Reilu viikko sitten kirjoitin otsikon "Ajatuksia rakkaudesta, Kristuksesta ja sovituskuolemasta" alla
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000007856476
Tekstini pointti oli, että Kristus = Rakkaus
->
Rakkaus on Tie ja Totuus ja Elämä.
->
Siispä ihmisen "tehtävä" on Rakkauden tunteminen ja Rakkauden toteuttaminen.
Seppä Högman neuvoi aikanaan Paavo Ruotsalaista;
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki - Kristuksen sisällinen tunto."
Välillä olen ajatellut (viimeksi viime syksynä) että nyt olen ja elän Kristuksen sisäisessä tuntemisessa -
ja nämä hetket ovat tuntuneet
taivaallisen ilon ja onnen hetkiltä.
Välillä taas on tuntunut että sydämeni on jollakin tavalla kuollut, hengellisesti kuollut ja elän vain pään tasolla.
Olen asiaa kovasti miettinyt ja tällä hetkellä ajattelen niin, että
Kristus Jeesus on Jumala
ja koska Jumala on Rakkaus niin ei ole väärin ajatella Kristuksen olevan Rakkaus.
Niinpä sisäinen Kristuksen tunteminen olisi sisäistä Rakkauden tuntemista.
Millä tavoin sitten tuohon sisäiseen Rakkauden (tai Kristuksen) tuntemiseen pääsee?
Luulen, että egominämme on muuri, este, joka on purettava, "kuoletettava", jotta sisäinen Rakkauden tunteminen mahdollistuu.
Muurin purkamisessa tarvitaan Jumalan armoa ja voimaa.
Uudestisyntyminen on prosessi, jossa egominä ikään kuin kuolee ja uusi minä syntyy.
("Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.", Joh 3)
Kaikki tämä tuntuu järkeenkäypältä -
kuitenkin sydämeni on raskas ja mieleni maassa. Mistä tämä johtuu?
Johtuuko tuska egominän kitumisesta, onko kyse "ristin kantamisesta" ja Kristuksen seuraamisesta?
Kuinka elää Rakkaus todeksi?
Kuinka tuntea Rakkaus sisäisesti?
Kuinka tuntea Kristus?
-etsijä
ps. Mörri - kirjoitat paljon hyvää asiaa, lohduttavaa ja rohkaisevaa tekstiä minulle ja monelle muulle - keep up the good work, siunausta!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000061&posting=22000000007856476
Tekstini pointti oli, että Kristus = Rakkaus
->
Rakkaus on Tie ja Totuus ja Elämä.
->
Siispä ihmisen "tehtävä" on Rakkauden tunteminen ja Rakkauden toteuttaminen.
Seppä Högman neuvoi aikanaan Paavo Ruotsalaista;
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki - Kristuksen sisällinen tunto."
Välillä olen ajatellut (viimeksi viime syksynä) että nyt olen ja elän Kristuksen sisäisessä tuntemisessa -
ja nämä hetket ovat tuntuneet
taivaallisen ilon ja onnen hetkiltä.
Välillä taas on tuntunut että sydämeni on jollakin tavalla kuollut, hengellisesti kuollut ja elän vain pään tasolla.
Olen asiaa kovasti miettinyt ja tällä hetkellä ajattelen niin, että
Kristus Jeesus on Jumala
ja koska Jumala on Rakkaus niin ei ole väärin ajatella Kristuksen olevan Rakkaus.
Niinpä sisäinen Kristuksen tunteminen olisi sisäistä Rakkauden tuntemista.
Millä tavoin sitten tuohon sisäiseen Rakkauden (tai Kristuksen) tuntemiseen pääsee?
Luulen, että egominämme on muuri, este, joka on purettava, "kuoletettava", jotta sisäinen Rakkauden tunteminen mahdollistuu.
Muurin purkamisessa tarvitaan Jumalan armoa ja voimaa.
Uudestisyntyminen on prosessi, jossa egominä ikään kuin kuolee ja uusi minä syntyy.
("Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.", Joh 3)
Kaikki tämä tuntuu järkeenkäypältä -
kuitenkin sydämeni on raskas ja mieleni maassa. Mistä tämä johtuu?
Johtuuko tuska egominän kitumisesta, onko kyse "ristin kantamisesta" ja Kristuksen seuraamisesta?
Kuinka elää Rakkaus todeksi?
Kuinka tuntea Rakkaus sisäisesti?
Kuinka tuntea Kristus?
