Näitähän on ollut näitä paljastuksia, että Mannerheim olisi pitänyt yhteyttä Moskovaan sodan aikanakin. Entäpä jos sodan kääntyessä tappioksi hän pääsikin salaiseen sopimukseen venäläisen kanssa, että jättää Kannaksen puolustamatta olemalla siirtämättä joukkoja sieltä Kannakselle? Eihän vuoden 1944 munaus muuten ole selitettävissä, Marski itse ja koko päämaja täynnä ammattisotilaita, eivätkä muka huomanneet ollenkaan tukkia Kannaksen suuntaa.
Onhan sitä epäilty, että Marski olisi ollut juonessa mukana jo heti sodan alusta. Leiningradin sijasta joukot suunnattiin Karjalan korpiin ja sielläkin edettiin hitaasti, Saksalaiset houkuteltiin sitomaan voimiaan turhaan korpisotaan Lapissa ja yksi divisioona jopa etelämmäskin.
Kuinkahan paljon Mannerheimin tsaarinaikaisia aseveljiä mahtoi olla Puna-armeijan riveissä ja kenties johtavilla paikoilla...
Onhan sitä epäilty, että Marski olisi ollut juonessa mukana jo heti sodan alusta. Leiningradin sijasta joukot suunnattiin Karjalan korpiin ja sielläkin edettiin hitaasti, Saksalaiset houkuteltiin sitomaan voimiaan turhaan korpisotaan Lapissa ja yksi divisioona jopa etelämmäskin.
Kuinkahan paljon Mannerheimin tsaarinaikaisia aseveljiä mahtoi olla Puna-armeijan riveissä ja kenties johtavilla paikoilla...
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kyllä pelasi. Hän lähetti 1941 lopulla Suursillille kirjeen, jossa kertoi Suomen hyökkäyksen pikaisesta päättymisestä.
Jo se oli maanpetturuutta, että hän (M) oli yhteydessä vihollismaahan näiden liittolaisten välityksellä.
Sotamarsalkka Mannerheimin kirje Pääministeri Churchillille
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen
Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin-lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin. Uskon varmasti Teidän Ylhäisyytenne ymmärtävän, että minun on mahdoton keskeyttää käynnissä olevia sotilaallisia operaatioita ennen kuin joukkomme ovat saavuttaneet ne asemat, jotka käsitykseni mukaan tarjoavat meille tarvitsemamme turvallisuuden. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaamiseksi suoritetut sotatoimet johtaisivat maani selkkaukseen Englannin kanssa, ja minua surettaisi suuresti, jos Englanti katsoisi olevansa velvollinen julistamaan Suomelle sodan. Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon.
2. joulukuuta 1941
http://heninen.net/sopimus/suomeksi.htm
Tavaomaista pötyä.
Englanti ei ollut vihollismaa.
Kirjeellään Marski pyrki välttämään Englannin sodanjulistuksen,johon tiesi NL:n painostavan.
Samaan aikaan Britannia lähetti virallisen nootin Suomen hallitukselle.
Sodanjulistus ei ollut vältettävissä,vaikka Marski olisi selvemmin ilmoittanut hyökkäyksen pian pysähtyvän.
Suomi oli niin selvästi Saksan rinnalla ja NLhalusi suhteiden länteen katkeavan. Suomihan väitti käyvänsä omaa "erillistä" sotaansa NL:a vastaan. Suomella oli lännessä sympatisoijiaTalvisodan peruja. NL halusi moisen lopettaa ja Suomen eristyksiin.
Syksyllä 1944 Suomihan vaihtoi puolta, ja alkoi sotimaan liitolaistaan natsi-saksa vastaan.
## Englanti ei ollut vihollismaa. ##
Maa joka ilman sodanjulistusta pommittaa toisen valtion maaperää ei siis mielestäsi olekaan vihollismaa?
Englantihan siis pommitti Petsamon satamaa jo 1941 kesän lopulla.
Liinahamarin ja Kirkkoniemen pommitukset 1941 olivat toiseen maailmansotaan liittynyt Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialuksilta nousseiden laivaston ilmavoimien lentokoneiden 30. heinäkuuta 1941 tekemä isku Liinahamarin satamaan Suomen Petsamossa ja Kirkkoniemeen Norjan puolella.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Liinahamarin_ja_Kirkkoniemen_pommitukset_1941
"Englanti ei ollut vihollismaa."
