Yhtäkkiä hän on joutunut tilanteeseen, jossa näyttää siltä, että elämä on ohi. leikkauksen aikana hänen sydämensä pysähtyy, hengitys lakkaa, kasvot alkavat muuttaa väriään. Juha itse tuntee, että hän on tullut elämän päätepysäkille. Olo on kuin leijuisi pumpulissa, ei ole mitään kipuja, hän ei halua lähteä minnekään. Silloin hän ilmeisesti irtoaa ruumiistaan ja tuntee sisäisen kehotuksen katsoa alaspäin. "Saat nähdä ittes." Mutta hän vastustaa jälleen: "Sitä tunkiota mä en haluu tsiigaa.">Silloin hän lähtee menemään alaspäin. Ympärillä vallitsee täysi pimeys.Aistit ovat kuin normaalissa tilanteessa, hän pystyy ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä niin kuin muulloinkin. Alaspäin meneminen vaikuttaa samalta kuin joskus pikkukundina faijan kanssa tehty tutustumiskäynti kaivokseen, hissillä mentiin monta sataa metriä maan sisään. Nytkin hän tuntee paine-eron muutokset korvissaan. Hän ihmettelee aika lailla, mihin ollaan menossa. Hän yrittää ajatella, mitä on tapahtunut juuri aikaisemmin, mutta siitä ei ole mitään muistikuvaa. Mutta hän päättää olla stressaamatta, kai se aikanaan käy selville, mihin ollaan menossa. Matka pimeydessä jatkuu ja jatkuu, tuntuu kilometreiltä alaspäin. Lopulta hän tuntee liikkeen pysähtyvän, kuin hissi tulisi pohjakerrokseen. Hän ottaa muutaman askeleen eteenpäin, niin kuin hissistä pois tultaessa. Hän katselee ympärilleen, mutta mitään muuta kuin pelkkää pimeyttä ei näy. Juha erottaa tunnelin suuaukon kauempana edessään.>Tunnelin toisesta päästä kajastaa kirkas valo.
"Tunneli on tossa ja mä oon tässä. alkoi tulla hermostunu ja agressiivinen olo. Joku ehkä pilailee nyt mun kanssa. Tää on varmaan jotain herjaa koko homma. Kenties kohta tulee jotain hilpeitä heppuja kulman takaa ja rupee naureskelemaan. Pää kylmänä, tässä voi joutua käsirysyyn. "Juha rupeaa huutamaan, mikä paikka tämä on ja miksi hänet on tänne tuotu ja kuka tästä paikasta on vastuussa. Hänellä on oikeus tietää, hän vaatii sen vastauksen nyt !
Vähän ajan kuluttua pimeydestä kuuluu ääni. "Sinä olet tullut Haadekseen. Täältä ei ole mitään ulospääsyä sinulle. Sinä olet ansainnut sen, että olet täällä. "Sinun täytyy mennä tuosta edessäsi näkyvästä tunnelista läpi toiselle puolelle, ja sitten katsotaan, mitä olet elämäsi aikana tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Sitten sinulle annetaan tuomio sen mukaan", ääni pimeydestä sanoo. >Jälkeenpäin, uskoon tultuaan, Juha ymmärtää, että homman nimi ei ollutkaan se, mitä hän oli tehnyt. Olihan hän tehnyt; jos kaikki olisi tullut julki, hän olisi luultavasti ollut kaltereitten takana. Vaan homman nimi olikin se, mitä hän oli jättänyt tekemättä. Hän oli jättänyt hyväksymättä Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksessa. Hän oli kääntänyt selkänsä Jeesukselle ja jättänyt tunnustamatta Jeesuksen Herrakseen elämässään.>Kamppailu tunnelin suulla Juha rupeaa uhoamaan äänelle, joka pakottaa häntä menemään tunnelista läpi. "Hyvä siellä selän takana on huhuilla, tuu tohon eteen niin kattotaan, kuka siitä tunnelista menee läpi. Mä en ota sulta mitään käskyjä vastaan, kun en tiedä, mikä ja kuka sä oot, kun en edes nää sua. Pidä tunnelis, mul on tässä vähän muuta puuhaa", hän huutaa. Hän käyttää hirveää kieltä, mutta loppujen lopuksi ääni sanoo: "Ei ole mitään merkitystä, mitä sanot. Sinä menet siitä tunnelista läpi joka tapauksessa, halusit tai et.>"Sen jälkeen alkaa tuntua ilmavirta tunnelista päin. Aluksi se ei ole voimakas, mutta vähitellen Juha alkaa liukua imevän ilmavirran mukana tunnelin suuaukkoa kohden. Olo rupeaa olemaan tukala. Hän yrittää jarrutella ja räpiköidä vastaan, ja haluaa päästä pois.
