Minä olen ollut pari kertaa kihloissa ja kerran naimisissa, mutta en en vielä koskaan ole ollut rakastunut, mää en edes tiedä miten rakastua, enkä tiedä voiko ihminen ikinä oikeasti rakastua, en sinänsä edes rakastanut edes vaimoani, menin vain naimisiin kun tuntui siltä että pitää?
https://www.youtube.com/watch?v=OZGXRCI-JzQ
Surullista mutta kuitenkin totta
Anonyymi
39
123
Vastaukset
- Anonyymi
Hämmentävä kirjoitus. Itse menin rakkaudesta naimisiin. Sitä ennen oli muutama ihastuminen ja yhden kanssa tapailtiin jonkin aikaa, mutta enemmänkin kavereina.
Eroni jälkeen oli pari ihastumista, mutta en eivät kestäneet kovin kauaa. Itse pidän hyvin paljon, ehkä jopa rakastan sellaista ihmistä jonka olen tuntenut kymmeniä vuosia. Kun tapasin hänet monen vuoden jälkeen ja halasimme, se tuntui todella hyvältä. Hän oli menossa tutun porukan kanssa iltaa viettämään ja melkein kysyin häneltä voinko tulla mukaan. Kun lähdin yksin kävelemään bussipysäkille itkin koko matkan ja vielä bussissakin. En olisi halunnut erota hänestä. Jos joskus tunnen itseni yksinäiseksi kaipaan häntä. - Anonyymi
On se mahdollista, täytyy vaan uskaltautua oikealle taajuudelle jossa toisen vastaava taajuus kohtaa ja ne energiat ikäänkuin matchaa ja elää keskenänsä, mistä syntyy rakkautta. Mut senkin voi pilata ja muuttaa vihaksi. Et välttämättä voi mitenkään itse päättää, ketä kohtaan tämä tilaisuus on varsinkin myös seksuaalisesti. Siihen kannattaa tarttua, koska hyvä ja aito rakkaus on harvinaista.
Nykyään ihmiset on ihan hulluja vaatimuksinensa ja riitoinensa, pelkkää omanedun tavoittelua, sillä ei koskaan löydä rakkautta ja vaan etäännyttää itsensä mahdollisuuksista tuntea sitä.- Anonyymi
Voit aloittaa rakkauden etsinnän keskittymällä siihen osaan omassa sisimmässäsi, joka sitä kaipaa. Se pieni ääni joka on jäänyt kuulematta ja joka nakertaa sisälläsi vähän ehkä hätääntyneenä.
Puhu sille, kuuntele sen mielipidettä, ole hellä, katso maailmaa sen kautta. Kuvittele, että kätesi rakastaa sinua ja silitä sitten sillä vaikka sydäntäsi tai sukupuolielintäsi. Sinun on hyvä jotenkin harjoitella itseksesi, että saat vähän käsitystä mistä on kyse. Kasvata sitä tunnetta ja huomaa, miten teeskentely ja huonot asiat siihen vaikuttavat.
Unohda se, mitä pitää ja mitä muut ajattelee. Se on merkityksetöntä, kunhan hoidat asiasi ja otat muiden syvät tunteet ja tarpeet sen verran huomioon, ettet loukkaa tai käytä ketään ja olet ystävällinen käytökseltäsi tms muuta normaalia; sukupuolinen rakkautesi osa-alue kuuluu vain sinulle ja partnerillesi, ei edes lapsillesi.
