"Olin aiemmin uskovainen.
Eräänä päivänä,kaverini itsemurhan ja tämän päänetsintärupeaman ja uskonveljien rakkaudellisen kertomuksen jälkeen(jossa todettiin kaverini kärisevän Helvetissä)
Huomasin aluksi tunteenomaisesti,että ainut oljenkorsi jota olin pitänyt vuosia oli harhaa.
Sitten tajusin että tuo epäily oli tunteenomaista.
Sitten tajusin että kaikki siihenastiset uskomukseni olivat olleet tunteenomaisia myös.
Ajattelin että olen vain väärässä lahkossa.
Katselin uskontoja "hedelmiensä mukaan". Löysin ahneutta,oman edun tavoittelua ja muuta. Yhdenkään uskonnollisen ryhmän edustajat eivät heijastaneen hyvyyttä ja moraalia. Tajusin myös kuinka naureettavilta uskovaisten "ihmeet" tuntuivat. Ne olivat mahdollisia selittää myös sattumilla. Itselleni moisia sattumia ei ollut koskaan tapahtunut. Jeesuksen antama konkreettinen apu elämässäni oli vastaava kuin mihin usko mielikuvitusystävään tai joulupukkiin olisi ollut. Havaitsin,että vaikka olin aina olettanut Jumalan varjelevan, niin kyseistä varjelua ei ollut koskaan tapahtunut.
Ainuttakaan tilannetta jossa olisi ollut varjelusta ei ollut.
Vaikka pitkä koulukiusaushistoriani (pääkiusaaja muuten uskovainen,kuinkas muuten) olisi antanut sille mahdollista. Tai sitten Luoja suojeli minua niin että en saisi rauhallista elämää ilman että sidotaan hupparin hupusta lipputankoon ja sitten heitellään kivillä. Jumala on aina ollut ensimmäisen kiven perään.
Jokatapauksessa en suostu marttyyriksi."
Minulla heräsi hieman myötätuntoa sinua kohtaan, sillä olen itsekin ollut samantapaisten ajatusten ja kokemusten kanssa.
Tutun kuuloista siis. Itse olen suuntaukseltani buddhalainen, silti, "hämäräperäiset tieteet" ovat aina olleet minulle mielenkiintoisia. Kristinuskon jumalaa ei ainakaan ole olemassa, eikä aktiivista. On kyseenalaista onko jumalaa ylipäätään. En siis usko Jumalaan, enkä ilmeisesti jumaliinkaan, mutta en myöskään usko että tiede pystyisi kaikkea selittämään. Uskon omiin havaintoihini, omaan viisauteeni, en sitä mitä lehdet minulle kertovat. Periaatteessa niinhän se on, pitäisi luottaa vain itseensä ja olla välittämättä siitä mitä muut koittavat päähäsi hakata. Squirrel, minulla on vähän samankaltaisia kokemuksia ja tunteita, korkeintaan lapsena oli hämäriä tilanteita joissa ehkä mukamas tämä ns. Luoja olisi saattanut olla auttamassa, itseasiassa myöhemmin tajusin että nämä olivat vain omia urotekojani joista en anna kunniaa harhaolennolle, lapsena sitä oli kyllä myös yksinkertaisempi ja hyväuskoisempi. Squirrel, usko silti itseesi, koita etsiä totuutta todella, älä etsi sitä tiede lehdistä, etsi sitä ennenkaikkea itsestäsi, varo puijaamasta itseäsi. Jos ateismi on uskonpuutetta jumaliin, olen ateisti. Itse en ole löytänyt buddhalaisten nimiin veritekoja, löysin buddhalaisuuden aikanaan suorastaan epätoivoisena, olisiko tämä sitten se totuuden tie, vielä en ole pettynyt, avoiminmielin eteenpäin.
Eräänä päivänä,kaverini itsemurhan ja tämän päänetsintärupeaman ja uskonveljien rakkaudellisen kertomuksen jälkeen(jossa todettiin kaverini kärisevän Helvetissä)
Huomasin aluksi tunteenomaisesti,että ainut oljenkorsi jota olin pitänyt vuosia oli harhaa.
Sitten tajusin että tuo epäily oli tunteenomaista.
Sitten tajusin että kaikki siihenastiset uskomukseni olivat olleet tunteenomaisia myös.
Ajattelin että olen vain väärässä lahkossa.
Katselin uskontoja "hedelmiensä mukaan". Löysin ahneutta,oman edun tavoittelua ja muuta. Yhdenkään uskonnollisen ryhmän edustajat eivät heijastaneen hyvyyttä ja moraalia. Tajusin myös kuinka naureettavilta uskovaisten "ihmeet" tuntuivat. Ne olivat mahdollisia selittää myös sattumilla. Itselleni moisia sattumia ei ollut koskaan tapahtunut. Jeesuksen antama konkreettinen apu elämässäni oli vastaava kuin mihin usko mielikuvitusystävään tai joulupukkiin olisi ollut. Havaitsin,että vaikka olin aina olettanut Jumalan varjelevan, niin kyseistä varjelua ei ollut koskaan tapahtunut.
