Mietin seuraavaa. Kun riittävän kauan väittelee uskovan kanssa, tulee vastaan ajatus siitä, että Jumala ei voi ihmisälyllä ymmärtää, pitää vain uskoa. Ok. Kysynkin siksi seuraavaa: miten voi perustella sitä, että Raamattu (tai mikä tahansa "ilmoitus" jumalasta missä tahansa uskonnossa) voisi olla paikkansa pitävä? miten sen kirjoittaneet muka olisivat ymmärtäneet Jumalaa ja voineet kirjoittaa nämä tekstit jos Jumalaa ei kerran ihmisälyllä voida tavoittaa?
Olen kyllä valmis hyväksymään ja ymmärtämäänkin sen, että uskoa voi olla (mitä se sitten ikinä kullekin ihmiselle onkaan), mutta että uskoa juuri johonkin tiettyyn persoonalliseksi kuvattuun Jumalaan - sitä en oikein ymmärrä. (Ja siitä en väitä mitään onko tuolla uskolla olemassa objektia sitten vaiko ei.) Koska mielestäni uskoa voi hyvinkin olla, voi myös olla uskoa siihen, että uskoa ei ole - ristiriitaista, totta. Toisaalta ihminen on psykologisesti ristiriitainen olento.
Olen kyllä valmis hyväksymään ja ymmärtämäänkin sen, että uskoa voi olla (mitä se sitten ikinä kullekin ihmiselle onkaan), mutta että uskoa juuri johonkin tiettyyn persoonalliseksi kuvattuun Jumalaan - sitä en oikein ymmärrä. (Ja siitä en väitä mitään onko tuolla uskolla olemassa objektia sitten vaiko ei.) Koska mielestäni uskoa voi hyvinkin olla, voi myös olla uskoa siihen, että uskoa ei ole - ristiriitaista, totta. Toisaalta ihminen on psykologisesti ristiriitainen olento.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihminen ei voi uskoa mihinkään mitä hän ei ymmärrä. Esimerkiksi usein sanotaan että ihminen ei voi ymmärtää Jumalaa, mutta silti monet uskovat, niinkö? Kyllä, mutta eivät siihen Jumalaan jota eivät voi ymmärtää, vaan siihen jonka he voivat ymmärtää. Siihen joka estää heitä kuolemasta öisin ja lähettää enkelit pitämään pikkulapsia kädestä, siihen joka kostaa loukkaukset tulisateella, siihen joka viimeisenä päivänä lähettää 90% ihmiskunnasta tuliseen pätsiin kärvistymään.
Tietenkään uskon kohde ei saa olla liian järkevä. Et sinäkään usko postinkantajaan, vaikka hän varmaan onkin olemassa. Usko ei edellytä tietoa, päin vastoin. Usko vaatii tiedon puutetta.
Tästä pääsemme seuraavaan vaiheeseen: uskovat ihmiset ovat niitä jotka pelkäävät. Pelkäävät sitä mitä eivät tiedä. Niinpä he kehittävät ajatusmallin jossa kaikki vaikea ratkeaa kuin itsestään ja ihmisen itsensä tarvitsee seurata vain yksinkertaisia sääntöjä pärjätäksensä.
Luonnollisesti tällainen ihminen hätääntyy jos joku yrittää horjuttaa hänen uskoaan. Sehän saisi aikaan sen että hän joutuisi yht'äkkiä suureen, tuntemattomaan maailmaan ja jopa vastaamaan omista teoistaan... Kauhea ajatus ihmiselle joka koko ikänsä on etsinyt turvaa uskonnoista.
eli oletko sitä mieltä että usko on ihmisen heikkoutta?
En oikeastaan.
Me kaikki pelkäämme sitä mitä emme tunne. Se on aivan luonnollinen ja järkevä reaktio (tuntematon voi usein olla vaarallista, joten sitä kannattaa lähestyä varoen). Kysymys kuuluu miten me käsittelemme tämän tunteen.
Yksi tapa käsitellä pelkoa on uskon avulla. Tällöin pelko ikään kuin sysätään pois omilta harteilta uskon kohteen kannettavaksi - ei huolta, kyllä Jumala tietää ja hoitaa.
Onko se sitten jotenkin huonompi ratkaisu kuin muut? Minusta on, mutta nyt liikutaan jo niin subjektiivisella alueella että oikein pelottaa (heh). Miten itse käsittelen pelkoni tuntemattomasta? En osaa sanoa. Varmaan jotenkin, ja kenties se jostakusta muusta näyttää aivan yhtä idioottimaiselta kuin minusta uskonto.