Ehkä jopa rakastut vaimoosi😂 - Anonyymi
Joskus on niin ettei seksuaalinen rakkaus ole enää mahdollista sairauksien takia. Sairaus joka paheni vuosia kestäneen stressin takia, sellaisesta on tietoa, että niin on käynyt. Myös oman persoonan erityiset piirteet voivat vaikuttaa, koska sellaisten piirteiden takia on herkempi ja varovaisempi. Kun ikää tulee lisää tutut ja turvallisen tuntuisiksi koetut ihmiset tuntuvat parhaimmalta vaihtoehdolta. Ymmärrän nyt miksi mummini ja äitini halusivat olla loppuelämänsä ajan yksin. He molemmat olivat hyvin yksin viihtyviä, eivätkä he kokeneet yksin olemista ongelmana.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus on niin ettei seksuaalinen rakkaus ole enää mahdollista sairauksien takia. Sairaus joka paheni vuosia kestäneen stressin takia, sellaisesta on tietoa, että niin on käynyt. Myös oman persoonan erityiset piirteet voivat vaikuttaa, koska sellaisten piirteiden takia on herkempi ja varovaisempi. Kun ikää tulee lisää tutut ja turvallisen tuntuisiksi koetut ihmiset tuntuvat parhaimmalta vaihtoehdolta. Ymmärrän nyt miksi mummini ja äitini halusivat olla loppuelämänsä ajan yksin. He molemmat olivat hyvin yksin viihtyviä, eivätkä he kokeneet yksin olemista ongelmana.
Kummankin puolisot kuolivat ja molemmat olivat sen jälkeen yksin loppuelämänsä ajan, toinen noin kolmekymmentä vuotta ja toinen kaksikymmentä vuotta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joskus on niin ettei seksuaalinen rakkaus ole enää mahdollista sairauksien takia. Sairaus joka paheni vuosia kestäneen stressin takia, sellaisesta on tietoa, että niin on käynyt. Myös oman persoonan erityiset piirteet voivat vaikuttaa, koska sellaisten piirteiden takia on herkempi ja varovaisempi. Kun ikää tulee lisää tutut ja turvallisen tuntuisiksi koetut ihmiset tuntuvat parhaimmalta vaihtoehdolta. Ymmärrän nyt miksi mummini ja äitini halusivat olla loppuelämänsä ajan yksin. He molemmat olivat hyvin yksin viihtyviä, eivätkä he kokeneet yksin olemista ongelmana.
Viihdyn itsekkin yksin, vähän liiankin hyvin, läheiset kärsivät.
Ei se minusta epäseksuaalista tee, etten ole kokoajan kiinni omassani tai toisen jalkovälissä😂😂😂
Olen siten ns tantraseksuaalinen, että aina on mukana seksuaalisuusen väre eikä laukeaminen sinänsä ole kovin tärkeää edes yhdynnässä.
Sairaana tietenkään ei tunne itseään välttämättä kovin seksuaaliseksi, kun pitää itseään inhottavana, kyvyttömänä tai on vaan niin väsynyt. Seksuaalisuus ei silti mihinkään katoa.
Monet tukahduttavat seksuaalisuutta tai kanavoivat energian ihan muuhun, omavalintaisesti, puhelimessa puhuminenkin voi olla seksuaalinen korvike.
Itse olen kova tekemään käsitöitä ja sinkkuna ei epäilystäkään, ettenkö käyttäisi voimakasta seksuaalienergiaani siihenkin. Heti, kun tulee jotain muuta, niin kiinnostus korviketoimintaan vähän laskee. Niinkuin nyt, on kaksoisliekkiparka palannut kesälomalta ja taas sitä mennään😂🌚 Ikävää nähdä, että niin kauniit ja voimakkaat tunteet aiheuttavat hänelle selvästi vain ongelmia ja pahaa oloa. Olen koittanut auttaa vain olemalla läsnä, nyt olen jo niin hyvissä voinneissa, paremmissa kuin ennen, mutta hän taitaa vaan tulkita senkin taas välinpitämättömyydeksi. Pitäisiköhän seisoa päällänsä? Joten eipä muuta, kun korviketoimintaa minulle, etten taas sekoa omaan turhautumiseeni.
Muistan itse, kun kerran pahassa flunssassa painostin silloista puolisoani seksiin ja hän oli ihan kauhuissaan, eipä sillä kertaa irronnut, itselle kyllä olisi kelvannut, en koskaan kieltäydy muutenkaan, minulle seksi on läheisyyttä ja rakkauden fyysinen ilmentymä, jopa kylmät pikapanot.
Aika vässykkä olet, jos eukko sai sinut raahattua vastentahtoisesti vihille.
