Jope oli kuolemansairas, leski ei pitänyt että lääkärit kehottivat valmistautumaan kuolemaan:
"Kirjassa Mari kertoo, miten palliatiivisen hoidon erikoislääkäri olisi halunnut keskustella Jopen loppuajasta. Siihen keskusteluun he eivät halunneet lähteä.
– Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuumme, me valitsimme toivon, Mari painottaa.
MARIN mielestä oli parempi saada usean kuukauden toiveikas aika, kuin että se aika olisi käytetty kuolemaan valmistautumiseen. Toivo oli lääketieteellisesti epärealistinen, mutta toivo kuitenkin.
– Meillä oli kuitenkin vielä elämänkipinä, Mari sanoo.
Jopen kunto paranikin huimasti ja kasvain pieneni yksityisessä syöpäsairaalassa saadun hoidon jälkeen. Mutta pian tuli muita ongelmia, muun muassa sappitiehyeiden tukkeutuminen.
Sappitiehyeet avattiin, mutta Jope alkoi olla yhä väsyneempi. Mari hoiti häntä kotona.
Mari kertoo välillä kiukustuneensa lääkäreihin. Kirjassa hän kertoo, miten palliatiiviseen hoitoon erikoistunut lääkäri lopetti puhelun ”hyvää jatkoa” -toivotuksella, vaikka hän oli juuri ilmaissut, ettei toivoa ole.
Kerran Jope kommentoi sairaalasta itkien lääkärin käyntiä, että oli kuin kuoleman enkeli olisi käynyt. Mari ei ymmärrä, miksi oletetaan, että tilanteen toivottomuudesta kertominen olisi aina oikea ratkaisu.
– Kun ennen vanhaan maatalon isäntä sairasti ja kuoli kotonaan, hän säästyi tällaiselta, Mari huomauttaa."
https://www.is.fi/viihde/art-2000008200848.html
"Kirjassa Mari kertoo, miten palliatiivisen hoidon erikoislääkäri olisi halunnut keskustella Jopen loppuajasta. Siihen keskusteluun he eivät halunneet lähteä.
– Olen edelleen tyytyväinen ratkaisuumme, me valitsimme toivon, Mari painottaa.
MARIN mielestä oli parempi saada usean kuukauden toiveikas aika, kuin että se aika olisi käytetty kuolemaan valmistautumiseen. Toivo oli lääketieteellisesti epärealistinen, mutta toivo kuitenkin.
– Meillä oli kuitenkin vielä elämänkipinä, Mari sanoo.
Jopen kunto paranikin huimasti ja kasvain pieneni yksityisessä syöpäsairaalassa saadun hoidon jälkeen. Mutta pian tuli muita ongelmia, muun muassa sappitiehyeiden tukkeutuminen.
Sappitiehyeet avattiin, mutta Jope alkoi olla yhä väsyneempi. Mari hoiti häntä kotona.
Mari kertoo välillä kiukustuneensa lääkäreihin. Kirjassa hän kertoo, miten palliatiiviseen hoitoon erikoistunut lääkäri lopetti puhelun ”hyvää jatkoa” -toivotuksella, vaikka hän oli juuri ilmaissut, ettei toivoa ole.
Kerran Jope kommentoi sairaalasta itkien lääkärin käyntiä, että oli kuin kuoleman enkeli olisi käynyt. Mari ei ymmärrä, miksi oletetaan, että tilanteen toivottomuudesta kertominen olisi aina oikea ratkaisu.
– Kun ennen vanhaan maatalon isäntä sairasti ja kuoli kotonaan, hän säästyi tällaiselta, Mari huomauttaa."
https://www.is.fi/viihde/art-2000008200848.html
Vastaukset 43
Vanhimmat
Joka sairaalassa on ihan sama meininki. Kun on palliatiivisella, tai saattohoito osastolla, niin ihan turha odottaa mitään toiveikasta sen paremmin lääkäreiltä, kuin hoitajilta.
Ja olisihan se julmaakin puhua muusta, kun kuolema on väistämättä tulossa lähiaikoina.
Lääkäreissä on niitäkin, jotka nauttivat siitä, kun saavat sanoa päin kasvoja potilaalle, sinä kuolet kohta ja katsoa miten tämän naama nykii.
Kyllä ne on harvassa jotka nauttii huonojen uutisten kertomisesta.
Hyvin suuri osa lääkäreistä on valinnut ammatin helpon rahan, vallan ja statuksen takia.
Voimia sinulle ja tuo on niin totta, että lääkärit (ei kaikki) kertovat potilaalle niitä negatiivisia asioita, vaikka toivo olisi tuossa tilanteessa se voimavara, mutta ihminen on raadollinen...
Pitäisikö lääkäreiden valehdella, antaa toivoa vaikka sitä ei ole? Minusta se vasta julmaa olisi.
Sitähän tässä tapauksessa ilmeisesti haluttiin. Valheellista toivoa.
Ei uskallettu kohdata totuutta.
