Miksi Jehovan todistajat vaativat kaikkia saarnaamaan, kun tietääkseni aikoinaan alkukristilliseen aikaan kaikki eivät saarnanneet, vaan vain sitä varten valitut? Minä en ole siihen koskaan kyennyt. Jalat eivät kestä, enkä kykene tutkisteluja pitämään. Sanotaanhan Raamatussa sekin, että eiväthän kaikki ole opettajia. On raskas taakka sellaisille, joilla ei ole edellytyksiä. Täytyy ehkä harkita eroamista, koska taakka on niin suuri.
Kaikista ei ole saarnaajaksi
Anonyymi
3592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei ole niin ja evankeliumia voi kertoa monella muullakin tavalla.
Ja sanoihan Jeesuskin:" älkää menkö talosta taloon".
Aloittaja kirjoittaa täyttä asiaa. Kaikki eivät tdellakaan pysty menemään ventovieraiden ihmisten ovien taakse julistamaan. Toinen asia on seurakunnan sisäällä oleva puheitten pito. Kaikki eivät pysty koskaan pitämään puheita, vaikka kuinka painostettaisiin.
Puhut täysin totta. Minä en ole koskaan pitänyt harjoituspuheita, enkä aio koskaan pitääkään. En yksinkertaisesti suostu esiintymään, enkä olemaan edes vastaparina. Ja kun kuuntelee monien veljien puheita, niin näkee, että ei heistä ole puheiden pitäjiksi. Ei millään pahalla. Kyllä tämä Jehovan todistajien uskonto on monille yhtä kärsimystä. Olisi ollut parempi kun ei olisi koskaan kuullutkaan.
Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, mutta minä olen ratkaissut asiat omalla kohdallani niin, että en käy enää kokouksissa enkä ovilla. Se onnihan sama minulle, vaikka seuraa ei ole. On minulla muuta seuraa.
Jehovantodistajat eivät ole kristittyjä eivätkä he se tähden voi ymmärtää Raamatu opetuksia. Heidän pitää tulla ensin uskoon.
2 Kor. 3.
Amen.
Lopeta satuilu. Koko kristinusko pelkkää satua, ei sitä voikaan ymmärtää. Turhaa esität jotain erityisasemassa olevaa vain jotta tuntisit olosi paremmaksi ja pönkittääksesi egoasi
Puoleentoista vuoteen ei ole tarvinnut jalkoja rasittaa julistamistyössä ja se olisi kommentoijan tiedossa jos yleensäkään käy kokouksissa. Siksi epäilen tämänkin olevan jonkinlaista sääliä keräävä provokirjoitus. Jos ei ole provo niin kannattaisi miettiä, mikä henkilökohtaisella tasolla hengellisyydessä saattaisi kaivata kehittämistä.
Jokainen joka arvostaa Valtakunnan sanomaa, on valmis kertomaan siitä muille koska se on arvokas sanoma ja se velvoitetaan kertomaan muille. Jos joku haluaa tietää asiasta enemmän ja jopa säännöllisesti, opetuksen antaminen tällaiselle tietoa janoavalle on suuri kunnia ja ilon aihe, ei taakka.
Jokainen voi valita sen työmuodon joka itselle on paras ja mahdollinen. Jos ovelta-ovelle työ vielä joskus tulee mahdolliseksi senkin tekemiseen suurin osa odottaa innolla pääsevänsä. Työmuoto ei ole tärkein vaan se, että on aktiivinen julistaja.
Alkukristityistä ei valittu erikseen "saarnaajia" (lähetystyöhön tosin nimettiin erikseen päteviä veljiä) vaan kaikki osallistuivat julistamiseen kuten Apostolien tekoja lukemalla huomaa.
Miten oli julistustyö ennen koronapandemiaa?
Kyllä silloin jalkoja rasitettiin julistamistyössä ja käytiin salilla 2 kertaa viikossa. Pidettiin harjoituspuheita yleisön edessä.
