Tätä oon ihmetelly ortodoksisessa traditiossa, eli sitä, että naisia ei päästetä sinne alttarille ollenkaan, ainakaan kaikkialla. Kastetilaisuudessa poikavauvat viedään käymään alttarilla, mutta tyttövauvoja ei.
Tälle ei vissiin hirveesti löydy perusteluja Raamatusta... joten kysyisin, että miksi tällaisesta ikävästä ja epäraamatullisesta säädöksestä ei voida luopua? Jolla tehdään eriarvoisuutta sukupuolten välille.
Tälle ei vissiin hirveesti löydy perusteluja Raamatusta... joten kysyisin, että miksi tällaisesta ikävästä ja epäraamatullisesta säädöksestä ei voida luopua? Jolla tehdään eriarvoisuutta sukupuolten välille.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Elämme aikaa, jossa pyhyyden käsite on hämärtymässä. Kirkossa asioita ei kuitenkaan muuteta hetken mielijohteesta eikä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden nimissä. Jumalan edessä ihmiset ovat ennen kaikkea hänen palvelijoitaan, niissä tehtävissä jotka heille on annettu.
Ortodoksisessa kirkossa pappeus on sakramentti. Se on Kristuksen asettama ja annettu erityisesti miessukupuolen tehtäväksi. Huomataanpa, että kaikki miehet eivät ole suinkaan pappeuteen kelpaavia, vaan heistäkin vain harvat ja valitut.
Pappi on kirkossa Kristuksen ikoni ja on siksi jumalanpalveluksen toimittamiseen erityisen armolahjan saanut henkilö. Emme me maallikkoina toimita kasteita tai muitakaan sakramentteja, joten miksi meidän pitäisi päästä alttariin?
Alttari on kirkossa pyhin huone ja taivaan vertauskuva. Sinne menevät miehistäkin vain ne, joilla on siellä pyhä tehtävä. Alttarissa liikkumiseenkin kuuluu tiettyjä sääntöjä, esimerkiksi se, että vain papit saavat koskea alttaripöytään, Kristuksen valtaistuimeen. Vain papit saavat kulkea Kuninkaan oven ja alttaripöydän välistä jne. Ja vain papit toimittavat alttarissa Kristuksen Ruumiin ja Veren sakramenttia. Emme me tätä järjestystä säätäneet, se annettiin meille ja meidät tehtävämme on se säilyttää sellaisena kuin saimme, Kristuksen toiseen tulemiseen asti. Pyhyyden olemukseen kuuluu se, ettei näin olennaisia asioita ole tarvetta muuttaa.
Pappi on oman tehtävänsä ammattilainen siinä kuin joku muukin jossain toisessa tehtävässä. Et kai menisi lennonjohtajan huoneeseen vääntämään kiinnostavan näköisiä nappuloita? Et kai tutkisi, mitä mielenkiintoista löytyy atomivoimalan ohjaamohuoneesta? Osaatko ajaa avaruusrakettia? Kysymys on tavallaan samasta asiasta ja siitäkin että erinäisistä syistä maailmassa on runsaasti paikkoja, joihin emme pääse vaikka haluaisimmekin.
Viittaat kastetoimitukseen, mutta mainitsemassasi asiassa on kysymys kirkottamisesta. Siinä heijastuu kirkon vanha ajatus: poikalapsesta voi jonakin päivänä tulla pappi ja siksi hänet viedään alttariin. Tyttövauvasta voi jonakin päivänä tulla äiti (poikavauvasta ei voi tulla!) ja siksi hänet viedään Jumalansynnyttäjän ikonin eteen ja samalle paikalle, jossa hääparikin käy avioliiton sakramentissa. Merkittävää on muuten, että oli kyseessä poika tai tyttö, pappi ottaa hänet syliinsä ja lukee kummassakin tapauksessa Vanhurskaan Simeonin rukouksen.
Miksi nainen ei voisi olla ponomari? Vai kuuluuko sekin pappeuteen?
Hm... no itte asiassa oon kyllä alttarilla käynytkin, sulkemassa verhoja ja sellaista käytännön puuhaa, ollessani kerran tiekirkossa esittelijänä (siis ortodoksisessa). Mutta kotikirkossani sanoivat, että jos sinne menisin niin kirkko pitäisi jotenkin pyhittää uudelleen. Asia tuli puheeksi ollessani ala-asteella ort. uskonnontunneilla ja kun asia mietitytti. Tuli tunne, että olen heidän mielestään jotenkin saastainen sukupuoleni takia... tätä korosti tieto, ettei minua oltu kastetilaisuudessa käytetty alttarilla kuten veljeäni. En tiedä lohduttaako tuo Jumalan synnyttäjän ikoni juurikaan, jos tilanne on kuitenkin että kirkosta löytyy pyhä paikka, jonne vain miehet pääsevät.