Lääkäri oli realisti.
Ja mitä pahaa kuolemassa?
Kukin suhtautuu kuolemaan tavallaan, mutta toivo kuoleman suhteen on ... turhaa.
Kuolema voittaa aina.
Miksi tätä, tosiasiaa, pitää vastustaa, silloin, jos toivoa ei enää ole? Lääkärin neuvo oli asiallinen: olisi viisautta valmistautua kuolemaan, ottaa selvää mitä se on.
Esim. ja etenkin: onko kuoleman jälkeistä elämää? Minkälaista? Mitä mahd. tuleva elämä ihmiseltä vaatii.
Jos kieltää kuoleman jälkeisen elämän, silloin saattaa kokea tosi ison järkytyksen, kun kaikki ei päättynytkään kuolemaan.
Olisi viisautta selvittää nämä asiat itselleen. Olen itse, koko elämäni ajan ottanut huomioon etenkin nuo tuonpuoleisen mahdolliset odotukset ja kuinka itse siihen valmistautua. Helppoa tämä ei ole, eikä lopputulos siltikään ole varma. Mutta että joku kieltäytyy ajattelemasta asiaa, vaikka tietää, että tulevaan valmistautumiselle on annettu ehkä vain pari kuukautta aikaa (todellista kuolinhetkeämme = ihmisruumiista irtautumistamme, fyysisen ruumiimme kuolemaa, emme voi ennustaa).
Niin kuolema toki voittaa tässä "tilassa" missä keho on, kuolema voittaa aina kehon, mutta ei tietoisuutta, jolla ei ole alkua eikä loppua, tietoisuus on ikuinen.
Kuinka niin - ei ole "sielun kuolemattomuutta".
Kyllä sielustakin voima lähtee kun virta katkeaa!
Jope eikä vaimo hyväksynyt sitä että syöpä on fataali. Sitten haukutaan lääkärit, niin sitä pitää. Ei tarvitse lääkäriin mennä, pysykööt kotona "toivossa".
Typerä nainen.
Näitä lääkärien ja hoitajien haukkujia ovat monesti ihmiset joilla on jostain syystä huono omatunto ja pelkäävät kuolemaa ja sen lopullisuutta.
Muistan erään vanhuksen, jolla oli tyttäriinsä huonot välit. Kun mummo alkoi tehdä kuolemaa, silloin muuan näistä tytöistä alkoi potilashuoneessa, muista välittämättä huutaa ja raivota, että he haastavat oikeuteen ne hoitajat, jotka olivat työvuorossa kun äiti kuoli!
No kuolihan se mummo, mutta oikeudenkäyntiä ei tullut.
Olisi hoitanut asiansa äidin kanssa kuntoon, silloin kun tämä vielä oli tolkuissaan.
Lääkäreillä ei ole edelleenkään ihmissudetaitoja?
Millaista porukkaa hakeutuu lääkäriksi?
Esim.nouse ja kävele selkämurtuneena olen tavannut ! En oisi tapaturmassani invaliidiksi ilman tuota käskyä tullut. Pekka Laiho ei tuota olisi osannut !
Olisiko lääkäreiden pitänyt valehdella? Jos ei kelpaa ei lääkäriin ole mikään pakko mennä. Parempi että pysyy poissa.
Niin Esa Laihoa siis tarkoitat.:)
Rahan, vallan ja statuksenhimoista.
Lääkäriin ei ole pakko mennä. Alkoholia ja tupakkia ei ole pakko käyttää. Yö on nukkumista varten, mutta saa yöt valvoakin.
Kurkkusyöpä tulee runsaasta alkoholin käytöstä ja tupakan poltosta. Kaipa sekin oli lääkäreiden syytä. Vaimo jos olisi kehoittanut miestään lopettamaan ryyppäämisen ja tupakan polton ei ehkä nyt olisi leski eikä tarvitsisi lääkäreitä syyttää.
Jopelle olisin hyvin sopinut VHH-ruokavalio ja sopiva anaerobinen liikunta, liekkö olisi vielä hengissä?
Huvitti että heti lehdessä oli "Fact check" -listaus mahalaukun pienennys leikkauksesta, tuommoinen pistää vain nykyaikana epäilyttämään enemmän!
Ryyppäsi, poltti kuin korsteeni, söi kaikkea mahdollista roskaruokaa, saa olla tyytyväinen että eli noinkin vanhaksi. Ja vaimo haukkuu lääkärit...
Anaerobinen liikunta Jopelle! Mustaa huumoria?
On tapauksia, joissa lääkärit ovat saaneet terveysministeriöltä vakavan varoituksen ja väliaikaisen toiminnan rajoituksen sekä oikeudesta sakot, kun eivät ole kertoneet omaisten mielestä riittävän selvästi vanhukselle sairauden johtavan kuolemaan.
Mistä lääkäri tietää, että kummasta on kysymys?
Ehkä valintaa auttaa se, että kertomisesta selviää omaisten haukuilla, mutta kertomatta jättäminen riittävän tarkasti johtaa rikostuomioon.
