Oon ens viikolla menossa lääkärille. Kyseessä on yths:än yleislääkäri ja kiinnostais tietää antavatko tälläset yleislääkärit helpolla rauhoittavia eli bentsoja. Mun ongelmat ovat jonkinlaisia ahdistus/paniikkikohtauksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa esiintymisjännitystä. Haluaisin vaivoihini bentsoja ja beetasalpaajaa ja mielellään haluaisin reseptin tällä yhdellä lääkärikäynnillä ilman että laittavat jonkin psykiatrin juttusille. En ole ennen syönyt rauhoittavia enkä edes beetasalpaajaa, mutta oloni on usein sellainen että kyseiset lääkkeet erittäin tod.näk. parantaisivat elämänlaatuani. Beetasalpaajia tietenkin saa helposti, mutta mitä arvelette saanko bentsoreseptin suoraan tältä yleislääkäriltä?
Bentsoja yleislääkäriltä
Rauhoittavien tarpeessa
205861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Että et saisi,enkä ole kuullut ns.reseptin kieltäytymisestä tai siis että ei ole suastuttu kirjoittamaan,mutta varmaankin joudut itse sen pyytämään.
Kerro vain lääkärille rehellisesti oireet, niin hän tekee johtopäätökset siitä, mitä lääkitystä tarvitset vai tarvitsetko ollenkaan lääkitystä.
Luultavasti bentsojen sijasta saat SSRI-reseptin. Mutta rehellisyys kannattaa, sillä saat paremman sekä hoidon että avun. Kun menet lääkäriin ja otsassasi lukee "haluan bentsoja", lääkärillä alkaa varoitusääni piippaamaan.
Et halua psykiatrin pakeille. Kuulostaa siltä että tällä alueella on kipukohta.
Bentsot ovat nopea ja helppo ratkaisu (vertaa rohkaisuryyppy), mutta niissä mopo ei aina pysy käsissä.
Niin haluaisin itseasiassa noita bentoja juuri siksi että ne olisivat ikäänkuin rohkaisuryyppy. En ole siis minkäänlaisia mielenterveyteen liittyviä lääkkeitä käyttänyt, mutta haluaisin nopeasti vaikuttavan lääkkeen jonka voi ottaa silloin kun kovasti ahdistaa/jännittää tai tietää että on tulossa tilanne joka aiheuttaa kyseisiä vaivoja. En halua lääkettä jota pitäisi syödä kuukausi ennen kuin mitään, ainakaan positiivisia, vaikutuksia alkaa näkyä. Haluan siis lääkkeen josta saa apua silloin kun sitä apua tarvitsee.
Nämä SSRI lääkkeethän saattavat sekoittaa päätä entisestään eikä niistä välttämättä ole mitään apua vaan pikemminkin haittaa. Bentsothan eivät normaaliannostuksella säännöllisessäkään käytössä yleensä aiheuta muuta ongelmaa kuin riippuvuusriskin, enkä todellakaan usko itse tulevani ainakaan sillä tavalla riippuvaiseksi että se haittaisi elämääni. Uskon että käyttäisin bentsoja ehkä 3-4:nä päivänä viikossa ja välillä menisi varmasti viikko-pari ilman että tarvitsee lääkkeitä ottaa. Tarkoitukseni ei ole saada bentsoilla mitään sekavaa oloa eli ne eivät todellakaan tulisi hupikäyttöön vaan todelliseen tarpeeseen ja silloin vain aion ottaa kun todella tarvitsen.
Uskon kyllä pystyväni vakuuttamaan lääkärin että juuri bentsot ovat oikea lääkitys minulle, enkä aio huolia SSRI-lääkkeitä vaikka niitä minulle tyrkytettäisiin vaan ilmoitan että varmasti en niitä ole kyllä syömässä. Tietysti tilanne sitten muuttuu kokonaan toiseksi jos bentsot eivät syystä tai toisesta toimisi minulla siten kuin normaalisti toimivat, mutta tällainen tilanne lienee äärimmäisen harvalla. Koukkuunjäämisen mahdollisuutta pidän minimaalisena vaikka toki voi olla että tietyissä tilanteissa oppii käyttämään lääkettä, mutta ehdottomasti aion käyttää ohjeannoksia ja jos ne eivät toimi niin sitten pitää lääkettä vaihtaa.
SSRI-lääkkeetkään ei oo mitään täysin huolettomia. Ne voi aiheuttaa monelle epämiellyttäviä sivuoireita, ja lisäks monet kokee niiden latistavan tunneskaalaa, ei itketä eikä ahdista hirveesti eikä oo koskaan "liian onnellnen" tai innostunu. Moni kokee et ne tasaa liikaa jotta pystyis riittävän herkästi aistimaan ja kokemaan, varsinkin moni luovuuteen ja inspiraatioon panostava ihminen sanoo niille nou nou.
