Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Miten Afganistanin sodan vaikutti kansainväliselle areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat eri alojen huippututkijat uutuuskirjassa Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989.
”Kun neuvostojoukot joulukuussa 1979 marssivat Afganistaniin, muistutti korkea-arvoinen upseeri Neuvostoliiton silloista ulkoministeri Gromykoa vaikeuksista, joihin brittisotilaat vuosisata aiemmin olivat maassa joutuneet. Gromyko ärähti: Vertaatteko britti-imperialistien palkkasotureita meidän urheisiin sotilaisiimme. En, toveri ministeri, sotilaamme ovat kyllä toista maata, mutta vuoret ovat siellä samat.---
Nyt Neuvostoliitolla on oma Vienamin sotansa, totesi puolestaan tuolloin USA:n presidentti Jimmy Carter kuultuaan neuvostojoukkojen ylittäneen Afganistanin rajan.”
Mikä sai NKP:n polibyroon tekemään päätöksen sotaretkestä, joka sitoi neuvostojoukot liki 10:ksi vuodeksi taistelemaan islamistitaistelijoita vastaan Afganistanin vuorilla, sotaan, joka aiheutti valtaisaa tuhoa ja mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä? Kansainvälisella areenalla Afganistanin sota aloitti kylmän sodan uuden vaiheen jäädyttäen suurvaltojen välisen liennytyksen ja myötävaikutti lopulta myös neuvostoimperiumin romahtamiseen. Yli miljoona afganistanilaista sai sodan aikana surmansa ja liki puolet väestöstä, 15 miljoonaa, joutui pakolaisiksi. Neuvostojoukkojen vetäydyttyä vuonna 1989 maa hajosi keskenään taisteleviin ryhmittymiin ja konflikti jatkuu yhä. Afganistanissa sotineista neuvostosotilaista tuli katkeroitunut, kadotettu sukupolvi kuten Vietnam-veteraaneista USA:ssa.
Näitä kysymyksiä valottaa äskettäin Saksassa ilmestynyt kokoomateos ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan”. Osa sen artikkeleista perustuu esitelmiin, joita Afganistanin sotaan ja Neuvostoliiton loppuaikojen tapahtumiin perehtyneet tutkijat pitivät Hampurin yliopistossa vuonna 2013 järjestetyssä konferenssissa ”Afganistan, the Cold War and the End of the Soviet Union”.
Paitsi lähivuosikymmenten historiaa, teos kartoittaa myös sitä miten Afganistan on kautta vuosisatojen ollut läpikulkumaa, jota kautta Venäjän tsaarit havittelivat jo 1600-luvulta lähtien pääsyä Intian aarteiden äärelle. Venäjä pyrki valloittamaan alueita Keski-Aasiasta, tosin ennen 1800-lukua heikolla menestyksellä. Vasta Aleksanteri I:n valtakaudella Venäjän ja brittien Itä-Intian kauppakomppanian välinen kamppailu Keski-Aasian herruudesta kärjistyi äärimmilleen. Alkoi lähes koko vuosisadan jatkunut Great Game, jossa niskan päällä olivat britit, kirjoittaa Hampurin yliopiston historian professori Rudolf A. Mark kirjan johdantoluvussa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen britit vetäytyivät ja Afganistanin kuningas kääntyi avunpyyntöineen uuden neuvostohallituksen puoleen. Maiden välille solmittiinkin suhteet ja yhteistyö kehittyi suotuisasti 60 vuoden ajan. Yksi tuen muodoista oli 1950-luvun lopulta lähtien kehitysapu, jota Neuvostoliitto varsin avokätisesti antoi. Afganistanissa vaikutti tuolloin myös USA liittolaisineen, kuuluihan kehitysapu oleellisena osana kylmän sodan arsenaaliin.
”Elämme järjestelmien välisen kamppailun aikaa, mikä näkyy kaikkein selvimmin Afganistanissa. Palkintona siinä on ihmisten luottamuksen saavuttaminen, keskeisinä kilpakumppaneina Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ja aseina taistelussa rupla ja dollari.”