Niin, tässä pohtiessa... Ehkäpä minun "uskontoni" on tiede. Tiedän että se ei missään nimessä ole täydellinen (mikä on iso plussa uskontoihin verrattuna), mutta saatan aina uskotella itselleni että tiedä tietää miten asiat ovat, tieteen avulla kaikki ongelmat ratkeavat - ja monet ovat toki ratkenneetkin... Tämän käsityksen mahdollistaa se että minulla on vain hyvin pinnalliset käsitykset tieteestä, mutta niinhän melkein kaikilla on - eikä kukaan tunne hyvin kaikkia tieteenaloja.
Mikä sitten olisi "oikea" tapa suhtautua tuntemattomaan? Hyväksyä se? Ei varmaankaan, silloinhan se ei koskaan muuttuisi tunnetuksi... Tutkia sitä? Sitähän tiede tekee... Pitäisikö kaikkien siis ryhtyä tiedemiehiksi ja -naisiksi? Tuskin, eikä siihen olisi useimmilla mahdollisuuksiakaan.
Ehkä jonkinlainen filosofinen näkemys asioihin olisi kaikille suotavaa, mutta minkä filosofian mukainen?
Ei tämä yksinkertainen kysymys ole, eikä helppokaan, mutta mielenkiintoinen... Ja aika on rajallinen... Ehkä myöhemmin lisää tästä aiheesta.
Sanot:
"Mikä sitten olisi "oikea" tapa suhtautua tuntemattomaan? Hyväksyä se? Ei varmaankaan, silloinhan se ei koskaan muuttuisi tunnetuksi... Tutkia sitä? Sitähän tiede tekee..."
Tosiaan, sitähän tiede ja filosofia (vaikka nykyajan filosofiassa onkin ehkä suurelta osin luovuttu metafyysisistä/ontologisista pohdinnoista) tekee. Joku pohti Jumalan olemusta ja sitä kuinka Jumala on ihmisen ymmärryksen saavuttamattomissa. Mielestäni mielenkiintoinen kysymys on, että mitä jos tuntematon tosiaan on ihmiselle tuntematonta, että ihmisen tekemä tiede ei pysty sitä saavuttamaan, sillä se (tuntematon)on jotakin, joka ei vain yksinkertaisesti ihmisen ymmärrykseen mahdu? (Tällaisen asian voisi siis kokea Jumalaksi, esim. totuuden saavuttamattomuuteen turhautuneena, ja tähän johtopäätökseen monet historian filosofit ovatkin päätyneet) Tästä voi jatkaa edelleen mielenkiintoisiin kysymyksiin uskosta ja siihen "tuudittautumisesta" tai, kuten Kirkegaard ilmaisi, "hypystä" tuntemattomaan.
Voimme toki jatkaa (ja mielestäni on hyvä jatkaa) tieteellistä tutkimusta ja pyrkiä saavuttamaan lopullinen/todellinen tieto tuntemattomasta, mutta mielenkiintoista on onko se "turhaa" tai johtaako se loppujen lopuksi kuitenkaan mihinkään?
Esimerkki:
Ajatellaanpa esimerkiksi jotakin eläintä, esim. koiraa, jonka tiedämme omaavan pienemmän aivokapasiteetin kuin ihminen (ainakin ihmisten tutkimusten perusteella, siis emmehän me PERIAATTEESSA voi tietää miten älykkäitä koirat tosiasiassa ovat! ;) Jospa vaan me ihmiset emme pysty ymmärtämään niitä oikein..). Koiralla siis pienemmän aivokapasiteetin ja järjellisten ominaisuuksien omaavana on mahdotonta saada ymmärryksensä ylittävää tietoa (saatikka sitten ymmärtää sitä!). Ymmärryksen kategorioista puhui jo Immanuel Kant ja alleviivasi, ettemme pysty saavuttamaan olioita sinänsä.
Mistä siis tiedämme, että ihminen on kyvyiltään niin "täydellinen", että pystyy selvittämään tuntemattoman totuuden? Ehkä ihminen omaa nämä kyvyt jo nyt, tai ehkä vasta tulevaisuudessa evoluution (ja geenien) kehittyessä, ehkä ihmislajin kehitys on pysähtynyt. Koska kuitenkin olemme tietämättömiä lajimme kehityksestä/kehittymättömyydestä tulevaisuudessa, on meidän ihan hyvä tehdä "alustavaa tutkimustyötä" tulevaisuutta varten. ;)
Jumala-käsitys on monille outo. Vielä ihmeellisempi on väite, ettei tieto liity mitenkään asiaan.