Mikään ei auta. Mitä lähemmäksi tunnelin suuaukkoa hän liukuu, sitä tukalammaksi olo käy. Mutta vieläkään hän ei ymmärrä, mistä on kysymys. Haades (tuonela) on hänelle ihan utopiaa, menee yli ymmärryksen. Hän alkaa olla hädissään liukuessaan lähemmäs ja lähemmäs. Sitten hän alkaa kysellä mielessään, miksei kukaan ole kertonut tästä mitään. Miksei kukaan ole varoittanut tästä paikasta? Hän ei tiennyt, että tällaista oli olemassa! Jos hän olisi tiennyt tästä paikasta, olisi ehkä voinut tehdä jotain toisin. Mutta nyt näyttää olevan liian myöhäistä. Hän on jo aika lähellä tunnelin suuaukkoa, kun hän yhtäkkiä oivaltaa, että jos hän todella menee tunnelista läpi, hän joutuu ikuiseen kadotukseen, helvettiin, eikä hän halua sinne. Nyt hän tarvitsee apua nopeasti jostain. Hän on jo melkein sisällä tunnelissa. Hän on kauhuissaan. Hän heittäytyy polvilleen ja huutaa. "Hei Jumala, jos sä oot olemassa, en mä tiedä oot sä vai et sä oo. Mutta jos sä oot, niin auta mua! Mä en haluu kuolla näin nuorena. Jos sä autat mua, mä haluun tehdä parannuksen."
Ai jai.
>>Sitten hän rupeaa selventämään, mitä parannuksenteko hänen kohdallaan tarkoittaa. Hän tekee parannuslistan. Jos Jumala auttaa, Juha lopettaa ryyppäämisen ja huumehommat, ei enää lyö ketään, hänestä tulee kiltti poika. Mutta HD ei mahdu parannuslistalle. Se on saanut hänen elämässään ensimmäisen sijan, joka kuuluisi itseasiassa Jumalalle.>Elämä pyöri py
"Tunneli on tossa ja mä oon tässä. alkoi tulla hermostunu ja agressiivinen olo. Joku ehkä pilailee nyt mun kanssa. Tää on varmaan jotain herjaa koko homma. Kenties kohta tulee jotain hilpeitä heppuja kulman takaa ja rupee naureskelemaan. Pää kylmänä, tässä voi joutua käsirysyyn. "Juha rupeaa huutamaan, mikä paikka tämä on ja miksi hänet on tänne tuotu ja kuka tästä paikasta on vastuussa. Hänellä on oikeus tietää, hän vaatii sen vastauksen nyt !