Oletko siis vakaasti sitä mieltä, että jokainen pystyy julkiseen saarnaamistyöhön ja pitämään puheita julkisesti?
Olet pahasti väärässä, koska eri ihmisten psyyke on erilainen. Jos sinä pystyt niihin älä vaadi toisilta. Kaikista ei ole saarnaajia ihmisten ovilla tai puhujia valtakunnan salilla yleisön edessä.
"Arvostaa valtakunnan sanomaa"?
Mikä se on?
Se ei ole sanoma, kohta,tuota pikaa tuleva vartiotorniparatiisi.
Eikä harmagedon.
Vaan: tee parannus käänny ja ota vastaan kaste.
Pyydä syntejäsi anteeksi ja tunnusta suullasi, että Jeesus on Herra.
Tarvitaanko siihen 6kk- 1 v:n kurssi. Ei. Sen voit tehdä jo tänään ja etsiä sitten sellaisen joka sinut kastaa.
Lahjaksi saat Pyhän Hengen joka opastaa sinua, eikä mikään vartiotorni.
Niin, ei ole tarvinnut rasittaa vajaaseen puoleentoista vuoteen jalkojaan eikä seistä tuntemattomien ihmisten ovien takana, koska on koronapandemia. Mutta kun se on ohi, alkaa taas se painostus oville. Joku voi saada suuriakin elämyksiä vieraille julkistaessaan. Kaikki eivät saa, vaan on kauhuissaan seistessään vieraiden ihmisten ovilla. Tuollainen kovaan ääneen paasaminen kertoo vaan siitä, kuinka vähän ymmärretään erilaisia ihmisiä. Vetäytyvä ihminen ei saa sanaakaan suustaan vieraiden edessä. Tunnen vaikka kuinka minta jt, jotka eivät pidä saarnaamisesta. Mutta siellä pitää esittää innokasta.
Olisipa aiemmin sanottu tuo, että ovilla käynti ei ole ainoa työmuoto. Minua on revitty ja työnnetty vaikka millä keinoin oville, vaikka ennole siihenntyömuotoon koskaan pystynyt. En myöskään kaipaa kokouksissa käymistä. Luen itse paljon, ja se riittää minulle.
"Jokainen voi valita sen työmuodon joka itselle on paras ja mahdollinen."
Minä valitsin aikoinaan vapaamuotoisen todistamisen pääasialliseksi työmuodoksi. Siitä tuli sanomista, olisi pitänyt käydä enemmän "kentällä". Siihen hiipui hiljalleen oma motivaatio koko touhuun. Koin vapaamuotoisen todistamisen eli spontaanin keskustelun huomattavasti tehokkaammaksi ja hedelmälliseksi tavaksi saada ihmiset kiinnostumaan asiasta. Mutta sillä ei ollut merkitystä, kentällä olisi vain pitänyt käydä enemmän ja jättää vapaamuotoinen todistaminen satunnaiseksi harrastukseksi.
Todistajissa on monia piirteitä, jotka kertovat, että ihmisten tavoittaminen on toissijainen tavoite. Todistajien kiireellisenä pitäminen on tärkeämpää, ja heidän valvominen.
Ja rutiinien noudattaminen on tärkeämpää kuin ihmisten tavoittaminen sekin.
Minäkin olen tehnyt vuosia vapaamuotoista todistamista, ja olen saanut moninkertaisesti enemmän aikaan, kuin seisten tuppisuuna ovilla. Minä en sitä työtä pystynyt tekemään, mutta muuta ei tunnuttu edes pidettävän kenttänä. Omalla kohdallani kuitenkaan ovityö ei tuottanut mitään tulosta, eikä siellä edes halunnut käydä. Oli vastenmielistä pakkopullaa. Kotiin oli vaan kiire joka kerta.
