Pitkästä aikaa täälläkin taas. Luin juuri pastori Kyllösen kirjan, Maan päällä niinkuin taivaassa, ("jatkoa" teokselle "kaikki pääsevät taivaaseen")ja se herätti muutaman ajatuksen liittyen myös mormonismiin.
Täälläkin palstalla on tullut selväksi se MAP-kirkon oppi, että lähes kaikki, paitsi nk. kadotuksen pojat ovat pelastuksen perillisiä.
Eli MAP-kirkon opetuksenkin mukaan voidaan sanoa että meillä on Armollinen Jumala.
Minua on kuitenkin (varsinkin nyt tuon mainitsemani lukemiskokemuksen jälkimainingeissa) mietityttänyt MAP-kirkon opetuksessa se, miksei Taivaan Isä voi "vierailla" alemmissa kirkkausasteissa (terrestrisessä tahi telestisessä) vaan on "sidottu" selestiseen??
Mikä rakastava Isä on lapsilleen niin pyhä, että vaikka lapset ovat jo "puhdistautuneet" synnistä eli kärsineet rangaistuksensa ja elävät "kirkkauden valtakunnissa", ettei hän voi käydä heidän luonaan??? Alempiinhan voi mennä vain Jeesus (hänkin vain keskiasteelle) tai Pyhä Henki.
Ymmärrän kyllä että "kadotuksen valtakunta" on ulkona pelistä, mutta miksei Elohim voi vierailla omien lapsiensa luona telestisessä ja terrestrisessä????????
Täälläkin palstalla on tullut selväksi se MAP-kirkon oppi, että lähes kaikki, paitsi nk. kadotuksen pojat ovat pelastuksen perillisiä.
Eli MAP-kirkon opetuksenkin mukaan voidaan sanoa että meillä on Armollinen Jumala.
Minua on kuitenkin (varsinkin nyt tuon mainitsemani lukemiskokemuksen jälkimainingeissa) mietityttänyt MAP-kirkon opetuksessa se, miksei Taivaan Isä voi "vierailla" alemmissa kirkkausasteissa (terrestrisessä tahi telestisessä) vaan on "sidottu" selestiseen??
Mikä rakastava Isä on lapsilleen niin pyhä, että vaikka lapset ovat jo "puhdistautuneet" synnistä eli kärsineet rangaistuksensa ja elävät "kirkkauden valtakunnissa", ettei hän voi käydä heidän luonaan??? Alempiinhan voi mennä vain Jeesus (hänkin vain keskiasteelle) tai Pyhä Henki.
Ymmärrän kyllä että "kadotuksen valtakunta" on ulkona pelistä, mutta miksei Elohim voi vierailla omien lapsiensa luona telestisessä ja terrestrisessä????????
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kysyit, miksi mormonien Jumala ei voi vierailla telestisessä eikä terrestrisessä kirkkaudessa. Vastaus tähän on sama kuin mormonien jumalan kohdalla niin usein muulloinkin:
Siksi, että mormonien jumala, toisin kuin raamatun Jumala, ei ole Kaikkivaltias.
Hänen Jumalansa lait, jota taas puolestaan sitovat HÄNEN Jumalansa lait... Näin aina loputtomiin.
Koska mormoneilla Jumala (meidän Jumalamme) ei ole ainoa OLEMASSAOLEVA vaan näitä tasoja on loputtomiin, on mahdollista lukea lakia Jumalalle (meidän Jumalallemme).
Kuka se ENSIMMÄINEN Jumala oli, siitä en ole koskaan kuullut mitään selitystä.
Tai ensin kysymys:
Miksi Jumala ei voi näyttäytyä meille nyt?
vastaus:"Siksi, että kristittyjen Jumala, toisin kuin raamatun Jumala, ei ole Kaikkivaltias."