Olen tuonne keräännyt muutamia mielenkiintoisia ajatuksia Jumalan olemassaolosta ja myös siitä, millaiseksi hän on kaiken luonut:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000102&posting=22000000007954020
Uskoa ei tulee perustaa haluun ja herkkäuskoisuuteen, sillä tietoa on runsaasti saatavilla.
Kun ensin vakuuttuu perusasiasta: Jumala on olemassa, sen jälkeen onkin jo helpompi tutkia kysymyksiä: millainen persoona Jumala on? onko luomakunnassa todisteita siitä, että hän rakastaa ihmisiä, niin kuin raamattu sanoo?
Sanoit: "Uskoa ei tulee perustaa haluun ja herkkäuskoisuuteen, sillä tietoa on runsaasti saatavilla. "
Ja heti perään: "Kun ensin vakuuttuu perusasiasta: Jumala on olemassa"
Eikös tuo ole juuri se uskoa vaativa kohta. Kiistattomia todisteitahan ei näy (juu, "katso ympärillesi" yms. eivät oikein toimi)...
Ja toisaalta tiedon olemassaolo poistaisi uskon tarpeen...
Ja sitten vielä tuo "millainen jumala on"... En ole vielä nähnyt yhtään järjellistä jumalan määritelmää joka ei olisi sinänsä ollut ristiriitainen... :)
...katsomassa tuolla antamassani linkissä, mitä tiedemiehet ovat havaineet?
Siellä on menossa myös toinen keskustelu, jonka otsikko on "Ulkopuolista jumalaa ei ole", siellä olen kertonut lisää suoranaista tietoa asiasta.
>>Kun ensin vakuuttuu perusasiasta: Jumala on olemassa, sen jälkeen onkin jo helpompi tutkia kysymyksiä: millainen persoona Jumala on? onko luomakunnassa todisteita siitä, että hän rakastaa ihmisiä, niin kuin raamattu sanoo?
Vilkaisin minä sitä. Ei aika riittänyt kunnolla kaikkea lukea...
Väittäisin että vetäisit aika rohkeita päätelmiä. Siis maailmankaikkeus ei ollutkaan aivan niin järjestelty kuin oletettiin (helminauhamaiset galaksijoukot, tyhjät alueet joita galaksit ympäröivät, jne) ja vedit siitä päätelmän että on suunnittelija.
Ei minusta kovin vakuuttavaa, joten en jaksanut lukea pidemmälle...
Tuonne kirjoittelin tiedemiesten arvioita sattuman todennäköisyydestä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000102&posting=22000000008006651
Tuota...
Maailmankaikkeus on olemassa ja siellä on elämää, tästä varmaan olemme yhtä mieltä?
Tämän jälkeen sitten elämä alkaa ihmettelemään miksi maailmankaikkeus on järjestetty niin että siellä on elämää, niinkö?
Onkos tässä nyt jokin looginen pikku ongelma?
Entäpä jos maailmankaikkeus ei olisi järjestetty niin että täällä on elämää, kuka sitä ihmettelisi?
Millä todennäköisyydellä heittäessäni kolme kertaa noppaa saan luvut 1-3-2, juuri tuossa järjestyksessä? Aivan, 1/6^3, eli todennäköisyys tuohon on vain 1/216 - täsmälleen sama kuin mille tahansa kolmen heiton yhdistelmälle...
Eli kyseessä ei ole mikään ihme.
>>Kun ensin tarkastelee maailmaa, onko luomakunnassa todisteita jumalan rakkaudesta, niin tulee vakuuttuneeksi siitä, ettei rakastavaa jumalaa ole...valitettavasti.
Lainaa"
"Sairaudet ja niihin liittyvät kärsimykset ovat sen seurausta, mitä ensimmäinen ihminen Aadam teki: hän alkoi kapinoimaan Jumalaa vastaan."
Puhdasoppisen hihhulogian ylistystä!
..tämän joskus aikaisemminkin, mutta sanon sen uudelleen:
Jos me kaikki täällä kärsimme vain sen takia, että aatami teki yhden ainoan mokan, niin minusta se on aika outoa käytöstä "rakastavalta" jumalalta. Eikö pitkävihainen olisi paremmin kuvaavaa?
Sitten vielä samainen hemmo kehottaa rakastamaan vihollisiaan, antamaan anteeksi ja kääntämään toinen poski!?
Kyllä kun tosiaan katsot niillä suodatuslaseilla maailmaa, niin näet vain hyvät ja mukavat asiat, jotka tietysti on jumalan tekosia. Kaikki pahat ja ikävät asiathan ovat saatanan aikaansaannosta?
>>Lista tästä on loputon.
Kaikki nämä osoittaa että Jumala rakastaa ihmisiä.
Siinäpä tulikin todistetta Jumalasta. Voi pyhä yksinkertaisuus...
