Mummomuori on melko yksityiskohtaisesti käsitellyt uskonnollista jatkuvaa hajaannusta kirjoituksessaan 02.09.2021 06:57 ketjussa https://keskustelu.suomi24.fi/t/17098525/lutherilaisuus-hajoaa---kirkkojen-jako!
Vähemmän on käsitelty, mutta kuitenkin käsitelty, mitä tämä merkitsee yksilön kannalta. Koska toisaalta ihmisten hengellinen maku muuttuu, ja toisaalta hajoamisen tuloksena syntyneet yhteisöt jo alkujaan ovat ylen riitaisia, maa alkaa usein polttaa ja ihminen tuntee olevansa väärässä yhteisössä.
On valtava määrä ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan siirtyvät yhteisöstä toiseen löytämättä kotia koskaan mistään. Onnellisimpia ovat ne, jotka ovat löytäneet joko luterilaisen tai ortodoksisen peruskirkon.
Vähemmän on käsitelty, mutta kuitenkin käsitelty, mitä tämä merkitsee yksilön kannalta. Koska toisaalta ihmisten hengellinen maku muuttuu, ja toisaalta hajoamisen tuloksena syntyneet yhteisöt jo alkujaan ovat ylen riitaisia, maa alkaa usein polttaa ja ihminen tuntee olevansa väärässä yhteisössä.
On valtava määrä ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan siirtyvät yhteisöstä toiseen löytämättä kotia koskaan mistään. Onnellisimpia ovat ne, jotka ovat löytäneet joko luterilaisen tai ortodoksisen peruskirkon.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Samoin kuin toisilla on mahdollisuus luoda pysyvä avioliitto, mutta useat ovat determinoituja eri asteisiin ja moniin suhteisiin, jotka eivät luo tyydytystä.
Pitkät avioliitot on kyllä sellainen tahtolaji. On aika selvää jos on saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä niin siinä tulee moniakin hetkiä jolloinka olisi varmaan helpointa paeta paikalta laittaa lapanen oveenväliin ja lähteä. Jos ei sitten huvita panostaa niin voi aina vedota johonkin tekosyyhyn miksi homma ei toimi vaikka hyvin suurella todennäköisyydellä itsessään on vikaa. Toki on olemassa eroja joille on ihan pätevä syykin. Nuo mahdollisuudet ovat taas asioita joita ihminen kyllä hyvin vahvasti itse ohjaa.
Hm, tällä elämänkokemuksella väitän, että vain kolmasosa löytää heti kerralla sellaisen puolison, jonka kanssa oikeasti voi yhteistä elämää rakentaa. Tosin tästä kaikki haaveillee, ikään kuin prinsessa Ruususen sadussa.
Todellisuudessa moni avioituu joko rakastumisen huumassa tai ajatellen, että kyllä se siitä suttaantuu – ja muutaman vuoden päästä onkin täysin umpikujassa. Jos toinen osapuoli ei viitsi edes yrittää yhteiselämää - ehkä on väkivaltainen tai varavaihtoehtoja useampi nurkan takana odottamassa – ei siinä yksi ihminen voi enää mitään.
Lahkothan elää tuosta liikehdinnästä. Toisaalta noita ei voi tavallaan verrata edes kirkkolaisuuteen koska eihän noilla ole edes kunnon historiaa ja perinnettä. Hurmoshenkisyys on myös asia mikä joitakin ihmisiä vetää noihin. Mitä epävakaampi persoona on sitä suuremmalla todennäköisyydellä etsii "tunne - elämyksiä" ja juuri suurta teatteriahan nuo lahkot tarjoavat.
Luterilaiset eivät ole läheskään niin avaria, kuin antavat ymmärtää. Hekin rakentavat laatikoitaan, jonne yrittävät tunkea ihmisiä. Kaikkien kohdalla se ei onnistu. Kehittyvä ihminen on liikkeessä, ja uskaltaa tutkia uskoaankin eri puolilta.
Jos haluaa seurakuntia verrata tetteriin, niin Suomen evankelis-luterilainen kirkkohan se tässä maassa suurin teatteri, varsinainen laitosteatteri on. Muut ovat sitten siitä pienempiä - pienimmät ikään kuin jotain harrastajateattereita.
ArtoTTT
Taas puhutte asiasta josta ette taida ymmärtää yhtään mitään.
Vai onko niin, ettei sinulla ole tietoja tästä lainkaan?
sitä kutsutaan evoluutioksi
”On valtava määrä ihmisiä, jotka koko elämänsä ajan siirtyvät yhteisöstä toiseen löytämättä kotia koskaan mistään. Onnellisimpia ovat ne, jotka ovat löytäneet joko luterilaisen tai ortodoksisen peruskirkon.”
Tuntuu olevan, sillä niin monet yhteisöt lupaavat maat ja taivaat, eikä se pidä paikkaansa. Pettyneenä etsitään toista yhteisöä.
Etenkin sellainen, joka ei ole perehtynyt paremmin näiden uusien yhteisöjen taustaan, on vaikutusalttiina. Kun kaikki markkinoivat itseään ”ainoa ja oikeana”, kun vain teet niin kuin me sanomme, sitten saat ”hyvän” elämän sekä meidän ”pelastuksemme” on täysin varma.
Sinänsä aika mielenkiintoista, että toisaalla puolustelet avioeroja ja puolison vaihtamista, mutta sitten heti seuraavaksi kritisoit toimivan seurakuntayhteyden etsimistä ja sen vaihtamista toiseen.
”…puolustelet avioeroja ja puolison vaihtamista, mutta sitten heti seuraavaksi kritisoit toimivan seurakuntayhteyden etsimistä ja sen vaihtamista toiseen.”
Aika erikoinen mielleyhtymä.
Ihmissuhteet ovat ehkä oma juttunsa, eivätkä ne tosiaan mene aina meidän tahtomme mukaan.
Oikeastaan kuvaan sitä, miten vaikeaa on löytää sellaista yhteisöä, jonka kokee kodikseen. Tosiaan usein tarvitsee käydä monta yhteisöä, jotta lopulta sitten löytää sen oman paikkansa. Siinä ei sinällään ole mitään väärää. Kuten ei siinäkään, että monella tietämys on ainakin aluksi aika vähäistä, millaisia eri vaihtoehtoja on.
"Tosiaan usein tarvitsee käydä monta yhteisöä, jotta lopulta sitten löytää sen oman paikkansa. Siinä ei sinällään ole mitään väärää."
Sitä voi kutsua myös kasvuprosessiksi.:)
Totta. Hengellinen kasvaminen voi olla juuri tuota.