Ihan omilla sanoillasi siis Raamatunkin Jumala ei ole Kaikkivaltia koska en ole Häntä nähnyt... Miksi en ole nähnyt? Jos kerran Jumala on Kaikkivaltia niin ei pitäisi Hänelle olla mikäänlainen ongelma näyttäytyä ihmisille.
Ja toisenlainen vastaus:
Emme tiedä kaikkea, miksi niin tai näin, aina on kysymyksiä.
Jumala on näyttäytynyt ihmisille Jeesuksen hahmossa jo aikoja sitten. Ei siis ollut ongelma Jumalalle.
Mormoneille on ongelma tämä Jumalan fyysisen olemuksen parissa askartelu, kun ei käsitetä että jumaluus ilmeni Jeesuksessa ja Jumala voi ilmaista ylipäätäänkin itsensä milloin vain, aina halutessaan. Edellyttäen tietysti, että uskotaan nimenomaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan eikä johonkin omaan viritelmään.
Kyllä noin Raamatusa sanotaan....
Vai eikö sanota?
Miksi emme uskoisi raamattuun.
Minä ainakin uskon. Missä siis onelma?
Miten voit nähdä Jumalan kun Raamatussa sanotaan että se ei ole mahdollista?
Eikö Jeesus sanonut:
Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.
Jumala on siis ilmaissut itsensä meille Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. En ole nähnyt Jeesusta, tietty,
mutta minulle on tärkeä raamatun sana:
Kaiken mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.
Vähäisiä veljiämme ja lapsia tässä maailmassa riittää. Katsotaan heitä ja lopetetaan Jumalan olemuksesta saivartelu.
Kyllä tekeville tässäkin näkymässä työtä riittää, eikö vain. Voimme heti halutessamme aloittaa totisen ja ankaran Jumalan palvelemisen. Tuskin missään työssä voimme päästä lähemmäs Kristuksen näkemistä ja tuntemista.
Kuitenkaan se ei tarkoita sitä että Kristus = taivaallinen Isä...
Kristinuskon syvin salaisuus on juuri siinä, että itse Jumala tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, että Jumala itse sovitti maailman ja luomakunnan Itsensä kanssa.
Kristus sanoi, että se joka on nähnyt minut on nähnyt Isän.
Meidän tulee ymmärtää, että Jumalaa sanotaan Isäksi siinä mielessä, kuin Hän on elämän ylläpitäjä, Luoja ja kaitsija, hallitsija kuten itämainen mies on ollut perheensä turvaaja ja valtias. Kysymys ei ole miespuolisesta "henkilöstä", vaan vertauskuvasta sellaiselle, joka on jotain liian suurta ja ylivoimaista meidän ymmärryksellemme.
Kristus oli yhtä aikaa sekä ihminen että Jumala, koska Jumala oli tullut näkyväksi Marian synnyttämässä ihmislapsessa, Ihnmisen Pojassa.
Tämän saman "ihmisen pojan" ja Jumalan lapsen me voimme nähdä jokaisessa lähimmäisessämme ja rakastaa Jumalaa toisessa ihmisessä, lähimmäisessämme (kuten toki myös itsessämmekin).
sen, että joku voi olla alisteinen itselleen ja tekee toisen tahdon mukaan, vaikka tekeekin oman tahtonsa mukaan!! Tällaisiin järjettömyyksiin joudutaan, jos ajatellaan, että Kristus ja Isä-Jumala ovat sama. He ovat yhtä tarkoituksessa ja samanmielisyydessä. Tuohon samaan yhtä olemiseen Kristus kehotti pyhiään.
Niin.
Kuitenkaan edeleenkkään se että Kristus sanoi että "...se joka on nähnyt minut on nähnyt Isän."
ei tarkoita sitä että Kristus = Isä.
Tunen kyllä luterilaisen (kristinuskon yleisen) näkemyksen Jumaluudesta. Mutta se ei tarkoita sitä että se on totuus.