SSRI-lääkkeitä täytyy syödä viikkoja ennen ku ne alkaa tehota ahdistukseen ja masennukseen. Bentsot on parempia täsmälääkkeinä. Bentsojakaan ei tarvitse syödä koko ajan säännöllisesti, ja jos säännöllisesti joutuu syömään, niin ei niitä hirveitä määriä tartte syödä eikä koko ajan nostaa annostusta sitte ku on löytäny oman optimaalisen annostuksen.
Lääkärit suosivat SSRI-lääkkeitä osin myös siksi, että ne eivät koukuta siinä määrin muin bentsot. SSRI-lääkityksen lopetus voi olla jopa iloinen asia. Bentsoja muistelee aina kaihoten.
Vai miettivät vaan omaa nahkaansa? "Mitä tapahtuu mun uralle ja mitä muut ajattelee jos mä määrään tolle liian helposti bentsoja?"
Entä jos potilas hyötyykin juuri niistä? Eiks lääkärit siis haluu määrätä lääkkeitä joist tulee hyvä olo, siis jota ahdistunu ja panikoiva tarttee, vaan ainoastaan sellasia jotka poistaa turhat ylimääräset hienosäädöt jotka altistaa ahdistukselle ja paniikille, lääkkeitä joista tulee tietyssä mielessä vielä huonompi olo, kunhan potilaasta saadaan TYÖKUNTOINEN, mikä on suomalaisessa kulttuurissa ihmisen määritelmä ja tärkein arvo, tuottavuus.
että saat vain 10-30 kpl kaikkein laimeimpia bentsoja! Tietty nekin auttaa aloittelijaan, mutta toleranssi kasvaa äkkiarvaamatta!
Mä rouskutan 30mg Diapamia/pv ja lisäks paria masisrohtoa. Oireesi kyllä viittaisivat siihen, että kannattais kääntyä ihan asiantuntijan puoleen!
Toisaalta, kun olen näitä palstoja lueskellut, niin joitakin ovat auttaneet pelkät salpaajat!
Mene ja tiedä, ihmiset ovat niin yksilöllisiä
Minulla alkoi paniikkihäiriön kaltaiset oireet ollessani raskana. Kiva kiva lääkäri määräsi alprox nimistä rauhoittavaa,annostus oli alussa minimaalinen, nyt kymmenen vuoden jälkeen syön niitä edelleen ja annostus on noussut. Eli minulle syntyi heti riippuvuus alproxin kanssa.Mukaan tuli vielä pitkäaikais vaikutteinen xanor ja cipralex.Kaikkia näitä popsitaan joka päivä. Suosittelen että kokeilisit ensin paniikkihäiriölääkitystä. Itse sain kyllä helposti alproxin ja xanorin mutta käyn säännöllisesti omalla psykiatrilla. Kerro rehellisesti oireesi. Alkoholia en missään nimessä suosittele rauhoittavien kanssa. Se vain pahentaa paniikkihäiriötä, ahdistusta ja jännitystä.Minulle kyseiset lääkkeet määräsi psykiatri.
Niin siis Alproxissa ja Xanorissa on kyse ihan samasta aineesta, eli alpratsolaami, valmisteen nimi on vaan eri. Eli syöt siis samaa ainetta kaksinkertasen määrän, vaan eri valmistenimellä?
Ei noit bentsojen määrää muuten mitenkään tarvitse nostaa pakosti, kyllä on ihan mahdollista syödä vaikka 10 vuotta samalla annostuksella, ei se tole itsestään nouse samalla tavalla ku joissain opiaattipohjasissa aineissa.
Tiedän ku ite käytän.
Syön siis alproxia joka on lyhyt vaikutteinen ja xanor debottia joka on pitkäaikaisvaikutteinen.Ottamalla xanor pitkäaikaisvaikutteisen alproxin rinnalle pystyin vähentämään alproxin määrää huomattavasti koska xanor pysyy kehossa kauemmin.Akuutissa tilanteessa eli jos paniikkikohtaus tulee xanor depot ei siihen auta, vaan on otettava alprox koska vaikutus alkaa noin 15-30min.kuluttua.Ehkä joudun syömään näitä lääkkeitä lopun elämääni, olen hyväksynyt paniikkihäiriön osana elämääni se on sairaus muiden joukossa.
vaan elämäntilanteen aiheuttaman stressin synnyttämä automaattinen virheellinen reaktiomalli stressitekijään, jota ei pysty välttämään.
Ei niitä mömmöjä tarvitse loppuikäänsä syödä, paras tapa on käyttää ainoastaan tarvittaessa lyhytvaikutteista bentsoa, esim. alpratsolaami.
Jos panikointi on jatkuvaa, käyttäisin diatsepaamia, sen aktiivinen metaboliitti pysyy elimistössä jopa viikkokausia ja siksi sen aiheuttamasta riippuvuudesta on helpompi vapautua.
Terapia on ainoa keino joka tuottaa pysyvän tuloksen ... kunnes elämäntilanne ajautuu taas siihen malliin että paniikkihäröily alkaa uudestaan.
sairaus, kaivahan tautiluokitukse esiin, sieltä sen löydät.
Ja pan.häiriöön liittyy myöskin biologisia syntysyitä, ei plekästään psyykkisiä.