-etsijä
ps. Mörri - kirjoitat paljon hyvää asiaa, lohduttavaa ja rohkaisevaa tekstiä minulle ja monelle muulle - keep up the good work, siunausta!
Vastaukset 30
Vanhimmat
tekstisi pointti:
Kristus on rakkaus ja se pitää todellakin peränsä, sillä Hän jos kuka opetti meitä rakastamaan ei vihaamaan tai kostamaan vaan anteeksi antamaan.
Hän on tie , totuus ja elämä. Sekin pitää paikkansa, Hänen neuvojaan seuraten löytyy totuus ja se tie joka vie elämään.
Kristuksen sisäinen tuntemus on hienoin asia mitä voi kohdata, mutta monissa muissakin uskonnoissa tuo samainen opetus tulee esiin.
Eli mikä/mitä on Kristuksen sisäinen tuntemus. Onko se sitä, että osaa ajatella arvoja kuten Kristus ajatteli/opetti vai onko se sitä että kuuluu kristinuskon edustajiin.
Herramme ei valikoi meitä sen mukaan kuka mitäkin uskonsuuntaa edustaa vaan juuri sen sisäisen tuntemuksen kautta. Tähän meidän maailmassa olisi pyrittävä.
Kristuksen sisäinen tuntemus on käsittääkseni sitä, että rakastaa jokaista lähimmäistään kuten Kristus teki, ei erotellen mihin lahkoon /uskontoon tuo kuuluu vaan rakastaen aidosti tässä päivässä ja nyt.
Toivonkin, että ihmiset pikkuhiljaa yhdistyisivät ja ymmärtäisivät Jeesuksen sanoman, että ei erotella ketään Jumalan armosta vaan rakastateaan kaikkia. Jos rakastamme kaikkia ei se vie meiltä taivaspaikkaa...voin sen vakuuttaa ja uskon siihen. Ikuinen elämä on luvassa jokaiselle, joka noudattaa Jeesuksen oppeja, uskontoon tai aatteeseen katsomatta.
Olen ihan samaa mieltä Rakkauden keskeisestä merkityksestä -
meidän tulisi elää Rakkaudessa ja rakastaa kaikkia.
Mutta kuinka Rakkauden yhteyteen (tai sisäiseen Kristuksen tuntemiseen) pääsee?
Aidot rakkauden ajatukset, sanat ja teot perustuvat ihmisen sisäistämään totuuteen, rakkauteen, Kristukseen.
Jos ihminen elää Kristuksen tuntemisessa, Rakkauden ajatukset, sanat ja teot virtaavat ihmisestä yhtä luonnollisesti, yhtä vaivattomasti kuin hengitys.
Kun ihminen on keskeneräinen Kristuksen tuntemisessa, hän joutuu pinnistämään ja puristamaan, jotta pystyisi ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan Rakkauden hengessä.
Lähinnä minua kiinnostaa kuulla,
kuinka ihminen siirtyy / siirretään "keskeneräinen"-osastolta "Rakkauden Lähettiläs"-osastolle?
-etsijä
"Lähinnä minua kiinnostaa kuulla,
kuinka ihminen siirtyy / siirretään "keskeneräinen"-osastolta "Rakkauden Lähettiläs"-osastolle?"
Vastausta et löydä kovin helposti kristinuskosta, jos ollenkaan.
Ehkä siinä vaiheessa kun tajuaa, ettei Jumala heitäkään helvettiin vaikka ei millään mahdu 'oikean uskovaisen' ylen ahtaaseen ja ankeaan kaapuun. Kun tajuaa, että Jumala ON rakkaus eikä julma kiduttaja ja väärämielinen tuomari, ja että se pelottelu perustuu kaikkeen muuhun mutta ei Raamattuun.
Kysyt kuinka rakkauden yhteyteen pääsee.
Ei sinne pääsekään jos on ajatus maailma nurinpäin, eli etsii vain omaa hyvää.
Vasta kun tajuaa ja on sisäistänyt, nuo opit joista mm. Jeesus puhui, eli rakasta älä tuomitse ja anna toiselle se mitä haluaisit itse saavasi, alkaa pikkuhiljaa päästä siihen olotilaan mistä Jeesus puhui.
Äiti Teresa on yksi esimerkki siitä, miten ihminen voi ymmärtää, että antamalla saa...ja saa paljonkin.
Moni maallinen asia , josta voisimme luopua antaisi itsellemme sen luonnon ja tunteen, josta Jeesuskin kertoi.
