710 887 katselukertaa10.9.2020
YouTubessa:
What happened to Hare Krishnas | What happened to | ABC Australia
710 887 katselukertaa10.9.2020
syntynyt 1960 luvulla
69 vuotias swami Prabhubhada
- Mukunda Goswami eka oppilas
rekisteröinti parin vuoden kuluttua
san francisco ja los angeles kolmanneksi london temppeleita
george harrison tuli itse
australiaan sydney ja malborniin temppeleita
1977 vuonna srila prabhupada kuoli
guru by guru fall from grace
olivat nuoria eivätkä pitäneet lupauksia
1986 juhlan jälkeen tajuttiin ettei guru elänyt lupausten mukaisesti
liikaa kaikkea
1990 kaikista vaikeimmat vuodet ISCONIlle
fyysistä seksuaalista ym väkivaltaa löydetty intiassa, australiassa, usassa
tänään ISCON kasvaa taas
ravintoloita perustettu, kirjoja levitetty
---------------------------
EI IHAN MITÄ ODOTIN VASTAUKSELTA koska 2000 luku on jätetty väliin
oliko hiljaisuus jonkun erityisen syytä?
tuntui ettei temppeleissä ole elämää eikä pyhää henkeä
porukat lähtivät siviiliin
guruja hävisi...
bhaktoista tuli vanhempia, jotkut kuolivat...
YouTubessa:
What happened to Hare Krishnas | What happened to | ABC Australia
710 887 katselukertaa10.9.2020
syntynyt 1960 luvulla
69 vuotias swami Prabhubhada
- Mukunda Goswami eka oppilas
rekisteröinti parin vuoden kuluttua
san francisco ja los angeles kolmanneksi london temppeleita
george harrison tuli itse
australiaan sydney ja malborniin temppeleita
1977 vuonna srila prabhupada kuoli
guru by guru fall from grace
olivat nuoria eivätkä pitäneet lupauksia
1986 juhlan jälkeen tajuttiin ettei guru elänyt lupausten mukaisesti
liikaa kaikkea
1990 kaikista vaikeimmat vuodet ISCONIlle
fyysistä seksuaalista ym väkivaltaa löydetty intiassa, australiassa, usassa
tänään ISCON kasvaa taas
ravintoloita perustettu, kirjoja levitetty
---------------------------
EI IHAN MITÄ ODOTIN VASTAUKSELTA koska 2000 luku on jätetty väliin
oliko hiljaisuus jonkun erityisen syytä?
tuntui ettei temppeleissä ole elämää eikä pyhää henkeä
porukat lähtivät siviiliin
guruja hävisi...
bhaktoista tuli vanhempia, jotkut kuolivat...
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun en runkkaa vähänkin aikaa, niin munia koskee
sosiaalisessa kanssakäymisessä kassit täyttyvät hetkessä
mutta yksin eläessä hitaammin
kuvitelkaa jos olisitte 24 h ihmisten ympäröiminä iloisina aina
ja vielä naisten kesken, jotka hyppelevät selibaatista hulluina
mun kassit täyttyisivät parissa päivässä niin hittolaisesti että kipua syntyisi
ja se kipu on suoranaista fysikaalista kipua että ei voi kävellä kunnolla
ei voi seistä kunnolla
en ole enää pikkupoika, joiden testesteroni taso ei kehity
nyt jos olisin bhakta mun pitäisi voittaa kivun ja kääntää spermani kehittymisen
päinvastaiseksi siis hidastaa pikkuhiljaa tarpeettomana kunnes se joko loppuu
tai hidastuu radikaalisti!
ja mitä tapahtuisi mun mielelleni, olemukselleni kaiken jälkeen?
en ole fakiiri käskeäkseni sperman tuotantoa loppumaan
jo ajatus koksee valtavasti, että olisin kyvytön...
ja siitähän on kyse, että antaa lisääntymisen kyvyn olla käyttämättä
toki eivät intialaiset ole näin ylitseampuvia ja kulttuurin kuuluu se lisääntyminen
lännessä kun ongelma että ei löydä naista eikä nainen tajuaa, että tahdot lisääntyä
hän pakenee sinua ja jäät kassinesi kanssa kahdsestaan täysin syntisenä ja vihaisena
epäilen että bhaktoista löydy ketää ymmärtämään kipuasi
koska ISCONin perustotuudet ovat kirjattu julki ajat sitten
pahimmassa tapauksessa saat häädön temppelistä tai muuta
tai ovatko 2020 luvulla sitten VAPAAMPAA?
ollaanko suvaitsevaisia?
ei ehkä
koska kysyin vuosia sitten, että pääsisinkö bhaktaksi elää
eikä kukaan tarvinut sellaista
samat bhaktat pitävät valtaa peloissaan siitä, että rakenne sortuu
siksi äärikeinot ehkä ovat käytössä
maailman kriisi näkyy temppelin toiminnassa
entä se selibaatti?
aika moni tapaamani bhakta luopui paineista ja heistä tuli kylmiä uskonoppineita
ei ole enää hengen paloa paljon jäljellä
ja mitä hengen palo vaatii ollakseen olemassa?
mistä uskonto on tehty, usko on tehty?