Mutta tämä ilmeisesti vaihtelee eri seurakunnissa, kun kerran sain alttarilla tuolla kesätyöpaikassanikin käydä? Kotiseurakunnassani asiaa perusteltiin myös sillä, että naisilla on kuukautiset, ja siksi saastuttaisivat alttarin (vaikkei just sillä hetkelä niitä olisikaan kun siellä kävisi). Mut jos tää perustuu Vanhaan Testamenttiin, niin sillon ei miehetkään saisi olla alttarilla jos saavat siemensyöksyjä elämänsä aikana, koska VT:n mukaan hekin olivat sen jälkeen saastaisia. Mun ymmärtääkseni nuo VT:n säädökset eivät sido uuden liiton kristittyjä.
Eihän naisten siellä alttarilla nyt tarvikaan turhan päiten pelmuta, mutta jotenkin hassua, että jos naisen jostain syystä siellä tarvisi käydä, niin hän ei periaatesyistä saisi sinne mennä vaan pitäisi lähettää joku mies tekemään asia. Kuten vaikka hakemaan jotain astioita tms... mutta en sit tiedä kuinka tiukkoja tästä ollaan, ehkä jossain tiukempia kuin toisaalla.
Joka tapauksessa turha perinnäissääntö mielestäni. Minusta riittäisi jos periaate olisi, että sinne ei kukaan mene turhan päiten.
Jotta en nyt tyystin väärin Raamatusta opettaisi, niin ei mies vanhassa liitossakaan välttämättä ollut saastainen saatuaan siemensyöksyn jos sai sen yhtyessään vaimoonsa, mutta esim. märät unet tekivät miehen saastaiseksi. Muutenkaan saastaisuus ei ollut mikään naisten erityisominaisuus, vaan kaikki ihmiset saattoivat monesta syystä tulla saastaisiksi. Mutta tuo kohta 3. Moos. 15:18 on käännetty eri Raamattuihin eri tavoin (kahteen uusimpaan suomenkieliseen käännökseen tosin juuri siten, että mies ja nainen olisivat aina saastaisia iltaan asti harrastettuaan seksiä, mitä on ehkä hiukka vaikea uskoa, ihan jatkuvastihan he silloin olivat saastaisia iltaan saakka... ei kai seksin ollut silloinkaan tarkoitus olla jotain saastaista ja niin elämää vaikeuttavaa... no, tämä nyt vain etten opettaisi Raamatusta väärin ;)).
Näitä saastaisuusjuttuja löytyy tosiaan tarkemmin Mooseksen kirjoista, erityisesti kolmannesta, josta löytyy nämä seksuaaliset saastaisuudet. Kun tosiaan omassa kotikirkossani viitattiin saastaisuuteen kun selitettiin miksi naiset eivät saa mennä alttarille.
Sanot käyneesi alttarilla mikä tarkoitta lähinnä pöytää. Tähän asti siinä on ollut Evankeliumikirja, risti, käsiristi, kaksi kynttilää ja sakramenttilipas. Etualalla on antimissi. Ei sillä pöydällä ole tilaa naiselle.
Toisaalta Lähi-Idän alueella on kyllä ollut uskontoja, joissa nainen todella nostetaan alttarille. Uskonnosta riippuu, mitä hänelle sitten tapahtuu.
Jos taas olet ollut siivous- yms. töissä, niin olet ollut alttarissa. Siis alttarihuoneessa. Tähän nainen voi saada luvan papistolta, jos jokin työ sitä edellyttää.
Kirkot siivotaan ja puhdistetaan normaalisti.
useimmiten tämän työn tekevät seurakunnan naiset.
Siivoustyötä tekevä nainen joutuu menemään alttarille joskin hartaasti ja oikeauskoisesti
ristinmerkkejä tehden. Tämä ei ole tarkoitettu
vähättelyksi, vaan kuvaus asiantilasta johon
seurakuntien naiset työssään joutuvat
Kristus nousi kuolleista!
Suomessa tässä männä talavena vieraillut liturgiikan professori Alkiviadis Calivas, joka on entinen Holy Crossin (Boston, Ameriikka) ortodoksisen seminaarin rehtori sanoi tästä tyttö-poika/kirkotusasiasta seuraavaa: Kyseessä on verrattain uusi käytäntö, esimerkiksi 1400-luvulla eläneen Simeon Tessalonikalaisen mukaan oleellista alttariin viemisessä ei ole sukupuoli, vaan se, onko kirkotettava kastettu. Kastettu (tyttö tai poika)viedään, kastamatonta ei.