Ei tietenkään ollut. Eihän maa, joka julistaa toiselle maalle sodan, ole mikään vihollismaa.
Liinahamari oli Saksan käytössä ja Englanti oli sen kanssa sodassa.
Suomi salli saksalaisten joukkojen läpikulun ja valmisteli yhteistoimintaa sen kanssa.
Britien johtopäätös oli selvä.
Englanti julisti sodan 6.12. 41 NL:n painostuksesta. Sota olisi voitu ehkä välttää ilmoittamalla hyökkäyksen olevan tavoitteissaan,mitä Marski ei halunnut tehdä.
Britannia ei ryhtynyt mihinkään sotilastoimiin.
Hyökkäys Liinahamariinkin epäonnistui surkeasti.
"Britannia ei ryhtynyt mihinkään sotilastoimiin."
Niinkö?
Eikö nyt ilmapommitukset sinun mielestäsi koskaan ole minkäänlainen sotatoimi?
Hitlerin liittolaisista ja samanlaisia sotarikoksia tehneistäuseimmat päätyivät narunjatkoksi sodan jälkeen. Mannerheim piti salaista yhteyttä sodan aikana vihollisiin ja yllättäen jätti Kannaksen puolustamatta. Sitten maailman hämmästykseksi hän häviön jälkeen matkusti fasistimaahan aurinkolomalle samaan aikaan kun liittolaisia ja alaisia tuomittin sotaoikeudessa hirteen ja kuritushuoneeseen.
Aloitus selittäisi sen, miksi Mannerheim välttyi sotasyyllisyys tuomioilta sodan jälkeen, vaikka kaikki muut hänen asemassaan olleet tuomittiin.
Aloitus slittää vain sen, että Suomessa on pieni pöljempi joukko salaliittohörhöjä, joidm mielestä Trump todellisuudessa voitti vaalit, Korona on suuri petos ja marski kertoi kaikille lännen ja dän johtajille, mitä tekee ja sai palkkioksi A-luokan hytin Tukholman lauttaan!
Sodan kääntyessä tappioksi on vaikeampi saada sopimuksia. Tahvanainen ja Hautamäki ovat näyttäneet, että sopimus tehtiin jo ennen Jatkosotaa. Tähänhän sotatapahtumat viittaisivatkin
Tietenkin sopimus tehtiin ennen jatkosotaa.
Tottahan Marski sotaan ryhtyessään tiesi,miten siinä kävisi ja varmisti selustansa antamatta sodan alkuvaiheen menestyksen häiritä.
On hienoa, että Tahvanainen ja Hautamäki ovat asian kertoneet.
Vielä kun joku muukin,kuin palstan idiootit uskoisivat heidän satujaan.
On selvää että Marski osti Kannaksen ja Viipurin hinnalla itselleen vapautuksen hirttotuomiosta sotarikollisena.
"... että jättää Kannaksen puolustamatta olemalla siirtämättä joukkoja sieltä Kannakselle?"
On pötyä ettei Kannaksella ollut joukkoja mutta hyökkäysen rajuuden vuoksi läpimurtoa ei voitu estää.
Kannaksella oli paljon tihempi miehitys kuin muilla rintamaosuuksilla,
Kannaksen lohkolla oli 2 armeijakuntaa IV AK ja III AK niiden joukot oli ennen hyökkäystä 10.D 2.D, 15.D.,19Pr pääasemassa ja lisäksi 3.D ja 18.D VT asemassa varmistamassa sekä panssaridivisioona Viipurissa.
18.D oli juuri vaihtanut rintamavastuuta 10.D kansssa.
Kannaksen joukkojen määrä kilometriä kohti ol yli kaksi kertaa suurempi kui muilla rintamilla.
10.3.44
Karjalan kannas Aunuksen kannas (Aun.R) Maaselän kannas
--------------------------------------------------------------------------------------
3,01 km/pataljoona 5,5 km/pataljoona 6,5 km/patal.
