kesän taisteluissa. Tähän viittaa suomalaistutkimus omista haavoittuneista vuonna 1944. Peräti 5% aiheutunut lentokoneiden luodeista, tykeistä tai pommeista. Kesän 1944 osalta osuus todennäköisesti n. 6%.
Välillisesti tappiot tietenkin nousivat vielä suuremmiksi kun ilmaiskuissa menetettiin kalustoa, tykkejä, ajoneuvoja. Ilmaiskut saivat miehet vauhkoiksi ja lisäsivät rintamakarkuruutta. Vyöryn edessä suomalaislentäjät avuttomia 9.6-16.6.44. Maataistelukoneet ja pommarit moukaroivat suomalaisia mielin määrin. Suomalaiset saivat kokoa samaa mitä saksalaiset Valko-Venäjällä ja Lvovin offensiivissa kesällä 1944.
Välillisesti tappiot tietenkin nousivat vielä suuremmiksi kun ilmaiskuissa menetettiin kalustoa, tykkejä, ajoneuvoja. Ilmaiskut saivat miehet vauhkoiksi ja lisäsivät rintamakarkuruutta. Vyöryn edessä suomalaislentäjät avuttomia 9.6-16.6.44. Maataistelukoneet ja pommarit moukaroivat suomalaisia mielin määrin. Suomalaiset saivat kokoa samaa mitä saksalaiset Valko-Venäjällä ja Lvovin offensiivissa kesällä 1944.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomalaiset oli helpohkoja maaleja lentokoneille. Meiltä puuttui suuret panssaroidut osastot joita vastaan lentsikat oli tehottomimmillaan ja metsämaasto kanavoi kaiken liikkeen kapeille teille, joilta ei ollut kovin hyvää pakoonpääsyä ilmarynnäkön tieltä, vaan sirpalepommit teki pahaa jälkeä ja kaatuvat puut lisäsi tuhoa entisestään. Lisäksi suomalaiset joukot oli hyvin laiskoja kaivautumaan jopa kesällä 1944.
” metsämaasto kanavoi kaiken liikkeen kapeille teille, joilta ei ollut kovin hyvää pakoonpääsyä ilmarynnäkön tieltä”
Todellisuudessa peitteinen maasto tarjosi hyvän näkösuojan verrattuna Venäjän aukeisiin aroihin!
”vaan sirpalepommit teki pahaa jälkeä ja kaatuvat puut lisäsi tuhoa entisestään. ”
Eipä juurikaan
”Lisäksi suomalaiset joukot oli hyvin laiskoja kaivautumaan jopa kesällä 1944.”
Ei vetäytyessä kaivauduttu vaan siirryttiin metsän suojiin ja tie olikin tyhjä.
"Todellisuudessa peitteinen maasto tarjosi hyvän näkösuojan verrattuna Venäjän aukeisiin aroihin!"
Todellisuudessa kaikki liikenne, etenkin ajoneuvoilla, hoidettiin teitä pitkin jotka oli helppoakin helpompi löytää metsämaastosta pohjolan valoisassa kesässä. Tiheä puusto esti jopa hevoskärryjen pakenemisen metsän suojiin, autoista puhumattakaan. Tiet olivat surmanloukku suomalaisille ja muodostivat ennalta arvattavat kanavat päivystäville taistelulentäjille.
Avoimessa maastossa joukot pystyivät edes hajautumaan, mutta metsämaastossa oltiin yhdessä sumpussa.
"Eipä juurikaan"
Kyllä juurikin. Painavat puunrungot tekivät pahaa jälkeä kaatuessaan miesten niskaan. Moni suomalainenhan taisteli jopa ilman kypärää, kun olivat kurittomuuttaan heitelleet kaiken "ylimääräisen" tien varteen.
"Ei vetäytyessä kaivauduttu"
Eipä niin ja se näkyikin isoina tappioina. Lapiotkin oli heitelty ties minne.