Vähän ajan kuluttua pimeydestä kuuluu ääni. "Sinä olet tullut Haadekseen. Täältä ei ole mitään ulospääsyä sinulle. Sinä olet ansainnut sen, että olet täällä. "Sinun täytyy mennä tuosta edessäsi näkyvästä tunnelista läpi toiselle puolelle, ja sitten katsotaan, mitä olet elämäsi aikana tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Sitten sinulle annetaan tuomio sen mukaan", ääni pimeydestä sanoo. >Jälkeenpäin, uskoon tultuaan, Juha ymmärtää, että homman nimi ei ollutkaan se, mitä hän oli tehnyt. Olihan hän tehnyt; jos kaikki olisi tullut julki, hän olisi luultavasti ollut kaltereitten takana. Vaan homman nimi olikin se, mitä hän oli jättänyt tekemättä. Hän oli jättänyt hyväksymättä Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksessa. Hän oli kääntänyt selkänsä Jeesukselle ja jättänyt tunnustamatta Jeesuksen Herrakseen elämässään.>Kamppailu tunnelin suulla Juha rupeaa uhoamaan äänelle, joka pakottaa häntä menemään tunnelista läpi. "Hyvä siellä selän takana on huhuilla, tuu tohon eteen niin kattotaan, kuka siitä tunnelista menee läpi. Mä en ota sulta mitään käskyjä vastaan, kun en tiedä, mikä ja kuka sä oot, kun en edes nää sua. Pidä tunnelis, mul on tässä vähän muuta puuhaa", hän huutaa. Hän käyttää hirveää kieltä, mutta loppujen lopuksi ääni sanoo: "Ei ole mitään merkitystä, mitä sanot. Sinä menet siitä tunnelista läpi joka tapauksessa, halusit tai et.>"Sen jälkeen alkaa tuntua ilmavirta tunnelista päin. Aluksi se ei ole voimakas, mutta vähitellen Juha alkaa liukua imevän ilmavirran mukana tunnelin suuaukkoa kohden. Olo rupeaa olemaan tukala. Hän yrittää jarrutella ja räpiköidä vastaan, ja haluaa päästä pois.
Mikään ei auta. Mitä lähemmäksi tunnelin suuaukkoa hän liukuu, sitä tukalammaksi olo käy. Mutta vieläkään hän ei ymmärrä, mistä on kysymys. Haades (tuonela) on hänelle ihan utopiaa, menee yli ymmärryksen. Hän alkaa olla hädissään liukuessaan lähemmäs ja lähemmäs. Sitten hän alkaa kysellä mielessään, miksei kukaan ole kertonut tästä mitään. Miksei kukaan ole varoittanut tästä paikasta? Hän ei tiennyt, että tällaista oli olemassa! Jos hän olisi tiennyt tästä paikasta, olisi ehkä voinut tehdä jotain toisin. Mutta nyt näyttää olevan liian myöhäistä. Hän on jo aika lähellä tunnelin suuaukkoa, kun hän yhtäkkiä oivaltaa, että jos hän todella menee tunnelista läpi, hän joutuu ikuiseen kadotukseen, helvettiin, eikä hän halua sinne. Nyt hän tarvitsee apua nopeasti jostain. Hän on jo melkein sisällä tunnelissa. Hän on kauhuissaan. Hän heittäytyy polvilleen ja huutaa. "Hei Jumala, jos sä oot olemassa, en mä tiedä oot sä vai et sä oo. Mutta jos sä oot, niin auta mua! Mä en haluu kuolla näin nuorena. Jos sä autat mua, mä haluun tehdä parannuksen."
Ai jai.