-----------------------------------------------------------------------------
IV AK III AK VI AK V AK II AK
-----------------------------------------------------------------------------
2,8 km 3,2 km 5,5 km 5,5 km 6,5 km
-------------------------------------------------------------- ---------------
18.D 2.D 15.D 19.Pr. |15.Pr. 5.D 17.D| 11.D 7.D| 6.D 21.Pr. 1.D
2,3 3,3 2,9 4.6 5,5 6,6 5,1 5,5 5,7 8.8 5.5 5,0
Lisäys
Lisäksi Ratsuväkiprikaati oli Vammelsuussa.
Tykistön osalta vain kolmasosa saatiin kannaksella.
Suomen armeijan painopiste siirrettiin kipin kapinKannakselle jo heinäkuun alkuun mennessä.
Ensi käskyt annettiin ip:llä10.6. Joukkoja alkoi saapua jo muutaman päivän kuluttua.
Montako päivää junat seisoi Mäkriän asemalla odottamassa joukkoja, joita Talvela EI halunnut vetää pois kun uskoi niitä tarvittavan vastahyökkäykseen?
Liian monta päivää. Junista oli pula ja tollisko Talvela ei totellut määräyksiä 11. D:n vetämisestä.
5 päivää se tollisko viivytti!
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/664/country/9/area/90/
Oliko Talvela sijoittanut alunperinkin reservinsä väärin? Hän tiesi Aunuksen retken kokemuksista, että Tuulosjoen suu oli maihinnousulle altis paikka ja se oli huomioitu jo asemasodan aikana pidetyissä sotapeleissä, joiden seurauksena arimman kohdan ohi rakennettiin kiertotie.
Voisi ajatella, että kohtuu pienikin reservi olisi voinut lyödä maihinnousun takaisin, jos se olisi ehtinyt sitä vastaan lähes rantaviivalle. Venäläisten voimat eivät olleet kovin suuret, niitä tukenut laivasto-osasto ei ollut sekään kovin suuri, joskin raskasta tulta siitä lähti niin, että se helposti vaimensi ne muutamat vanhat rannikkotykit, jotka olivat vastassa.
11.D:n ohimarssilla ollut jälkipää, pioneeripataljoona, suunnattiin vastaiskuun, mutta sen ehdittyä paikalle vihollinen oli jo kaivautunut lujasti ja alkoi saada lisävoimia. Huolimatta sota-alusten raskaasta tulituesta, jos hyökkäyksen olisi suorittanut varsinainen jalkaväki ja tehnyt sen vihollisen juuri noustua maihin ennen kuin se ehti kaivautua tai kenties jopa ehtinyt ottamaan tulijat vastaan rantaviivalla järjestämällä väijytysylläkön, olisi lopputulos saattanut olla toinen.
Toki joukkojen siirto sotki Talvelan suunnitelmat ja uusia ei ehkä oltu ehditty laatia, mutta kyllä hänellä täytyi siirroista huolimatta reservejä olla ja tärkeät kohdat tulisi varmistaa aina reservein, tapahtui mitä tapahtui. Jos reserviksi varattuja joukkoja ollaan siirtämässä, ei niitä päästetä liikkeelle ennen kuin on irroitettu uusi reservi ja marssitettu se tilalle. Vihollisen laivasto-osasto oli havaittu jo aiemmin, mutta sitä ei aktiivisesti seurattu eikä yritetty pommittaa ilmasta kai edes siinä vaiheessa kun maihinnousua vastaan suoritettiin vastahyökkäystä. Ilmavoimien olisi pitänyt iskeä jo heti silloin kun osasto huomattiin. Se olisi ollut vähille pommikoneillemme paljon tehokkaampaa käyttöä kuin satunnainen pommien tiputtelu Kannaksella, jossa niiden vaikutus jäi lähes olemattomaksi. Sen sijaa laivasto-osasto oli kuitenkin sen verran pieni, että kunnolla keskitetty ilmahyökkäys olisi voinut heikentää sitä ratkaisevasti niin, että maihinnousu olisi epäonnistunut kokonaan tai ainakin voitu lyödä takaisin. Tietenkään suomalaisten lentokalusto ei ollut kaikkein parhainta laivastoa vastaan, Blenheimit olivat vaakapommittajia eivätkä siten kovin tarkkoja pistemaaleihin. Mutta riittävällä pommitiheydellä matalalta osumia ehkä olisi saatu. Koneethan olivat nopeita joten ne ehkä olisivat selvinneet matalalennosta kohtuu pienin tappioin, ainakin jos lähestyssuunnat olisi valittu sopivasti ja kenties isketty samanaikaisesti eri suunnista kohti samaa kohdetta. Se olisi kyllä ollut vaativaa, mutta lentäjämme eivät olleet eilisen teeren poikia, silloinkaan.