- Anonyymi
Taisi olla molemminpuolisesti hyvä diili.
Ap kuulostaa vähän yksinäiseltä, naamari kirjoituspöydän kulmalla, vaimokin meni jo ajat sitten pillereissään nukkumaan.
Nyt lämpöä tuo vain viskipaukku.
Lol, minä olen vähän tämmöinen painajaismaalari..
- Anonyymi
No hyvinhän tuota näytät ilman rakkauttakin selvinneen, läheisyyttä ja seksiä lienee kuitekin ollut. Ja mistä sä nyt ylipäätään tiedät mitä se rakastuminen muille tai yleisesti on. On kai sulla jokin tunne ollut, sun tapas rakastaa.
- Anonyymi
Ei ihmeellistä. Olen kovaakin ihastusta kokenut ehkä 2 naiseen 38 vuoden aikana, en tiedä onko rakkautta.
Väärin on kuitenkin tyytyä, tuskin kukaan haluaa olla korvike. Ystäviä ollaan kuitenkin kyseisten naisten kanssa. Käteen voi aina vetää. Miehille ehkä harvinaista mutta en pysty nussimaan ketään joka ei muutenkin kiinnosta.
Oikea käsi ja internet, himot hoituu. - Anonyymi
Minä olen nainen joka ei koskaan ole ollut rakastunut saati rakastanut yhtäkään miestä.
Suhteita on ollut, mutta rakkautta en ole tuntenut ketään kohtaan.
Nyt olen ollut pitempään sinkkuna ja olen onnelinen.
Se, miksi minä en osaa rakastaa on itselleni täysin selvää. Sitä en ala tässä kertomaan, on henk. kohtainen asiani.
Rakastan kyllä, ja paljonkin, mutta en miehiä. En ole varma voisinko rakastaa naista, se asia on pyörinyt mielessäni sillä uskon olevani lesbo. Ehkä se selviää vielä...
Rakastan myös eläimiä ja minulla onkin kissa ja koira. Rakastan luontoa.
Siis rakkautta minusta löytyy kyllä, en ole kylmä päin vastoin. Sydämeni särkyy kun näen kiusaamista ja kaltoinkohtelua ja hätää ja ilkeitä ja pahoja ihmisiä joita maailma on täysi nykyään.
Nyt joku kysyy miksi sitten miesten kanssa olen ollut? Hyvä kysymys, en tiedä.
Ehkä ihan ensimmäisen miehen matkaan lähdin päästäkseni pois kotoa ja saadakseni jonkinlaisen jalansijan kodin ulkopuolella. Jonkinlainen pelastusrengas siis.
Nuori kun olin ja kokematon ja sielu rikki valmiiksi reviitynä olin eksyksissä maailmassa ja kaipasin jonkinlaista tukirankaa johon turvautua. Ja mikä olisi ollut luonnollisempaa kuin hankkia mies!
Katsoin kyllä etten renttua tai huonoa miestä huolinut, kyllä he kaikki olivat hyviä ja ihan inhimillisiä, mitään rakkautta vain ei syttynyt kehenkään.
Siinä sitten itsevarmuus ja itsetunto kasvoi, huomasin että pärjään ja hyvin pärjäänkin. En tarvitse enää tukikeppiä. Viimeisen suhteen jälkeen kun olin hetken yksin, tajusin että tämä on sitä mitä haluan, ja niin alkoi sinkkuelämä. - Anonyymi
Mistä tietäisit olevasi rakastunut? Ehkäpä olet ollutkin, et vain tunnista omaa tunnettasi. Mistä tiedät, miltä rakastuminen tuntuu? Ai niin, olet lukenut ja nähnyt elokuvista?
- Anonyymi
Meitä on moneksi? Itse olen kai sieltä toisesta äärilaidasta? En voisi rakastua toiseen ja seurustellakaan sellaisen kanssa, jollei tunne olisi molemminpuolista? Vaikea olisi myös luottaa toiseen, jos yhdessäolo olisi vain kulissia? Ehkä olen ikisinkku luonteinen, koska en ole mikään alfa- mies, jonka perään naiset kuolaa. Enkä tyrkky.
