on tehnyt kuolemaa jo useita vuosia, siis puheissaan. Hän on alkkis ja sai vakavan verensyöksyn 10 vuotta sitten, eli jonkin aikaa absolutistina, mutta nyt taas juonut 4 vuotta. Viimeksi puhuessamme, hän kertoi, että maksasyöpä on levinnyt joka puolelle ja että elinaikaa puoli vuotta. Tunteeni ovat kovin ristiriitaiset, tätä kuolemansurua, kun on ollut jo niin kauan...eli sattuu sydämeen ja silti en jotenkaan pysty itkemään...
Isäni
Marja
51194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla hieman vastaavia kokemuksia. Isäni kuoli puoli vuotta taaksepäin ja jäin kaipaamaan.
Minulla oli jo nuoresta asti pelko isän kuolemasta. Hän alkoholisoitui jo nuorena. Siihen oli todella vaikea suhtautua, sillä välillä sitä jo "toivoi". Ei tietenkään oikasti, mutta huoli ja väsymys alkoi painaa.
Olen kohta kolmekymmentä ja silti viimeisiin päiviin oli isin tyttö. Ikävää ei saa pois, mutta huoli lähti. Nyt sitä sitten miettii "missä isä on", "näkeekö hän minut", "onko kaikki pilvenreunalla hyvin"....
Välillä tuntuu että pitäisi käydä keskustelemassa jonkun kanssa mutta se tuntuu liian vaikealta.
Kerro jos haluat vaihtaa sp-osoitteita...
Ole kiltti ja vastaa kysymykseeni täällä.?
Jos kysyt vastanneelta, niin ei. Mutta herää hieman kysymys miksi haluat tietää....
oliai hänelle asiaa jos sattuisin tuntemaan..
Olisi tärkeää sanomista jos sattuisin löytämään kadonneen..?