Jeesuksessa ihmiseksi tullut Jumala antoi nimenomaan ristillä Jumalan haltuun ihmisruumiinsa, ihmiselämänsä. Hän suostui kärsimään ja kuolemaan ihmisen tavoin ja vieläkin enemmän: kuin Karitsa joka viedään teuraaksi, kuoli kapinoimatta, mutta kysyen kuten ihminen joutuu kysymään "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit".
Minulle uskonto ylipäätään ei ole tiedollinen asia, vaan uskomisen, kokemuksen ja tunteen asia. Keskiaikana oppineet kiistelivät siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu seisomaan nuppineulan lasipään päälle. Jumaluuden olemuksen jaottelu niin ja näin on minusta jokiseenkin saman arvoista ajan haaskuuta.
Terrestriset saavat selestisiltä, telestiset saavat terrestrisiltä. Alemmasta kirkkaudesta ei voi tulla korkeampaan kirkkauteen. Miksi Isä vierailisi alemmissa kirkkauksissa, koska hän on antanut tai tulee antamaan tämän meidän maailmamme asukkaat Pojan haltuun? Poika vierailee terrestrisessä, mutta ei telestisessä. Telestiset ovat niitä, jotka hylkäsivät hänen sovitustyönsä.
Mitäs me sitten sielä toisellapuolen telestisessäki tehdään?
Duunataan samoja hommia kuin nytkin täällä. Painetaan työtä? vai voiko ottaa lunkimmin?.
Ollaanko me sitten Jeesuksen juoksupoikia, alempaa kastia.
on mahdollista. Kaikille kirkkauksien valtakuntien asukkaille tarjotaan mahdollisuus edistyä. Opiskelua siis ainakin riittää ja onhan rakentamista, jolla voi parantaa omia ja toisten oloja. Kukin saa ilonsa siitä, mitä oikeaa on tavoitellut.
Voiko edistyä niin paljon että hyppääkin seuraavaan luokkaan ylöspäin?
Tai vastaavasti alaspäin.
Kunkin kirkkauden sisällä voimme edistyä. Jokaisessa kirkkaudessa on eri asteita, sillä kukin tuomitaan tekojensa mukaan. Voinee sanoa, että kullakin on oma kirkkauden asteensa siinä kirkkaudessa, jossa hän on. Kirkkaus voi siinä lisääntyä.
Hurskautta on kahta perustyyppiä:
!) Harjoitususkontoa ja
2) Mystiikkaa.
Harjoitususkonnossa ihminen omin voimin yrittää, pyrkii ja kilvoittelee tullakseen viimein kelvolliseksi Jumalalle, mormonismissa puhutaan "tiestä täydellisyyteen".
Mystiikkaa korostavassa uskonnossa ihminen suostuu ja antautuu Jumalan vaikutuksen kohteeksi, avautuu Jumalalle, ottaa elämässään vastaan kaiken Jumalan kädestä ja lahjana, myös vastoinkäymiset omassa elämässään (mukaan lukien hengelliset).
Mormonismi monen muun uskonnon tapaan suosii siis askeesia ja omaa ponnistusta, minun näkökulmastani hampaat irvessä yrittämistä yrittämästä päästyäkin. Syvällinen kristillisyys ja jumalanyhteys, ymmärtääkseni ainakin luterilaisilla ja ortodokseilla, on armoa, lahjaa, Jumalalle avautumista ja hiljaisessa jatkuvassa sydämen rukouksen tilassa olemista, välitöntä kokemusta Jumalan jatkuvasta läsnäolosta arjen keskellä, ilossa ja surussa.
Mormonismin omiin tekoihin ja omiin pyrkimiyksiin ja ponnisteluihin perustuva uskonnon harjoittaminen ja jumalasuhde voi johtaa salattuun ylpeyteen:
"tietämiseen", "ainoan oikean totuuden omistamiseen", varmuuteen omasta kelvollisuudesta Jumalalle, toisin uskovien vähättelyyn ja heidän motiiviensa kyseenalaistamiseen jne., loputtomiin, kuten ainakin tällä palstalla näyttää olevan mahdollista...
