Nyt kun kiistellään päästöistä ja hiilinieluista, niin miten olisi henkiloökohtaiset päästöoikeudet, esim 1000 km lentomatka tai 50 kg koira, jos koira, ei saa lentää ja jos lent, ei saa olla koiraa, vastaavasti festarireissu/ koiranäyttelymatka, Lasketteluloma/ 1000 km autlla ajo jne, kyllä joku osaa laksa joka toimelle oman päästöjäljen ja sitten jokainen saisi valita, mitä päästöoikeudellaan tekee, ja vastaavasti maatalous saisi pööstöoikeuksia samoin kuin muut yritykset ,
päästöoikeuksista
Anonyymi
756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja bisnes pohjainen ja täysin turhanpäiväinen avaruusturismi pitäisi kansainvälisellä lailla kieltää, avaruudessa saisi käydä ainoastaan tutkijat, avaruusturismi on todella suuri uhka ja lisä rasite ILMASTOLLE.
Se mikä tuntuu tarpeettomalta elämykseltä on tavallisesti täysin turhaa ja vältettävää.
Joillekin tämä erilaisten elämysten ja äärimmäisyyksien kokeminen on olemassaolon sisältö, mutta se heille suotakoon, jos eivät sitä itse totea turhanaikaiseksi.
Ilmasto- ja ympäristötekoja kun ovat niin monet muutkin asiat, jos näkyvien tekijöiden taustalla tapahtuvat vaiheet olisivat näkyviä.
Nykyinen teknistynyt kulttuuri on jo itsessään haitallinen kaikissa avustavissa muodoissaan
ja riippuvuuksissaan, jonka taustalla on kävelevien lajien kasvava tarve mukavuuteen ja vaivattomuuteen tai taloudellisiin etuihin ja hyötyihin.
Lyhentynyt elinkaari ja kertakäyttötuotteet ovat nekin tietoisia tuottajien tavoitteita, kodinkoneet, autot, tv:t ym. joiden kiertoajan tulisi pidentyä suuresti nykyisestä osta-käytä-heitä pois -kulttuurista.
Korjattavuus tulisi palauttaa ehdoksi kulutustuotteiden olemassaololle n. 30v ajaksi.
Ilmasto ja ympäristö voisi siitä jotain jo hyötyäkin.
Mitenpä mahdollista ?
Mitä järkeä olisi enään rikastua jos ei saisi saastuttaa?
Eipä juuri mitään perusteita.
Ikävä kyllä kulutus, tarpeeton ja toisarvoinen on mahdollista juuri niille varakkaille, elleivät ole tietoisia käyttäytymisensä vaikutuksista.
Kulutuksessa osana on suuresti näyttävyyttä, mukavuutta, uutuuksien viehätystä joka tarkemmin nähtynä on lopuksi turhaa ja tarpeetonta.
Niitäkin tuotetaan kulutettavaksi.
Tuo on vain sillä tavalla, että ihmiselämä ja sen onnellisuus pitkälti perustuu siihen tarpeettomaan ja toisarvoiseen. Ne tuottavat niitä elämyksiä, jotka tekevät ihmiselämästä ihmiselämän.
Edes Afrikan siirtolainen ei välttämättä ole kuolemassa nälkään tai sotiin kotiseudullaan, vaan hän haluaa elämäänsä niitä samoja tarpeettomia ja toisarvoisia asioita, joita keskimäärin ihmiset haluavat. Siksi hän lähtee hakemaan parempaa elämää sieltä missä tietää olevan mahdollisuuksia päästä kokemaan onnellisuutta myös niistä tarpeettomista ja toisarvoisista asioista.
On myös olemassa joukko ihmisiä, jotka saavat elämäänsä iloa yksinkertaisesta elämästä ilman "turhaa" kulutusta. Homma on kuitenkin vähän kuin kahvin juonti. Joillekin se on tärkeä osa elämää toisille turhaa kulutusta. Veden juontihan tuo jo tarpeellisen nesteen elimistöön. Mutta onko pelkän veden "nauttija" silti ainoa joka on oikeassa?
Asketismi ja ylenmääräinen elämä on toisilleen vastakkaista, antiikin Sparta edusti tätä askeettista suuntaa ja mukavuutta kannattava Ateena sitä toista.
Kumpikin kuitenkin hyödynsi perustarpeisiinsa kutakuinkin saman verran, ne mukavuudet olivat pitkälle niitä palveluita, joita nykyisinkin on eri muodoissa oman ajan vapauttamiseksi muuhun.
Tämä eräs Pentti Linkola taisi edustaa eräänlaista asketismia tavoissaan, joka tietenkään ei ole mahdollista kaikille, ehkä ei edes esikuvanakaan.
Turhaa on kuitenkin myös kulutukseen tarjolla mittavasti, jonka käyttöarvo on vähäistä tai lyhytikäistä, laatu voi olla heikkoa.
