Niin. Aina jotenkin tulee sellainen tunne, että epäoikeudenmukaisuudet ovat tiukasti sidoksissa virkavallan toimeenpanovallan ylilyönteihin. Totta, historiallisesti valtio on ollut erinaistän kansojen vakavin turvallisuusriski. Neuvostoliitto, tai Saksa aikoinaan modernista historiasta, jne.
Mutta nyt omakohtaisia kokemuksia, siitä, kun asia pelaa hyväntahtoisesti. Koska kun esim katson sitä television poliisisarjaa, vaikka noita virka-asussa henkensä peliin viimekädessä päivittäin kohdellaankin monesti kuin viimeistä idioottia, kyllä ne naiset ja miehet melko emotionaalisesti tasapainosta väkeä ovat, jtk eivät kyllä ihan hetimmiten provosoitavissa ole. Tuo tuollaisena laajempana kokonaisuutena.
Henkilökohtaisesti olen ylinopeussakon saanut tänä vuonna, kun tyhmänä kiirehdin kohti kauppa, joka oli menossa juuri silloin kiinni ja se on ollut yksiä niistä kokemuksista joka on mulla poliisin kanssa ollut, jossa kohtelu jonka sain oli oikeastaan jopa esimerkillistä. Myönsin luonnollisesti virheeni ja sitten voitiin jo jutella ihan normiasioita ja jopa jakaa elämänkokemuksia jne, kunnes laitteet alkoi taas pelata heidän autoissaan. Kyseessä oli mieshlö joka oli palvellut rauhanturvaajana ja sanoi että vaikka Suomen tilanne onkin kehittynyt vuosikymmenten saatossa, niin on täällä useimmiten ihan normaaleja ihmisiä, jotka enemmänkin ajattelemattomuuttaan erehtyvät virheitä tekemään, kuin pahantahtoisuuttaan - josta hän kiitti suomalaista arvomaailmaa,( jk tietenkin juontaa juurensa kymmeneen käskyyn ja lähimmäisenrakkaukonseptiin).
Tiedän kyllä, että moni teistäkin hyppää ilmaan ja pillastuu, että korruptiota siellä ja korruptiota täällä. Mutta totuus on se, että suuri tai jopa suurin osa ihmisistä, oli sitten juridisella, lainteko tai erinäisillä toimeenpanopuolilla ovat Suomessa yksilöitä, jotka eivät saa sadistista hetkettäistä adrenaliinivirtaa toisten satuttamisesta millään tavoin, vaan oikeasti nauttivat siitä kun yhdessä innostutaan ja luodaan niitä uusia yhteisiä kokemuksia. Kun katson ympärilleni, niin kyllä suurin osa, Tästä metatrendistä, jakannuttamisesta ja hegelianiisesta dialektista huolimatta ihmiset silti pitää toista ihmistä ihmisarvossa.
Musta poliisi on, täällä Suomessa, merkittävästi edesauttanut tätä aikojen saatossa. Ihan oikeasti rakentavasti.
Täten odotusarvona voisi olla trendijatkumo, silloinkin, kun jotkut muut ehkä toivovat Suomen pyyhkimistä pois maailmankartalta ensisijaisesti kristinuskon arvomaailman ja toisekseen puhdasvesivarojen vuoksi.
Mä toivon, että jokainen armeijassa, palveluissa, tai poliisissa, niin kuin oikeulaitoksissakin muistavat, että meille jtk Suomessa aikaa vietämme, unity on sana joka pienen verrattaen populaation vuoksi on oikeasti elinehto.
Mielestäni poliisin ja etenkin palveluiden on huomioita ja reagoitava jollain tavoin kaikkiin niihin elementteihin, jtk muodostavat trendit, jtk vaikuttavat suoraan tai välillisesti sen suomalaiset yksilön elämään, joka ei vähäosaisuutensa, koulutustaustansa, yksinkertaisuutensa, sairautensa, sosiaalisten yhteyksien - tai taidonpuutteen, ajan tai minkään muunkaan vuoksi aidosti valitettavasti kykene ymmärtämään mihin häntä nyt ollaan pahantahtoisesti psykopation toimesta viemässä. Jokainen teistä, joka kokee, että nyt ollaan ylitetty jo moneen kertaan se veteen piirretty viiva, ois aika ainakin lausuu iltarukous Suomen kansan ja itseasiassa koko ihmiskunnan puolesta. Koska niin kauan aikaa kun muutamat vielä välittävät, Jumala meille ihmiskuntana vielä antaa sitä toisiksi arvokkainta, eli aikaa.
Ykkösarvokkainta oiskin sellainen kokonaivaltainen energia kuin Pyhä Henki. Se jos meille suotaisi, kollektiivisena, ois täysi ratkaisu käsissämme. Mut sitä varten ihmisten on rakastettava toinen toistaan, siirrettävä hetkeksi ongelmakohdat sivuun ja yritettävä, en sano et pitää onnistuu kertalaakista, mut yritettävä lähestyy meidän Luojaamme. Niin kaukaahaetulta kuin saattaa, ja salettiin kuulostaakin, Hän on kaikkialla. Ja ilmaisesti tavoiteltavissa.
Kaikki mitä pyydän, on et yritettäis.
Kiitos jos luit tähän asti. Muuta ratkaisu en koe olevan enää käytännön tasolla. En oikeasti, aidosti näe enää mitään muuta väylää. En tiedä oliko muuta edes koskaan.