Toki Talvela tarvitsi samaan aikaan reservejä PSS-aseman läpimurron torjumiseen. Maihinnousun suuntaan rantatien suojana jo liikkeessä ollut rajajääkäripatalajoona käännettiin nopeasti takaisin vastaiskuun itään, joka ei tuottanut sen parempaa tulosta kuin VKT-aseman palauttamiseen pyrkinyt vastaisku Kuuterselässä. Jääkärit kuitenkin täälläkin onnistuivat estämään pahemman repeämisen ja pystyivät suojaamaan hallitun vetäytymisen niin, ettei se muuttunut joukkojen tuhoon johtavaksi katastrofiksi.
Ehkä venäläisten kasvanut tulivoima ja uudenlainen sodankäyntitapa järkyttivät meikäläisiä niin paljon, että hyvätkin asemat menetettiin aika vähin taisteluin, Samaahan tapahtui talvisodan alussa, jolloin varsinkin panssarivaunut saivat aikaan paniikkia ja joukkopakoja. Parissa viikossa vihollisen ylivoimaan ja pelottavaan aseistukseen kuitenkin totuttiin ja sama aika siihen taisi mennä myös kesällä 1944. Talvisodan alussa, osin talvisten olosuhteiden takia, mutta myös siksi, että Puna-armeija oli tuolloin kehittymättömämpi, se ei parissa viikossa ehtinyt kuin suomalaisten pääasemien eteen, jossa se sitten pysäytettiinkin. Kesällä 1944 täysin moottoroidut venäläisjoukot ehtivät kesäolosuhteissa paljon pidemmälle, tosin silloinkin siinä vaiheessa edessä olivat silloiset pääasemat.
Mahdollisuus vihollisen torjumiseen VKT- ja PSS-asemissa olisi kyllä ollut olemassa. Tosin PSS-asemasta olisi varmaankin jouduttu luopumaan Maaselästä ja Syvärin pohjoisosien kautta edenneiden vihollisvoimien alkaessa uhata kiertää sen, mutta se ei vielä siinä vaiheessa ollut uhkana kun läpimurto PSS-asemaan tapahtui. Talvela ja myös Mannerheim olisivat halunneet taistella linnoitetussa asemassa pidempään ja tuottaa viholliselle siinä suurempia tappioita. Heidän ajatuksensa oli oikea, toteutus oli väärä.
Samoin kuin talvisodassa, vihollisen voima yllätti taas, 1944 enemmänkin tulivoima ja liikkuvuus kuin miesmäärät.
Tuossa on mielenkiintoinen juttu Valo Nihtilästä ja siinä sivussa kerrotaan Talvelan tempauksistakin.
"Talvela "kiljuva jalopeura", joka ei oikein suvainnut ottaa käskyjä vastaan muilta kuin Marskilta."
Talvelan omavaltaiset tempaukset oli aiheuttaa järkyttävät seuraukset Aanuksessa, mutta onneksi Blick piti oman päänsä vetäytyen ajoissa pois ja joukot ei jääneet mottiin Viteleen taakse.
Tässä on eräs melko erikoinen episodi, jossa 11.D:n siirto Kannakselle viivästyi käsittämättömän paljon. Sehän käskettiin siirtymään jo 15.6.1944 ja se oli rintamavastuussa Kannaksella vasta 27.6.1944
11.D käytti 21-29.6 20 junaa ja 889 vaunua
Kuormausalueet: Mäkriä-Vitele, Salmi, Tokkari
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/664/country/9/area/90/
Talvelasta erikoista juttua:
http://pkymasehist.fi/valo_nihtila.html
>Juhannuksen alla 15.6 tilanne kiristyi uhkaavaksi ja Marski määräsi Talvelaa lähettämään Heiskasen 11. divisioonan Syväriltä Kannakselle välittömästi.
