Onko vanhusten palvelut laadukkaita Suomessa? Onko julkisten ja yksityisten palvelujen välillä eroa? Olen kiinnostunut laadun kehittämisestä juuri vanhusten palveluissa ja kiinnostaisi erityisesti työntekijöiden näkemys asiaan? Näkyykö erilaiset kansalliset ohjelmat ja suositukset siellä arjen työssä ollenkaan? Vai onko kokoajan niin kiire (niinkuin epäilen) ettei ole aikaa hienoille tavoitteille?
vanhustenhuollon laatu
opiskelija
11728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On ne laadukkaita.
Yksityiset on yleensä tiukemmalla, ala kuin ala.
Kansalliset ongelmat on menny pahasti yli joissakin paikoissa, räikeitä hoitovirheitä syystä että kommunikaatio ei toimi. Osastoilla voi olla pahimmillaan vain maahanmuuttaneita jotka ei kunnolla pysty keskenään kommunikoimaan. Oliko tämä vastaus? Kansalliset ohjelmat :o Kiire johtuu siitä esimerkiksi että kun yksi on sairaslomalla ei tilalle tule ketään! Ajattele kun pitkäänkin poissa olevia niin kyllä todella on KIIRE. Vaikka suhteellista kaise kiire tietysti on, miksi juosta ja riehua? Tekee työn, pitää lakisääteiset tauot ja kun 8 tuntia on täynnä jatkaa seuraava vuoro vaikka olisi vasta aamupala saatu hoidettua.
Kaupungia mainitsematta on aivan tarkoituksellinen tavoite huonontaa palveluita kautta linjan jotta saadaan säästöjä. Palveluja on varmasti onnistuttu heikentämään mutta asioita hoitaa vaan sellaiset ihmiset joilla ei ole asian tuntemusta ja sähläävät minkä kerkiävät ja kustannuksia se ei ainakaan laske.
Miten herrat haluaa asioiden olevan, niin ne asiat on. On hyviä hoitopaikkoja ja täysin katastrooppipaikkoja. Kaippa se on kiinni paljon siitäkin kuinka kykenevä on esimieskin.
Minusta tuota hommaa kannattaisi miettiä pitkään, että onko se sitten oma ala. Kun kerta tiedetään, että siihen kuuluu kiire, stressi, lukuisat asiakkaat jne. ja ettei tilanne tule ainakaan lähiaikoina paranemaan, vaikka sitä kuinka vaaditaan.
Itse olen nähnyt oman isoäitini kohdalla sen, miten hoitajat omalta osaltaan voivat ylläpitää täysin epäinhimillistä ja ihmisen arvoa alentavaa kohtelua. Eroja kyllä oli julkisen ja yksityisen puolen suhteen ja koska yksityinen puoli ei ollut samalla tavalla ylikuormitettu niin samanlaista räikeää kohtelua ei siellä esiintynyt. Sydämeen kuitenkin vieläkin sattuu se, miten mummoani kohdeltiin. Satuttaa vielä enemmän ajatella niitä vanhuksia, joiden oikeuksista kukaan ei ole huolehtimassa ja joilla kukaan ei ole vaatimassa ja vahtimassa, että kaikki sujuu. En haluaisi syyllistää niitä lukuisia hoitajia, joiden toimintaa jouduin seuraamaan ja toteamaan, että heille isoäitini oli kuin esine, mutta siitä huolimatta en voi olla ihmettelemättä, miten ihminen voi sellaisia törkeyksiä tehtyään mennä kotiin perheensä pariin. Selkärankaa kaivattaisiin kyllä lisää hoitoalalle! Laatu on ihan käsittämätön, mutta varmasti aluekohtaisia eroja on.
Väkisinkin esineellistyy 44 potilaan joukossa. Nim. ei hoitoa minulle kiitos!
http://www.ccafin.org/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi
Äitini on töissä yksityisen puolen vanhustentalossa. Työ ainakin hänellä todella raskasta.
Esimerkkinä tästä kerrottakoot, että kyseisen vanhustentalon osastoon kuuluu kolme kerrosta, joista jokaisessa asuu n. 10-12 asukasta (vanhusta). Normaaleina arkipäivinä (ma-pe) työntekijöitä on kokoajan viisi tai jopa kuusikin ( yöllä vain yksi yöhoitaja ), mutta tilanne kärjistyy viikonloppuisin ja pyhäpäivisin, jolloin talossa on vain kaksi hoitajaa, jotka hoitavat yli 30:tä asukasta ja juoksevat kolmen kerroksen välillä... Palvelutalo on tarkoitettu vanhuksille, jotka eivät enää kotonaan pärjää arjessa, mutta jotka silti ovat oma-toimisia eivätkä ns. "täysin autettavia". Kuitenkin sairaalaan joutuneet asukkaat kotiutetaan niinkin tehokkaasti, että saattaa palvelutalossa olla parhaimmillaan puolenkymmentä asukasta vuodepotilaina tai muuten "täysin autettavina".