Tiukkapipoisimmillaan mormonismi hävittää ihmisestä nöyryyden, välittömyyden ja elämänilon.
Vain Jumalalle antautuvassa hengellisyydessä voi toteutua uskonnon huippu, Puhdas Rakkaus, yhtyminen Jumaluuteen, täysi elämä juuri tässä, oleminen jo nyt, joka hetki iankaikkisuudessa, valossa, armossa, ilossa, rakkaudessa. Eli kuten Jeesus sanoi:
Taivasten valtakunta on sisällisesti teissä.
tuo on vain "ent. mormonin" mielikuvituksen tuote uskonnostamme.
Kyllä minulla on kokemusta mormonina elämisestä monen monen vuoden ajalta. Tuo on oma havaintoni ja kokemukseni, ei mielikuvitusta.
On epäkohteliasta että tavan takaa väität kirjoittamaani mielikuvituksen tuotteeksi. Onko tarkoituksesi sanoa, että olen mieleltäni vakavasti häiriintynyt, kenties suorastaan psykoottinen - siis sellainen ihminen, joka ei todellakaan erota reaalimaailmaa omista kuvitelmistaan? Toivon että perustelet tuollaiset väitteesi tai jatkossa pyydän ylläpitoa poistamaan mielenterveyttäni kyseenalaistavat väitteesi, koska sellainen on toisen keskustelijan solvaamista.
Olen normaalia, välillä suorastaan tavanomaisen tylsää perhe-elämää viettävä, työssäkäyvä ja monenlaiseen vapaaehtoistoimintaan osallistuva täysivaltainen Suomen kansalainen. Minulla ei ole nyt eikä ole koskaan aikaisemminkaan elämäni aikana ollut minkäänlaista mielialalääkitystä, ei todettua mielisairautta tai muuta todettua mielenterveyden häiriötä, joka olisi vaikuttanut kykyyni toimia työelämässä tai muulla tavoin vietää normaalia elämää. En ole jäänyt missään kiinni valehtelusta tai liioittelusta enkä ole myöskään sellaista harrastanut.
Värikäs kielenkäyttö kuuluu persoonallisuuteeni eikä se ole sama kuin valehteleminen tai mielikuvitus tai liioittelu. Asiat voidaan ilmaista monella eri tavalla, kuten samasta kohteesta voidaan ottaa monta toisistaan keskenään poikkeavaa valokuvaa ilman, että jokin kuva olisi sen oikeampi kuin toinenkaan. Ymmärrätkö?
23.4. klo 11.08 kirjoittamasi. Se oli mielikuviuksesi tuote uskonnostamme. Kirjoituksessasi on mm. tällaisia:
.. suosii askeesia ja omaa ponnistusta...hampaat irvessä yrittämistä...tekoihin ja omiin pyrkimyksiin...muiden vähättelyä...ym.
Se on täysin väärä mielikuvituksesi luoma kuva. Sinun olisi hyvä lukea esim. kirja "Uskommeko Kristusta". Pyydä se vaikka isältäsi. Hän lähettää varmaan sen sinulle mielihyvin.
Mormonismi paastoineen, viisauden sanan noudattamisineen, säännöllisine jumalanpalveluksineen ja kirkolle tehtävine palvelutöineen on mitä suurimmassa määrin harjoitususkontoa. Kaikenlainen sukupuolisuudesta pidättyminen ennen avioliittoa on askeesia ja viisauden sanan tiukka noudattaminen on siitä oikein malliesimerkki, kymmenysten maksu on askeettista sekin.