>>Sitten hän rupeaa selventämään, mitä parannuksenteko hänen kohdallaan tarkoittaa. Hän tekee parannuslistan. Jos Jumala auttaa, Juha lopettaa ryyppäämisen ja huumehommat, ei enää lyö ketään, hänestä tulee kiltti poika. Mutta HD ei mahdu parannuslistalle. Se on saanut hänen elämässään ensimmäisen sijan, joka kuuluisi itseasiassa Jumalalle.>Elämä pyöri py
Vastaukset 3
Vanhimmat
.>Elämä pyöri pyörän ympärillä. Fillari oli osa persoonaa, ei mikään harrastus, vaan tapa elää. Ei siitä voisi luopua. Kun hän on listan tilittänyt, hän kauhukseen toteaa, että liukuminen tunnelin sisään jatkuu. Listasta ei ole mitään hyötyä. >Tunnelin sisällä sen toisesta päästä kuuluu tuskaisten ihmisten vaikerrusta ja huutoa. Silloin Juhalle tulee täysi paniikki. Hän alkaa huutaa. "Okei, okei, okei, prätkä kans! Mä luovun siitäkin. Maksoi mitä maksoi, mutta ei tonne." Kun hän oli luopunut epäjumalastaan, siitä mikä oli kaikkein tärkeintä hänen elämässään, kaikki muuttuu. Ei olekaan enää mitään pimeyttä, ei tunnelia, ei paniikkia. Hän tuntee olevansa matkalla ylöspäin samalla tavoin kuin hän oli tullut alaspäin. Hän tuntee jonkun olevan läsnä. Hän rupeaa taas huutelemaan:
"Joo joo, mä tiedän että täällä on joku. Mä tunnen sen! Kukas sä sitten oot?" Vastaus tulee: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, Poika (Jeesus) on anonut ja rukoillut sinun henkesi puolesta, ettei sinun tarvitsisi mennä ikuiseen kadotukseen.>Kaikki mitä Poika anoo, sen minä annan Hänelle, koska minä rakastan Poikaa. Saat nyt palata takaisin elämääsi, ja saat kertoa vanhoille ystävillesi ja muille ihmisille Pojasta (Jeesuksesta) ja kokemuksistasi Haadeksessa, ettei näiden ihmisten tarvitsisi joutua sinne siitä syystä, etteivät he olisi tienneet.>Elämä raunioina
Juha käy tuonelassa ruumiin maatessa hengettömänä leikkauspöydällä. Lääkärit olivat tehneet kaikkensa, mutta se ei riittänyt. Elvytystoimenpiteitä ei voitu käyttää, mutta lääkäreiden ihmeeksi Juha tulee takaisin. Tiedottomana hän viruu lähes viikon ja viettää sairaalassa kahdeksan kuukautta. Puhuminen ja käveleminenkin pitää opetella uudestaan. Mutta elämäntyyli jatkuu ensin samaan malliin. Viinaa ja huumeita, vaikka lääkärit varoittelevat, että se voi johtaa sairaskohtauksiin. Hän katkeroituu, eristäytyy ja elämänhalu kaikkoaa. Hän ei pysty enää näkemään muuta vaihtoehtoa kuin itsemurhan. Hän irtautuu jengistään.>Lopulta hän on kaiken aikaa yksin kämpässään, seuranaan vain onnettomuudessa vaurioitunut, osittain osiin purettu HD. Tarvittavat osat ovat vanerilaatikoissa, sillä päämääränä on pyrkiä panemaan fillari kuntoon ja päästä takaisin baanalle.
Hän näkee tulevan elämänsä pelkkinä raunioina. Siinä tilassa pimeydenvoimavallat alkavat ilmestyä hänelle. Vanerilaatikoissa pyörän osat alkavat liikkua itsestään, alkaa kuulua kolinoita ja koputuksia ikkunoista ja seinistä. Hän päättää: Tätä ei voi jaksaa. Kerran koputusten kuuluessa mitta tulee täyteen ja hän tempaa vasaran avonaisesta työkalupakista. Katkeroituneena hän huutaa: "Nyt loppu koputtelu !!! Jos joku täällä koputtelee, se olen minä. Tuu esiin , jos on kanttii, niin katotaan kuka koputtaa ja ketä. Täs alkaa hihat palaa.">Näkymätön voima tarttuu Juhan kädessä olevaan vasaraan ja se lennähtää hänen omaan otsaansa sellaisella voimalla, että silmissä pimenee. Hän lentää selälleen sohvalle. Pahan ankara, agressiivinen ääni kuuluu hänen sisältään, ei korvien kautta: "Minun kanssani ei leikitä!" Kokemus on niin kammottava, että iho nousee kananlihalle ja hengittäminen käy tukalaksi. Totuutta etsiessään hän oli alkanut käydä ennustajien luona.
Hän ei tajunnut astuneensa paholaisen aluelle. Okkultistiset asiat olivat ennenkin olleet jännittäviä. Hän oli tietämättään, mutta vapaaehtoisesti mennyt paholaisen alueelle.>Älä vahingoita itseäsi Juha !