Ja alttius sairastua siihen uudelleen säilyy läpi elämän.
Ottaisit asioista ensin selvää ennen kuin kirjoitat "tosiasioita" julkiselle foorumille!
Xanor depottia ja lyhytvaikutteista Xanoria?
Mitä väliä tuotemerkeillä on, vaikuttava lääkeaine ratkaisee. Geneerinen tuote olisi hiukka halvempaa kuin Xanor.
http://www.yliopistonapteekki.fi/CompareItems.do?itemNumber=77065
kannata valita tätä geneeristä, hinnassa on niin pieni ero, mutta imeytymisessä sen sijaan sen tuntee, valitettavasti.
Jo lääkkeen rakenne on aivan toisenlainen, geneerinen yksikertaisesti hajoaa käsiin kun sen ottaa läpipainopakkauksesta.
Itselläni on GAD:n Xanor ja siinä pysyn, olen kerran erehtynyt ostamaan 3*C geneeristä ja sen sain kyllä tuntea olossani.
(psykiatrini kertoi muidenkin potilaidensa valitelleen samaa asiaa).
Kun geneerinen tuli, sen hinta oli vain noin puolet Xanorista, mutta suuren menekin vuoksi oli varaa nostaa hintaa ja nythän ne ovat melkein saman hintaisia.
Ei kaikessa ratkaise raha.
Ja tuossa aiemmin on varmasti ihmetelty sitä, että miksi se lyhytaikainenkin ei voisi olla Xanor, jos kerran sen debot-muoto on käytössä.
Nämä kaksi ovat tismalleen samanlaisia, Alprox vain on kotimainen, Xanor ei.
On paljon lääkkeitä joita ei kannata vaihtaa edullisempaan, ei ainakaan jos on pitkään käyttänyt lääkettä ja se sopii.
on paljon muutakin täyttä humpuukia.
Olen itse käynyt läpi 2 paniikkikautta, ensimmäinen kesti 8 vuotta, toinen 5 ja kummallakin kerralla täysremontti elämäntilanteeseen poisti kaikki psyykkiset oireilut.
Paniikkihäiriö on sairaus joka on diagnosoitu suomessa myöhemmin kuin esim.Usa:ssa.Paniikkihäiriötä voi verrata diabetekseen ym.sairauksiin jossa säännöllinen lääkitys on tarpeen.Setäni toimii ylilääkärinä ja on perehtynyt laaja-alaisesti paniikkihäiriön syntyyn ja laukaiseviin tekijöihin.Hänen mielestään paniikkihäiriö on sairaus muiden joukossa. Säännöllinen lääkitys ja elämän laatu auttavat parantamaan paniikkihäiriöisen elämää.
Joten turha on tulkuttaa ettei paniikkihäiriö ole sairaus.
Itse oon sairastanu paniikkihäiriötä vuodesta -82. Ens alkuun koin sen vaan voimakkaana pelkotilana ja hermostuneisuutena, kädet puutu (tyyppillistä klassiselle paniikkihäiriölle), tunne ettei pysty hallitsemaan ajatuksiin, pelkää tulevansa hulluks, tukehtumisen tunne yleisissä kulkuneuvoissa.
Lääkkeenä oli pitkään pelkästään Diapam. Sitte erehdyin alkamaan lääkärin neuvosta syömään neuroleptejä, joihin mul ei ollu riittävää indikaatiota ja nehän ne pilas mun elämän moneks vuodeks! Paniikkihäiriöinen ei oo mielisairas eikä vakavasti psyykkisesti häiriintyny, huh , tollasii diagnooseja tehtiin 80-luvulla.
80-luvun lopullakaan ei tunnettu Suomessa termiä paniikkihäiriö vaan puhuttiin yleisesti "hyperventilaatiosyndroomasta", suositeltiin psykoterapiaa, ruodittiin ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset ja erehdykset ja heikkoudet ja inhimillisyydet lapsuudesta aikuisuuteen- luotiin vääristyneitä persoonallisuusprofiileja, mä sain elinikäsen trauman joka muutti mun elämän suunnan lopullisesti.
Vasta saatuani täsmälääkkeet paniikkihäriöön, ja päästyäni vaivan johdosta eläkkeelle, on elämäni ollu elämää eikä jotain ihmeellistä paskaa.
Psykiatreille "avautumisesta", psykiatrisilla sairaanhoitajilla käymisestä sun muusta ei ollu sanottavaa hyötyä. Lisäks ku olin pitkään alilääkitty, niin edes hyvistä lääkkeistä ei ollu riittävää apua ja alkolisoiduin,koska alkoholi poistaa paniikkioireet tehokkaasti.
Eli tän sairauden kans on nyt eletty 23 vuotta. Menisinköhän psykoterapiaan? Löytyisköhän sieltä menneisyydestä jotain ihmeellistä, tuliskohan apu menneisyyden ja oman psyyken ruotimisesta? My ass!!
muuttelemaan mitä lääkäri on määrännyt. Xanor ja alprox sisältävät kuitenkin samoja aineita.