Voimme myös (halutessamme!) muistaa, että ortodoksisen kirkon perinne tuntee naisdiakonien palvelutehtävän. Naisdiakonit kuuluivat sakramentaaliseen papistoon, vihittiin liturgiassa alttarissa, osallistuivat siellä ehtoolliseen jne. Heidän käytännön työnsä ei kuitenkaan ollut samalla tavalla liturgista kuin miesdiakonien, mutta he kuuluivat sakramentaaliseen papistoon. Naisia ei siis ole koskaan vihitty papeiksi tai piispoiksi ort kirkossa, mikä tämän asian yhteydessä kannattanee vielä erityisesti mainita.
Mutta jos toivomme, että naisdiakoneien palvelutehtävä palautettaisiin käyttöön ortodoksisessa kirkossa, (kuten on esitetty monien ort kirkkojen yhteisenä toiveena), ei oikeestaan ole loogista sanoa, että vain pojat voitaisiin pappeuden toivossa viedä alttariin. Vaan tytöt myös, diakoniuden toivossa.
Muistelenpa myös, että orientaaliortodoksisista kirkoista ainakin Armeniassa myös tyttövauvelit viedään alttariin.
Ja vielä: Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous antoi muutama vuosi sitten paimenkirjeessään ohjeen, jotta sen enempää poikia kuin tyttöjäkään EI viedä kirkotettaessa alttariin. Eipä tässä(kään) asiassa taida olla tapana noudattaa omien piispojemme ohjetta?
PS. Ja toki on tapana, että siivooja/isännöitijä/vahtimestari (sukupuolestaan riippumatta) menee tarvittaessa alttariin, kun hänellä sinne on asiata ja siunaus.
..sinulle ja muillekin. =)
Mutta täytyy sanoa, että omassa kotikirkossani (Oulussa) en koskaan ole nähnyt naisen menevän alttarille edes mitään käytännön tehtävää tekemään, vaan sitä varten on aina lähetetty mies tehtävää toimittamaan. Naiset ovat vain ovelta kuikuilleet jos ovat jotain tarvinneet tai kysyneet. Tästä olen kyllä aika varma.
Mutta näyttää siltä, että asiasta ei mitään ehdotonta virallista oppia ole. Vai mahtaako sellainen jostain ortodoksien virallisesta "tunnustuskirjasta" löytyä?
Nainen on saastainen, koska hänellä on kuukautiset, ja ei voi sen takia koskettaa alttaria.
Tästä on keskusteltu ennenkin. Mutta mitä se "saastainen" itse asiassa tarkoittaa?
ja höpöti höpöti. Kuukautiset ei tee kenestäkään saastaista, vaan ovat merkki siitä että nainen on terve ja voi tulla raskaaksi ja synnyttää uutta elämää (miehen suosiollisella partisipaatiolla of course). Ja se on siunattua toimintaa!!! Toivoisi, että nämä naurettavuudet olisivat jo jääneet kansankin mielissä unholaan, kuten ne on jätetty pois sukupuolta koskevasta teologisesta keskustelustakin.
Ortodoksisen Kirkon perustunnustuskirja on Pyhä Raamattu, josta nousee kaikki Kirkon perusasiat, kuten pappeuskin. Kirkkoamme sanotaan "seitsemän synodin kirkoksi" eli me nojaamme seitsemän(7) ensimmäisen vuosisadan kirkolliskokouksen päätöksiin. Isät jotka näitä em. synodien päätöksiä ovat olleet tekemässä, perustelevat yhteisiä päätöksiään "perustunnustuskirjoilla" eli Pyhällä Raamatulla. Ne eivät siis perustu "musta tuntuu"- periaatteelle. Kirkkoisien tekstit pääosin nojaavat siis "perustunnustuskirjoihin" eli he ottavat perusteluikseen, joko Kristuksen omat sanat tai apostolien opetukset. Kirkolliskokousten päätöksiä onkin riemullista lukea, sillä se on samalla Raamatun syvää kertaamista kaiken aikaa.