Onnettomuudesta ehtii kulua kolme pikää vuotta. Eräänä iltana hän pohtii, että itsemurha on tehtävä järeäkaliiberisesti, ei millään epätoivoisten teinityttöjen unilääkkeillä. Siinä miettiessään hän tuntee jonkun laskevan kätensä hänen olalleen.
Ei hipaisevan, vaan oikein reilusti. Kuuluu ääni, ei korvien kautta, vaan hänen sisältään jälleen. "Minä olen Jeesus. Haluan auttaa sinua Juha. Älä vahingoita itseäsi. Minä haluan antaa sinulle rauhan." Juha on niin paatunut ja katkeroitunut, että karistaa käden pois ja sanoo haluavansa olla rauhassa. Tämä on hänen sotansa, hän haluaa kuolla rauhassa.>Mutta hän kuulee yhtäkkiä ketjujen kilinää. Hän ei näe mitään, mutta kuulee ketjujen putoavan lattialle. Jeesus vapauttaa hänet kahleista. Sen jälkeen hän kamppailee itsemurha-ajatuksen ja ylhäältä tulevan avun välillä. Hän käy jopa yhdessä seurakunnassa keskustelemassa, mutta ei pääse pastorin kanssa samalle aaltopituudelle. Hän haluaa tehdä yhden hyvän teon ennen kuolemaansa: lahjoittaa kaikki eri asukkailta asuntoonsa vuosien varrella jääneet vaattee hyväntekeväisyyteen. Vietyään paketit erääseen seurakuntaan hän huomaa vuokratussa autossaan vielä yhden paketin. Iltamyöhällähän sattumalta löytää erään seurakunnan, jonka takahuoneessa on vielä ihmisiä. Nuori nainen ja mies juttelevat kirkon keittiössä hänen kanssaan, rukoilevat ja antavat hänelle Uuden testamentin sekä kirjasen Meningen (suomeksi käännetty nimellä Elämäsi tarkoitus).>Uskoontulo, joka muuttaa kaiken
Kirjanen kertoo lyhyesti mitä syntien anteeksisaaminen ja uudestisyntyminen ovat, ja kuinka tullaan pelastukseen. "Olkoon vaikka mun viimeinen teko, mutta en kai niin hirvee heppu ole, ettenkö uskaltaisi yhtä kirjaa lukea." Alussa kirja vaikutti vaikealta, mutta yhtäkkiä hän alkaa tajuta, mitä siinä puhutaan Jeesuksesta ja Jumalan pelastu suunnitelmasta. Hän tunnustaa sisällään uskovansa kirjan sanomaan. "Jos toi todella on noin yksinkertaista, silloin se on mahdollista mullekin. Joo, ton mä haluun, tosta mä haluun päästä osalliseksi. Mä haluun ottaa ton vastaan.">Yhtäkkiä kirja ei enää pysy hänen käsissään, niin kovasti hän alkaa vapista. Hän itkee ja nauraa samanaikaisesti. Hänen suunsa rupeaa puhumaan omiaan (kielilläpuhumisen kokemus). Sekä
Juhan sisällä että huoneessa olleille pahuuden voimille tulee lähtö, sillä kun Jeesus muuttaa sisään, niin perkele muuttaa ulos. Ikkunaruudut vavahtelevat, kun pahan voimat joutuvat väistymään. Ne kohtaavat jotain voimakkaampaa kuin itse ovat. Ihmeelinen uskoontulokokemus kestää pitkään. Sitä ei voi kuvail-la, se pitää itse kokea. On kuin olisi tullut seitsemän miljoonaa volttia suoraan taivaasta. Samalla Juha tuntee, että hänen sisällään tapahtuu jotain. Kaikki pimeys, paatumus ja katkeruus lähtevät pois. Hän antaa sen tapahtua, enää hän ei pane hanttiin.
Siunausta kaikille valitkaa Jeesus ennen kuin on liian myöhäistä!