Näin asian kiteytti yhdysvaltalainen The Atlantic Monthly tammikuussa 1958, jota Neuvostoliiton kehitysapua Afganistanissa tutkinut Elke Beyer Kölnin yliopistosta siteeraa artikkelissaan Sovietnam-kirjassa. Beyerin mukaan Afganistanissa oli tuolloin käynnissä lukuisia kehityshankkeita, joilla pyrittiin modernisoimaan maata. Neuvostoliiton rahoituksella rakennettiin maanteitä ja Kabulin lentokenttä, jonka tietoliikennejärjestelmän toimittivat puolestaan amerikkalaiset. Ehdottomasti mittavin hanke oli Kabulin kaupunkisuunnitelma, jota neuvostoliittolaisten lisäksi oli tekemässä muun muassa ranskalaisia suunnittelijoita. Neuvostoliitto perusti Kabuliin myös avaimet käteen-periaatteella polyteknisen instituutin.
”Opintovuonna 1970-71 instituutissa oli jo 691 opiskelijaa, sekä miehiä että naisia, eli noin kymmenes osa Afganistanin kaikista opiskelijoista. Opintosuunnitelma oli neuvostomallin mukainen ja se sisälsi myös venäjän opetusta, tarjosi stipendejä ja harjoitelumahdollisuuksia. --- Kyseessä ei ollut vain oppilaitoksen perustaminen Kabuliin ja sen menestyksellinen käynnistäminen, vaan polyteknisellä instituutilla oli merkitystä myös poliittisesti, sillä yliopistot ja korkeakoulut olivat 1960- ja 70-luvuilla paitsi koulutuspaikkoja uusille, modernin ajattelutavan omaksuneille kaadereille, myös poliittisen debatin keskuksia.”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/08/10/sodan-pitka-varjo-neuvostoliitto-afganistanissa-1979-1989
”Kun neuvostojoukot joulukuussa 1979 marssivat Afganistaniin, muistutti korkea-arvoinen upseeri Neuvostoliiton silloista ulkoministeri Gromykoa vaikeuksista, joihin brittisotilaat vuosisata aiemmin olivat maassa joutuneet. Gromyko ärähti: Vertaatteko britti-imperialistien palkkasotureita meidän urheisiin sotilaisiimme. En, toveri ministeri, sotilaamme ovat kyllä toista maata, mutta vuoret ovat siellä samat.---
Nyt Neuvostoliitolla on oma Vienamin sotansa, totesi puolestaan tuolloin USA:n presidentti Jimmy Carter kuultuaan neuvostojoukkojen ylittäneen Afganistanin rajan.”
Mikä sai NKP:n polibyroon tekemään päätöksen sotaretkestä, joka sitoi neuvostojoukot liki 10:ksi vuodeksi taistelemaan islamistitaistelijoita vastaan Afganistanin vuorilla, sotaan, joka aiheutti valtaisaa tuhoa ja mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä? Kansainvälisella areenalla Afganistanin sota aloitti kylmän sodan uuden vaiheen jäädyttäen suurvaltojen välisen liennytyksen ja myötävaikutti lopulta myös neuvostoimperiumin romahtamiseen. Yli miljoona afganistanilaista sai sodan aikana surmansa ja liki puolet väestöstä, 15 miljoonaa, joutui pakolaisiksi. Neuvostojoukkojen vetäydyttyä vuonna 1989 maa hajosi keskenään taisteleviin ryhmittymiin ja konflikti jatkuu yhä. Afganistanissa sotineista neuvostosotilaista tuli katkeroitunut, kadotettu sukupolvi kuten Vietnam-veteraaneista USA:ssa.
Näitä kysymyksiä valottaa äskettäin Saksassa ilmestynyt kokoomateos ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan”. Osa sen artikkeleista perustuu esitelmiin, joita Afganistanin sotaan ja Neuvostoliiton loppuaikojen tapahtumiin perehtyneet tutkijat pitivät Hampurin yliopistossa vuonna 2013 järjestetyssä konferenssissa ”Afganistan, the Cold War and the End of the Soviet Union”.