Nihtilälle soitetaan viisi päivää myöhemmin rautatieosastolta ja kysytään, miksi Mäkriän asemalla Aunuksessa seisoo neljä junaa tyhjänä päiväkausia. Kuljetuskalustosta oli huutava pula, joten Nihtilä lupasi selvittää asian. Hän soitti saman tien Paavo Talvelalle ja kysyi, missä mallissa Heiskasen divisioonan meno Kannakselle on. Talvela vastasi suoraan: Olen tekemässä vastaiskua Heiskasen divisioonalla heti, kun vihollinen vain hyökkää Syvärin yli. Nihtilän rauhallisuus oli koetuksella, kun hän sanoi: Kuule Suomen kohtalo ratkaistaan Kannaksella ei Syvärillä ja Heiskasen divisioona pitää saada heti Kannakselle. Marskikin itse henkilökohtaisesti soitti Talvelalle saman päivän illalla varmistaen siirron olevan käynnissä. Kenraalimajuri Kaarlo Heiskasen komentama 11. D oli vasta 27.6. rintamavastuussa Kannaksella.<
---
Sotilaskuljetukset Itä-Karjalasta Kannakselle 1944
Lähteenä on tämä kirja:
Ilmatorjunnan vuosikirja 2002-2003 n:o 18
Julkaisia: Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry Tuusula
"Ilmatorjuntajoukot Itä-Karjalasta Karjalan Kannakselle siirrettyjen joukkojen rautatiekuljetusten suojana kesällä 1944"
- Teemu Kilpeläinen, sivut 214-245
Artikkeli perustuu kirjoittajan Maanpuolustuskorkeakoulussa laatimaan tutkimustyöhön.
MPK tekee hyvää työtä kaivamalla kaikesta totuuden esille.
Saksan menestys toisen maailmansodan alussa perustui Saksan sotavoimien tekemään erittäin kriittiseen ja tarkkaan tutkimukseen ensimmäisen maailmansodan taisteluista.
Sankaritarinat ovat kivoja ja osa niistä on tottakin, mutta tärkeimmät sankarit tulevaisuuden kannalta ovat he, jotka uskaltavat katsoa totuutta silmästä silmään, oli se millainen tahansa. Heillä nimittäin on kyky, voima ja valta muuttaa maailmaa paremmaksi.
Sota meni jo, ohoi!
Väärin sodittu koko jatkosodan loppu.
Ehkä koko jatkosota oli väärin sodittu? Talvisodassakin tehtiin muutamia virheitä, joista tosin yritettiin ottaa oppia seuraavaan sotaan ja jossain kohti se onnistuikin erinomaisesti: tykistö ja panssarintorjunta kehittyivät aivan oikeaan suuntaan, kummatkin olisivat voineet olla vuoden 1941 kunnossa jo 1939, jos asiat olisi ymmärretty oikein ja liikkeelle lähdetty riittävän ajoissa.
Hyökkäyssota olisi kannattanut käydä enemmän nopeilla panssarivoimilla. Yksi vaivainen pataljoona ja pääosin polkupyörillä liikkunut jääkäriprikaati olivat liian vähän ja siksi kärsittiin kovia tappiota korpitaisteluissa, kun vihollisen selustaan koukanneet joukot jäivät usein itse saarroksiin ja olivat oman raskaan tulen ulottumattomissa.
Ilmavoimien olisi tuolloin pitänyt hävittäjien sijasta ostaa stukia, joilla olisi voitu saksalaisten tapaan käyttää lentävänä tykistönä ja kesällä 1944 vihollisen maihinnousujen torjuntaan jo ennen kuin vihollisalukset pääsivät rantaan laskemaan joukkoja maihin.
Rannikkojen ja saarien puolustus olisi pitänyt perustua tiheisiin merimiinoitteisiin, lento- ja maatähystykseen (oikeastaan merivoimilla olisi pitänyt olla yhtä tehokas radiotiedustelu kuin ilmavoimilla ja maavoimillakin oli) sekä helposti keskitettävään, ilmasuojattuun tykistöön, jossa olisi jo alusta saakka voitu käyttää rautatietykistöä. Rautatietykit osallistuivat Viipurinlahden taisteluihin kyllä. Isäni kertoi eräästä "paskat housussa" - herätyksestä, kun heidän telttojen lähellä yön pimeydessä heidän tietämättään tullut meikäläinen rautatietykki avasi tulen. Sitä ennen heidän yö- ja päiväuniaan oli häirinnyt neukkujen sotalaiva, joka oli ammuskellut häirintää. Hän ei tiennyt, osuivatko meikäläiset venäläisten sotalaivaan, mutta sen jälkeen se lakkasi häiritsemästä ja pian myös rautatietykki lähti pois.
