Lainaus ortodoksien puolelta.
”” Isä Serafim on taas olennaisten asioiden äärellä. Ei Kirkossa suotta rukoilla, että välttyisimme "pahuuden muistelemiselta". Väärien ja haitallisten asioiden aktiivinen ajatteleminen, muisteleminen ja mielessä pitäminen johtaa mielen hajaannukseen ja siten kyvyttömyyteen keskittyä siihen, mikä on olennaista ja hyödyllistä. ””
Tuo laina on eritoten ateisti- panettelijoiden suuntaan kohdennettu.
Teillä ei ole muuta kuin väärien ja haitallisten asioiden aktiivinen ajatteleminen, muisteleminen vuodesta toiseen, eikös vain? Näin se on. Kun pidätte aina mielessä väärän, pohditte dementiassa sitä, kun aina toistelette sitä - se on johtanut teidän mielenne kyvyttömyyteen uudistua, kyvyttömyyteen elää ihmiseksi, ette voi keskittyä olennaiseen, ja hyödyllisyyteen.
Isoa kirjaa herjataan, väitetään, että sitä ja tätä henkilöä ei ole ollut edes olemassa.
Siis siinäkin tulee esiin kyvyttömyys ajatella asioita, mikä voisi olla hyödyllistä, sekä olennaista. Olennaista siihen, että pääsisi siitä juoksuhaudasta nousemaan elämään sisälle.
Otan tähän esimerkiksi vaikka musiikin ja soittimena flyygelin. Kyvyttömät eivät tajua soittimen tarkoitusta, ainakaan sen valtavan mahdollisuuden tavasta vaikuttaa mielen maailmaan ja kun se sävelkulut kohtaa korvankautta ihmisen persoonaa, se luo tavallaan toiminnan ihmiselle, elää, se voi rauhoittaa, se voi nostaa kaikenlaisia tunteita. Tällä ratsastan Isoon kirjaan. Tavallaan se on Sana, ja se on ideaalinen "sävel", kun annetaan vaikuttaa elämään. Se säveltää mielikuvat, joilla jäsennetään yhteinen kieli aivan maailmanlaajuisesti, käsitetään, mistä puhutaan. Siitähän on kyse. Siksi meillä on Sana - IsoKirja - jolla Jumala luo mielikuvan meidän minuuteen, mieleemme siten, että meille tulee valkeus, käsittää, sekä ymmärtää, mikä korkeus, syvyys, leveys jne. on. Se on harmonian katedraali, jossa soi tiedon taidokas kieli, ja siihen käy opettajan juuri Aatamit, Eevat, patriarkat, opettajat. Maailman kertova eri hallinnoista - joka on kuin peilikuva - kuvastin elämäämme. Eli hyvästä ja pahan välisestä suhteestahan on kyse ja paikastamme siinä. Ja se paikka jäsentää ihmiskunnan elämän – onko ok ja hyvä.
Isien kasvatus merkitykseltään, mitä ”isät” soittaa lapsilleen ja mikä mielikuva heille nousee, kun he ottavat vastuuta, tuleeko heistä pilalleleikattuja, meidän tähtemme. Olemmeko vääriä airuita, jotka eivät osaa jäsentää tätä suuren elämänkatedraalin ”sävelmaailmaa”, kaunista, sointuvaa ja hyvää.
Katsomme vain sitä flyygeliä, ehkä nähdään koskettimet, kielet, mutta emme käsitä, mitä sillä tehdään, mutta suuria sanoja pyritään esittämään soittimesta.
Nouskaa ylös sieltä juoksuhaudasta elämään. Älkää olko ikuisesti kyvyttömiä siinä, että aina jallitatte mielenne kahleissa, kuin Venäjän vankileirien kahleissa olevat ihmiset. Myyty jonkun rienaajan hallintavaltaan. Tanssilattianne yleisö on aina vakavailmeisessä surumaailman kahleessa.
Osaatteko te elämään sisälle, vai onko kyvyttömyys teidän sielunne summa, orjuus ja pimeys?