Intialaiseen kulttuuriin liittyy pakottaminen, käskeminen, dogmatismi.
Meitä enemmän.
Vanhalla kulttuurilla ei ole aikaa jossitella ja turhamaisuuksiin niin kuin vanhukset jotka tietävät elämän kokemuksensa takia, mikä on oikein, niin käskeminen heillä on oikea toimintaa, koska he ovat kaukana nuoruuden viattomasta epätietoisuudesta.
Käskemisellä säästetään aikaa ja vaivaa.
Toiminnasta saadaan suorempi ja välittömämpi ja seuramukset sen mukaiset.
Mutta ongelma kun nuori ei pidä käskyttämisestä.
Niin Intia on pohjoismaalaisen kannalta aika överä kulttuuri sen takia, että se ei suvaitse.
Guru laitos on sitä, että guru on jumala ja sinä teet tasatarkoin kun käsketään.
Ja samaa käskyläisyyttä jatketaan edelleen.
Intialaiset hyväksikäyttävät, käskevät, pettävät, käyttävät päihteitä, lyövät, kaikkea mitä vastaan taisteltu.
Auttaako tai ei tietää, että vanhuskaan ole mikään viisas mutta samanlainen ja pahempi huoranpenikka kuin nuoret ja pahin kilpailija sen lisäksi.
Mitä varten palvoa Intiaa?
Ehkä tiedon takia.
Saa tiedon itselleen ja juoksee pakoon saman tien ennen kuin on myöhäistä,
ennen kuin alkavat ratsastamaan päälläsi kun valjastavat orjaksi omien väkivaltaisuuksien ilmaisukanavakseen.
Toisaalta voi ajatella, että vanhuksen vierellä nuori pääsee toteuttaa myös itseään laajemmin.
Viisas tietää mitä todellisuus on, eikä lähde kritisoimaan kaikkea pientä, mutta antaa laajat toimintakentät nuorelle.
Nuoren ja vanhan intressit eivät kohtaa musiikin maussa, metelissä, puhtaussäännöissä, ruokailutottumuksissa, vaatetuksissa.....
Vedalaisen yhteiskunnan rakenne on johdettu ihmiselämän tarkoituksesta. Jos ihminen on aineen ja hengen liitto, niin elämällä on kaksi tarkoitusta: toteuttaa aineelliset suunnitelmansa rikkomatta Jumalan lakeja ja palata henkimaailmaan. Nämä kaksi päämäärää saavutettiin yhdellä ainoalla prosessilla - uhrauksella eli rituaalilla. Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on erottava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen päätepiste Veda-ajan jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reunamilla. Uhri eli rituaali on oman toiminnan omistamista Jumalalle. Tässä prosessissa ihmisen toiminta hengellistyy samalla tavalla kuin tuleen laitettu metallitanko saa itse tulen ominaisuudet. Latinankielinen sana "rituaali" tulee sanskritin kielen juuresta "rita" (totuus). Toisin sanoen rituaali on prosessi, jonka kautta totuus paljastuu.
Vedat kertovat meille, että kaikki ihmiset on jaettu neljään pääluokkaan heidän ammattiasemansa mukaan:
Brahmaanit - älymystö ja papisto.
Kshatrijat - sotilaat ja johtajat.
Vaishyat - liikemiehet ja maanviljelijät.
Shudrat - työväenluokka ja palveluala.
Älymystöä voidaan verrata sosiaalisen organismin päähenkilöön. He antavat henkisen suunnan elämälle. Sotilas- ja hallintoluokkaa, joka organisoi ja suojelee ihmisiä, voidaan verrata käsiin. Liikemies- ja maanviljelijäluokka, joka täyttää ihmisten taloudelliset tarpeet, on kuin vatsa. Työväenluokkaa, joka tukee koko rakennetta, voidaan verrata jalkoihin. Henkisesti terveessä yhteiskunnassa kaikki luokat ovat täydellisessä harmoniassa vuorovaikutuksessa yhden ruumiin osina saavuttaakseen yhteiset aineelliset ja henkiset tavoitteet.