Mitä naispappeuteen tulee, niin nk.kaitsijan tehtävään liittyvä tehtävä (josta käytettän nimitystä, paimen, pappi, isä) on jo Uudessa Testamentissa selvästi osoitettu ainoastaan miehen tehtäväksi. Eikä siinäkään, kenen tahansa miehen - vaan sekin on tarkoin jo apostolien suulla säädelty. Tällä linjalla Kirkko on sitten pysytellyt kaiken aikaa. Tästä esimerkkeinä alla olevat lainaamani tekstit. Niissä mm.näkyy, kuinka Kirkolla on tapana viitata aina "perustunnustuskirjaansa" eli Pyhään Raamattuun. Kirkon traditio (jota mm.allaolevat tekstit juuri ovat) ja Pyhä Raamattu kulkevat siis käsi kädessä eli ne vahvistavat toinen toistaan.
Ystävällisesti, Jukka Mäntymäki, ort.teol.yo
-Apostoliset konstitutiot:
"Mies on vaimonsa pää (Ef 5:23)", ja hänet on alusta pitäen vihitty pappeuteen; näin ei ole vain siksi että haluttaisiin estää luomisjärjestys ja hylätä se, että ensimmäinen tulisi viimeiseksi ruumiin osaksi. Sillä nainen on miehen ruumis, hänen kupeistaan otettu ja hänen alamaisensa, miehestä hänet erotettiin lasten synnyttämistä varten. Sillä hän sanoo:"Hän pitää sinua vallassaa" (1 Moos.3:16). Sillä naisen ensimmäinen osa on mies, ikäänkuin hänen päänsä. Mutta jos emme edelläolevissa säädöksissä ole sallineet heidän (naisten) opettaa, kuinka kukaan sallisi heidän luonnon vastaisesti suorittaa papin palvelusta? Sillä tämä on eräs pakanallisen ateismin tietämättömyyden tapa vihkiä naisia papeiksi naispuolisille jumaluuksille,ei Kristuksen määräämä tapa." (Apostolic Constitutions 3:9;ANF, Vol. VII)
-Epifanius Salamislainen:
*" Piispojen ja presbyteerien(pappien) seuraanto (sukkessio) Jumalan huoneessa on peräisin piispasta (Jaakob Vanhurskas) ja vastanimetyistä apostoleista. Koskaan ei naista ole kutsuttu näihin .... Raamatun todistuksen mukaan apostoli Filippuksella, ollaksemme varmoja, oli neljä tytärtä,jotka ryhtyivät profeetoiksi, mutta he eivät olleet naispappeja."(Against Heresies 78)
*"Jos Jumala olisi antanut naisille tehtävän astua papin toimeen tai omaksua kirkollisen viran,silloin Uudessa liitossa ei ole ketään enemmän sopivaa kuin Maria täyttämään papillisen ehdon. Hänelle oli suotu niin suuri kunnia, että hän antoi kohdussaan asumuksen taivaalliselle Jumalalle ja kaiken Kuninkaalle, Jumalan Pojalle .... Mutta Hän (Jumalan Poika) ei pitänyt hyvänä suoda hänelle pappeutta." (Against Heresies 79:3)
Lisää materiaalia löytyy sivuilta:
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/
--> klikkaa kohtaa: Isien opetuksia ja mielipiteitä naispappeudesta
Duodah, en tainnut puhua naispappeudesta =)?
Jos nainen on saastainen kuukautisten takia, niin sitten on mieskin (yöllisten) siemensyöksyjensä takia...
Mutta muistaakseni nämä saastaisuusjutut poistuivat uuden liiton alkaessa sekä naisilta että miehiltä.
niin kiivaasti otat tässä yhteydessä kantaa naispappeuteen?
Kysehän on naisten pääsystä alttariin. Tosiasia on, että idän kirkon historia tuntee naisdiakoniuden, ja ilmeisesti tuota diakoniutta ei ole koskaan virallisesti lakkautettu, se vain sammui. Kyse ei siis ollut papin tehtävistä, eikä diakoninkaan, vaan erillisestä diakonissuudesta. Kaikki mitä edellä diakonissan vihkimisestä kirjoitettiin pitää paikkansa.
Diakonissat siis vihittiin alttarissa, heille oli oma vihkimisrukous, jossa viitataan naisten kutsuun apostoleina (Foibe). He nauttivat alttarissa ehtoollisen kuten diakonit ja vihkimyksen yhteydessä saivat käteensä kalkin, ehtoollisenjako-oikeuden merkiksi. Diakonissoilla oli oma puku, joka muistutti diakonin pukua, mutta hunnuntakia orarin kiinnitystapa oli toisenlainen.
Diakonissat mm:
- avustivat siveellisistä syistä kasteessa, jonka yhteydessä voideltiin öljyllä koko keho.
- vierailivat sairaiden naisten luona, myöskin siveellisistä syistä, ja huom: antoivat piispan niin määrätessä heille ehtoollista.