”” Isä Serafim on taas olennaisten asioiden äärellä. Ei Kirkossa suotta rukoilla, että välttyisimme "pahuuden muistelemiselta". Väärien ja haitallisten asioiden aktiivinen ajatteleminen, muisteleminen ja mielessä pitäminen johtaa mielen hajaannukseen ja siten kyvyttömyyteen keskittyä siihen, mikä on olennaista ja hyödyllistä. ””
Tuo laina on eritoten ateisti- panettelijoiden suuntaan kohdennettu.
Teillä ei ole muuta kuin väärien ja haitallisten asioiden aktiivinen ajatteleminen, muisteleminen vuodesta toiseen, eikös vain? Näin se on. Kun pidätte aina mielessä väärän, pohditte dementiassa sitä, kun aina toistelette sitä - se on johtanut teidän mielenne kyvyttömyyteen uudistua, kyvyttömyyteen elää ihmiseksi, ette voi keskittyä olennaiseen, ja hyödyllisyyteen.
Isoa kirjaa herjataan, väitetään, että sitä ja tätä henkilöä ei ole ollut edes olemassa.
Siis siinäkin tulee esiin kyvyttömyys ajatella asioita, mikä voisi olla hyödyllistä, sekä olennaista. Olennaista siihen, että pääsisi siitä juoksuhaudasta nousemaan elämään sisälle.
Otan tähän esimerkiksi vaikka musiikin ja soittimena flyygelin. Kyvyttömät eivät tajua soittimen tarkoitusta, ainakaan sen valtavan mahdollisuuden tavasta vaikuttaa mielen maailmaan ja kun se sävelkulut kohtaa korvankautta ihmisen persoonaa, se luo tavallaan toiminnan ihmiselle, elää, se voi rauhoittaa, se voi nostaa kaikenlaisia tunteita. Tällä ratsastan Isoon kirjaan. Tavallaan se on Sana, ja se on ideaalinen "sävel", kun annetaan vaikuttaa elämään. Se säveltää mielikuvat, joilla jäsennetään yhteinen kieli aivan maailmanlaajuisesti, käsitetään, mistä puhutaan. Siitähän on kyse. Siksi meillä on Sana - IsoKirja - jolla Jumala luo mielikuvan meidän minuuteen, mieleemme siten, että meille tulee valkeus, käsittää, sekä ymmärtää, mikä korkeus, syvyys, leveys jne. on. Se on harmonian katedraali, jossa soi tiedon taidokas kieli, ja siihen käy opettajan juuri Aatamit, Eevat, patriarkat, opettajat. Maailman kertova eri hallinnoista - joka on kuin peilikuva - kuvastin elämäämme. Eli hyvästä ja pahan välisestä suhteestahan on kyse ja paikastamme siinä. Ja se paikka jäsentää ihmiskunnan elämän – onko ok ja hyvä.
Isien kasvatus merkitykseltään, mitä ”isät” soittaa lapsilleen ja mikä mielikuva heille nousee, kun he ottavat vastuuta, tuleeko heistä pilalleleikattuja, meidän tähtemme. Olemmeko vääriä airuita, jotka eivät osaa jäsentää tätä suuren elämänkatedraalin ”sävelmaailmaa”, kaunista, sointuvaa ja hyvää.
Katsomme vain sitä flyygeliä, ehkä nähdään koskettimet, kielet, mutta emme käsitä, mitä sillä tehdään, mutta suuria sanoja pyritään esittämään soittimesta.
Nouskaa ylös sieltä juoksuhaudasta elämään. Älkää olko ikuisesti kyvyttömiä siinä, että aina jallitatte mielenne kahleissa, kuin Venäjän vankileirien kahleissa olevat ihmiset. Myyty jonkun rienaajan hallintavaltaan. Tanssilattianne yleisö on aina vakavailmeisessä surumaailman kahleessa.
Osaatteko te elämään sisälle, vai onko kyvyttömyys teidän sielunne summa, orjuus ja pimeys?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.