Nykytutkimus Saksassa, Itävallassa, Usassa ja Venäjällä vahvistaa sen että Neuvostoliitto oli Operaatio Barbarossan ensimmäisenä vuonna jatkuvasti sotilasjoukoukoissa alivoimainen Saksan, Romanian, Unkarin ja Suomen joukkoihin verrattuna. Läntisissä sotilaspiireissä oli 2.3 miljoonaa neuvostojoukkojen sotilasta kun pelkästään Saksalla oli itärintamalla 3.1 miljoonaa miestä. Täydennyksistä huolimatta voimasuhteet olivat keskimäärin akselin hyväksi 2:3. Täsmälleen sama tilanne myös Suomen rintamalla.
Saksalla oli 2:3 lukumääräinen ylivoima Operaatio Barbarossan taistelujoukoissa
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Neukku-Venäjä oli ihmeen joustava valtio! Vuonna 1941 se menetti yli kolme miljoonaa sotavankia rintamajoukoistaan vaikka niitä oli vain pieni murto-osa natsi-Saksan rintamajoukoista:-D
Neuvostoliitolla oli sotilaita 22.kesäkuuta 1941 läntisessä sotilaspiireissä vain 2.3 miljoonaa ja osalla joukoista puuttui aseita, ammuksia ja polttoainetta. Todellinen määrä joka ylipäätänsä voitiin asettaa akselin joukkoja (yli 4 miljoonaa) vastaan oli tuskin edes 2 miljoonaa.
Tämän alkuvaiheen kaaoksen ja tappioiden myötä meni aina syksyyn 1942 ennenkuin NL ensi kerran saavutti rintaman sotilas määrissä akselin sotilasmäärät. Akselilla oli siis ensimmäiset n. 16 kuukautta miesylivoima rintamajoukoissa.
Oliko? Itse kun kerrot neukun rintamajoukkoja olleen 2 miljoonaa ja siihen lisää 3,5 miljoonaa sotavankia niin saamme kasaan jo 5,5 miljoonaa eli enemmän kuin Saksalla!
Miten tämän selität?
Suomella oli 230 000 miestä ja niitä vastaan puna-armeijalla 150 000. Painopistesuunnilla suomalaisilla oli kolminkertainen ylivoima. Sama etu myös saksalaisilla pohjousessa. Ohto Mannisen mukaan vuoden 1941 taisteluissa puna-armeija menetti Suomen rintamalla suomalaisia ja saksalaisia vastaan 100 000 miestä joista 47 000 ottivat suomalaiset sotavangiksi ja yli 50 000 kaatui. Suomalaisia menehtyi noin 26 000 ja saksalaisia noin 8 000. Hyökkäys tuli suomalaisille hyvin kalliiksi ja saksalaisten menestys Lapissa oli odotettua kehnompi. Saksalaisilla oli Lapissa myös osin aika vanhentuneita aseita mm sotasaaliskamaa Ranskan ja Puolan sotaretkeltä.
Pointti on tietenkin siinä ettei NL sodan alkupuolella kyennyt aseistamaan ja siirtämään edes joukkoja saksalaisia ja saksalaisten hännystelijämaita vastaan. Kun se menetti aloitteen meni pitkään ennenkuin se käänsi edun itselleen. Se tapahtui Stalingradin taistelujen alkuvaiheen jälkeen. Kurskin taistelujen aikaan NL:lla oli jo lähes 3:5 etu ja vuonna 1944 sitten 1:2. Sodat voitetaan määrällisellä ylivoimalla.
Pöhelö stallari taas höpisee asian sivusta. Ratkaiseva tekijä oli ettei Neuvostoliitto ollut valmistautunut puolustussotaan omalla alueellaan.
Länsirajalle ei oltu tehty mitään puolustuslinnoitteita eikä joukkoja oltu ryhmitetty puolustuksellisesti.
”Kiistattomalta näyttää, että monesta syystä Neuvostoliitto oli kesällä 1941 varustautumaton puolustautumaan mutta oli varustautumassa hyökkäykseen. Neuvostoliitossa vallalla ollut poliittinen ajattelu oli offensiivista, hyökkäyksellistä, Neuvostoliiton sotilaspoliittinen ajattelu oli hyökkäysvoittoisen taistelutavan etevämmyyttä korostava. Neuvostoliiton keväällä 1941 mobilisoimat joukot olivat asettuneet hyökkäys-, eivät puolustusasemiin. Varastojen sijoittelu oli tehty hyökkäyksellisistä lähtökohdista. Puolustuslaitteita oli pikemminkin purettu kuin rakennettu lisää.”
Presidentti Mauno Koivisto kirjassaan
Neuvostoliitolla oli länsirajallaan aivan riittävästi joukkoja ja kalustoa torjua Saksan hyökkäys jos siihen vain olisi valmistauduttu.
Kurskin mutkassa vuonna 1943 Neuvostoliitto muutamassa kuukaudessa rakensi valtavan määrän puolustuslinnotteita.
Puolalta 1939 vallatulle alueelle ei kahdessa vuodessa tehty mitään puolustuslinnotteita.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurskin_taistelu
Eversti Petrov kirjoitti Pravdan pääkirjoituksessa 8.5.1991 Voiton päivän alla.
