviilipalvelusmiehiin ja totaaleihinkin, nykyään hyväksytään yksilön omat ratkaisut paljoon paremmin kuin vielä melko vähän aikaa sitten.
siis jopa 28 prosenttia uskoi näin.. voi jukra, sehän selittääkin kaiken..
Jos 28 prosenttia ajattelee, että miehellä on vastuu kokonaisuudessaan, ja miehistä yli kolmannes on samaa mieltä, niin on se mielestäni aika merkittävää. Luulen nimittäin että hyvin harva ajattelee päinvastaisesti, eli että naisen pitäisi huolehtia _kokonaan_ perheen elättämisestä. Tuon perusteella voisi myös olettaa että valtaosa naisista ajattelee että miehen pitäisi huolehtia, ellei nyt kokonaan, niin ainakin naista enemmän perheen elättämisestä.
Jos otetaan ihan _tosi_ pelkistetty esimerkki kuvitteellisesta maailmasta, jossa henkilö on joko töissä tai ei ole ja työstä saa aina saman palkan. Jos nyt 72 prosenttia sekä miehistä että naisista ajattelee että miehen ja naisen pitäisi huolehtia perheen elättämisestä tasapuolisesti ja sen johdosta he kummatkin uravalintojensa johdosta tienaavat yhtä paljon. Jos 28 prosenttia naisista kuitenkin ajattelee että heidän ei tarvitse tienata mitään vaan mies tienaa kaiken, niin he voivat jäädä kotiin ja mies, ehkä melko hyvätuloinen, mielellään tienaa koko perheen tulot. Tällöin kaikki miehet ovat töissä eli tienaavat 100 prosenttia (koska tässä mielikuvitusmaailmassa kukaan mies ei oleta naisen elättävän hänet). Naisista vain 72 prosenttia on töissä ja loput 28 prosenttia ei ole koska hyvätuloinen mies tienaa kaikki rahat heidän perheeseen. Tällöin naisten tulot ovat vain 72 prosenttia miesten tuloista. Ajatus on, että voisiko tästä ajatusleikistä nyt vetää jotain yhtäläisyyksiä reaalimaailmaan, jossa naispuolisten palkansaajien tulot ovat kuulemma 80 prosenttia miespuolisten palkansaajien tuloista?
johtua, ettei sellaista naisten ensisijaista elättäjyyttä korostavaa ajattelua erityisemmin ole...? mistähän...?
Täällä on moni antanut hyviä perusteluja sille, miksi nuo 28 prosenttia noin mahtaa ajatella.
Kyllä tietenkin pitää muutenkin miettiä, että vieläkö elää ajatusmalli siitä, että miehen pitää huolehtia leivän hankkimisesta pöytään. Toisaalta pitää miettiä sitä, nähdäänkö naisen ensisijaisena vastuuna edelleen perheestä ja kodista huolehtiminen.
En todellakaan lähtisi tuosta tuloksesta kuitenkaan selittämään sitä, mikseivät naiset etene urallaan samalla tavalla kuin miehet jne.. Aika kaukaa haettua..
Niin, sana on "USKOI".
Vaan miten on tekojen ja KÄYTÄNNÖN laita?
Kuis se oikeesti toimii?
On vanhakantaisia naisia joukossamme. Tai sitten otos on jostain Pohjammaalta. :)