- Anonyymi
Vaikuttaa siltä, ettet ole luotu parisuhteeseen.
- Anonyymi
Voit olla oikeassakin? Ei voi tietää etukäteen, vaikka todennäköisyys suhteeseen on pieni? Periaatteita hyvä olla ja ehdottomanakin, kun suhtautuu asioihin säästyy turhilta sydän suruilta pahemmilta pettymyksiltä?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voit olla oikeassakin? Ei voi tietää etukäteen, vaikka todennäköisyys suhteeseen on pieni? Periaatteita hyvä olla ja ehdottomanakin, kun suhtautuu asioihin säästyy turhilta sydän suruilta pahemmilta pettymyksiltä?
Kuulostaa siltä, että suojelet itseäsi tarpeettomasti elämältä ja yrität paeta tunteitasi.
Miksi aloitat parisuhteen, menet kihloihin ja naimisiinkin, ellet rakasta? Onko kumppanisi olleet tietoisia asiasta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että suojelet itseäsi tarpeettomasti elämältä ja yrität paeta tunteitasi.
Miksi aloitat parisuhteen, menet kihloihin ja naimisiinkin, ellet rakasta? Onko kumppanisi olleet tietoisia asiasta?Elämää on onneksi monenlaista. Ihmiset mukautuvat elämään elämää, joka tuntuu omasta mielestä riittävältä ja nautintoja voi saada harrastuksen avulla ja kautta. Riskejä kannattaa välttää, kokemus muokkaa mielikuvan ja raamit tulevaan.
Olen huono suhteiluun, epäonnistuminen todennäköisempää, kun pettymyksiä koettuna riittävästi. Elän tunteella ja fiilis ohjaa minua. Tällä hetkellä fiilis ei ole riittävä luomaan suhteita, valitettava todeta, sen kanssa mukaudutaan elämään omaa elämää.
Mitä ihmeen ideaa on sitten ollut mennä kihloihin tai jopa naimisiin?
Miten pitää rakastua? No se vaan tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Ei kai sitä mitenkään voi hallita ihmeemmin?
Joku ihminen johon rakastuu, vaan tuntuu niin rakastettavalle, läheiselle ja hänen läsnäolonsa tekee yleensä hyvän olon. Häneen liittyy odotus jälleennäkemisestä ja se ilo on riemua siitä jälleennäkemisestä. Rakkaus on jo sitten tasaisempaa ja varjoja nähneenäkin on päättänyt "tykätä" toisen huonoistakin puolista. Mutta on se ilo olemassa edelleen. Se ei ehkä vaan ole niin räiskyvää rakastaessa, kun silloin kun rakastuu. Kulmat pyöristyy.
Se on kuitenkin erilaista, kun hyvän ystävän läheisyys, joka sekin on aikalailla kuitenkin tuota hyvää oloa ja läheisyyttä. Mutta ehkä se intimiteetti sitten tekee eron? Rakastaan tahtoo koskettaa ja pitää fyysisestikin lähellä. Hän vetää puoleensa.
Rakastettu soittaa sun kieliäsi erilailla, kun kukaan muu niistä tärkeistä muista.Niin ja minä olen ollut ootas, kolme kertaa kihloissa ja kerran aviossa. Sormuksineen. :)
Jostakin syystä en kuitenkaan kaipaa minkäänlaista sormusta sormeeni, vaikka sydämeni on valloitettu ja varattu. Onhan se sentään mun sydämeni, eikä mikään sormus. :)- Anonyymi
Tuo kielten soittaminen olikin hyvä kuvaus, niinhän se.
Tietysti, jos on tiukka periaatteen ihminen, niin ei sille tielle lähde hötkyilemään ja pimputtelemaan😂😂😂
Oma valinta sekin. Itse olen kyllä osannut asiani hoitaa pimputtelusta huolimatta, vaikka moni mies sitä on epäillyt, kun olen aikamoinen pimputtelija...lol
Eli eipä ole tarvinnut tehdä valintaa tunteen ja järjen väliillä. Säälittävää jos näin ja vielä maalaa kyvyttömyytensä kunnollisuuteen, hah! Anonyymi kirjoitti:
Tuo kielten soittaminen olikin hyvä kuvaus, niinhän se.
