28.2. Valtioneuvosto kokoontuu ravintola Mottiin, jonka pommisuoja on yksi hallituksen vaihtoasemia. Walden pitää yhden uransa pisimmistä puheista.: ”Yhdyn Ramsayn ja Tannerin kantaan siinä, ettei meillä ole syytä uskoa neuvottelujen johtavan parempaan tulokseen. NL ei ole muuttanut kantaansa siitä lähtien kun Molotov syksyllä 1940 esitti Führerille vaatimuksensa Suomeen nähden. Mutta vaikkei paremmista tuloksista olisi paljon toiveita, on hallituksen silti koetettava viedä asia niin pitkälle kuin mahdollista. … Onhan ”taistelu viimeiseen mieheen saakka” silti aina jäljellä.”
Samoihin aikoihin hallitukselle tehdään evakuointisuunnitelma. Pakopaikaksi tulee Vanajanlinna, jonka siihen aikaan omistaa saksalainen asekauppias Willy Daugs.
14.6. Walden lähtee Mikkelistä takaisin Helsinkiin. Hänen täytyy raportoida hallitusta päämajan tilanteesta. 3000 suomalaista on kaatunut viiden päivän taisteluissa. Venäläiset ovat tehneet läpimurron.
15.6. Walden on kalpea ja valvoneen näköinen. Hän ehdottaa ennen valtioneuvoston istuntoa kahdenkeskisissä keskusteluissa Linkomiehelle, että Ryti väistyisi presidentin paikalta ja Mannerheim tulisi tilalle. Suomen pitäisi päästä sodasta eroon niin kauan kuin olisi vielä itsenäinen valtio. Illalla M. soittaa Waldenille tämän työhuoneeseen. Hän ilmoittaa, että Lauri Walden on kadonnut samana päivänä n. klo 14 ankarassa keskityksessä Siiranmäellä. Kello 19 on seuraava kokous, johon tulevat myös Linkomies, Ramsay ja Tanner. Iltayöstä Linkomies lähtee Rytin luo esittämään presidentille näitä oivalluksia. Ryti kiirehtii seuraavana päivänä Mikkeliin puhumaan Mannerheimille. Mannerheim kieltäytyy.
Walden on edelleen epätietoinen poikansa kohtalosta. Joku on nähnyt kuinka luutnantti Walden on ottanut sylyksellisen käsikranaatteja ja lähtenyt yksinään vyöryyttämään taisteluhautaa, johon venäläiset ovat pureutuneet. Lähes koko hänen komppaniansa on jo tuhoutunut. Sen jälkeen kukaan ei tiedä Waldenista mitään. Joku arvelee, että hän on saanut osuman. Hänestä ei ole jäänyt jäljelle mitään. Seuraavina päivinä Walden soittaa sotasairaaloihin.
18.6. Tamminiemessä pidetään yöllä viiden miehen kokous. On muodostettava uusi hallitus. Ryti, Linkomies, Ramsay ja Tanner ovat yhtä mieltä siitä, että ainoa mahdollinen pääministeriehdokas on Walden. Walden on täydellisesti uupunut. Häntä ei pystytä taivuttamaan. Walden onnistuu kuitenkin taivuttamaan Mannerheimin suostumaan presidentiksi.
3.8. Sosiaaliministeri Fagerholm pyytää vielä kerran Waldenia uuden hallituksen muodostajaksi, pääministeriksi. Walden ei suostu vieläkään ja hän kehottaa valitsemaan Hackzellin. Hackzell valitaan.
Lopulta sotatoimet loppuvat 4. syyskuuta.
Samoihin aikoihin hallitukselle tehdään evakuointisuunnitelma. Pakopaikaksi tulee Vanajanlinna, jonka siihen aikaan omistaa saksalainen asekauppias Willy Daugs.
14.6. Walden lähtee Mikkelistä takaisin Helsinkiin. Hänen täytyy raportoida hallitusta päämajan tilanteesta. 3000 suomalaista on kaatunut viiden päivän taisteluissa. Venäläiset ovat tehneet läpimurron.