Ainuttakaan tilannetta jossa olisi ollut varjelusta ei ollut.
Vaikka pitkä koulukiusaushistoriani (pääkiusaaja muuten uskovainen,kuinkas muuten) olisi antanut sille mahdollista. Tai sitten Luoja suojeli minua niin että en saisi rauhallista elämää ilman että sidotaan hupparin hupusta lipputankoon ja sitten heitellään kivillä. Jumala on aina ollut ensimmäisen kiven perään.
Jokatapauksessa en suostu marttyyriksi."
Minulla heräsi hieman myötätuntoa sinua kohtaan, sillä olen itsekin ollut samantapaisten ajatusten ja kokemusten kanssa.
Tutun kuuloista siis. Itse olen suuntaukseltani buddhalainen, silti, "hämäräperäiset tieteet" ovat aina olleet minulle mielenkiintoisia. Kristinuskon jumalaa ei ainakaan ole olemassa, eikä aktiivista. On kyseenalaista onko jumalaa ylipäätään. En siis usko Jumalaan, enkä ilmeisesti jumaliinkaan, mutta en myöskään usko että tiede pystyisi kaikkea selittämään. Uskon omiin havaintoihini, omaan viisauteeni, en sitä mitä lehdet minulle kertovat. Periaatteessa niinhän se on, pitäisi luottaa vain itseensä ja olla välittämättä siitä mitä muut koittavat päähäsi hakata. Squirrel, minulla on vähän samankaltaisia kokemuksia ja tunteita, korkeintaan lapsena oli hämäriä tilanteita joissa ehkä mukamas tämä ns. Luoja olisi saattanut olla auttamassa, itseasiassa myöhemmin tajusin että nämä olivat vain omia urotekojani joista en anna kunniaa harhaolennolle, lapsena sitä oli kyllä myös yksinkertaisempi ja hyväuskoisempi. Squirrel, usko silti itseesi, koita etsiä totuutta todella, älä etsi sitä tiede lehdistä, etsi sitä ennenkaikkea itsestäsi, varo puijaamasta itseäsi. Jos ateismi on uskonpuutetta jumaliin, olen ateisti. Itse en ole löytänyt buddhalaisten nimiin veritekoja, löysin buddhalaisuuden aikanaan suorastaan epätoivoisena, olisiko tämä sitten se totuuden tie, vielä en ole pettynyt, avoiminmielin eteenpäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos rohkaisustasi.
Mietin toki uskonnon moraaliasioita-luulen että jopa keskivertoveikkoa enemmän.
Pohdintojeni tuloksista olen nyhännyt jonkinlaista Jeesussarjakuvaakin,joka päivittyy epäsäännöllisesti...
http://www.geocities.com/imordnilap2000/skuva.html
Uskon nimenomaan omiin kykyihini-sekä luonnollisesti havaintoihin,joita maailmastamme on.
Maailmankaikkeuden toimintaperiaatteet ovat mielestäni kaavamaisia,näitä asioita tutkii tiede,mm. evoluutioteoria.
Sitten on niitä muita asioita,joihin kukin vastaa siten miten pystyy.
Itselleni se syntyy omien kykyjeni kautta.
Näitä muita asioita olenkin sitten tuottanut haikurunojan kautta.
Ne vain jotenkin sopivat tyyliini parhaiten.
(Eli en ole pelkkä evoluutioteoriaan nojaaja tai epämoraalinen ateisti joka ottaa ihmisen arvoksi hänen sisältämiensä alkuaineiden summan.
Mielestänu ihmisellä ei vain ole "perimmäistä tarkoitusta",ja hän ei ole luotu.
Tämä mielestäni vähentää suyorituspaineita ja auttaa tavoittamaan enemmän siitä mitä elämässä sitten onkin.
Synnymme ilman mitään[buddhamunkkitukalla,emme koskaan röyhybeatleseina] ja menemme hautaan ilman mitään[tukka on varmaan kasvanut jonnin verran siinä välissä] Mitä voimme siis menettää.
Emme mitään[paitsi sen komean kuontalon joka palaa tai mätänee.])
http://www.geocities.com/imordnilap2000/haiku.html
Lueskelin sarjakuviasi.
Ne sisältävät ymmärrettäviä ajatuksia. Toisaalta, uskovan kannalta, kysymyksiisi on jo vastattu.
Se 120-vuotta ihmisen ikä-sarjakuva on vähän epälooginen, sillä samalla logiikalla kaikki jotka elävät vähemmän kuin tasan 120 vuotta, eläisivät myös vastoin Jumalan tahtoa.
Usko tarvitsee Pyhää Henkeä ja Pyhä Henki synnyttää uskon. Se on kyllä totta. Mutta minkä olet unohtanut, on se, että Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskoa riippumatta ihmisen omista teoista. Eli uskova ei voi uskoa omasta tahdostaan. Mutta ihminen voi kyllä sotia, ja luonnollisesti sotiikin, vastoin Jumalan tahtoa.
Nää on näitä perusjuttuja jotka pitäis aina olla esillä jotta seurakuntalaiset muistaisivat mistä on kyse. Siis armosta.
