Aila Ruohon kirjassa on eräs hyvin outo yksityiskohta joka osoittaa ainakin minulle, ettei kirjan kirjoittaja ole perehtynyt aiheeseensa kuten tuon tasoisen kirjailijan pitäisi. Jos kirjoittaa kirjan Jehovan todistajista, luonnollista on, että asiat pitävät paikkansa. Ja tässä tapauksessa kirjassa kerrottu kokemus on täysin MAHDOTON.
Kirjassa Vartiotornin varjossa sivulla 293 kerrottaan kokemus, jonka mukaan ilmoituksessa seurakunnalle olisi käytetty erästä sanamuotoa jota EI KOSKAAN käytetä kun erottamisesta annetaan hyvin lyhyt ja koruton ilmoitus. Ruohon kirja väittää, että ilmoituksessa olisi sanottu " eroteteen luopiona". Aivan täyttä puppua tämä tyttö kirjoittaa kirjassaan. Koskaan ei missään seurakunnassa annate tuollaista ilmoitusta. Ainoastaan henkilön nimi mainitaan kokonaisuudessaan ja sen jälkeen sanotaan ei ole enää Jehovan todistaja!
Todella loukkaavaa ja harhaan jihtavaa journalisimia huonoimmillaan koko kirja.
Kirjassa Vartiotornin varjossa sivulla 293 kerrottaan kokemus, jonka mukaan ilmoituksessa seurakunnalle olisi käytetty erästä sanamuotoa jota EI KOSKAAN käytetä kun erottamisesta annetaan hyvin lyhyt ja koruton ilmoitus. Ruohon kirja väittää, että ilmoituksessa olisi sanottu " eroteteen luopiona". Aivan täyttä puppua tämä tyttö kirjoittaa kirjassaan. Koskaan ei missään seurakunnassa annate tuollaista ilmoitusta. Ainoastaan henkilön nimi mainitaan kokonaisuudessaan ja sen jälkeen sanotaan ei ole enää Jehovan todistaja!
Todella loukkaavaa ja harhaan jihtavaa journalisimia huonoimmillaan koko kirja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oho. Luit koko kirjan?
Ilmoituksessa ei mainita sanaa "luopio" koskaan.
Ruohon kirja väittää, että ilmoituksessa olisi sanottu " erotetaann luopiona".
Ei pidä paikkaansa. Tuollainen ilmoitus on ainoastaan Aila Ruohon mielikuvituksen tuotetta.
Riippuu siitä, kauanko tuosta on aikaa. Ennen kerrottiin enemmän, nykyään sanotaan vain ettei ole JT.
Koskaan ei ole minun aikanani ilmoitettu syitä miksi joku jättää JT:t. Voin todistaa tämän ainakin 40 vuoden ajanjaksolta taakseppäin.
Okei. Nimi, osoite, seurakunta?
Muistan, kun ennen sanottiin, että henkilö on erotettu kristitylle sopimattoman käytöksen takia. Miksi muuten tuollaisesta pitää ilmoittaa lavalta? Eikö ilmoitustaulu olisi sopivampi asian arkaluontoisuuden takia?
Itse muistan tilanteen, jossa eräs seurakuntalainen oli eronnut kirjeellä. Tämä kerrottiin lavalta. Nykyään kerrotaan vain, ettei enää ole JT.
Seurakunnan pitäisi itse asiassa tietää erottamisen syy - ainakin mikäli Raamattua on tarkoitus noudattaa.
Matt. 18:
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
Tästä Vartiotorni lainaa kuitenkin yleensä vain viimeiset sanat, vääntäen nekin. Jehovan todistajat eivät suhtaudu kehenkään ulkopuoliseen, olipa miten "pakana tai publikaani" tahansa, samalla tavalla kuin entisiin jäseniin.
"Kirjassa Vartiotornin varjossa sivulla 293 kerrottaan kokemus, jonka mukaan ilmoituksessa seurakunnalle olisi käytetty erästä sanamuotoa jota EI KOSKAAN käytetä kun erottamisesta annetaan hyvin lyhyt ja koruton ilmoitus."
Minulla ei ole kyseistä kirjaa itselläni, olen sen kyllä lukenut joskus kirjastosta. Referoinnin sijaan voisitko antaa suoran lainauksen?
Mistä sen tietää varmuudella mitä jossain yksittäisessä seurakunnassa on joskus joku sanonut? Ainahan niitä poikkeuksia voi mahtua, ei ole moni muukaan juttu mennyt aina sääntöjen mukaan.
Tämä. Mistä tosiaankaan ap voi tietää, mitä joku yksittäinen vanhin on sanonut. Varsinkin jos erotettu henkilö on voimakkaasti kyseenalaistanut Jt-oppeja, niin joku vanhin on voinut kokea velvollisuudekseen "varoittaa muita" kyseisestä henkilöstä.
Jt vanhimpien varoittamiset on yhtä tyhjän kanssa.
Luopioseurakunta JT:t on yhtä kuin hirvenmetsästysseurakunta.