Varmaan tämä askeesi tuottaa jotain sisäisiä elämyksiä ainakin joillekin uskoville, mutta kyllä kirkon olemus on nimenomaan harjoitususkonto, ei siitä pääse mihinkään vaikka mitä selittäisi.
uskontoa on harjoitettava! "Usko ilman tekoja on kuollut." Onko sinusta riittävää, että ihminen kuuluu muodollisesti kirkkoon siellä juuri muuten käymättä tai osallistumatta paitsi osallistumalla erityistilaisuuksiin kuten hautajaisiin, häihin ja kastelilaisuuksiin? Sekö on riitävää uskonnon harjoittamista?
Kun käymme kirkossa ja teemme saamamme tehtävät, niin ei uskonnon harjoittaminen siihen lopu. Tiedät varmaan, että perheissä pidetään perherukoukset ja jokainen (toivottavasti) pitää lisäksi omat henkilökohtaiset rukouksensa ja tutkii pyhiä kirjoituksia. Uskonnon harjoittamisemme on ennen kaikkea jatkuvaa parannusta eli omien virheiden korjaamista ja palvelua lähimmäisten hyväksi temppelipalvelusta unohtamatta. Uskontomme on meille elämäntapa. Siinä on "mystiikkaa" ihan tarpeeksi ja terveellä tavalla.
En ole tapakristillisyyden puolestapuhuja. Kaiken hengellisen ja uskonnollisen elämän ydin on Kristuksen sisällinen tunteminen. Se synnyttää halun rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tästä Jumalasta lähtöisin olevasta rakkaudesta syntyvät mahdolliset hyvät ja oikeat toimemme. Ne eivät ole omaa ansiotamme, vaan Jumalan armoa ja lahjaa.
Tästä syntyy halu olla jatkuvassa rukousyhteydessä Jumalaan, tutkia raamattua, jossa Jumala on ilmoittanut sanansa. Raamatun opetusten sisäistäminen saa meidät huomaamaan, kuinka vajavaisia olemme ja haluamaan parannusta. Mutta parannuskin on Jumalan armoa, ei omaa ansiotamme.
Tätä kristillisyyttä ihminen voi elää myös seurakuntaelämässä mukana ollen. Tavan vuoksi kirkossa muutaman kerran vuodessa käyminen on vain tapaa, ulkoista käyttäytymistä.
Huomaan, että tässsä harjoitususkonnossa ja Jumalalle antautumisessa (mystisemmässä) on meidän välillämme ilmeisen ylitsekäymörän kuilu. Ehkä jotkut mormonit pystyvät ja haluavat irti lakihenkisyydestä, mutta ainakin sinulle se tuntuu olevan kaiken kirkkosi opetuksen ydin. Kuitenkin "Vapauteen Kristus vapautti meidät", ei lain orjuuteen vaan Jumalan lapsen iloon jo täällä maan päällä.
Sydämestäni toivon, että saisit kokea Jumalan ilon ja rakkauden elämässäsi.
"uskontoa on harjoitettava! "Usko ilman tekoja on kuollut."
Siinähän harjoitat sitten. Minulle ainakin tuo "usko ilman tekoja on kuollut" tarkoittaa sitä, että jos hyvyyteen, toimimme silloin itsekin pyrkien tekemään hyvää.
Ei se edellytä uskonnon harjoittamista kirkon vitsikkäissä kokouksissa käyntiä tai muitakaan epämääräisiä rituaaleja. Niissä käydään silloin, jos uskomuksena on, että auttaa, kun istuu kuin tatti kirkon puupenkissä.
Ainakaan minun tekemäni hyvät asiat eivät ole edellyttäneet uskonlahkonne kokouksissa istumista.
ei tapakristillisyys. Niillä on ero. Lakihenkisyydestä puhuminen on leimaamísta. Kaipa joillekin tarkat säännöt voivat tulla tärkeämiksi kuin Henki niiden sisällä, mutta kuuliaisuus säännöillekin vie eteenpäin. Kuuliaisuus on evankelimiin kuuluvista laieista ensimmäinen. Siitä seuraavat siunaukset.