- olivat läsnä milloin, piispa keskusteli naisseurakuntalaisen kanssa tai "puhutteli" naisseurakuntalaista.
- Hoitivat naiskatekumeenien opetuksen ennen kastetta. Tai osallistui opetukseen, mutta missä laajuudessa on epävarmaa.
- pitivät yllä järjestystä jumalanpalveluksen aikana.
Diakonissat eivät:
- Toimittaneet palveluksia tai pyhiä mysteerioita.
- Vihkimyksessä ei viitattu suoranaisesti pappeuteen, vaan palvelutehtävään, johon myös naiset on kutsuttu.
Diakonissoilta vaadittiin:
- Neitseyttä tai leskeyttä.
- tiettyä ikää.
Missään nimessä en tällä kirjoituksella yritä ajaa naispappeutta, se ei kuulu ortodoksiseen kirkkoon. Mutta haluan tuoda esille kirkon historian, joka on huomioitava naisten asemasta ja alttarillakäynnistä puhuttaessa.
i Tuomas
isä Tuomas: "niin kiivaasti otat tässä yhteydessä kantaa naispappeuteen?"
***Hmm...kiivaudesta en niin tiedä?? ; )
Alttarista puhuttaessa, niin helposti suomalaisessa yhteiskunnassa valtakirkon esimerkin näyttämänä - nousee keskustelu myös naispappeuden mahdollisuudesta ort.kirkossa.
Tämä puoli mielessäni ajatukseni kirjoitin. Siitä (->"kyllä miespappeudelle" ja "ei naispapeille"-linjasta)nimittäin on "selvät" sävelet, jos muusta "alttarielämästä" sitten ei olekkaan. Aika usein näyttää nimittäin siltä, että kun Kirkkomme alttarikeskustelut (kuka sinne saa mennä ja kuka ei) alkavat, niin ei ole vierasta meidänkään kirkossa, että aina löytyy niitä, jotka ovat valmiina istuttamaan epitrikiilin myös naisten niskaan....
Nämä ajatukset mielen päällä, väsäsin omat näkökulmat ja olevinaan samalla vastasin myös esitettyihin kysymyksiin ; )
Jukka Mäntymäki, Ort.teol.yo
Tuo saastaisuuden määritelmä liittyy Vanhan Testamentin aikaan, jolloin vaatteiden läpi tihkuva veri aiheutti bakteeririskin istumapaikalle. Sen aikainen hygieniaymmärrys ei pystynyt parempaan, kuin kieltolistaan.
Joidenkin nuorten naisten elämäntyyli ei nykyisin enää paljoa puutu esihistoriasta. Hygienia on vähän niin ja näin.
Jos tänne kirjoittavat naiset ovatkin siistejä, siveitä ja muutenkin nuhteettomia, ei sääntöjä silti voida tehdä näiden mukaan, vaan sääntöjen pitää sopeutua koko sukupuolijoukkoon.
Hengellisissä ohjeissa on paljonkin muistumia menneiltä ajoilta, mutta monasti kyse on myös kilvoitteluun liittyvistä vaatimuksista.
Sanoisn silti, että ne naiset ja muutkin seurakuntlaiset, joille ortodoksinen oppi erilaisista pyhista asioista ei kelpaa, voivat aivan vapaasti siirtyä johonkin liberaaliseen protsetanttikirkkoon. Siellä saatte tehdä melkein mitä huvittaa.
Jättäkää ortodoksinen kirkko meille, joille se kelpaa nykyiselläänkin.
Monikulttuuriympäristössä, missä maahanmuuttajanaiset ovat luonnostaan häveliäämpiä, kuin kotimaiset roiskeläppäpimut, voisi naisdiakonin tehtävän kyllä avata uudelleen. Löytyy varmasti moniakin tehtäviä, joissa naisten on helpompi asioida kirkon palveluksessa olevan naisen kanssa.
Luostarissa ainakin igumenialle on yleensä annettu siunaus alttarin hoitamiseen, jolloin vertailukohtana on esimerkiksi ipodiakoni.
Luterilaisen kirkon naispappeus on eräänlainen nimikeharha. Luther itse hylkäsi pappeuden ja halusi kirkkoonsa saarnaajia. No, saarnaaja voi olla mies tai nainen. Ellei Suomen luterilaista kirkkoa olisi perustettu suoraan katolisen kirkon vaihdokkaaksi, olisi suomessakin papin nimikkeenä saarnaaja.