Hmmm....vain valitut alkuseurakunnassa saarnasivat niinkö todella?
Kyllä se oli Jeesuksen universaali suoranainen käsky kaikille sellaisille, jotka haluavat seurata hänen jalanjäljissään.
Sitapaitsi hän toisti tämän noustessansa pienen opetuslasten joukkion edessä taivaaseen. Siksi kehotukselle "saarnata", "julistaa", "evankelioida" mitä nimitystä haluamme siitä sitten käyttää, oli ja on edelleen erityinen merkitys Jeesukselle ja tietenkin hänelle, joka tuon tehtävän valtuutti ainosyntyiselle pojalleen. Jumalalle.
En usko kenenkään todella väittävän, että kenttätyö vieraiden ihmisten ovilla tai muissa yhteyksissä olisi helppoa. Sitä se ei koskaan ole. Enkä väitä sitäkään, että se olisi aina niin mukavaakaan käydä ovilla tietäen, että luultavasti taas tulee sellainen päivä, ettei juurikaan kukaan ole asiastamme kiinnostunut. Kyllä joskus tulee kieltämättä fiilis, että pääsisipä äkkiä kotiin. Mutta.........
Miksi emme voisi ajatalle asioista positiiviseti. Vaikka en pidä kenttätyöstä teen sitä, koska haluan olla uskollinen Kristuksen kehotukselle. Vaikka en pidäkkään kenttätyöstä, haluan auttaa ihmisiä ottamaan vakavasti pelastus sanomamme, joka voi merkitä heille ja minulle ikuista elämää. Jeesus teki uutterasti 2000 vuotta sitten aivan samaa työtä, josta Jehovan todistajat tunnetaan. Kysymys on lähimmäistemme tulevaisuudesta . Kysymys on vakavasta vastuusta, Kysymys on elämästä ja valinnoista, joita joudumme tekemään auttamatta.
Jos ei pidä kenttätyöstä esimerkiksi juuri ovilla, mikä estää kirjoittamasta kirjettä? Jos et pidä kirjoittamisesta, mikä estää sinua soittamasta jollekulle ja siinä muun mukavan jutustelun yhteydessä on helppoa sanoa jotakin hengellistä, kun ottaa huomioon maailman tilanteen tällä hetkellä. Takuulla keksit jotakin sanottavaa. Takuulla keksit hengellisesti vahvistavaa sanottavaa . Ei sen tartte olle saarnaamista välttämättä, vaan jokin kiva ehkä lyhyehkö ajatus jonnekkin läpän väliin.
Joten puolustelunne eivät mene todellakaan läpi taivaallisessa oikeudessa!
Mitä tulee siihen, että "vain valitut" saarnasivat Jeesuksen päivinä ei ole sellaisenaan totuus. Ehkä saattoi olla jokunen, joka ei ollut niin aktiivinen, mistäpä me sen tiedämme. mutta Raamattu kyllä antaa aivan toisenlaisen näkemyksen ja kuvan tästä. Lueppa koko Apostolien tekojen kirja. Sen luettuasi uskon vakaasti, että näkemyksesi muuttuu siltä osin, että vain "valittu joukkio" saarnasi ensimmäisellä vuosisadalla.
Kun kristitty oppii tuntemaan totuuden ja haluaa alkaa tekemään Jumalan tahdon, tähän kuuluu Jeesuksen seuraaminen. Mikä oli Jeesuksen pääasiallinen työ/tehtävä maanpäällä ollessaan? SAARNAAMINEN. EVANKELIOIMINEN. Sama on tänään sillä Jumala ei muutu.- Malakia 3:16.
Ihmiskunta lähestyy tuomion aikakautta vääjäämättä. Joku uskoo tähän joku ei. Jokainen ihminen, joka oppii tuntemaan totuuden, hänet asetetaan kasteensa jälkeen eräässä mielessä virkaan. Tuo virka on evankelistan virka. Se vain nyt on tärkeintä työtä niille kristityille, jotka uskovat Raamattuun ja haluavat tehdä Jumalan tahdon. Jumalan tahto tälle aikakaudelle on juuri tämä kuten totesin aikaisemmin, että "oppisimme tuntemaan Jumalan".