Tietysti, jos on tiukka periaatteen ihminen, niin ei sille tielle lähde hötkyilemään ja pimputtelemaan😂😂😂
Oma valinta sekin. Itse olen kyllä osannut asiani hoitaa pimputtelusta huolimatta, vaikka moni mies sitä on epäillyt, kun olen aikamoinen pimputtelija...lol
Eli eipä ole tarvinnut tehdä valintaa tunteen ja järjen väliillä. Säälittävää jos näin ja vielä maalaa kyvyttömyytensä kunnollisuuteen, hah!Pimputtelija, mä olen sitten rämpyttelijä. x'D
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Pimputtelija, mä olen sitten rämpyttelijä. x'D
Mahtavaa, perustetaan bändi ja annetaan sille nimeksi "Iloräikkä"!!!
Nyt kun vielä löytyisi rumpali, vaikka ätmimies sinne vähän kitisemään taustalle hyvällä näppituntumalla, joku vatkaamiseen tottunut kalpeanaamainen toimistotyöntekijä, niin me kaks saadaan sooloilla ja laulaakkin kilpaa😂❤👌
Suosio taattu, mut yleisö kuolisi nauruun kerta toisensa jälkeen.. Anonyymi kirjoitti:
Mahtavaa, perustetaan bändi ja annetaan sille nimeksi "Iloräikkä"!!!
Nyt kun vielä löytyisi rumpali, vaikka ätmimies sinne vähän kitisemään taustalle hyvällä näppituntumalla, joku vatkaamiseen tottunut kalpeanaamainen toimistotyöntekijä, niin me kaks saadaan sooloilla ja laulaakkin kilpaa😂❤👌
Suosio taattu, mut yleisö kuolisi nauruun kerta toisensa jälkeen.."Suosio taattu, mut yleisö kuolisi nauruun kerta toisensa jälkeen.."
- Pääasia, että on hauskaa. Ihan sama nauraako ne esityksille vai meille. :DAnonyymi kirjoitti:
Mahtavaa, perustetaan bändi ja annetaan sille nimeksi "Iloräikkä"!!!
Nyt kun vielä löytyisi rumpali, vaikka ätmimies sinne vähän kitisemään taustalle hyvällä näppituntumalla, joku vatkaamiseen tottunut kalpeanaamainen toimistotyöntekijä, niin me kaks saadaan sooloilla ja laulaakkin kilpaa😂❤👌
Suosio taattu, mut yleisö kuolisi nauruun kerta toisensa jälkeen..Heh, onko sun artistinimi sitten pimpauttaja ja mä olen rämpäyttäjä? :D
- Anonyymi
MCMLXXVI kirjoitti:
Heh, onko sun artistinimi sitten pimpauttaja ja mä olen rämpäyttäjä? :D
Pimpsu ja Rämpsy?😃
No mut meen, hommat kutsuu, kivaa päivää Rämpsy! Anonyymi kirjoitti:
Pimpsu ja Rämpsy?😃
No mut meen, hommat kutsuu, kivaa päivää Rämpsy!Mainiota! :)
Samoin, kivaa päivää Pimpsu! :)
Voi se tuntuskin durulliselle, vasn aika tyypillistä elämää.
Sitä vaan tekee asioita miettimättä js kuullostelematta itseltään, että miksi.
Mutta ei se tapa. Aina jatkossa voi kuitenkin toimia toisin ja kuunnells itseään ja antaa aikaa tutustua toiseen kunnolla. 😊- Anonyymi
"Mistä tietäisit olevasi rakastunut? Ehkäpä olet ollutkin, et vain tunnista omaa tunnettasi. Mistä tiedät, miltä rakastuminen tuntuu? Ai niin, olet lukenut ja nähnyt elokuvista?"
Kerropa mikä viestissäni osui noin pahasti että pitää hyökätä?