15.6. Walden on kalpea ja valvoneen näköinen. Hän ehdottaa ennen valtioneuvoston istuntoa kahdenkeskisissä keskusteluissa Linkomiehelle, että Ryti väistyisi presidentin paikalta ja Mannerheim tulisi tilalle. Suomen pitäisi päästä sodasta eroon niin kauan kuin olisi vielä itsenäinen valtio. Illalla M. soittaa Waldenille tämän työhuoneeseen. Hän ilmoittaa, että Lauri Walden on kadonnut samana päivänä n. klo 14 ankarassa keskityksessä Siiranmäellä. Kello 19 on seuraava kokous, johon tulevat myös Linkomies, Ramsay ja Tanner. Iltayöstä Linkomies lähtee Rytin luo esittämään presidentille näitä oivalluksia. Ryti kiirehtii seuraavana päivänä Mikkeliin puhumaan Mannerheimille. Mannerheim kieltäytyy.
Walden on edelleen epätietoinen poikansa kohtalosta. Joku on nähnyt kuinka luutnantti Walden on ottanut sylyksellisen käsikranaatteja ja lähtenyt yksinään vyöryyttämään taisteluhautaa, johon venäläiset ovat pureutuneet. Lähes koko hänen komppaniansa on jo tuhoutunut. Sen jälkeen kukaan ei tiedä Waldenista mitään. Joku arvelee, että hän on saanut osuman. Hänestä ei ole jäänyt jäljelle mitään. Seuraavina päivinä Walden soittaa sotasairaaloihin.
18.6. Tamminiemessä pidetään yöllä viiden miehen kokous. On muodostettava uusi hallitus. Ryti, Linkomies, Ramsay ja Tanner ovat yhtä mieltä siitä, että ainoa mahdollinen pääministeriehdokas on Walden. Walden on täydellisesti uupunut. Häntä ei pystytä taivuttamaan. Walden onnistuu kuitenkin taivuttamaan Mannerheimin suostumaan presidentiksi.
3.8. Sosiaaliministeri Fagerholm pyytää vielä kerran Waldenia uuden hallituksen muodostajaksi, pääministeriksi. Walden ei suostu vieläkään ja hän kehottaa valitsemaan Hackzellin. Hackzell valitaan.
Lopulta sotatoimet loppuvat 4. syyskuuta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
SODAN JÄLKEEN
Rudolf Walden osallistuu välirauhan neuvotteluihin.
6.9. Valtuuskunta lähtee rauhanneuvotteluihin Moskovaan. Walden mukana. Hackzell, Heinrichs ja O. Enckell. Viikon odottelun jälkeen Hackzell halvaantuu hotelli Savoyssa. Suomalaiset pyytävät lykkäystä samana päivänä vihdoinkin alkaviin neuvotteluihin. Neuvostoliittolaiset eivät suostu lykkäykseen. Walden johtaa neuvotteluryhmää. C. Enckell tilalle.
Seuraavana iltana Molotov hoputtaa suomalaisia hyväksymään ehdot. Walden pyytää sydänyöllä muutaman tunnin taukoa, jotta valtuuskunta voisi olla yhteydessä hallitukseen.
– Vuonna 1940, kun te, herra Walden olitte nuorempi, asian käsittely tapahtui nopeammin, Molotov sanoo.
– Valitan, että olen tämän ajan jälkeen tullut vanhukseksi, Walden vastaa.
19.9. Rauhansopimus allekirjoitetaan.
Vuoden 1944 syksyllä Walden kutsuu luokseen professori Nisse Osaran, nuoren, lahjakkaan metsätalousmiehen (Juuso Waldenin koulutoverin), johon Walden on tutustunut Linkomiehen hallituksessa.
– Teille nuoremmille tulee nyt raskas tehtävä, kun rakennatte uudestaan tämän maan ja sen ohella luotte luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon, Walden sanoo. – Vakuutuin Moskovassa siitä, että venäläiset eivät halua puuttua Suomen itsenäisyyteen, jos me täällä hoidamme asiat kunnolla.
– Mutta venäläiset tuntevat meitä kohtaan syviä ennakkoluuloja, Walden jatkaa. – Pahin kokemus oli, kun istuin lounaspöydällä vanhan kasakkamarsalkan Semjon M. Budjonnyin vieressä.
– Kyllä me venäläiset ymmärrämme, että te suomalaiset kaiken koetun jälkeen vihaatte meitä, Budjonnyi sanoi. – Mutta on yksi asia, jota meidän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä: Te myös halveksitte meitä.