"omien mahdollisuuksien yliarvioinnin ja vihollisen mahdollisuuksien aliarvioinnin seurauksena me laadimme hyökkäyksellisen suunnitelman ennen sotaa.Noudattamalla näitä suunnitelmia me aloitimme neuvostoliittolaisten asevoimien sijoittamisen läntiselle rajalle.Mutta vihollinen ehti hyökätä ensin."
Sanotaan ettei Neuvostoliitto ollut kesäkuussa 1941 riittävän vahva hyökätäkseen.
Se on jälkiviisautta. Oleellista on että NL uskoi olevansa riittävän vahva.
Siksihän se juuri ryhmittyi hyökkäyksellisesti.
Puna-armeijan vahvuus 22.6. 1941 oli noin 5,5 miljoonaa miestä. Länsirintaman maavoimat olivat noin 3 miljoonaa.
1941 aikana aseisiin kutsuttiin noin 10 miljoonaa miestä ja naista.
Asevoimien kokonaisvahvuus oli sen jälkeen noin 12-13 miljoonaa.
Länsirintaman aktiivivahvuus oli noin 6 miljoonaa. Saksan 1942 jälkeen noin 2,5 -3 miljoonaa, lopuksi alle 2 miljoonaa.
Kaatuneita tuli sodan aikana jopa 12-13 miljoonaa. NL:n miesväki meni vähiin.Aseisiin kutsuttiin 16-vuotiaatkin. Ikäluokka oli noin 1,5 miljoonaa,Saksan reilu puoli miljoonaa.
Saksan armeijan vahvuus oli 6 miljoonaa. Fakta on se minkä sotahistorioitsijat kyllä tietävät: taisteluvyöhykkeellä saksalaisilla oli 3.1 miljoonaa miestä ja Neuvostoliitolla vain 2.3 miljoonaa. Taistelukunnossa olevissa panssareissa Saksalla oli myös ylivoima. Tilastojen mukaan monissa puna-armeijan panssariyhtymissä vain 1/10 panssareille riitti kesäkuun viimeisellä viikolla polttoainetta.
Kiinnostava detaljee: Luftwaffen hövittäjölentäjillä oli vain noin 2500 ilmavoittoväitettä itärintaman osalta vuonna 1941. Siis : VVS ei saanut edes koneitaan ilmaan. Missä oli siis ne väitetyt 20 000 lentokonetta? Tyhjänpanttina. Ei ollut polttoainetta, ei ollut ammuksia, ei ollut varaosia. Koko pakka levällään.
Lev Lopukhovsky joka on Venäjän Sotahistorian Akatemian puheenjohtaja on yhdessä Boris Kavakerchikin ja Harold Orensteinin kanssa tutkimuksissaan päätynyt kolmella eri laskutoimituksella että noin 14.6 miljoonaa neuvostoliittolaista sotilashenkilöä on kuollut sodassa tavalla tai toisella. Niihin lasketaan armeijan, laivaston ja ilmavoimien henkilöstön lisäksi myös NKVD:n sotilasyksiköiden, työpataljoonien, rajajoukkojen sekä partisaaniyksiköiden sotilaita. David Glantz heidän kirjansa esipuheessa tukee heidän lukemiaan. Glantz itse on jo vuosia aiemmin päätynyt arvioon 14.7 miljoonasta kuolleesta sotilashenkilöstä.
Kiista koskee lähinnä vuotta 1941 ja eteenkin sotavankimääriä. Krivosheevin mukaan suuri osa sotavangeista karkasi omalle puolelleen ja osa kykeni piileskelemään. Krivosheevin mukaan saksalaisten sotavankimäärissä oli mukana paljon siviilejä sillä saksalaiset pitivät linnoitustöihin määrättyjä sotilashenkilönä. Sen sijaan puna-armeijan asiakirjoissa he eivät näkyneet puna-armeijaan kuuluvina.
Vain Putkisen kaltaiset uskovat että NL suunnitteli hyökkäystä länteen 1941.
Hyökkäyksellisesti ryhmittyvän armeijan ei voi ajatella suunnittelevan muuta kuin hyökkäystä.
Putkinen ja muutama muu hörhö retkahti Suvorovin höpötyksiin. Pekka Visuri eilisessä radio-ohjelmassa lyttäsi koko väitteen Neuvostoliiton hyökkäysaikeesta 1941 ihan täysin.
Kyllä siihen varsin moni muukin uskoo! Niin pahasti neukun rintama romahti 1941!
Visuri itse on jo silä ennen lytätty perusteellisesti! Hänestä on tullut stallarien viimenen puolustuslinja!
Saksalaisten sotavangeiksi on tutkijoiden mukaan jäänyt melko paljon sellaisia jotka olivat todellisuudessa siviilejä jotka komennettu valli- ja linnoitustöihin. Sotavankimassoissa näki paljon siviilipukuisia työmiehiä.
Entä sitten? Heistä tuli runsas apu HiWi:einä!
No ellaiset tutkijat ovat valehtelijoita
” taisteluvyöhykkeellä saksalaisilla oli 3.1 miljoonaa miestä ja Neuvostoliitolla vain 2.3 miljoonaa.”
Ja lisäksi 3,5 miljoonaa neukkua jäi vangiksi, joten heitä oli sitten 6,6 miljoonaa!