Tieto merkitsee elämää. Tieto on valtaa, kuten eräs tunnettu naisjulkkis kerran televisiossa sanoikin.
Jeesus sanoi:" älkää menkö talosta taloon".
Alkuseurakunnassa kerrottiin evankeliumia toreilla ja temppelissä.
Ensimmäiset 70 lähetettyä menivät kaupunkeihin ja kyliin ja etsivät sieltä YHDEN talon jossa oli sopivaa kokoontua. Sinne tulivat sitten muutkin kylän ja kaupungin asukkaat.
Evankeliumia voi parhaiten kertoa esimerkillään, monin eri tavoin.
Ovelta ovelle ramppaavat liitetään kauppiahin tai juoruileviin ämmiin.
Lue raamatustasi, mutta ei mistään UM käännöksestä.
Entä jos on mennyt kasteelle paniikissa Harmagedonin pelon takia, ja ajatellut, että se on nyt siinä, nyt on pelastettu, ajattelematta sennkummempia saarnaauksia? Ennen vuotta 1975 Harmagedonin odottelun aikaa paine oli kova, ja pelottelua sai siinäkin, että Jehova ei odota, niin kiire oli kova kasteelle. Sitä pelkäsi henkensä puolesta. Mistään vihkiytymisistäkään ei ollut tietoa eikä ymmärrystä. Terveydentilani oli vähän niin ja näin. Vuosikymmenien jälkeen silmät ovat vähän avautuneet, eikä sitä ole oikein tajunnut, että on tullut kyseenalaisesta mielentilassa kastetuksi johonkin vastuulliseen virkaan, vaikka hengen pelastaminen oli pääasia itsellä. On siinä miettimistä.
"Kun kristitty oppii tuntemaan totuuden ja haluaa alkaa tekemään Jumalan tahdon, tähän kuuluu Jeesuksen seuraaminen. Mikä oli Jeesuksen pääasiallinen työ/tehtävä maanpäällä ollessaan? SAARNAAMINEN. EVANKELIOIMINEN. Sama on tänään sillä Jumala ei muutu."
Kun minä olen lukenut Raamattua, sen enempää Jeesus kuin opetuslapset, tai edes alkuseurakunta, ei raportoinut tehtyjä "kenttätunteja" yhtään kenellekään. Jehovan todistajissa tämä taas on pakollista tai muuten olet toimeton eli huonoa seuraa.
Josko Jeesus ja opetuslapset ja alkuseurakunta saarnasivatkin, niin mitään raportointivelvoitetta heillä ei ollut. Se on epäraamatullinen ja orjuuttava käytäntö.
Ilmeisesti et ole juuri sanaa julistellut uskosi aikana. Tiedätkö sellainen kristitty on hedelmätön, tuottamaton Kristukselle.
JOS menit kasteelle paniikissa "Harmagedonin" pelkosi vuoksi, on syytä kysyä, mikä oli yleensäkkin motiivisi mennä kasteelle? Ei ainakaan rakkaus Jumalaa kohtaan vaan pelko Harmegedonista. Ja se taas mielestäni on mitä syvintä itsekkyyttä kaukana todellisesta Jumalan rakastamisesta.