Se, että missä tahansa yhteiskunnassa on näitä neljää sosiaalista ryhmää, osoittaa, että ne ovat korkeimman luojan asettaman luonnonlain ilmentymä.
Ihannetapauksessa yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan ihmisille kaikki, mitä he tarvitsevat normaaliin elämään ilman taloudellisia kriisejä ja sosiaalisia konflikteja. Tämä on kuitenkin mahdollista vain silloin, kun korostetaan elämän korkeinta tarkoitusta - itsetuntemusta, joka ilmenee tietoisuutena itsestä Jumalan ikuisena palvelijana. Oman hengellisen luonteen ymmärtäminen hillitsee luonnollisesti liiallisia aineellisia vaatimuksia. Ilman tällaista ymmärrystä ihmisistä tulee itsekkäitä, he kärsivät tuhoisasta ahneudesta, ja sen seurauksena neljästä luokasta tulee yhteistyön sijasta ristiriitaisia.
Henkisen tiedon puute on syynä kaikkien kahden suuren sosioekonomisen järjestelmän - kapitalismin ja kommunismin - ongelmiin. Koska kapitalismi edistää kulutustietoisuuden kasvua stimuloimalla rajattomia aineellisia haluja, ryhmien ja yksilöiden välillä vallitsee jatkuva kilpailu rikkaudesta, vallasta ja arvovallasta. Tämä luo epäluottamuksen, kaunan, epätasa-arvon, kateuden ja pelon ilmapiirin, joka purkautuu ajoittain lakkoina, mielenosoituksina ja mellakoina. Tämä järjestelmä pakottaa ihmiset usein tekemään rahan vuoksi työtä, joka on vastoin heidän luontaisia taipumuksiaan, ja monet ihmiset menettävät työnsä kokonaan.
Vedalaista yhteiskuntamallia kutsutaan hieman monimutkaisella mutta hyvin ytimekkäällä termillä - VARNA-ASHRAMA-DHARMA. Varna tarkoittaa luokkaa tai luokkaa, johon ihmisiä ei luokiteltu syntymän perusteella vaan henkilön todellisten ominaisuuksien ja taipumusten perusteella. Ashrama on henkilön ikään liittyvä sosiaalinen elämäntapa. Ja Dharma on määrättyjä velvollisuuksia. tarkoittaa siis yhteiskuntaa, jossa ihmiset suorittavat velvollisuutensa taipumustensa (varna) ja sosiaalisen elämäntapansa (ashrama) mukaisesti.
Nämä ovat brahmanien ominaisuuksia: rauhallisuus, itsehillintä, askeettisuus, puhtaus, kärsivällisyys, rehellisyys, tieto, viisaus ja uskonnollisuus. Tämä on kuva vedalaisesta älymystöstä, opettajasta, papista, lakimiehestä, lääkäristä, astrologista jne.
Kshatriyan ominaisuuksia ovat sankaruus, voima, päättäväisyys, kekseliäisyys, rohkeus, anteliaisuus ja kyky johtaa. Juuri tällaisia johtajan tulisi olla - kuninkaasta kylänpäällikköön.
Vaishyat ovat niitä, jotka suuntautuvat maanviljelyyn, lehmien suojeluun, kaupankäyntiin ja pankkitoimintaan.
Shudrojen taipumuksia ovat fyysinen työ ja korkeampien luokkien palveleminen.
Näiden sanojen jälkeen saattaa herätä kysymys luokkien eriarvoisuudesta ja riistosta, mutta vedalaisessa yhteiskunnassa näitä ongelmia ei ollut. Miksi? Koska korkeammat luokat pitivät huolta alemmista luokista, eivät sortaneet niitä. On vain luonnollista, että pää pitää huolta jaloista, koska ne ovat saman ruumiin jalkoja, joihin pää tukeutuu. Jos jaloissa on ongelmia, myös päässä on ongelmia. Ihmisistä huolehtiminen ilmeni ensisijaisesti hengellisen koulutusjärjestelmän kautta, joka antoi todellisen näkemyksen elämästä ja juurrutti henkisiä arvoja. Itse sielusta huolehtiminen teki väliaikaisesta ruumiista elävän. Tarvittaessa ihmiset saivat myös aineellista apua.
Jopa kaikkein valistumattomimmat vedalaisen yhteiskunnan jäsenet etenivät vähitellen henkisesti, yksinkertaisesti siksi, että heidät oli sovitettu hengelliseen järjestelmään. Vaikka joku ei itse tuntisi reittiä, mutta nousisi oikeaan bussiin ja maksaisi lipun hinnan, hän pääsisi haluttuun määränpäähän.