Jos vanhimmat alkavat päättää itse mitä ja miten he ilmoittavat seurakunnissa siitähän tulisi kaaos. Seurakunnissa toteutetaan tarkkaan ja pidetään kiinni siitä, mitä ohjeita saadaan eri asioiden hoitamiseksi haaratoimistosta. Jos tosiaan on tai olisi ilmoitettu että kyseinen henkilö olisi erotettu luopiona, silloinhan kysymys olisi ollut vakava räikeä yksityisyyden loukkaaminen. Ei yksikään terve seurakunta toimi niin. Tuskin Ruohon kirjaansa varten saamat kokemukset erotetuilta tai itse eronneilta ovat perua 1940 tai 1950 luvulta.
Totuus on vaan se, että nämä erotetut jotka ovat lähettäneet tarinansa Ruoholle hänen kirjaansa varten ovat tietoisesti värittäneet omaa tarinaansa lisäillen kertomukseensa sanallisia efektejä. Tämä on jopa täysin luonnollinen reaktio ihmiselle.
Tärkeintä jokatapauksessa on se, ettei enempää valoteta kenenkään seurakunnasta erotetun henkilökohtaisia asoita, koska nämä luottamukselliset asiat kuuluvat vain ja ainoastaan vanhimmille, jotka ovat käsitelleet kyseisen henkilön asioita. Todellisuudessa tuon henkilön asiat eivät kuulu eikä niitä saa levittää edes muille seurakunnan vanhimmille. Tiedot ovat vain noiden kolmen henkilön kyseistä tapausta käsitelleen henkilön tiedossa. Asioita ei levitellä julkisesti eikä ne kuulu muille seurakunnassa.
Ja erottamisen jälkeen kaikki tiedot pitäisi hävittää jos erotettu niin haluaa.
Lupaa tietojen säilyttämiseen pitäisi kysyä erotetulta.
Kaikki seurakunnat ei oo terveitä.
Jos henkilön erottamisesta on aikaa, ei ole mikään ihme jos joku yksityiskohta on unohtunut tai ei muista ihan kaikkea.
Henkilö ei esimerkiksi todennäköisesti ole ollut läsnä kokouksessa, jossa erottamisesta on ilmoitettu. Jos taas erottamisen syy on ollut luopumus ja se on kerrottu erotettavalle oikeuskomiteassa (kuten tietenkin onkin kerrottu), tilanteesta on voinut hyvinkin jäädä erotettavalle mielikuva, että erottamisen syy todetaan ilmoituksessa seurakunnalle. Oikeuskomitea on todennäköisesti todennut erotettavalle, että erottamisen syy on luopumus ja ilmoitus erottamisesta luetaan siinä ja siinä kokouksessa.
Aloituksessa mainittu lainaus kirjasta:
"Seuraavassa kokouksessa seurakunnalle ilmoitettiin, että minut on erotettu luopiona. - - Tietääkseni [karttamisohjeistusta seurakunnassa] noudatettiin. Ja omalla kohdallani noudatettiin erityisen tarkasti. Minua ei tervehditty, minua ei nähty, ei puhuttu, kaikki yhteydenpito katkesi kuin veitsellä leikaten" - Ilo
Kyllä aikoinaan kauan sitten ilmoitettiin jollakin asteella syy erottamiseen ja kerrottiin myös jos henkilö oli itse eronnut. Muistan kun joskus manittiin henkilön itse jättäneen erokirjeen ja joskus jopa luettiin pieni pätkä ko. kirjeestä.
Myös tuo luopioudesta erottamisen syynä lavalta käsin ilmoittaminen pitää paikkansa, näin siis kauan sitten menneisyydessä.
Ilmoitukset olivat hieman vaihtelevia ja joskus kerrotiin erottamisen johtuneen moraalitomuudesta jne.
Aivan varmuudella en muista, mutta olisiko ollut joskus 70-luvulla, 1975 Harmagedonin jälkimainingeissa, kun tyydyttiin kertomaan vain lakonisesti, ettei henkilö x ole enää tunnettu todistajana ymv.
Yksi syy käytännön muuttamiseen on ollut ehkä se, että _itse eronneiden_ ilmottaminen on koettu julkiseksi epäluottamuslauseeksi järjestölle ja joka olisi riskeerannut saada jäsent pohtimaan syitä ja epäileviksi 'totuuden' suhteen.
Kyseistä kirjaa en ole lukenut , joka vaikuttaa kirjakatselmuksien mukaan melkoisen sysimustalta yleistys-rappaukselta, ei ehkä niin objektiivinen ja tasapainoinen lähestymistapa. Mutta onhan se samalla tarkoitettu sulaksi kirkkouskovan omaan uskovuushattuun ja kertomaan miten kirkossa asiat ja usko ovat oikein.
Kannustan lukemaan Ray Franzin kirjan, joka on suora mutta maltillinen, tasapianoinen, objektiivinen ja hyvin dokumentoitu.
Minäkin muistan ensimmäisen erottamiseni. Istuin kuuntelemassa kiltisti, kuinka olin moraalittomuudesta saanut langettavan tuomion. Eli syy mainittiin, ja oli 15v sitten.
Nauhoitinkin tuon kännykällä, joten pitääpä katsoa löytyykö file jostain muisteltavaksi.