Kerroin etten ole koskaan ollut rakastunut enkä rakastanut yhtäkään miestä. Sekö sinua nyt risoo? Miksi? Onko se sinulta pois?
Uskon että minä, kuten jokainen muukin on omien tunteittensa paras asiantuntija.
Mistä tiedät oletko vihainen? Ehkä et olekaan vaan luulet niin?
Jotenkin huvittavia vaikkakin ärsyttäviä nämä passiivis-aggressiiviset tyypit jotka vetää herneen nenään ja pahoittaa mielensä täysin vieraiden ihmisten valinnoista ja tunteista.
Jos et myötäile ja juokse lauman mukana, jos elät ja tunnet toisella tavalla sinut pitää lytätä ja polkea. Miksi? Kertokaa joku - miksi?- Anonyymi
Tähän vielä lisään vaikka en tiedä onko kysymys osoitettu minulle:
"Mitä ihmeeen ideaa on sitten ollut mennä kihloihin ja jopa naimisiin".
itse en koskaan ole ollut kihloissa enkä naimisissa. Asunut olen miehen kanssa kaksikin eri kertaa ja seurustellut useamman.
Syy miksi kotoa lähdin ja miehen kanssa muutin yhteen asumaan oli pako kotioloista. Kuten sanoin, olin nuori ja rikki ja mies tarjoutui tukipilariksi. Sen otin vastaan.
Näin meni muutamia vuosia kunnes sain koottua itseni kasaan. Rakkautta en ole tuntenut enkä pysty kuvittelemaan tuntemaan yhtäkään miestä kohtaan. Avoinna on kysymys voinko rakastaa naista...
Miksi kukakin minkin valinnan tekee, se on kai jokaisen oma asia. eipä nuo "rakkaus"avioliitotkaan kovin auvoisilta vaikuta, avioerolukuja kun katselee sekä parisuhdeväkivaltatilastoja.
Mutta koska valintani ovat omiani. elämäni on omani, en katso velvollisuudekseni näitä kenellekään tämän enempää levitellä. Asi loppuun käsitelty minun osaltani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tähän vielä lisään vaikka en tiedä onko kysymys osoitettu minulle:
"Mitä ihmeeen ideaa on sitten ollut mennä kihloihin ja jopa naimisiin".
itse en koskaan ole ollut kihloissa enkä naimisissa. Asunut olen miehen kanssa kaksikin eri kertaa ja seurustellut useamman.
Syy miksi kotoa lähdin ja miehen kanssa muutin yhteen asumaan oli pako kotioloista. Kuten sanoin, olin nuori ja rikki ja mies tarjoutui tukipilariksi. Sen otin vastaan.
Näin meni muutamia vuosia kunnes sain koottua itseni kasaan. Rakkautta en ole tuntenut enkä pysty kuvittelemaan tuntemaan yhtäkään miestä kohtaan. Avoinna on kysymys voinko rakastaa naista...
Miksi kukakin minkin valinnan tekee, se on kai jokaisen oma asia. eipä nuo "rakkaus"avioliitotkaan kovin auvoisilta vaikuta, avioerolukuja kun katselee sekä parisuhdeväkivaltatilastoja.
Mutta koska valintani ovat omiani. elämäni on omani, en katso velvollisuudekseni näitä kenellekään tämän enempää levitellä. Asi loppuun käsitelty minun osaltani.Kumpikaan kommetti ei ollut sinulle tarkoitettu.