Totta kirjoitat. En ollut valmis menemään kasteelle ennen vuoden 1975 Harmagedonia, josta pidettiin kovaa meteliä. Peloteltiin elämän menettämisellä. Motiivi kasteelle menemiseen oli vain hengissä säilyminen. Kai jotain uskoakin oli, koska eihän kaikki ihmiset menneet peloissaan ja kauhun valtaamana kasteelle. Mutta eihän sellainen motiivi kauan kestä siihen, että täytyisi myös toimia sellaisella tavalla, jota odotettiin. Olin lisäksi hyvin vakavasti sairas, enkä kyennyt normaaliin ajatteluun. Se oli yhtä kaaoksen aikaa elämässäni. Tietenkään en pystynyt olemaan, niin kuin Jehovan todistajasta odotettiin, eli käymään kentällä ja kokouksissa. Se oli hyvin sattuman varaista, jos kävin. Kasteen jälkeen loppuivat parin käynnin jälkeen kokouksissa käynnit. Vuosikymmenten aikana on ollut yrityksiä olla, niin kuin odotettiin. Mutta eihän siitäkään oikein ole tullut mitään, kun terveys on ollut huono koko ajan, ja en ollut tehnyt kasteelle mennessä itselleni selväksi, että haluanko todella sitä, mitä elämä Jehovan todistajana kuuluu olla. Nyt pystyn jo ajattelemaan ja analysoimaan aika hyvin kaikkea, mutta vuosikymmeniä elämäni on ollut sairauden ja kaaoksen täyttämää. Mutta sanon sen vain, että ehkä suurin osa ennennvuodenn1975 odotettua Harmagedonia kasteelle menneistä menivät kasteelle terveinä, ja tiesivät, mitä tekivät. Mutta hekin tuntuivat menevän kasteelle motiivina säilyminen hengissä Harmagedonissa. Kasteelle menijöiden määrät olivat niin suuria, että en ole sellaista aiemmin enkä jälkeenkään nähnyt. Isot määrät ihmisiä myöskin alkoi jättää Jehovan todistajat, kun vuosi 1975 tuli ja meni, eikä Harmagedonia tullut. Itsellänikin meni vuosia, että aloin saada uskoa takaisin sen pettymyksen jälkeen. Mutta motiivi tuntuu monella olevan hengissä säilyminen. En ollut ainoa. Jos olisi tiedetty, kuinka kauheassa tilanteessa olin, ei olisi ehkä päästetty kasteelle. Se taas olisi lisännyt kauhua, koska Harmagedon lähestyi kovaa vauhtia. Ei ollut aikaa ajatella muuta.
Kuinka moni siellä Jehovan todistajissa on mukana nytkään muista syistä, kuin hengissä säilymisen takia? Taitaa olla aika suuri määrä. Kuolema on hyvä pelote saada jäseniä lisää, ja saada ihmiset pysymään järjestössä. Vaikka Harmagedonia ei tulisi, niin normaali elämän rajallisuus on varmasti monilla motiivi olla Jehovan todistajissa mukana.
" Jeesuksen universaali suoranainen käsky kaikille sellaisille, jotka haluavat seurata hänen jalanjäljissään "
-Kuten sanot "jotka haluavat" - mutta ei käsky.
Ja jokainen sai harkita. Jeesus sanoi "mene ja iloitse Herrassa, uskosi on sinut pelastanut" (Markus 10:52) - eikä että "nyt sitten vartiotorneja kaupittelemaan"
Jeesus sanoi myös "Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua." Markus 10:21
- Jeesus ei sanonut, että myy kaikki ja anna rahat vartiotorniuskonnolle, vaikka se ei sille tarpeeksi olekaan.
1.Timoteuksen kirje:
3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen
-Elikkä vanhimmisto valittiin vaaleilla, joihin saattoi saattoi pyrkiä ehdokkaaksi
Room. 12:4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
12:6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
12:7 jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
-Niin, virat olivat monet alkuseurakunnassa
Jehovan todistajilla oli yksi profetia, 1975.
Ja kuinkas kävikään?
Yksikö vain? Profetioita on ollut lukuisia. Kaikki jullikoita!
1914 on vuosi, jolle oli ensin maailmanlopun profetia.