No ei nuo nykylääkärit tiedä paskaakaan, mukamas yli 70 000 piti kuolla koronaan vuoden sisällä ja nyt vaivainen 1000 meni vasta rikki.
Vuonna+2003+Sars-Cov+-koronaviruksen+aiheuttama+SARS-epidemia+tappoi+9%+sairastuneista,+ja+silloin+oli+kova+pelko+sen+leviämisestä+maailmanlaajuiseksi+pandemiaksi.
Lääkäri katsoo päätteeltä tilanteen ja arvioi, että potilaalla on noin kuukausi elinaikaa.
Pitäisikö lääkärin ensin satuilla muutaman lauseen verran toivosta ja päättää keskustelu, että elinaikaa teilla on noin yksi kuukausi?
Aivan hullu juttu toi uutinen taas.
Nuo Marit eivät oikeastaan kaipaa lääkäreitä tai tiedettä yleensäkään, vaan jonkinlaisia joogalentäjiä, kukkaishörhöjä tai ties mitä energiahoitajia. Heiltä voisi (rahaa vastaan tietenkin) kuulla ihan pelkästään sitä mitä Mari toivookin, eikä ollenkaan niitä ikäviä uutisia.
Tunnen niitä joogalentäjiä sen verran että voin sanoo ettei niitä kukaan kaipaa tänne lentelee
https://tinyurl.com/r9ad69vk
😀😋😇😇🤓😇😁🤗😇
Kehotan lukijoita suhtautumaan sivustolla leviävään kirjoituksiin kriittisesti. Rokotevastaisen salaliittoteorikon keksityt valheet ovat tietenkin faktattomia. Linkkejä ei ole ja jos on ne ovat itsekyhätty nobodyn blogi tai matkapuhelimella kuvattu blogi tubevideo.
Suhtaudutaan kuin pienten lasten väitteisiin, ymmärtäväisellä Hymyllä.
😎😃🤓😀😅😇🤗😄😁😇🤗🤗
Ei julkisella puolella tarjota syöpäsairauksiin muuta kuin perinteistä sädehoitoa, leikkaushoitoa ja kipulääkkeitä. Niiden jälkeen tarjotaan vain palleatiivista hoitoa.
Jos haluaa uudempia syöpähoitoja tai kokeellisia hoitoja, niin pitää olla aktiivinen ja hakea hoitoja Ruotsin Karoliinisesta sairaalasta tai muualta Euroopasta ja USA:sta. Esim keuhkosyövän hoidossa huippua edustaa yllättäin Kuuba.
Kaikkonen oli hyvä lääkäri!
Nykyajan ongelma on se, että kuolemaa ei hyväksytä. Luullaan, että lääkärit ovat jumalia, jotka voivat pelastaa kenet tahansa jos vain tahtovat.
Ihminen on kuolevainen. Sitä ei lääketiede ole muuttanut vaikka paljon on mennyt eteenpäin ja yhä useampia sairauksia pystytään hoitamaan.
...ja tämä johtuu ateismista.
Myöskään "sydänpysähdys" tai "vanhuus" eivät ole kuolinsyitä.
Jokin sen sydämen sai pysähtymään, mutta mikä, se on se kuolinsyy.
Nyt viilattiin taas pilkkua, 10 pistettä ja papukaijamerkki ovat sun, ole hyvä!
Kuolevaa on turha syyllistää.
Hän on silti rakas läheisilleen.
Mikä siinä on niin vaikeaa olla myötätuntoinen toiselle ihmiselle?
Ihan perus käytöstavoilla pääsee eteenpäin.
Ei tarvitse valehdella, vaan olla ihminen toiselle.
Jos valitsee palliatiivisen työpaikan,
asenne sen mukainen.
Kyseessähän on aina lääkärin ja potilaan vuorovaikutustilanne.
Kun potilasta hoidetaan palliatiivisesti, tai saattohoidossa, niin molemmille osapuolille on selvää, että sairaus johtaa kuolemaan.
Lääkärille on helppoa, jos potilas hyväksyy asian. Jos potilas ei hyväksy tulevaa, niin silloin lääkäriltä usein odotetaan sellaisia asioita, mitä kukaan ihminen ei pysty tarjoamaan siihen hetkeen. Jos on kuukausi elinaikaa, niin lääkärin on pakko kehottaa valmistautumaan tulevaan, eikä se ole epäeettistä toimintaa lääkäriltä. Ei ole enää toivoa maanpäällisen elämän jatkumisesta.
Ja joskus potilaan omaiset ovat hankalampia kuin itse potilas.
Juurikin näin.
Turha kaunistella, joskus omaiset ovat suuria kusipäitä.
Jopellahan oli tosi terveelliset elintavat, huippuunsa viritetty ruokavalio ja liikuntaharrastukset...kyllä Jope ihan itse sairautensa kehitti. Minä jos olisin lääkäri, en edes hoitaisi itse aiheutettuja sairauksia.