Tästä seuraa, että protestanttista pappia ei muutenkaan voi verrata vanhojen kirkkojen pappeihin, vaan pikemminkin herätysliikkeiden saarnaajiin. Joten luterilainen naispappi on saarnaaja, eikä todellista nimikesekaantumista esimerkiksi ortodoksisen papiston kanssa ole.
Luterilainen pappi saa vihkimyksensä, kun hänet asetetaan seurakunnan virkaan. Ortodoksinen pappi osallistuu pappeuden sakramenttiin silloin, kun se on esipaimenen mielestä sopivaa. Riittävän korkean (yleensä maisteri) teologisen tutkinnon suorittanut pappi voidaan kutsua seurakunnan vakituiseen toimeen.
..eli Raamatun mukaanhan TODELLISEEN kaikkeinpyhimpään on kaikilla Jeesukseen uskovilla nyt vapaa pääsy. Siks tuntuu ehkä vähän turhalta yrittää estää naisia pääsemästä ihmisten rakentamaan kaikkeinpyhimpään...
AIVAN! Niin naisilla kuin miehillä on oikeus tulla osalliseksi Kirkon TODELLISESTA kaikkein PYHIMMÄSTÄ eli EHTOOLLISESTA ja muista Kirkon TODELLISISTA PYHISTÄ TOIMITUKSISTA.
SE kenet Jumala on valinnut niitä toimittamaan on sivuasia, josta jotku kuitenkin haluavat tehdä itselleen uskontunnustuksen ja kristillisen elämän todellisen ytimen ja näin ampuvat ohi....
..taas iloisesti ohi otsikon. =)
niin käy kun tolleesti puhelet. ettei vappua ole alettu viettää liian aikaisin!?
"SE kenet Jumala on valinnut niitä toimittamaan on sivuasia"
!?!?!?!?!?!?!? niinkö?
ymmärsinköhän minä nyt ihan oikein?
ja meillä ortodokseilla pappeuteen vihitään Raamatun ja apostolisen traditon mukaisesti miehiä. Vai onko moiset perustat jotenkin mielestäsi Jumalan tahdon vastaisia jutskia!?
Niin, mutta ei kai nyt ole ihan "sivuasia", että kuka siksi papiksi vihitään?!?!?! Kyllä siellä Raamatussakin sanotaan, että millainen sen papiksi vihittävän miehen tulisi olla.
Jumalan tahtoa en rupea edes arvailemaan. Luultavasti menisi vaan ihan metsään. Älä sinäkään arvaile.
vihitään sellaisia -toivon ainakin- jotka ovat asialle syvällisesti ja vilpittömästi omistautuneita ortoksimiehiä.
Kryptinen pointtini ol se että uskostamme tuloo täysin "sivuasia" silloin, jos sitä mitataan naispappeuden kautta -niinkuin tälle höpsölle ajalle tuntuu olevan ominaista. Eli jos on naispappeutta on muka todellisesti tasa-arvoinen Kirkko ja suloinen usko. Jos taas ei, ollaan sovinisteja ja pseudo-kristittyjä.
Pähkinänkuoressa(lat. in nuce)uskontunnustuksemme on Nikealais-Konstantinopolilainen ja se ei ala "Uskon naispappeuteen ja sen eläväksitekevään voimaan... ja Kolmiyhteiseen Jumalaan."
..järkevä kommentti. Veikkaan että tähänkin saan jotain järkevää vastineeksi. =)
Hyvää vappua sullekin.
jos suomalaiset voivat viettää pääsiäistä eri aikaa kuin muut ortodoksit, luulisi olevan paljon pienempi kynnys jonkun paikan avaamisesta kaikille. Jollekin tuntuu olevan uskonnon tärkein asia oikeanlaiset tupsut ja muut ulkoiset merkit.
Henkilökohtaisesti en pidä Mar Sarugin huumorista. Tahallinen loukkaaminen osoittaa vain kasvatuksen puutetta.
Ei tarvitse kummoisiakaan ennustajan lahjoja veikatessaan, että seuraavan sadan vuoden kuluessa ortodoksinen kirkko joutuu valitsemaan verotusoikeuden ja perustuslain edellyttämän tasa-arvon välillä.
Ja höpöhöpö!
Mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden. Kas, historiallinen tapahtuminen ei tuppaa olemaan lineaarista, vielä vähemmän yksilöiden toiveisiin pohjautuvaa.
Suomen valtio pitää arvossa ortodoksisen kirkon kanonisen oikeuden, tämä asia on ihan lakiin kirjattu.
Ei kirkko tingi opetuksestaan niin alentavan syyn kuin taloudellisen tuen vuoksi. Eikä valtiovalta puolestaan ole niin arvostelukyvytön, että tätä ortodoksiselta kirkolta edes edellyttäisi.