Sitä todisteltiin pyramidin mitoilla, egyptiläisen pakanauskonnon pyhän monumentin mitoilla (pyramidin tiettyjen pituuksien, tuumamittoina, summa, muutettuna 1 tuuma on 1 vuosi, antoi 1914)
Vuosikymmeniä 1914:n jälkeen merkitys muutettiin Jeesuksen maan päälle paluun vuodeksi. Ei kommentoitu, että vartiotorniuskonnon Jeesus, eli enkeli Mikael, oli palannut jo 1874. Ei myöskään kommentoitu Raamattuun viitatessa, että Raamatun Jeesus palaa näkyvästi, ja ihmiset reagoivat Jeesuksen paluuseen.
No ei se odotus niinkään "Jehovan Todistajilta" tule vaan Jeesuksen sanoista Raamatussa.
Jeesushan sanoi seuraajilleen että heidän tulisi kertoa hyvästä uutisesta muille.
Jehovan Todistajien "saarnaaminen" on kuitenkin enemmän sitä että yritetään muiden kanssa ottaa keskusteluksi asiaa joka on lähellä sydäntä. Ei se ole kovin tunneperäistä touhua ensinkään.
Monissa maissa joissa Jehovan Todistajien toiminta on kiellettyjä heidän saarnaamisensa on hyvin "epävirallista", tyyliin puhut jonkun kanssa asiasta jos tuntuu että toinen on kiinnostunut ja sopii siihen josta on jo keskusteltu.
Onkohan se sitä:" puhu 15 min.kk:ssa"?
Kuukaudessa on n.720 tuntia. Mitä ihmeen merkitystä tuolla 15min. on?
Tosi kristityt ei laske tunteja ja vielä vähemmän ilmoittavat siitä muille ihmisille.
Meillä ei niitä minuutteja lasketa ja silti työmme edistyy hyvää vauhtia.
Siunausta siis on.
Kait se liittyy lähinnä siihen, että tiedetään, missä ja miten hengellinen työ edistyy maailmassa. Ja kyllä. EI nuo raportit kerro todellakaan kaikkea. Minusta paras tapa olisi se, että jokainen tekisi hengellistä työtä ilman raportointia. Siinä vastataan kaikesta hengellisestä omaisuudesta ja työstä todelliselle omistajalla, siis Jeesukselle Kristukselle. Hänellehän työ tehdään. Hallintoelin on vain koordinoinut tuon työn.
Mutta näin se menee tällä hetkellä. Kyllä noista raporteista on hyötyä. Mutta. Jos ruvetaan katsomaan raporttien perusteella jonkun ihmisen hengellisyyttä käyttäen sitä jotenkin mittarina, silloin ei todellakaan toimita rakkaudellisesti. Silloinhan työ menee ainoastaan suorittamiseksi ja sehän ei ole työmme luonne ja tarkoitus. Ei se, jos teet hähän kerro ihmisen hengellisestä tilasta tai toisaalta, saattaa se jotain kyllä kertoakkin. Nimittäin jos ihmisen usko alkaa heikentymään, kyllä se alkaa näkymään takuulla kenttäpalveluksen hiipumisena tai ainakin jonkinlaisena vähenemisenä, ja tämän vanhimmat laittavat merkille.
Hehän ovat sitä varten että he haluavat rakkaudellisesti auttaa seurakunnan jäseniä yksilötasolla.
Ja pakko sanoa omasta kokemuksesta. Jos ei tosissaan uskoisi Jehovan todistajien tapaan selittää Raamattua, niin kenttäpalvelusta ei kovin kauaa todellakaan jaksa omilla rahkeillaan tehdä. On se sen verran haastavaa kuitenkin.