Kun valvontakomissio saapuu maahan 22. syyskuuta, Walden ottaa vastaan Zdanovin lentokentällä. Walden osaa venäjää, mutta jo vähän kankeasti vuosien puhumattomuuden vuoksi.
15.10 alkavat sotavankien palautukset takaisin Neuvostoliittoon. Palautettavia on yli 40 000.
Walden ryhtyy hoitamaan sotakorvausteollisuuden järjestämistä.
23.10. Walden on mukana valtioneuvoston istunnossa, jossa oikeuskansleri määrätään toimittamaan sotarikollisia koskevia tutkimuksia.
3.11. Eduskunta hyväksyy lain suojeluskuntien lakkauttamisesta. Walden ja Mannerheim allekirjoittavat lain.
23. 11. Walden kirjoittaa kirjettä Sotavahinkoyhdistykselle: ”Helsingin ilmapommituksissa helmikuun 6-7 ja 26-27 päivien välisinä öinä särkyivät omistamani talon Itä.Kaivopuisto No. 1:n asuinrakennuksen kaikki ikkunaruudut, kolmea lukuun ottamatta, minkä lisäksi pommituksissa aiheutui hiukan seinämurtumia. Ikäväkseni huomaan näistä vahingoista ilmoittamisen jääneen minulta määräajassa tekemättä. Haluan puolustuksekseni esiintuoda sen, että minulla vastuunalaisen toimen hoitamisessa on kuluneina raskaina aikoina ollut niin paljon tekemistä, etten ole ehtinyt ja jaksanut yksityisasioitani tässä enkä muissakaan suhteissa riittävästi hoitaa ja määräaikoja valvoa. Vielä haluan huomauttaa, että minua tällaisten muodollisuuksien hoitamisessa auttoi poikavainajani, fil.kand. kapteeni Lauri Walden, joka kuitenkin hyökkäysvaiheen aikana kaatui Kannaksella. Hän toimi mm. ko. talon isännöitsijänä. Edellä olevaan viitaten toivon kunnioittaen, että Sotavahinkoyhdistyksen Johtokunta katsoisi minulla olleen pätevän syyn laiminlyöntiin ja käsittelisi anomukseni.”
Walden liittää kirjeen mukaan huolellisesti kaikki tositteet jotka on korjausmaksuista saanut. Joka ainoa ikkunaruutu on eritelty, työvaiheet selostettu, loppusumma 354 883 markkaa 65 penniä. Se on Waldenin viimeinen omakätinen kirje.
Walden esittelee Mannerheimille suojeluskuntien lakkauttamislain, jonka hän ja Mannerheim ovat allekirjoittaneet.
27.11. Hallituksen iltakoulun jälkeen Walden tulee kotiin väsyneenä. Poika Emanuel on toisen kerroksen aulassa, kun kenraali saapuu. Puolivälissä portaita Walden horjahtaa ja joutuu ottamaan tukea kaiteesta. Hän vie poikansa makuuhuoneeseen ja ottaa vaatekomerosta metsästyspukunsa ja - saappaansa ja antaa ne pojalleen, joka pakkaa varusteet laukkuunsa ja lähtee Kemin junalle. Yöllä Walden huomaa, että hänen oikea puolensa on käynyt tunnottomaksi. Hän ei pysty liikuttamaan oikeaa kättään eikä oikeaa jalkaansa. Hän ei pysty sanomaan mitään. Anni kutsuu paikalle kenraalia koko sota-ajan hoitaneen lääkärin. Aivoverisuoni on tukkeutunut.
2.12. Waldenille myönnetään Vapaudenristin ritarikunnan Mannerheim-risti.
"Joku on nähnyt kuinka luutnantti Walden on ottanut sylyksellisen käsikranaatteja ja lähtenyt yksinään vyöryyttämään taisteluhautaa, johon venäläiset ovat pureutuneet. Lähes koko hänen komppaniansa on jo tuhoutunut."
Tuskin koko komppania sentään. 2./JR 7:n miehiä menehtynyt tai kadonnut 25 ajalla 10.6-19.6.44 joka tarkoittanee 90-100 miehen kokonaistappioita joista lieviä haavoittumisia lähes puolet.