Mutta mistä sinä oikeasti tiedät, mitä rakastuminen on? Minä kyselin sitä aloittajalta, joka siis on ollut kihloissa ja naimisissakin. Mistä tiedät, miltä rakastuminen tuntuu, kun et omasta mielestäsi ole ollut koskaan rakastunut? Jostakin olet saanut ajatuksen siitä, mitä rakastuminen on ja miltä se tuntuu. Mistä sinä olet sen ajatuksen saanut? - Anonyymi
Mutta minua kyllä ihmetyttää, että tulkitsit minun olevan ärtynyt siitä, että epäilen kykyäsi tuntea rakkauden tunnetta? (Siis vaikka viesti ei ollut sinulle suoraan tarkoitettu, niin sinunkin kohdallasi ihmettelen aidosti samaa.) Toki romskuihin ja elokuviin viittaaminen on hiukan provosoivaa, mutta sen tarkoitus tosiaan on vain provosoida sinua ajattelemaan, mistä sinä olet muodostanut käsiotyksesi rakkaudesta. Ihan tieteellisesti tutkittu asia on, että monien käsitys rakkaudesta oikeasti on vääristynyt, koska kuvitellaan, että elokuvat kertovat mystisestä "oikeasta rakkaudesta".
On loogisesti mahdotonta tietää, milta rakkaus tuntuu, jos omasta mielstään ei ole koskaan rakkautta tuntenut. Sitä minä vain ihmettelen. En hyökkää, enkä iole ärtynyt, en lyttää, en polje. Miksihän sinä tulkitset minua niin? Ei tarvitse vastata, koska sinä tulkitset niin kuin tulkitset ja se on minulle ihan ok. Mutta voit miettiä tuota itseksesi.
- Anonyymi
Suurimmalla osallahan se on näin.
- Anonyymi
Se on se perinteinen elämänmalli. Jälkeläisten hankinnan, statuksen ja yhdessä otetun isomman talolainan vuoksi liittoon.
Moni menee naimisiin varmaan sen takia, että tuntuu siltä, että täytyy. Vanhemmat tai muut sukulaiset painostaa tai tuntuu, että yhteiskunta olettaa sitä. Varsinkin ennen vanhaan oli monesti näin (tosin varmasti silloinkin oli pariskuntia, jotka olivat menneet naimisiin rakkaudesta).
Äidin vanhemmat olivat naimisissa yli 60 vuotta, siihen asti kun pappa elokuussa 2018 kuoli. Mummo sanoi joskus, että heillä ollut mitään suuria tunteita, kun he menivät naimisiin (ehkä joskus nuorena oli enemmän tunnetta). Tavallista arkea heidän elämänsä oli enimmäkseen nousuineen ja laskuineen. Lapsia syntyi ja tuli lapsenlapsia. Siinä vain oltiin, vaikka toinen olisi ajan mittaan alkanut välillä ärsyttämään. Ja näin on varmaan monilla enemmän tai vähemmän.
Pakosta ei kuitenkaan kannata mielestäni mennä naimisiin ja vain sen takia, että niin kuuluu jossain vaiheessa aikuisuutta tehdä. Eikä lapsia kannata yrittää vain sen takia, että niin kuuluu aikuisena tehdä. Ei mihinkään ole mielestäni pakko. Kaiken tulee olla vapaaehtoista ja asioita on hyvä haluta oikeasti.- Anonyymi
Niin ja sitten on niitä rakkausavioliittoja.
Kel onni on sen käkeköön sanoo vanha sanonta.
- Anonyymi
Ellei rakasta itseään, ei voi rakastaa muitakaan 🤷♀️
Tunnetko kiintymystä?
- Sheena - Anonyymi
Tuo on ihan yleistä. Nuoret miehet on joskus epätietoisia, mitä heiltä odotetaan, ja ennen kaikkea, miten he saavat itse valita asioita. Kun samaan aikaan nuoret naiset ovat hyvinkin päällekäyviä , niin kyllä siinä rakkaus kaikkoaa. Ainakin pitäisi. Jäljelle jää vain pakko, josta ei saa (muka) edes valittaa.
Osuuko oikeaan? - Anonyymi
mene lääkäriin ja yritä avata tunnelukkoja tai jotain joku mielenongelma sulla voisi olla varmasti ihan hoidettavissa saat sitten sinäkin oikeasti nauttia aidosta rakkaudesta
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833672
- 913008
Seinäjoen ampumistapaus
Kyseessä olivat helluntainkirkkoon kuuluvia. Niin myös Jyväskylän tapauksessa. Mistä he saavat aseet ?592737Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä432385- 882182
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441767Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651756- 251737
Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou3041710Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau601559