Eikä siinä ole mitää hävettävää, jos ei kykene olemaan kenttäpalveluksessa pitkiä aikoja, jos siihen on hyvä syy tai ihminen yksinkertaisesti ei kykene enempään. Ei Jumala odota kaikilta meiltä samaa. Hänelle merkitystä on vain sillä, että jokainen tekee palvelusta koko sydämmellään hänelle. Tekee siis sen, minkä kykenee omissa olosuhteissa jaksamaan. Se riittää hänelle ja sen pitäisi riittää muillekkin. Jokainen on lopulta vastuussa omista valinnoista.
Mutta hengellistä evankelioismistyötä on kuitenkin tehtävä tavalla tai toisella. Siitä emme voi kenkään luistaa kuin koira veräjästä. Yksinkertaisesti se on vaatimus jos haluaa seurata Kristusta.
Täällä on yritetty vesittää tätä ajatusta, mutta lainatut Raamatun kohdat eivät todellakaan vakuuta ainakaan minua. Hengellisen julistustyön tärkeyttä korostetaan monessa kohdin Uuden testamentin evankeliumia ja muita kirjeitä.
Miten kukaan voisi pelastua, jos kaikki maailman itseään kristityksi väittävät olisivat tuppisuuna kun pitäisi jotakin sanoa? Kuinka kukaan lopultyakaan löytäisi tien Jumalan luo, jos kukaan ei saarnaisi? Vihaan sanaa "saarnaa". Se ilmaisee jotenkin karulla tavalla hengellisen opetustyön tärkeyden.
Et näytä edes tietävän mikä evankeliumi on.
Kun sitä ei tiedä, oletettuun evankeliumiin on lisättävä kaiken näköistä väärän evankeliumin tueksi.
Evankeliumi lyhykäisyydessään on:
- Tee parannus
- Usko, että Jeesus on Herra ja Herrasi
- Käänny pahoilta teiltäsi
- Ota vastaan kaste
- Kun otat kasteen vastaan saat ilmaisen lahjan, Pyhän Hengen ja armolahjat.
- Pyhän Hengen avulla opit erottamaan väärän evankeliumin.
Evankeliumi ei siis ole, joku vartiotorniparatiisi ja leijonien rapsuttelut.
Tuppisuuna ei tarvitse olla. Eelämäsi osoittaa että olet Jumalan lapsi.
Erikseen on annettu joillekin armolahja olla opettajana. Toiset evankelistoina.
Näkee että olet aivopesty amerikkalaisella uskonnolla. Sääli.
Erilaisia Pyhiä Henkiä on yhtä monta kuin on näitä hengellä täyttyneitäkin. Sen takia noita toinen toistaan harhaoppisiksi julistavia tulkintoja tästä satukirjasta onkin niin paljon.
Ja sinun kaltaisesi palvovat epäjumalaa nimeltä ateismi.
Sen keskiössä on "minä itte".
No, minä itte se on siankakkakin mättäällä.
Ei kaikkien tarvitse omata saarnaajan armon lahjaa. Jos joku omaa sen ,niin sen kyllä huomaa. Oikein täytyy ihmetellä, kuinka heiltä tulee selkeää Pyhän Hengen julistusta, kuin liukuhihnalta. Joiltakin se ei suju, mutta hän tekee saman kirjallisena, kirjoittaen syvällistä punnittua ja erehtymätöntä Jumalan mielistä sanomaa. Laakson pohjalta on hyvä näköala. Huomasin sen maatessani sairaalassa monta kuukautta. Huomioin ympäristöäni jatkuvasti vaihtuvine hoitajineen. Näin kuinka ihmeellisesti nämä erilaiset persoonat spontaanisti täydensivät toisiaan, kuin palapelin palat, jotka löysivät oman paikkansa ja muodostivat rutinoidusti hetkessä valmiin toimivan yksikön. Kiitos Jumalalle, että antoi meille vapaan tahdon ja jokaiselle yksilöllisen tehtävän, jossa hän on hyvä. Vaikka kykymme olisi maallisen silmin vaatimatonkin, on se Jumalan suuri lahja ihmiselle, joka on löytänyt sen.