Ja vaikkei varmaankaan saa, niin silti halaus kaikille teille, jtk kärsitte syvästi tämän kokemuksen vuoksi nimeltään elämä, mahdollisesti jopa itseäni enemmän.. :(
Mutta nyt omakohtaisia kokemuksia, siitä, kun asia pelaa hyväntahtoisesti. Koska kun esim katson sitä television poliisisarjaa, vaikka noita virka-asussa henkensä peliin viimekädessä päivittäin kohdellaankin monesti kuin viimeistä idioottia, kyllä ne naiset ja miehet melko emotionaalisesti tasapainosta väkeä ovat, jtk eivät kyllä ihan hetimmiten provosoitavissa ole. Tuo tuollaisena laajempana kokonaisuutena.
Henkilökohtaisesti olen ylinopeussakon saanut tänä vuonna, kun tyhmänä kiirehdin kohti kauppa, joka oli menossa juuri silloin kiinni ja se on ollut yksiä niistä kokemuksista joka on mulla poliisin kanssa ollut, jossa kohtelu jonka sain oli oikeastaan jopa esimerkillistä. Myönsin luonnollisesti virheeni ja sitten voitiin jo jutella ihan normiasioita ja jopa jakaa elämänkokemuksia jne, kunnes laitteet alkoi taas pelata heidän autoissaan. Kyseessä oli mieshlö joka oli palvellut rauhanturvaajana ja sanoi että vaikka Suomen tilanne onkin kehittynyt vuosikymmenten saatossa, niin on täällä useimmiten ihan normaaleja ihmisiä, jotka enemmänkin ajattelemattomuuttaan erehtyvät virheitä tekemään, kuin pahantahtoisuuttaan - josta hän kiitti suomalaista arvomaailmaa,( jk tietenkin juontaa juurensa kymmeneen käskyyn ja lähimmäisenrakkaukonseptiin).
Tiedän kyllä, että moni teistäkin hyppää ilmaan ja pillastuu, että korruptiota siellä ja korruptiota täällä. Mutta totuus on se, että suuri tai jopa suurin osa ihmisistä, oli sitten juridisella, lainteko tai erinäisillä toimeenpanopuolilla ovat Suomessa yksilöitä, jotka eivät saa sadistista hetkettäistä adrenaliinivirtaa toisten satuttamisesta millään tavoin, vaan oikeasti nauttivat siitä kun yhdessä innostutaan ja luodaan niitä uusia yhteisiä kokemuksia. Kun katson ympärilleni, niin kyllä suurin osa, Tästä metatrendistä, jakannuttamisesta ja hegelianiisesta dialektista huolimatta ihmiset silti pitää toista ihmistä ihmisarvossa.
Musta poliisi on, täällä Suomessa, merkittävästi edesauttanut tätä aikojen saatossa. Ihan oikeasti rakentavasti.
Täten odotusarvona voisi olla trendijatkumo, silloinkin, kun jotkut muut ehkä toivovat Suomen pyyhkimistä pois maailmankartalta ensisijaisesti kristinuskon arvomaailman ja toisekseen puhdasvesivarojen vuoksi.
Mä toivon, että jokainen armeijassa, palveluissa, tai poliisissa, niin kuin oikeulaitoksissakin muistavat, että meille jtk Suomessa aikaa vietämme, unity on sana joka pienen verrattaen populaation vuoksi on oikeasti elinehto.
Mielestäni poliisin ja etenkin palveluiden on huomioita ja reagoitava jollain tavoin kaikkiin niihin elementteihin, jtk muodostavat trendit, jtk vaikuttavat suoraan tai välillisesti sen suomalaiset yksilön elämään, joka ei vähäosaisuutensa, koulutustaustansa, yksinkertaisuutensa, sairautensa, sosiaalisten yhteyksien - tai taidonpuutteen, ajan tai minkään muunkaan vuoksi aidosti valitettavasti kykene ymmärtämään mihin häntä nyt ollaan pahantahtoisesti psykopation toimesta viemässä. Jokainen teistä, joka kokee, että nyt ollaan ylitetty jo moneen kertaan se veteen piirretty viiva, ois aika ainakin lausuu iltarukous Suomen kansan ja itseasiassa koko ihmiskunnan puolesta. Koska niin kauan aikaa kun muutamat vielä välittävät, Jumala meille ihmiskuntana vielä antaa sitä toisiksi arvokkainta, eli aikaa.
Ykkösarvokkainta oiskin sellainen kokonaivaltainen energia kuin Pyhä Henki. Se jos meille suotaisi, kollektiivisena, ois täysi ratkaisu käsissämme. Mut sitä varten ihmisten on rakastettava toinen toistaan, siirrettävä hetkeksi ongelmakohdat sivuun ja yritettävä, en sano et pitää onnistuu kertalaakista, mut yritettävä lähestyy meidän Luojaamme. Niin kaukaahaetulta kuin saattaa, ja salettiin kuulostaakin, Hän on kaikkialla. Ja ilmaisesti tavoiteltavissa.
Kaikki mitä pyydän, on et yritettäis.
Kiitos jos luit tähän asti. Muuta ratkaisu en koe olevan enää käytännön tasolla. En oikeasti, aidosti näe enää mitään muuta väylää. En tiedä oliko muuta edes koskaan.
Ja vaikkei varmaankaan saa, niin silti halaus kaikille teille, jtk kärsitte syvästi tämän kokemuksen vuoksi nimeltään elämä, mahdollisesti jopa itseäni enemmän.. :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.