Tokion olympialaisten miesten korkeushypyssä kaksi sai täsmälleen saman tuloksen. Vaihtoehtoina olisi ollut uusinta, jolloin toinen olisi hävinnyt ja jäänyt hopealle, tai kullan jakaminen, niin että molemmat saivat kultaa. Miehet päättivät jakaa kullan ja juhlivat iloisina voittamaansa kilpailua.
Arvaat varmaankin sen, että kilpailun sääntöjen kirjoittajat ovat teistejä. :)
Arvaat varmaankin sen, että kilpailun sääntöjen kirjoittajat ovat teistejä. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mielenkiintoista, ettei golfissa päädytty pronssimitalin kanssa samaan. :D
En ole koskaan ymmärtänyt pakkomiellettä siitä, että jonkun pitäisi aina voittaa. Tasa-peli on mielestäni järkevämpi kuin lähteä heittämään lantilla kumpi voittaa. Monesta rankkarikisasta jää yleensä tällainen arpomisen maku. Kaksi yhtä hyvin pelannutta joukkuetta laitetaan vetelemään rankkareita kunnes toisella käy parempi tai huonompi säkä. Rankkarikisat eivät mittaa juurikaan enää sitä kumpi joukkue pelaa parempaa jalkapalloa joukkueena.
Tietysti se veisi tuollaisilta kisoilta vähän pohjan pois, jos urheilijat jo alkuerissä tulisivat siihen tulokseen, että kaikki on mukavia ja yrittää parhaansa, joten jaetaan kulta kaikkien kesken ja taputellaan toisiamme selkään: kaikki voittaa.
Eipä silti, en minä ainakaan kaipaa tuollaisia kisoja. Joitakin hienoja suorituksia on mukava katsoa esim. joissain tietyissä joukkuelajeissa (vähän myös oman kehityksen kannalta), mutta muuten tuollaisten kisojen seuraaminen on näkökulmastani ajanhukkaa.
Kyllähän pelit pitää käydä. Mutta jos varsinaisen peli-ajalla eikä jatkoajallakaan saada tulosta aikaan, niin kyllähän joukkueet olivat silloin tasa-vertoisia. Näissä rankkarikisoissa yms on kyse pikemminkin viihde-arvosta - eikä siitä kumpi joukkue osaa peliä paremmin. Jotkut järjestelyt tuottavat viihdettä - jotkut eivät. MM-lätkän 3 vs 3 peli täydellä kentällä oli surkuhupaisaa katseltavaa.
Ajatellaan, että maratonin juoksijat tulisivat maaliin tismalleen yhtäaikaisesti. Pitäisikö tämän jälkeen laittaa maratoonarit vaikkapa 100 metrin spurttiin, jotta saamme selville kumpi on parempi maratoonissa?
<< Kyllähän pelit pitää käydä. >>
No, enpä tiedä. Ketäpä sellainen oikeastaan hyödyttää.
<< Mutta jos varsinaisen peli-ajalla eikä jatkoajallakaan saada tulosta aikaan, niin kyllähän joukkueet olivat silloin tasa-vertoisia. >>
Toki äärimmäisen pienistä eroistahan ne voitot ylipäätäänkin usein muodostuu. Joskus se voi olla vaikka sitten rankkarikisa pelin jälkeisessä paineisessa tilanteessa. Kyllähän se jotain osoittaa: ainakin sillä kerralla jompi kumpi on parempi potkaisemaan pahan. Jollakin tuo on kuitenkin ratkaistava, jos pitää esim. ratkaista, kumpi joukkueista pääsee finaaliin. Molemmat joukkueet ei oikein mahdu samalle kentälle sitä finaalivastustajaa vastaan.
Joo mutta, onhan se vähän pelleilyä. Tosin koko urheilu on vähän pelleilyä kokonaan.
<< Ajatellaan, että maratonin juoksijat tulisivat maaliin tismalleen yhtäaikaisesti. Pitäisikö tämän jälkeen laittaa maratoonarit vaikkapa 100 metrin spurttiin, jotta saamme selville kumpi on parempi maratoonissa? >>
Jos minulta kysytään, niin jääköön maratoonarit kotiin kehittämään itseään vaikka opiskelemalla - ja jääköön juokseminen terveyttä edistävään lenkkeilyyn.
Tai sitten voittaneella joukkueella on parempi taito ymmärtää pelin kokonaisuus, johon kuuluu myös mahdollisuus rankkareihin.
Toinen joukkue voi olla sääntöjen mukainen voittaja.
Tuhannesosasekuntti täsmälleen sama aika, jäi se Miedon sadasosa häviö taakse 🤣
Kyllä ne erot maalikameralla ratkeaa, kun mennään milleihin.
Suurnopeuskamerat urheilutapahtumiin.