Paitsi lähivuosikymmenten historiaa, teos kartoittaa myös sitä miten Afganistan on kautta vuosisatojen ollut läpikulkumaa, jota kautta Venäjän tsaarit havittelivat jo 1600-luvulta lähtien pääsyä Intian aarteiden äärelle. Venäjä pyrki valloittamaan alueita Keski-Aasiasta, tosin ennen 1800-lukua heikolla menestyksellä. Vasta Aleksanteri I:n valtakaudella Venäjän ja brittien Itä-Intian kauppakomppanian välinen kamppailu Keski-Aasian herruudesta kärjistyi äärimmilleen. Alkoi lähes koko vuosisadan jatkunut Great Game, jossa niskan päällä olivat britit, kirjoittaa Hampurin yliopiston historian professori Rudolf A. Mark kirjan johdantoluvussa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen britit vetäytyivät ja Afganistanin kuningas kääntyi avunpyyntöineen uuden neuvostohallituksen puoleen. Maiden välille solmittiinkin suhteet ja yhteistyö kehittyi suotuisasti 60 vuoden ajan. Yksi tuen muodoista oli 1950-luvun lopulta lähtien kehitysapu, jota Neuvostoliitto varsin avokätisesti antoi. Afganistanissa vaikutti tuolloin myös USA liittolaisineen, kuuluihan kehitysapu oleellisena osana kylmän sodan arsenaaliin.
”Elämme järjestelmien välisen kamppailun aikaa, mikä näkyy kaikkein selvimmin Afganistanissa. Palkintona siinä on ihmisten luottamuksen saavuttaminen, keskeisinä kilpakumppaneina Neuvostoliitto ja Yhdysvallat ja aseina taistelussa rupla ja dollari.”
Näin asian kiteytti yhdysvaltalainen The Atlantic Monthly tammikuussa 1958, jota Neuvostoliiton kehitysapua Afganistanissa tutkinut Elke Beyer Kölnin yliopistosta siteeraa artikkelissaan Sovietnam-kirjassa. Beyerin mukaan Afganistanissa oli tuolloin käynnissä lukuisia kehityshankkeita, joilla pyrittiin modernisoimaan maata. Neuvostoliiton rahoituksella rakennettiin maanteitä ja Kabulin lentokenttä, jonka tietoliikennejärjestelmän toimittivat puolestaan amerikkalaiset. Ehdottomasti mittavin hanke oli Kabulin kaupunkisuunnitelma, jota neuvostoliittolaisten lisäksi oli tekemässä muun muassa ranskalaisia suunnittelijoita. Neuvostoliitto perusti Kabuliin myös avaimet käteen-periaatteella polyteknisen instituutin.
”Opintovuonna 1970-71 instituutissa oli jo 691 opiskelijaa, sekä miehiä että naisia, eli noin kymmenes osa Afganistanin kaikista opiskelijoista. Opintosuunnitelma oli neuvostomallin mukainen ja se sisälsi myös venäjän opetusta, tarjosi stipendejä ja harjoitelumahdollisuuksia. --- Kyseessä ei ollut vain oppilaitoksen perustaminen Kabuliin ja sen menestyksellinen käynnistäminen, vaan polyteknisellä instituutilla oli merkitystä myös poliittisesti, sillä yliopistot ja korkeakoulut olivat 1960- ja 70-luvuilla paitsi koulutuspaikkoja uusille, modernin ajattelutavan omaksuneille kaadereille, myös poliittisen debatin keskuksia.”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/08/10/sodan-pitka-varjo-neuvostoliitto-afganistanissa-1979-1989
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotta totuus ei unohtuisi:
Talibanit loi USA Reagan-Bush hallinnon kaudella rahtaamalla ja aseistamalla jihadistit Saudi-Arabiasta romahduttamaan Afganistanin ensimmäisen siviilihallituksen 80-luvulla. Usan mafia ja myös sotilaspiirit ovat sekaantuneet Afganistanin jättimäiseen heroiinituotantoon.
Asiantuntijat ovatkin sanoneet että USAssa monet eri piirit hyötyvät suuresti talibanin valtaannoususta.
Noustuaan valtaan talibanit kielsivät unikonviljelyn ja juuri ennen jenkkien tuloa se oli olematonta. Tilanne muuttui, kun siitä tuli miehityksen aikana sallittua bisnestä.