Eräs JT sanoi jostakin toisesta JT, että sitäkin on yritetty vetää perässä. Tarkoittaen, että kun näitä perässä vedettäviä riittää. Mitä ihmettä vedät? Ei kannettu vesi kauan kaivossa pysy. Se ihminen joko tulee itse tai sitten ei. Et voi tehdä mitään. Hänellä voi olla masennusta tai muuta sairautta. Siihen ei silloin perässä vetämisen auta. Jos sille linjalle lähtee, saa vetää perässään loputtomasti. Kun omaa motivaatiota ei ole, niin ei se kauan kestä.
Perässä vetämisestä
Anonyymi
1687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä moni masentunut veli sais voimansa takaisin kun unohtais jt moraalisäännöt ja pääsis vetää vähän jonkun naaraan perään. Siitä se masentunut naaraskin vaan tykkäis ku joku vetäis perään.
Yhtä älytöntä on toiselle sanoa ja yrittää saada saarnaamaan. Puhutko siellä ja oletko puhunut täällä jne. Ei kukkokaan käskien laula. Ehkä hän ei ole onnellinen Jehovan todistajana, tai ei ole enää uskoa.
Tärkeintä on suorittaminen. Aikaansaaminen on toisarvoista.
Tavoite on pitää höynäytetyt kiireisinä ja irti todellisuudesta.
"Tavoite on pitää höynäytetyt kiireisinä ja irti todellisuudesta."
Tuo vastaava kaava on keskeisessä roolissa kaikissa fundisliikkeissä, kuten herätyksellisissä.
Ongelmana on järjestön valtava suorituskeskeisyys, mikään ei riitä ja vielä kaikkensa tehdessäänkin on väärin tuudittauta tyytyväisyyden tunteeseen vaan tulee alati kriittisesti mitata suoritustaan. Tästä oli Sam Herdin puhekin, mutta en sitä juuri nyt löytänyt linkattavaksi, mutta sama kaava on aina ollut vallalla.
Salikelpoisen todistajan "aidon hengellismielisyyden" mittarina ja sen seurauksena on avauksessa manittu varsin alentava ja halventavakin reagointi, joka ei ole niin kovinkaan harvinaista.
Riittää, että henkilö ei ole "riittävän aktiivinen ja innokas" ja hän oitis saa erilaisia leimoja.
Se siinä hulluinta on, kun he tulevat ”auttamaan”, vaikka ei ole edes pyydetty. Luulin, että he tulevat kuuntelemaan murheistani kuuluvana korvana ja lohduttamaan. Vähitellen tajusin, että eivät he murheistani tulleet kuuntelemaan, vaan ”auttamaan” saarnaamaan. Tein niistä käynneistä lopun.
Näin on kentälle vaikka on ollut oikein kipeä
Monta kk sanoin kiitos ei .
Nuo "rakkaudelliset kannustus-rohkaisukäynnit" ovat melko usein painostavia (osa henkilöistä on lisäksi puoskaroivia ja tahdittomia, eivät toki kaikki) ja vestittävät visiitillään ettei henkilö suorita riittävästi, josta jää ravinnoksi vain syyllistävää painolastia ja kontrolointia rohkaisuksi.
Päävastuullinen tuosta politiikasta ja ilmapiiristä on tuo lakihenkinen, taakoittava, narsistinen ja tyraninen hallintoelin omassa roolikuvitelmansa megalomaniassa.
Ehdolliset ihmissuhteet ja ehdollistetun järjestöllinen tekoilo.
Siinä vaiheessa kun alkaa lausua ääneen epäilyksiä ja kritiikkiä, niin järjestön todelliset kylmän-tappavan petomaiset kasvot näyttäytyvät, jotka saavat täyden mitan erotessaan.
"Taking On Tony VII: Apostates & Maggots"
- https://www.youtube.com/watch?v=zztW_E20-ZI
:/
Raamatussa sanotaan, että se on teatteria. Niin on myös se rakkaushehkutuskin. Eräs erittäin hengellismielinen jt hehkutti pitkään sydämin ja viestein rakkauttaan, kunnes tajusi, että olen erilainen. Ja alkoi ottamaan etäisyytttä, ja sydämen kuvat vähitellen hävisivät vastausviestistä, kunnes koko yhteydenpito katkesi. Se oli teatterirakkautta.
" Ja alkoi ottamaan etäisyytttä, ja sydämen kuvat vähitellen hävisivät vastausviestistä, kunnes koko yhteydenpito katkesi. Se oli teatterirakkautta."
Ei suinkaan teatteria, vaan liikaa ja naivia innokkuutta, liian nopeaa etenemistä vain huomatakseen ettei ihastuksensa kohde ollutkaan kemioiltaan sopiva. Siitä oppii, toivottavasti.
Mutta itse ilmeisemminkin olit täysin "syytön ja ulkopuolinen" tapahtumien alkuun, kulkuun ja etenemiseen, paritanssissiahan tanssitaankin yksin, vai miten se nyt realissa menikään ;-)
Kyllä tunnustan omat virheeni ja puutteeni. Kaikkea en aina huomaakaan. Nuorempana oli vaikeampi tunnustaa omat puutteet ja virheet, mutta nykyisin se on helpompaa.
Nuorempana ego on pinkeämpi ja iho ohuempi, mutta vanhempana suhtautuu omiin virheisiinsä suopeammin ja ehkä toistenkin ;-)
Kokemuksista rikastuu, parhaimmillaan viisastuu ja ainahan maailamassa on uusia kohtaamisia.
Mikään ihme ei ole, että jotkut palavat loppuun, ja joutuvat mielisairaalaan vetäessään itsensä äärimmilleen. Tunnen itsekin yhden, jolle kävi niin.
Sanotaanko?
Sanotaan, että kristityt ovat teatterinäytelmä maailmalle. Kohtaa en muista, mutta hakemalla löytyy. Ja teatterialan sellainen on, ollaan olevinaan rakkaudellisia ystäviä, ja sitten otetaan etäisyyttä ja katkaistaan välit. Olkoon yleensäkin vaikka seurannsäännöt takana. Minä en ainakaan tuollaisia ”ystäviä” tarvitse. Siinä tunteet viilenee huomattavasti.
Onkos se veeärrällä töissä.? Joka tapauksessa, aika tylsästi sanottu, mutta kovilla puheillahan asiat argumentoidaan, silloin kun muuta ei ole.