Vedalainen yhteiskunta oli monarkia, jossa oli selkeä vertikaalinen hierarkia, mutta jossa ei ollut merkkejä riistosta. Latinankielinen sana "hierarkia" tarkoittaa "pyhää järjestystä". Tämä tarkoittaa sitä, että huolimatta henkisestä tasa-arvosta Jumalan edessä, aineellisessa mielessä oli aina jonkinlaista eriarvoisuutta, koska kaikilla ihmisillä oli syntymästä lähtien erilainen guna karma (psykofyysinen luonto). Yhteiskunnan epäviralliset johtajat olivat puhtaimpia ja ylevimpiä yksilöitä, brahmaneja, joille riiston henki oli vieras. Korkeasta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta brahmaanit olivat aina nöyryyden, yksinkertaisuuden ja askeettisuuden esikuvia. Koska ihmiset näkivät heidän epäitsekkyytensä ja puhtautensa, brahmanit nauttivat kansan luonnollista auktoriteettia.
Kuninkaat käyttivät toimeenpanovaltaa, mutta jos he poikkesivat Jumalan laista, brahmanilainen neuvosto saattoi huomauttaa siitä. Kuninkaat eivät uskaltaneet olla ristiriidassa brahmanien kanssa, sillä he tunsivat heidän hengellisen ja mystisen valtansa. Äärimmäisissä tapauksissa oli jopa ennakkotapauksia, joissa brahmanit tappoivat parantumattomia tyranneja kollektiivisella kirouksellaan. Kuninkaan edustajat keräsivät veroja vain vaishyoilta - kauppiailta ja valmistajilta. Tämä oli ainoa yhteiskuntaluokka, joka harjoitti taloudellista toimintaa. Vero ei ylittänyt 25:tä prosenttia, joten se oli helpompi maksaa kuin kiertää. Inflaatiota ja talouskriisejä ei ollut, koska raha ei ollut paperia vaan oikeaa rahaa - hopeaa ja kultaa.
Shudrat, joilla ei ollut brahmanien älykkyyttä, ei Kshatriyojen valtaa eikä käytännön taitoa organisoida liiketoimintaansa kuten Vaishyoilla, työskentelivät yksinkertaisesti palkkatyössä.
Näennäisestä epätasa-arvosta huolimatta kysymys oikeuksista ei koskaan noussut esiin, koska pääpaino oli velvollisuuksien täyttämisessä. Kun kaikki suorittavat velvollisuutensa tunnollisesti (onhan se palvelus Jumalalle, joka näkee kaiken!), itse oikeuksien tae täyttyy tällä tavoin. Miten? Tosiasia on, että toisen oikeudet ovat toisen velvollisuuksia. Jos joku kokee, että hänen oikeuksiaan loukataan, se tarkoittaa, että joku toinen on laiminlyönyt velvollisuutensa.
Veda-yhteiskunta ei ollut maallinen yhteiskunta, joka jättää Jumalan lait, eli korkeamman asteen lait, kansalaisten omantunnon varaan (uskokaa tai älkää). Tämä on yhtä naurettavaa kuin antaa uskoa fysikaalisiin painovoiman tai energian säilymisen lakeihin, sillä on olemassa näihin lakeihin perustuvaa teknologiaa, ja ne vahvistavat itse lait. Samoin brahmanit osoittivat hengellisen teknologian - rituaalien - avulla käytännössä korkeamman todellisuuden olemassaolon. Rituaalien yhdistävän langan kautta Jumalan siunaukset laskeutuivat maan päälle, mikä ravitsi kaikkia elämänalueita näkymättömällä mutta todellisella hengellisellä energialla. Jagadish Srivastava, Coloradon yliopiston professori ja arvostettu matemaatikko, sanoi tässä yhteydessä: "Henkinen todellisuus on olemuksemme näkymätön tausta. Fyysinen maailma on olemassa henkisen todellisuuden sisällä." Se, mitä tiedemiehet lähestyvät nyt vain teorian tasolla, toimi jo käytännössä. Brahmaanit valvoivat korkeamman järjestyksen lakien noudattamista, ja juuri tämän vuoksi vedalainen yhteiskunta ei joutunut kriiseihin.
On tarkasteltava sanoman sisältöä eikä organisaatioita, joita tuskin olisi nykyään olemassa, jooissa minkäänlaisia ongelmia ei olisi. Tämä alkaa kristinuskon lahkoista ja päättyy muiden Abrahamin uskon suuntausten lahkoihin ja kultteihin.