Olen tuntenut surta iloa kaikesta siitä, mitä evankeliumi on tuonut elämääni ja olen kokenut Jumalan rakkautta, mutta kiitos vaan toivotuksesta!
onko tämä tekstisi kristillistä:
"Ei se edellytä uskonnon harjoittamista kirkon vitsikkäissä kokouksissa käyntiä tai muitakaan epämääräisiä rituaaleja. Niissä käydään silloin, jos uskomuksena on, että auttaa, kun istuu kuin tatti kirkon puupenkissä."
ilmankin, että tulisi höpölöpökirkkosi kokouksiin nuokkumaan ja lässyttämään sinun tapaasi tekopyhää roskaa.
Ei kukaan ole sanonutkaan, että se kristillistä olisi, mutta hyvää kuitenkin.
Siis, tulipa moka, muttei kukaan onneksi irvaillut. Pastorihan on tietysti Kylliäinen.
Tapani kyseli tuolla että miksi Isä vierailisi alemmissa valtakunnissa. Tämä juuri oli kysymykseni että miksei? Jos hän on kerran rakastava Isä, niin miksei voisi vierailla lastensa luona?????? Eikö Hän rakasta lapsiaan niin paljon, että tulisi "ikävä". Kyllä minä ainakin omien lapsieni luona kävisin.
Tätä "koetusaikaa" en siis tarkoita, sen ymmärrän.
Jos emme ole häntä rakastaneet koetusaikanamme, niin hän kunnioittaa valintaamme eikä "tyrkytä" itseään. Vapaa tahto on perustava piirre hänen laeissaan.
Niin, koetusaikana on monien vaikea oppia tuntemaan Jumalan rakkaus mitä moninaisimmista syistä. Mutta, kun kuoleman jälkeen (nyt oletetaan siis MAP-oppien olevan tosia) muistimme kuolevaisuutta edeltäneestä elämästä palautuu ja muistamme myös siis kaiken järjen mukaan Isän rakkaudenkin. Voipi kuitenkin olla niin että olemme kuitenkin tilassa että olemme koetusaikamme perusteella tuomittuja esim. keskimmäiseen kirkkauteen. Ja kuitenkin muistamme Isän rakkauden ja Isä vramasti rakastaa meitä silloinkin, niin miksei hän voi vierailla lastensa luona. Ei tarvitsisi tyrkyttää ja vapaa tahtokin säilyisi. Jos minun lapseni eläisivät toisin kuin haluan, rakkauteni ei silti heitä kohtaan loppuisi. Haluaisin heitä tavata, vaikken saman katon alla asuisikaan. Ja kun kerran keskimmäiseen kirkkauteen tuomitaan nimenomaan hyviä ihmisiä, en usko että heilläkään, varsinkaan kun "muistikin" on palannut, olisi mitään vastaan tavata myös Rakastavaa Isää.
No, ymmärrän toki ettei tähän voi vastausta antaa. Mutta ihan mielenkiintoista on kyllä pohtia.
että muistamme kuoltuamme aikaisemman olemassaolomme. Sitä ei ole ilmoitettu. Sen sijaan on ilmoiettu, että kuoltuamme olemme saman hengen vallassa kuin eläessämme ennen kuolemaa.
Kenelle ilmoitettu ja milloin? Onko tuo joku luotettava? Millä perusteella?
ilmoituksissa sanotaan niin. Kohtaa en löytänyt, mutta ajatus tulee ilmi siitäkin, kun Kristus sanoi ryövärille ristillä: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:43) Se ei ollut vielä taivas, vaan tuonela, jossa on sekä paratiisi että helvetti.
selvään kysymykseen?
että kirkkomme synty perustuu myöhempiin ilmoituksiin. En vastannut, koska pidän itsestään selvänä, että tiedät näistä ilmoituksista, mutta jos et todella tiedä niin käy tutkimassa
http://www.mormonit.fi ja http://www.mormon.org