Onko sekään edes hetkellistä mukavuutta tuottavaa, tai onko se yleensäkin materiasta löydettävissä ?
Se kuitenkin on eräs lähde josta sitä etsitään.
Kylpytynnyri voi hetken innostaa, mutta vähitellen jäädä tyhjilleen ja täyttyä puiden lehdillä.
Kulutuksen taso on kuitenkin tuloista riippuvaa, käyttöön voi päätyä useita "kylpytynnyreitä", joiden todellinen tarve on vähäistä tai mitätöntä.
Turhastakin voi luopua.
Olemassaolo on sen monilla tasoilla täysin riittävää ja monipuolista, pitkälle kyse on omasta tietoisuudesta ja sen vaatimuksista.
Vihreä muutos edustaa välillä liikaakin kulutusasketismin tavoitteita, vaikka vihreän muutoksen toimet oikeastaan edistävät ympäristönkin rasitusta sitoutumalla monivaikutteisten teknisten ratkaisujen suosimiseen.
Ristiriita on siinä että oikeastaan ne ovat nykytilannetta haitallisempia jos niiden yhteiskuntavaikutukset unohdetaan tai niitä ei tunnisteta.
Mukavuus on ohjannut monia ratkaisuja, koko ajan pyrkimys on vaivattomuuteen, helppouteen ja tehokkuuteen.
Kivikirveetkin vaihtuivat terävämpiin rautametalleihin.
Kuitenkin ympäristöä hyödynnetään lähes kaikissa mukavuuksissa, niiden taustalla.
On vaikea rajata sitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Monesti se joka ei ole jokapäiväistä tai välttämätöntä on aika usein tarpeetonta,
riittäviä mukavuuksia unohtamatta.
Onhan päästökiintiön ajatus edukseen, tietoisuutta se toisi monille oman kulutuksensa merkityksestä.
Tämähän olisi verotietojen ohella mielenkiintoista seurattavaa joka vuosi, miten se Virtanen on pysynyt kiintiössään, julkisena internet palveluna tietenkin...
Ehkä yksittäisiä kulutuksen kohteita merkityksellisempää voisi olla tiedostaa monien erilaisten arkiasioiden kulutusekvivalentti ja edellyttää niihin vaihtoehtoja, jos niitä ei ole.
Muovinen sipsipussi, pakasteiden muovikääreet, valmispakatut ateriat, junamatka, uus-rakentamisen ja rakennusten korjaamisen erot, auton käytön aikavaikutus, autottomuus, lomamatkojen siirtymämuodot, sähköntuotannon vaihtoehdot, asumisen erot kaupungeissa tai haja-asutusalueilla, lämmitysmuotojen vertailu nyt esimerkkinä.
Monikin ostotuote on haitta, joko muovina jota se sisältää tai sen pakkausena.
Pakasteet nekin ovat säilytyksen muodossa kulutusta, jota on pitkä ketju valmistuksesta, kuljetuksesta, varastoinnista, lopulta käytöstä, jota ennen ne vaativat kylmäsäilytystä.
Hyötyjäkin tietenkin on vastaavasti.
Jäljelle jää kuitenkin se pakkaus, joka on muuttunut jätteeksi. Sekin kerätään, kuljetetaan ja lopuksi käsitellään.
Aika pitkiä vaiheita.
Pitäisikö suosia lihatiskiä paperikääreellä ja välitöntä valmistusta ?
Sillä voi nipistää osan haitoista pois.
Luultavasti ne henkilökohtaisetkin päästökiintiöt toteutuvat tulevaisuudessa jossain muodossa tai joidenkin hyödykkeiden saatavuus säätelee jo niiden käyttöä.
Päästökauppa ei suuressa mitassa haittoja vähennä, jos päästöjä voi muilta lunastaa maksua vastaan, jos omat päästöt vähenevät ja oma kiintiö on miinuksella, toinen voi maksua vastaan käyttää senkin , mutta ne päästöt säilyvät entisenä.
Ei kai sen päästökaupan näin pitäisi toimia ?
Kuka saa tulohyötyä päästöjensä alenemisesta ?
Ellei ollut väärinkäsitys, näin sen kuitenkin EU:ssa on tarkoitus toimia.
Hiilinielujen laskentaperiaatteet ja päästöjen sisältöperusteet ovat näennäisiä nekin, perusteet vaihtelevat.
Ne eivät koske päästöhaitallisten tuotteiden valmistusta kuten esim. muoveja, joiden valmistusvero pitäisi olla globaalia ja kohdistua tuotteiden valmistukseen.
Lisäksi edellytettävä käänteisprosessin olemassaoloa, jolla ainesosa erotettavissa jos sitä on käytetty osana muita seoksia.
Nykyisin kaikenlaiset jäteongelmat on siirtyneet kuluttajien ongelmiksi, välttely on tietoisestikin vaikeaa, vaihtoehtojen puuttuessa.