Olenkin ihmetellyt millainen supertäti äitini on oltava, koska vaikkakin stressin määrä on varmasti valtava en ole koskaan kyseisessä palvelutalossa vieraillessani nähnyt hänen tai kenenkään kollegansa olevan mitään muuta kuin aurinkoisia, pirteitä ja positiivisia ihmisiä täynnä auttamisen iloa.
Tahdokin kiittää heitä voimastaan, jota ei varmasti monelta löydy.
Ja lopuksi toivoisin että näihin työntekijöiden uuvuttaviin olihin puututtaisiin ennenkuin burn outit lisääntyvät.
Vanhainkoteihin tarvittaisiin rehellistä työtä pelkäämättömiä ihmisiä eli suoraan sanottuna kouluttamatonta henkilöstöä, joka perehdytettäisiin päivittäiseen hoitotyöhön. Toista ihmistähän osaavat kaikki hoitaa, siihen viittaa jo omaishoitokin, sopiva luonteenlaatu pitäisi vain selvittää, siinä kaikki.
Tämä siksi, että kulut saataisiin pienemmiksi ja henkilöstön määrää voitaisiin näin lisätä huomattavasti. Eivät vanhukset kaipaa tittelillään pöyhkeileviä lähi- ja sairaanhoitajia vaan oikeita, inhimillisiä ihmisiä, jotka eivät tuijota työsopimuslain mukaisiin taukoihin vaan juovat kahvinsa silloin, kun kaikkien vanhusten hyvinvointi on varmistettu.
Sairaanhoitoon koulutettuja henkilöitä tulisi jokaisessa yksikössä tietysti olla, mutta pääpainon pitäisi olla suorittavassa henkilöstössä, vanhainkotien tarkoitus kun on olla koti, ei sairaala.
Myös työnjohto vanhainkodeissa on vääränlaista, johtajina korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä esimiestyöstä mitään. Esimiehen pitää varmistaa päivittäin tekemisen meininki ja hyvä työilmapiiri sekä seurata tarkoin, että kaikki työt tulee tehdyksi osallistumalla päivittäiseen työhön.
Tänä päivänähän vanhainkotien johtajat eivät edes tiedä, minkä nimisiä ja näköisiä vanhuksia heidän johtamassaa yksikössä asuu, he keskittyvät työssään paperien pyöritykseen ja erilaisissa palavereissa laukkaamiseen, joka vanhainkotien nykytilan huomioonottaen ei ole tuonut mitään hyvää.
Tämä sama asia koskee muuten päiväkoteja ja koulujakin, yhteiskunta säästäisi paljon, jos käytettäisiin enemmän kouluttamatonta tai ammatillisen koulutuksen omaavaa henkilöstöä.
Ihan hyvä idea, että vanhainkoteihin otettaisiin työntekijöiksi kouluttamattomia ja työtä pelkäämättömia ihmisiä. Taitaa vaan olla käytännössä melkein mahdotonta, kun on Suomen laissa tämä Sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuus asetus, joka vielä muuttuu laiksi nyt kesän 2005 aikana. Tiedä sitten noudatetaanko lakeja?
Kaipaat siis alalle orjakastia, joka ei välitä mistään muusta kuin siitä sinun omaisestasi? Mitä itsekkyyyttä ja omahyväisyyttä!
Kun minä tulen siihen ikään, etä jalka ei enää nouse ja wc:hen on liian pitkä matka en todellakaan halua vaivata ketään ihmistä. Minä katson ettei minulla ole minkään verukkeen varjolla oikeus vaatia jotain ihmistä valvomaan vierelläni ja passaamaan itseäni, varsinkaan kun elämänlaatuni tai terveyteni ei siitä sen kummemmaksi muutu, sama ihminen olen - oli ympärilläni sitten vaikka kolmekymmentä palvelualtista orjaa. Yhtä sairas, yhtä avuton. Ei ihmismäärä ympärilläni muuta mitään itsessäni. Ei myöskään elämänlaatuani. Sen verran kunnioitan myös kanssaihmisiäni etten katso kenenkään velvollisuudeksi myöskään korjata kakka-tai pisavaippojani, sehän on ihmisarvoa alentavaa työtä, eikä oikeasti johda kenenkään paranemiseen, vaivat vain kasvavat ikääntymisen myötä.
Niinhän kaikki me ihmiset joiden on työtä toisille tekemällä tienattava leipämme ollaan orjia siinä missä hoitajatkin.
Ihmeellistä jutustelua tuo sinun VAIN hoitoalalla toimivien orjana pitäminen.
Hoitajat ovat aina lähimpänä asiakasta kuin esim. pullakuskit, r-kioskin myyjät, kassat, kauppiaat, bussikuskit jne.
