Jehovan todistajat mainostavat ja hehkuttavat kovasti, että liittymällä heihin pääsee nauttimaan niin paljon paremmasta nautittavammasta elämästä jo tässä elämässä.
Miten ollakaan esim kun konventissa tai muuten nähdään toisia todistajia, yleisin lause kuuluu.
"Koitetaan kestää, ei tää helppoo*
Ei oo kyllä ykskään hehkuttanut onnellisuuttaan.
Miten ollakaan esim kun konventissa tai muuten nähdään toisia todistajia, yleisin lause kuuluu.
"Koitetaan kestää, ei tää helppoo*
Ei oo kyllä ykskään hehkuttanut onnellisuuttaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Järjestön ylläpitämä mielikuva siitä, että todistajuus on "best life ever", on vahvasti virheellinen. Todistajuus on itse asiassa worst life ever ja sen voi todentaa hyvin helposti.
Ensinnäkin todistajuuteen on sisäänrakennettu krooninen riittämättömyyden ja syyllisyyden tunne. Et voi koskaan tehdä tarpeeksi järjestölle, aina voisit tehdä enemmän. Syyllisyyttä taas tuntee helposti aivan arkisista asioista tai esimerkiksi siitä, jos joku kokous jää joskus jostain syystä väliin. Olisi pitänyt pystyä järjestelemään asiansa niin, että kokous ei olisi jäänyt väliin. Koska niinhän esimerkilliset todistajat tekevät.
Toisekseen järjestö ylläpitää mielikuvaa pahasta ulkomaailmasta ja pahoista maailmallisista. Paha on aina ulkopuolella, sisäpuolella on turva. Mutta koska todistajat eivät pääse ulkomaailmaa pakoon vaan ovat osa sitä, väitetty maailman pahuus ahdistaa heitä. Miksi näin? Koska kultit elävät jäsenistään, ja elämäänsä ja maailmaan tyytyväiset, tai edes neutraalisti suhtautuvat, eivät tarvitse kulttia mihinkään. Siksi kulttien yhtenä päämääränä on tuottaa jäsenissään ahdistuksen ja turvattomuuden tunnetta. Kultti ei tarjoa terveellä ja objektiivisella tavalla maailmaa tarkastelevalle yksilölle yhtään mitään.
Kolmanneksi kultti, joka rikkoo tarkoituksella perheitä ja ihmissuhteita, aiheuttaa suunnattoman määrän surua ja ahdistusta. Useimmat todistajat ovat menettäneet jonkun ihmissuhteen hylkäämissäännön alttarille.
Ja myös koko "best life ever" -käsite aiheuttaa ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta. Kun muut ympärilläsi hehkuttavat että todistajuus on parasta ikinä (ja moni heistäkin tekee sen vain siksi, että niin kuuluu tehdä), ja itsestä ei tunnu siltä, niin ihminen kokee olevansa viallinen. Vika ei ole ihmisessä vaan järjestössä, joka kuvittelee että sen ylläpitämä kulttielämä sopisi kaikille. Ei tietenkään sovi.
Hyvin harva ideologia tai maailmankuva sopii kaikille, liekö sellaista olemassakaan. On hyvin naiivi oletus, että joku amerikkalainen uususkonto sopisi kaikille.
Minun 30 vuotta kestänyt JT aika oli yhtä helvettiä. Huh huh.
Viime hetkellä lähdin kiitämään. Jos olisin sinne vielä jäänyt, olisin lopulta ollut hullujenhuoneella.
"Koska kultit elävät jäsenistään, ja elämäänsä ja maailmaan tyytyväiset, tai edes neutraalisti suhtautuvat, eivät tarvitse kulttia mihinkään. Siksi kulttien yhtenä päämääränä on tuottaa jäsenissään ahdistuksen ja turvattomuuden tunnetta. "
Kumpi oli ensin, muna vai kana?
Kyse on Raamatun (-kin) uskomusmaailmaan sisäänrakennetusta ongelmasta, peruskaavasta, jonka ympärille on rakentunut suunnaton joukko uskontoja, uskonliikkeitä ja kultteja.
33 000: http://www.philvaz.com/apologetics/a106.htm
Ensin kerrottaan totuutena ongelma, syntiinlankeemus, syyllistämisellä sekä kelpaamattomomuuden elementillä kuorrutettuna. Sitten siihen kerrotaan ratkaisu, usko Jeesukseen ja hänen seuraamiseensa 'oikealla' tavalla.
Shaplinin leffan "The Kids" tapaan ensin rikotaan kivenheitolla ikkuna (kerrotaan ongelma, syntiinlankeemus) ja sitten toisella kädellä tarjotaan siihen ratkaisu, uusi lasi (kultin versiona pelastusoppi).
Sitten aidon ja pelastuksen tarjoavan uskon ja uskonyhteisön löytäneet ovat pelastustiensä seuraamuksena aidon onnellisia ihmisiä vs. vääräuskoiset tai muu maailma.
Ihmisvetoiset uskonnot / kultit sitten raamittavat mikä on tuo oikea tapa ja usko, sekä pyrkivät eri tavoin kollektiivisestikin valvomaan sen toteuttamista.
Kaikissa fundisliikkeissä toistuu vastaava dynamiika omilla mausteillaan.