Sukupuolten tasa-arvo sopii politiikkaan ja maalliseen yhteiskuntaan, mutta pappeuden sakramentin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ja jos tämä ei jollekulle sovi, kirkkoon ei ole pakko tulla. Eikä kirkko ole mikään valintamyymälä!
Suomessa koko eduskunta säätää ortodoksista kirkkoa koskevat lait. Luterilaisen kirkon lainsäädäntöön osallistuu vain kirkon jäsenet. Verotusoikeus ym valtion suomat etuoikeudet eivät suinkaan ole valtiolle ilmaisia, joten jos niiden katsotaan olevan yhteiskunnassa vallitsevien perusarvojen vastaisia, lait voidaan säätää uusiksi täysin riippumatta ortodoksisen kirkon kannasta. 1920-luvulla kirkko tinki opin puhtaudesta kun toisessa vaakakupissa oli luterilaisen yhteiskunnan tuki.
Valtiovalta on kansan valitsema eduskunta. Jos 70 % kansasta olisi sitä mieltä, että Suomessa Suomen perustuslain määräys sukupuolten tasa-arvosta on tärkeämpi kuin 1 prosentin kirkon kanonit, olisi kaikki puolueet innokkaita tarkistamaan lakia ortodoksisesta kirkosta.
100 vuotta sitten olisi naispappeudelle naurettu luterilaisessakin kirkossa. Naisten paraneva koulutustaso, taloudellinen itsenäistyminen ja yhteiskunnallinen aktiivisuus ovat luterilaisten naispappeuden takana. Yleensä ortodoksit hyväksyvät luterilaisten mielipiteet 50-100 vuoden viiveellä (esimerkiksi syntyvyyden säännöstely ja eronneiden uudelleen vihkiminen).
" Verotusoikeus ym. valtion suomat etuoikeudet eivät suinkaan ole valtiolle ilmaisia".
Pötyä. Jos kirkoilla on verotusoikeus jäsenistönsä suhteen, se ei ole valtiolta pois. Valtiohan verottaa kaikkia kansalaisiaan joka tapauksessa. Muu valtion taloudellinen tuki kirkoille kysyy tietenkin kustannuksia, mutta näissä tapauksissa valtio on katsonut, että kirkot tekevät tavalla tai toisella arvokasta työtä, joka ansaitseekin taloudellisen tuen.
Minkään maallisen valtion lainsäädännöllä ei voida puuttua ortodoksisen kirkon kanonisiin periaatteisiin, sillä niistä päättää vain ortodoksinen ekumeeninen synodi. Neuvostoliitossa yritettiin kitkeä koko ortodoksinen kirkko maan päältä pois, mutta siinä epäonnistuttiin niin raskaasti, että lopulta koko valtio hajosi omaan mahdottomuuteensa. PÄÄTTIKÖ SUOMESSA MUKA EDUSKUNTA SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON NAISPAPPEUDESTA???? Minun muistaakseni päätöksen teki luterilaisen kirkon kirkolliskokous, eikä tuollainen päätös tässä maassa voi kuulua millekään muulle instanssille. (maallistumisella oli päätökseen vissi vaikutus, mutta se on toinen juttu, joka ei kuulu tähän).
" 1920-luvulla kirkko tinki opin puhtaudesta kun toisessa vaakakupissa oli luterilaisen yhteiskunnan tuki"
Pötyä. Suomen ortodoksinen kirkko tunnustaa seitsemän ekumeenista synodia ja niiden kanonit,
Nikean-Konstantinopolin tunnustuksen, kirkon seitsemän sakramenttia ja pyhän apostolisen tradition. MISTÄÄN kirkon kannalta olennaisesta
opista ei ole itsenäisessä Suomessa tingitty.
Päättely etenee jotenkin tyyliin "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt". Eli että se joka maksaa on oikeassa. Ortodoksisen kirkon sakramentit eivät kuitenkaan ole ateistien huutoäänestyksillä muutettavissa. Ne kun sattuvat olemaan KRISTUS-nimisen Jumalan Pojan säätämiä ja sellaisenaan pyhiä ja loukkaamattomia.
" Yleensä ortodoksit hyväksyvät luterilaisten mielipiteen 50-100 vuoden viiveellä"
Ihan täyttä vappu-kukkua! Eronneiden uudelleen vihkimistä on kirkossa tapahtunut vuosisatojen ajan ja kirkko vihkii kolmasti avioliittoon. Syntyvyyden säännöstelyn suhteen kirkolla ei vieläkään ole yksiselitteistä kantaa. Miksi muka ortodoksien tulisi hyväksyä luterilaisten mielipiteitä??? Kyseessä on vain kirjoittajan toiveajattelu, ei sen kummempaa. Ilta-Sanomatkin kykenee parempaan journalismiin.