Lisäksi; hoitajan työ kohdistuu suoraan ihmiseen, bussikuski vain kuljettaa, ravintoloitsija vain tarjoilee ja myyjä vetää vain tuotteen viivakoodin ja täyttää hyllyt jne.
Toiseksi; asiakas ei mene pankkiin ja kauppaan sanelemaan miten työ tehdään, miten toimitaan, mutta sairaaloissa ja laitoksissa vanhus tai sairas, nuori tai vanha sanelee lähes kaiken. Ja jos ei itse sanele, niin omainen sanelee, työtahdin, miten teet työsi jne. Tarjoilija voi poistaa rähinöivän asiakkaan tiloistaan, sairaalassa potilas saa räyhätä, koska on sairas!?
Sairaaloissa jne. hoidettava käyttää valtaa hoitajiin siinä missä ennen sanottiin hoitajien käyttävän valtaa hoidettavaan. Vallankäyttö on aina kaksisuuntaista! Hoitohenkilökunnan ammatti-identiteetin murennuttua hoitajat ovat kuin mitä tahansa kadunkulkijoita, joita voidaan komentaa viemään ja nostamaan, vaikka fysiikka pettäisi..ei ole olemassa nostorajaa, kun 100kg painava mummo tai pappa haluaa istumaan.
Kaupoissa on trukit joilla siiretään painavia tavaroita edestakaisin.
Kauppias voi paeta hankalia asiakkaita toisaalle, hänen tapaansa täyttää hyllyjä ei kukaan puutu, ei myöskään siihen tahtiin millä hän sen toteuttaa. Niskassa ei ole myöskään laumaa asiakkaita, jotka vaativat vaikka Norjan vuonon lohta heti paikalla (vrt. sairaala; omaisia jotka vaativat suuna päänä viemään äitiään tai isäänsä wc:hen juuri sinä siunaamana hetkenä, vaikka kesken toisen potilaan hoidon)tai sivuuttamaan ja ohittamaan toiset jonossa, koska on kiire ja voi myöhästyä siitä ja siitä linja-autosta. Kauppiasta suojaa laki, hän saa poistettua rähinöivän asiakkaan, mutta saako hoitaja? Ei hänen täytyy vain sietää!
Hoitajat ovat orjia, koska heidän harteillaan on pääosa inhimillisestä hyvinvoinnista. Jos ihminen ei voi hyvin, se on heti hoitajien vika, vaikka syy on itse sairauden jota ei voi parantaa.
Jos kauppa myy pilaantunutta tuotetta vahingossa, yksittäisele asiakkaalle, asiakas ei tee siitä isoa juttua mediaan, kuinka hänelle myytiin siinä ja siinä kaupassa vanhaa homeista leipää..ei hän vie leivän takasin ja saa uuden tilalle tai sitten rahansa.
Mutta jos hoitohenkilökunta tekee yhdenkään teon, joka rassaa esim. psyykkisesti oirehtivaa omaista on media kannoilla kameroineen ja toimitajineen ja iso juttu syntyy. Hoitotahoa ei haastatella ja he eivät voi kertoa koko totuutta asiasta, koska on olemassa vaitiolovelvollisuus. Homeisen leivän myyjä voi selitellä mielin määrin leivän joutumista hylylle, ja asia jää sihen. Mutta hoitohenkilökuntaa jää pysyvä epäilyksen leima, joka ei häviä moneen kuukauteen, aina ei koskaan.
Joten on tuhansia syitä lähteä olettamuksesta, että hoitohenkilökuntaan kuuluvat ovat orjia. Esim. lakko-oikeus, todellisuudessahan sitä ei ole, ei sellaista joka todella tehoaisi. Suojatyötä on aina tehtävä ja siten lakon vaikutukset eivät edes näy missään. Hoitohenkilökuntaa voi pompottaa miten päin tahansa! He todellakin ovat nykyajan orjakastia, haluammepa sitä tunustaa tai ei. Heihin kohdistetaan myös yli-inhillisiä odotuksia ja vaaditaa toteuttamaan mahdottomiakin tarpeita. Orjuutta siitä tekee nimenoaan se, että se on suoraa kontaktia avun tarvitsijaan (tai palvelun)eikä välissä ole muita..ja että palvelun luonteeseen kuuluu huolehtia monesta eri hyvinvoinnin osatekijästä, alkaen takapuolen pyyhkimisestä päätyen hengissäpitämiseen ja elvyttämiseen.
Enenen vanhaan esim. Egyptin faaraoiden henkilääkärit vastasivat omalla hengellään hoidettavansa terveydestä Nykypäivänä näinä "egyptin faaraoina " toimivat kaikki omaiset ja hoidettavat.
Työn orjat sorron yöstä nouskaa!
Muttei vanhuksia tappamalla!