Toki oikeaoppiseen toimintaan olisi tarvittu enemmän rahaa ja resursseja kuin aika pikaisesti ja varustautumattomana sotaan joutuneella Suomella oli käytettävissään. Miinavarastot ja tykit sekä niihin liittyvä miehistö ja koulutus olisi pitänyt rakentaa ja varastoida useiden vuosien kuluessa ennen sotaa. Rannikoiden puolustamisen painopiste oli kuitenkin laivastossa ja jostain syystä tiedustelua ei ilmeisesti sillä puolella kehitetty yhtä tehokkaasti kuin maa- ja ilmavoimissa.
Nykyisin puolustusvoimat toimivat paljon pidemmällä aikajänteellä ja paremmin aikaansa seuraten kuin 1920-30-luvuilla. Ei toki silloinkaan kaikki mennyt pieleen, monessa asiassa myös onnistuttiin, joissain jopa erinomaisesti, muutenhan sodista ei olisi selvitty lainkaan.
Kaikkea sitä höpistäänkin.
Mistä ne panssarivaunut ja stukat olisi hankittu? Entä rautatietykit`?
Saksa myi meille aseita1940-41,mutta vain sotasaaliskalustoa Puolasta ja Ranskasta.
Rannikon puolustus perustui vahvaan kiinteään rannikkotykistöön.
Ei se vahva rannikkotykistö estänyt maihinnousuja Viipurinlahdella eikä Tuuloksessa.
Stukia ja panssareita valmistettiin Saksassa, lisenssillä olisi voitu koota Suomessakin. Sitä en tiedä, mistä rautatietykit olivat peräisin, sen tiedän, että niitä oli ja niitä käytettiin.
Miksi sinun on kommentoitava vaikka sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa?
## Nykyisin puolustusvoimat toimivat paljon pidemmällä aikajänteellä ja paremmin aikaansa seuraten kuin 1920-30-luvuilla. ##
Nykyisin Suomen armeija on käytännössä tuhottu. Reservin määräksi on kutistettu vain reilut 200 000 ukkoa eli aseita ja varusteita on vain tälle määrälle. 1944 ei 600 000 ukkoa, plus 200 000 saksalaista, meinannut riittää. Saksalaiset sentään vastasi yli puolesta Suomen rintamaa.
".... lisenssillä olisi voitu koota Suomessakin. "
Mistä olisi saatu raaka-aineet esim. panssareiden valmistukseen Saksa ei myynyt , koska tarvitsi itsekkin niitä!
Talvisodan alla jopa konepistoolien raaka-aineita oli vaikea hankkia mutta Tikkakosken tehtaan johtajalla oli hyvät sunteet Ruotsiin ja sai hankittua piipuissa käytettävää erikoisterästä.
Myös Jatkosodassa oli vaikea saada erikoisterästä.
Tähän on tultu teknologiahuumassa:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/aselajiveljien-sisallissota-kenraalikunta-repii-toistensa-manttelinhihat-tapellessaan-maararahoista/
Raaka-aineita riitti oikein hyvin panssarilaivojenkin valmistukseen. Suomalaiset olisivat voineet valmistaa konepistoolinsakin halvemmin ja nopeammin kuten saksalaiset tekivät jo ennen sodan alkamista. Venäläinen hitaus vaivasi suomalaisia.
Mutta mikäs siinä. Olihan noita Suomessa nuoria miehiä tapatettavaksi, joten mitäs tällä spekuloimaan. Eipä ollut työttömyyttä sodan jälkeen.
Homo oli. Tosi on.
HomoSotilas.
Se siinä jatkosodassa päänupissa kramppas, että Suomi soti väärälläpuolen rintamaa.
Kun vastassa oli Länsi-Liittouma ja Suomi rähisi Saksan rinnalla.