Sitten tahtoisin muistuttaa sinua siitä tosiasiasta että kaikki opetuslapset ja monet muutkin kuolivat marttyyrikuoleman, Jeesuksen nimen takia. Apostolit eivät olisi vapaaehtoisesti kuolleet Jeesuksen takia elleivät he olisi olleet todella varmoja asiastaan. Ja varmuus heillä oli koska Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi heille ja monille muille.
Apostolit menettivät toivonsa ja muutaman päivän luulivat että kaikki olikin ollut vain hyvää unta. Jeesus ei ollutkaan Messias. 3 vuotta elämästä ihan hukkaan. Mahtoi sapettaa. Mutta toisin kävi.
Jeesuksen ristinkuoleman historiallisesta paikkansapitävyydestä ei ole mitään epäselvyyttä edes ei-uskovien historioitsijoiden keskuudessa. Toki löytyy niitäkin jotka sen kiistävät. Heihin suhtaudutaan vähän samoin kuin kreationisteihin evoluutiopiireissä.. hetkinen.. ;)
Tätä kannattaa itse kunkin ateistin miettiä: Miksi opetuslapset kuolivat Jeesuksen nimen tähden, vaikka he olisivat voineet vain kieltää Jeesuksen ja säilyttää henkensä?
Lainaa"
Tätä kannattaa itse kunkin ateistin miettiä: Miksi opetuslapset kuolivat Jeesuksen nimen tähden, vaikka he olisivat voineet vain kieltää Jeesuksen ja säilyttää henkensä"
Miksi vakaumukselliset natsit tekivät itsemurhan fuhrerinsa mukana?
hehän olisivat voineet hitlerin kuoltua sanoa (niinkuin monet tekivätkin): emme tienneet mitään, noudatimme vain määräyksiä!
Se että ihminen on kykenevä uskomaan fanaattisesti, ei tee uskon kohteesta sen todellisempaa.
Ilmeisen älykkäänä henkilönä tiedät kyllä, että ihmiset ovat uhranneet henkensä monen muunkin vakaumuksen takia, kuin kristinuskon.
Vai uskotko että lenkkitossut jalassa joukkoitsemurhan tehnyt lahko tosiaan pääsi komeetan kyydissä siriukseen?
Vertaat nyt Juutalaisia murhannutta porukkaa, joukkoitsemurhaajia ja Jeesuksen opetuslapsia..
Itselläni tästä tulee mieleen hyvän ja pahan välinen taistelu maailmassa.
Jos verrataan tänä päivänä jossain päin maailmaa vankilassa vakaumuksensa takia istuvaa kristittyä, ja itsemurhapommittajan koulutuksen saanutta, joka myös istuu vankilassa. Kumman luulet saavan vapaana vakaumuksellaan aikaan hyvää, kumman pahaa?
Molemmat kyllä ajattelevat pyrkivänsä hyvään. Toinen haluaa tehdä sen evankelioimalla, toinen räjäyttämällä itsensä ja mahdollisimman monta muuta samalla.
Oli vain osoittaa ettei se, miten kovasti joku ihminen uskoo "asiaansa" ole sinänsä mikään todiste uskon kohteen olemassaolosta tai todenperäisyydestä!
Itsehän esitit juuri tämän jeesuksen seuraajien uskon lujuuden "todisteena" jumalasta.
Tästä olen eri mieltä.
Jos muuten tarkoitit Itsemurhapommittajilla arabiterroristeja, Niin eikös se ole juuri uskonnollinen vakaumus joka saa heidät "uhrautumaan"
Minusta se on hyvä esimerkki siitä mitä kiihkouskovaisuus voi pahimmillaan saada aikaan!
zen-buddishim
Päämääränä on valaistuminen.
Se tulkitaan arkielämän tavoittamattomiin jäävän totuuden, syvimmän olemassaolon, välittämäksi näkemiseksi, äkilliseksi intuitiiviseksi oivaltamiseksi sellaisenaan, ilman kielen ja käsitteeen ohjaamaan logiikkaa.
No jooo nythän mä sen käsitin.
Ei tartte mitään muuta kun oma ittensä ja intuitiivinen oivaltaminen.
Sillon sä tajuut kaiken.
Hei haloo, ei voi olla totta.
Eihän kukaan ihminen voi kaikkee tästä maailmasta ja muustakaan tietää ihan niinku vaan itte ajattelemalla.
Täytyy kyl olla aikamoinen nero ja einstain.
Ja sehän on ny täysin selvä asia et tääl tarvii ajatella omilla aivoillaan.
Mitä on nyt sit annettu sinne yläosastoon, niin sen mukaan.
Mut toi uskontojen luokittelu tähän ei oikein tunnu sopivan.
Ittelläni on samantapane kokemus.
Mun hyvä ystävä teki itsemurhan, vaik oltiin uskossa ja kaikkee.
Kokemus oli aika karmee.
Mut en oo silti hylänny tätä uskoo siis uskoo Jeesukseen, vaik kaikkee on tullukii eteen, tosi vaikeetakin.
Mut ajatellaan kuitenkin kaikki omilla aivoillamme, sen mitä meille on suotu.