Näin näitä myyttejä synnytetään. Onneksi tosiasiat voidaan tarkistaa. Kapteeni Walden menehtyi. Hän oli 25-vuoden ikäinen.
Siiranmäen+taisteluissa+komppanian+miehiä+kuollut+14.+Siis+7%.+Höpö+juttuja+että+komppania+olisi+tuhoutunut.+Kommunistit+näitä+juttuja+levitteluvät.+Siiranmäessä+14.6.44+puna-armeija+kärsi+Kannaksen+taisteluissa+suurimmat+päivätappiot+lukuunottamatta+10.6.44.
<<Tuskin koko komppania sentään. 2./JR 7:n miehiä menehtynyt tai kadonnut 25 ajalla 10.6-19.6.44>>
Tappioiksi luetaan kaikki taisteluvahvuudesta poistavat tekijät: Kaatuneet, kadonneet, haavoittuneet, sairastuneet, kajahtaneet ja karkurit.
Kyllä se Waldenin komppania mahtoi aika vähissä olla tuossa vaiheessa.
Suosittelen lukemaan Linkomiehen Vaikea aika -muistelmat, jotka hän kirjoitti 2 kuukaudessa muistinvaraisesti vankilassa.
Linkomies kertoo Waldenin itkeneen kuinka hänen paras poikansa on kuollut. Toinen poika oli jo aiemmin (1941) kuollut jäätyään kuorma-auton takapyörän alle lomalle lähtiessään. Pahat kielet kertoivat hänen pudonneen humalassa auton kyydistä. Kuolema oli siis tapaturmainen Waldenin elämänkerran (Juva) mukaan.
2.D oli huono paikka kenraalien pojille. 2. Divisioonassa palvellut luutnantti Jouko Sihvo, 10.D:n komentajan Jussi Sihvon poika, kaatui 1944. JR 7 kuului 2.D:aan ja siellä meni Waldenilta "paras poika".
Kenraali Waldenin 2 poikaa kuoli sodassa. Rudi kuoli tapaturmaisesti, erään lähteen mukaan hän jäi kuorma-auton alle. Virallista syytä ei ole koskaan julkisesti kerrottu. Toinen poika Lauri, joka oli luutnantti, kuoli Siiranmäessä ja häne ylennettiin postuumisti kapteeniksi.
Linkomiehen kirjassa Vaikea aika kerrotaan kuinka puolustusministeri Walden oli aivan sekaisin "parhaan poikansa" kuoleman takia juuri kriitisimmillöä hetkillä 1944 kerällä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Walden
Lukekaa Tannerin ja Linkomiehen muistelmia... Niissä annetaan äkkipikaisesta ja hermoheikosta Mannerheimista kokonaan toisenlainen kuva kuin propagandassa "suurimmasta suomalaisesta".
Päämaja luuli jopa kiväärinpatruunoiden loppuneen kun Perkjärven isot varikot jäi sellaisenaan naapurin haltuun. Suomihan menetti mm. kymmeniä miljoonia kiväärinpatruunoita kesällä 1944. Samaten tykistön ammuksia jäi kaikkiaan noin 100 000 viholliselle, yksin Perkjärvellä noin 80 000. Walden oli aluksi siinä uskossa, että jopa kiväärin patruunatkin on loppumaisillaan. Walden oli muutenkin poissa tolaltaan kun sen pojista jo toinen kuoli kun "se parempi" Lauri kaatui Siiranmäessä.
14.6.44 suomalaisten tappiot Kannaksella 420 miestä menehtyneinä. Neuvostoliittolaiset kirjaukset kuolleistaan 1278. Siis 3 kertaa enemmän. Vain 9.6.44 oli päivä jolloin suomalaisia kuoli enemmän kuin neuvostoliittolaisia.
Juuri AKS ja äärioikeisto oli henkisessä sekasortotilassa kesällä 1944.
Punikit eivät ole selvinneet henkisestä sort6otilastaan koskaan.
3 000 kuolleen raja ylitettiin Kannaksen taisteluissa 1944 vasta 19.kesäkuuta. Siis 11 taistelupäivänä. Siihen on laskettu myös kadonneet jotka myöhemmin vahvistettu kuolleeksi sekä haavoihinsa menehtyneet.
Todella tympeää miten löyhästi termiä "kaatuneet" käytetään.