Voiko hulluimpaan paikkaan itseään asemoida, pieni ja heiveröinen kansakunta?
Ei voi!
Onko virallinen Suomi koskaan pyytänyt anteeksi, näiltä sotaveteraaneilta ja heidän lapsiltaan, tätä tyhmyyttä?
Ei ole. Miksei?
Presidentin pitäisi olla tässä asiassa aktiivinen.
Jos talvisotaan olisi varustauduttu paremmin, se olisi mennyt paremmin ja meillä olisi sen jälkeen ollut paljon enemmän varaa valita puolemme.
Suomalaiset kuitenkin mieluummin kierivät itsesäälissä ja selittelevät. Sillä tavalla päädytään häviävälle puolelle suursodassa ja valuuttaunioniin, joka velkaannuttaa ja köyhdyttää kansan.
Valkoinen Suomi oli 1917 liittoutunut häviäjä-Saksan kanssa, ja silloinkin vastoin Mannerheimin toiveita.
Mannerheim edusti valkoisen Suomen sivistystä ja järkeä. Valitettavasti oli vähemmistönä.
1941 oli Suomi jälleen häviäjä-Saksan liittolainen. Mannerheim näki varmasti jo syksyn 1941 kuluessa, ettei sakemanneista ollut sotimaan. Mannerheimin epäkiitollinen tehtävä oli jälleen kerran minimoida vahingot vahinkoketjussa, jonka muut olivat käynnistäneet. Niin oli käynyt jo talvisodassa.
Olisi pitänyt noudattaa Mannerheimin, Paasikiven ja Tannerin ohjetta ja suostua rajamuutoksiin 1939 NL:n kanssa ja välttää talvisota kokonaan.
Ei sellaista ohjetta ollut olemassa.
Erityisesti Paasikivi ja Mannerheim halusivat jatkaa neuvotteluja,mutta taipuivat valtioneuvoston päätökseen neuvottelujen keskeyttämisestä,kun Suomen tarjoukset eivät riittäneet Stalinille.
Suomi ei keskeyttänyt neuvotteluja 1939 Neuvostoliiton kanssa vaan seuraavaa tapaamista odotettiin, kun ryssä hyökkäsi ilman sodanjulistusta.
Se mies oli suuri elämäntaiteilija ja kohosi Suomen ylipäälliköksi ilman juuri mitään sotilaskoulutusta pelkällä esiintymisellä ja hurmaamistaidoillaan. Tyhmin kansanosa palvoo vieläkin häntä puolijumalana.
Valehtelet.
Suomeen tullesaan Mannerheimilla oli hyvä sotilaskoulutus ja kokemus kahdesta sodasta suurvallan riveissä.
Lisäksi hänellä oli pitkä kokemus ( noin 5 v) rauhan ajan joukko-osaston komentajana.
Suomeen tullessaan hän oli monin kunniamerkein palkittu ratsuväen kenraaliluutnantti.
Hän toimi kahdesti valtion päämiehenä ja kolmasti ylipäällikkönä.
-----Suomeen tullesaan Mannerheimilla oli hyvä sotilaskoulutus----
Luetteles jos kehtaat niitä hänen koulutuksiaan, että miten hyvää se hänen koulutuksensa oli. Ei paljon muuta kuin kesken jäänyt kadettikoulu.
---- ja kokemus kahdesta sodasta suurvallan riveissä.------
Venäjän armeijassako kouliinuti hyväksi joukkojen johtajaksi ? Ei kai sentään kun aina tuli takkiin pieniltä vastustajan joukoilta.
Mannerheim kävi 6 vuotta Haminan Kadettikoulua ja jäi vain lopputodistusta vaille.
Ylioppilaaksi kirjoitettuaan ja lisää venäjää opiskeltuaan hän pyrki ja pääsi Venäjän parhaaseen ratsuväen kadettikouluunja suoritti sen 1887-1889.
Lisäki hän 1890 kornettina opiskeli erikseen pioneeritaitoja 4. Pioneeriprikaatissa Varsovassa.
Mannerheim kunnostautui ratsuväkikomentajana Japanin sodassa saaden ylennyksen everstiksi.
Maailmansodassa hän komensi lopuksi ratsuväkiarmeijakuntaa saaden mm. Yrjön Ristin.