Pyhä apostolinen ortodoksinen kirkko kantaa olemuksessaan apostolisen alkukirkon juuria. Se on sitoutunut OLEMUKSESSAAN Tradition, kirkon perimätiedon SIIRTÄMISEEN tuleville sukupolville PUHTAANA ja väärentämättömänä. Jos pappeuden sakramentin perusteita muutetaan, kirkko luopuu itsestään ja lakkaa olemasta ortodoksinen. Jos yhteiskunta väittää olevansa kehittynyt ja suvaitsevainen, se antaa mille tahansa kirkolle oikeuden omaan oppiinsa! Tämä jos mikä on yhteiskunnallinen perusarvo ja Suomen tasavallan perustuslakiin kirjattu oikeus omaan uskonnolliseen vakaumukseen.
Vanhassa testamentissa joka oli tiukka ja lakiin perustuva oli naisia, jopa tumareina ja nyt kun on armon aika ja Jeesuksessa kaikki on yhtä.
Tässä näitä naisprofeettoja jotka Jumala oli valitnnut.
2.Mooseksen kirja:
15:20 Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.
Tuomarien kirja:
4:4 Mutta Debora, naisprofeetta, Lappidotin vaimo, oli siihen aikaan tuomarina Israelissa.
2.Kuningasten kirja:
22:14 Niin pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saafan ja Asaja menivät naisprofeetta Huldan tykö, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tikvan pojan, Harhaan pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat hänen kanssaan. >> Jakeen lisätiedot
2.Aikakirja:
34:22 Niin Hilkia ynnä ne muut, jotka kuningas määräsi, menivät naisprofeetta Huldan tykö, joka oli vaatevarastonhoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. Ja he puhuivat hänelle, niinkuin edellä mainittiin.
Nehemia:
6:14 Muista, Jumalani, Tobiaa ja Sanballatia näiden heidän tekojensa mukaan, niin myös naisprofeetta Nooadjaa ja muita profeettoja, jotka minua peloittelivat.
Luukkaan evankeliumi:
2:36 Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta,
Naisen epuu alttariin pääsylle perustuu vitun voiman pelkoon. Uskomus että nainen "harakoidessaan" esim. kalastusvälineitä tai työkaluja asettaa niille vitun voiman ja tavallaan noituu ne. Tästä on tutkimuksia kansatieteessä paljon.
Ehkäpä voisin naisena väittää että tuo voima perustuu miehen korvien ta jalkojenväliin eikä ole niinkään naisten syytä.
Tere!
Ei viedä paokavauvojakaan enää alttarille, ei ainakaan meillä.
Ei sinne alttaritilaan päästetä miehiäkään automaattisesti. Vain ne joilla on sellainen määrätty tehtävä joka edellyttää alttarissa käyntiä.
Toiseksi kyllä naisetkin pääsevät alttaritilaan, esim jos olet kirkonisännöitsijä , siivooja jne saat luva käydä alttarissa (ei kuitenkaan palvelusten aikana).
palvelusten aikananaisista vain nunnilla on lupa palvella alttarissa.
Siiten kun joskus tulee uudestaan naisdiakoneja, niin sitten he kenties voivat olla palvelusten aikana alttarissa.
Tosin en sitten kyllä enää itse astu alttariin palvelemaan, petyin naispappeihinkin kun he tulivat luterilaisuuteen ja vaihdoin mm. sentakia uskontokuntaa.
Minusta tuossa ei ole mitään epäselvää.Olisin ennemmin huolissani siitä millaisia ihmisiä sinne alttariin päästetään kuin esimerkiksi sukupuolesta.
Kelvollisuudesta lähinnä.Onhan noita naisdiakoneja muinoin ollut kuten i Tuomaskin alhaalla toteaa.Minulla ei ole hinkua alttarille tai naispappeuteen tai toivomaan sellaista.Tasa-arvokin on jotain toista kuin esimerkiksi feministinen tasa-arvo.
Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta kannattaisin mutten alttariasioissa enkä feminismiä.
Ainakin entisen miehen nykyinen avokki on kuulemmma siivoillut Lieksan ort. kirkon alttaria muinoin.Naureskeli ja haasteli asiasta kun viimeksi sattuoisin törmättiin kaupungilla.Ei tietääkseni edes ole ortodoksi.