Miksi jumalasi on luonut sairauksia aiheuttavat mikrobit? Miksi loi niin oikukkaan maapallon, joka kiusaa tulivuorenpurkauksilla ja maanjäristyksillä, tulvilla, kuivuudella jne?
Halusiko jumalasi aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä? Miksi meille on luotu kyky tuntea kipua, nälkää, surua ja vihaa?
Vai onkohan vaan niin ,että täällä pallolla eri eliölajit kamppailevat olemassaolostaan sattumanvaraisten tapahtumien armoilla? Eikä ketään jumalaa olekaan suosimassa yhtä lajia yli muiden ja tarjoilemassa herkkuhedelmiä suuhun?
tuolla galleria-sivuillani on joihinkin noihin kysymyksiisi liittyviä linkkejä:
http://galleria.suomi24.fi/riemuvuosi
ajatella, miten Aatamin ja Eevan elämä olisi sujunut tulevina vuosimiljardeina ja siitäkin eteenpäin, elleivät he olisi langenneet syntiin ja kuolleet pois? Pyydä Jumalaa informoimaan itseäsi rakkaan kotiaurinkokuntamme ja koko maailmankaikkeuden tulevaisuudesta, jotta mahdolllinen harmisi syntiinlankeamisesta hieman lievenisi.
entäs, jos kyseessä olisikin äiti Jumala. Laittaisiko äiti lastensa leikkikehiin vaarallisia esineitä asioita, jotka syöksevät varmaan tuhoon, tai heittäisikö paatuneen lapsensa helvettiin kitumaan.
Informaatiosta sen verran, että kyllä Jumalalla oli kiire pistää enkeli kertomaan Josefille, ettei Maria suinkaan ole ollut uskoton, mutta muuten on kyllä jättänyt enkelinsä lähettämättä, vaikka olisi paljon tärkeämpääkin informoitavaa.
enkelin Josefille viemä sanoma oli kyllä niitä maailmanhistorian tärkeimpiä. Jos Mariaa olisi epäilty haureuteen syyllistyneeksi, hänet olisi voitu vaikka kivittää. Kohtuun kuollut Jeesus olisi toki varmaan sovittanut syntimme, mutta kultainen sääntö olisi jäänyt kristityiltä omaksumatta, eikä maailma olisi niin rauhallinen ja lähimmäisenrakkautta tulvillaan kuin nykyään.
ajatelleeksi.
>>ajatella, miten Aatamin ja Eevan elämä olisi sujunut tulevina vuosimiljardeina ja siitäkin eteenpäin, elleivät he olisi langenneet syntiin ja kuolleet pois?>Pyydä Jumalaa informoimaan itseäsi rakkaan kotiaurinkokuntamme ja koko maailmankaikkeuden tulevaisuudesta, jotta mahdolllinen harmisi syntiinlankeamisesta hieman lievenisi.
jumalan itsensä antamaa informaatiota. Nyt alan ymmärtää, miksi jotkut palstalla vierailevat kristitytkin ovat vakavasti alkaneet epäillä jumalan kaikkitietävyyttä.
Raamattu on tarina. Luomis myytti. Sen kertomuksen sisältönä on "kuvailla" luojaa. Ja kertoa millainen suunnitelma luojalla on.
Tämä tarina kehittyi vuosien perintönä. Data base luojasta. Näkyjä nähneet kertoivat... kansa totteli.
Sitten ennustettiin Jeesus. Jeesus ilmestyi. Sille tehtiin niinkuin oli suunniteltu ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Seurakunta luotiin. Se osottautui vahvaksi. Vahvaksi Salaliitoksi jossa ei ollut toisin ajattelijoille sijaa.
Nyt Valtaa saanut "salaliitto" on korruptoitunut ja valtaansa sairastunut. Se tarvitsee uutta verta joukkoihinsa.
Se kertoo tarinaa UHRISTA, VAINOAJASTA , PELASTAJASTA.
Vuoroin uhrina on Jeesus, vuoroin seurakunta.
Vainoaja on Saatana, ulkoapäin saapuva uhka joka uhkaa hajoittaa seurakunnan.
Uhri uhraa itseään, saa pelastetuksi muut seurakunnan jäsenet. Vainoaja menettää suosiota. Raha ja rakkaus liikkuvat.
Mitä jää jäljelle?
Marttyyreitä, pyhimyksiä, rikollisia, saatanoita, luoja , pelastaja...
Paradoksi jatkuu. Ei voi olla saatanaa ilman jumalaa. Ei voi olla uhria ilman vainoajaa.
Kuka on pelastaja jos uhri pärjää omillaan?