Hän taisteli sekä saksalaisia että itävaltalaisia joukkoja vastaan.
Mannerheimilta puuttui kokonaan esikuntaupseerin koulutus, mikä näkyi Mikkelin Päämajassa siten, ettei mitään esikuntakeskusteluja koskaan ollut. Mannerheimin karmeat virheet jountuivat juuri esikuntatyöskentelyn puutteista Päämajassa.
Et omaa minkään valtakunnan osaamista Marskin arvosteluun.
Mannerheim otti Päämajassa vuosien ajan päivittäin vastaan jopa kymmeniä esittelyjä ja neuvotteli lähimpien alaistensa kanssa.Työaika oli 12-14 tuntia.
Esikuntatyötä hän oli harjoitellut rykmentin,prikaatin,divisioonan ja armeijakunnan esikunnissa ennen Suomeen tuloa.
Vuoden 1918 Päämajan hän perusti itse ja käytti sitä tehokkaasti.
Puolustusneuvoston pj:na hänellä oli 1931-39 käytössään yleisesikunnan operatiivinen osasto. Hän hyväksyi Talvisodan ja jatkosodan PE:ien kokoonpanot.
Siinä oli keskusteluja kyllin.
Olet avuton valehteija.
1918 operatiivinen toimisto pyöri ruotsalaisten vetämänä. Operatiivinen toimisto oli vastuussa sotatoimien suunnittelusta ja toimeenpanosta. Tampereen taas valtasi mahtava Ausfeldt.
Valtausta johti eversti Wetzer Hämeen Ryhmän komentajana.
Ausfeld johti yhtä osastoa neljästä Wetzerin alaisena.
Kyllä tiedetään Wetzerin käskeneen laittaa havuja merkiksi, etteivät ammu toisiaan.
Marski alisti Wetzerille ensi yrityksen jälkeen lisävoimia ja käski hoitaa homman loppuun.
Wetzeriin hän luotti alaisistaan rintamakomentajista eniten. Ylennys kenraalimajuriksi tuli 12.4. 1918.
Tannenbergin häpeällinen taistelu 1914 lienee tuttu venäläiselle Mannerheimille ja saksalaisille jääkäreille, Mannerheim ei tietänyt edes talvisodan alussa alaistensa rintamakomentajuien harjoittamasta mottitaktiikasta. Tämä käy ilmi sodanaikaisista haastatteluista.
Tannenbergin taistelu syksyllä -14 oli Saksan komeimpia voittoja. Se pysäytti Venäjän armeijan hyökkäyksen.
Jääkärit eivät olleet silloin vielä Saksassa.
Talvisodan aikana rintamakomentajat ilmoittivat päivittäin tilanteensa Päämajaan.Samoin laatimansa suunnitelmat. Mannerheim oli erittäin hyvin selvillä rintamatilanteesta.
Hänhän hyväksyi tai hylkäsi laaditut suunnitelmat.
Millä tavalla Marskin tietämättömyys mottitaktiikasta ilmeni? Onko lähteitä tai linkkejä sellaisiin haastatteluihin.
"Olet avuton valehteija."
Kannattaa käydä Mikkelin Päämajamuseossa tutustumassa asiaan, niin ei tule kirjoitettua noin nolosti.
Mannerheim otti toki vastaan esittelyjä, joissa hän itse keskusteli esittelijän kanssa. Mutta sellainen ei ole esikuntatyöskentelyä! Parhaimmillaan esikunta työskentelee kollegiaalisesti ja vaikka komentaja tekee ratkaisut, ne perustuvat laajempaan kokemukseen ja tietopohjaan.
Mannerheimin Päämajassa ei ollut esikunnassa upseerien yhteistä esikuntatyöskentelyä, vaan Mannerheim vain keskusteli yhden kenraalinsa kanssa kerrallaan ja korkeintaan esikuntapäällikkönsä seurassa. Tämä heikkous johti vakaviin puutteisiin ja virheisiin ylimmässä sodanjohdossa.
jättää Kannaksen puolustamatta olemalla siirtämättä joukkoja sieltä Kannakselle? Mitä tuo tarkoittaa?
En yllättyisi, on niin ihme asioita tullut vastaan aiemminkin.