Kysyit myös sitä, että miten siihen tilaan päästään eli Kristuksen sisäiseen tuntemukseen,
en ole kaikki tietävä, mutta olen itse ajatellut että siihen tilaan päästää elämällä ja kokemalla asioita, niin, että ei enää ole , vaan katsotaan koko ihmiskuntaa ja annetaan sitä hyvää ja rakkautta mikä itsessämme on.
Jokaisessa meissä on hyvä ja rakkaus, se pitää vain oikein löytää ja sitten tuoda se esiin oikealla tavalla.
Ja aidosti uskotaan, että se hyvä mikä minussa on toimii...koska niin on Jeesus päättänyt...
Kenenkään ihmisen ajatusmaailma tai tahto tehdä hyvää on se sitten omasta mielestämme kuinka nurinkurista tahansa ei ole väärin, vaan jokainen ihminen on arvokas ajatuksineen ja tunteineen....
Toivottavasti löydät mitä etsit ja sen varmasti tiedät mistä sen totuuden löytää
Kaikkea hyvää sinulle ja siunausta toivottaen; minä vain
Kiitos rohkaisevasta viestistä,
minun (ja luulenpa että monen muunkin)
ongelma on, että "pään tasolla", periaatteellisesti, ymmärtää asioita,
ymmärtää Rakkauden merkityksen, ymmärtää
että Rakkaus on kaikki, ymmärtää että
Rakkauden kaksoiskäskyn varassa on kaikki
laki - tämä tieto tuntuu kuitenkin jäävän
"ulkoiseksi", se ei tule eläväksi sydämen
tiedoksi.
Onko niin, että Kristuksen kehotus ottaa
risti ja seurata Häntä, merkitsee tuskien
taipaleen, Via Dolorosan kulkemista?
Onko niin että Via Dolorosa on jokaisen
Tietä kulkevan, Kristuksessa elävän osa?
Jotkut sanovat, että Via Dolorosa totisesti
on jokaisen tosikristityn osa - tuskien tiellä
ihminen tulee pienemmäksi ja Hän tulee
isommaksi. Ihminen kuolee pois egominästä
jotta hän voi elää Kristuksen täyteydessä.
Näin olen kuullut.
-etsijä
on aivan tavallista elämää iloineen ja suruineen. miksi siitä täytyisi alkaa väkisin vääntämään tuskien taivalta?
tod e: "on aivan tavallista elämää iloineen ja suruineen. miksi siitä täytyisi alkaa väkisin vääntämään tuskien taivalta? "
En toki tarkoittanut, että uskovan elämästä
pitäisi väkisin vääntää tuskien taivalta.
Tarkoitukseni oli sanoa, että omalla kohdallani
Ilo on ollut hakusessa, hukassa jo jonkin aikaa
ja ihmettelen mistä se johtuu.
Mielestäni pyrin etsimään Jumalan valtakuntaa,
pyrin elämään Rakkaudessa - tunnen kuitenkin
sisälläni, sydämessäni jonkinlaista tyhjyyttä,
ikään kuin Jumala olisi kääntänyt minulle
selkänsä. Järjen tasolla toki ajattelen, että
Hänessä me elämme, olemme ja liikumme.
Mutta miten elää Rakkaus todeksi?
Tämä on se ongelma. Toisaalta Jeesus puhuu
ristin ottamisesta ja seuraamisesta, myös
Paavali kertoo erilaisista vaikeuksista,
koettelemuksista, joita kohtaamme - tulee
helposti mieleen, että ehkäpä tuska, yksinäisyys,
vaikeudet ikään kuin kuuluvat asiaan. Kenties
ne ovat osa sitä uudestisyntymisen prosessia,
jossa vanha minä kuolee jotta uusi minä voi
puhjeta kukkaan?
"Hän joka tahtoo seurata minua, hän
kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja
seuratkoon minua" (Matt. 16:24)
Mitä tämä tarkoittaa?
-etsijä
"Ehkä siinä vaiheessa kun tajuaa, ettei Jumala heitäkään helvettiin vaikka ei millään mahdu 'oikean uskovaisen' ylen ahtaaseen ja ankeaan kaapuun. Kun tajuaa, että Jumala ON rakkaus eikä julma kiduttaja ja väärämielinen tuomari, ja että se pelottelu perustuu kaikkeen muuhun mutta ei Raamattuun. "
Jumala on Rakkaus. Amen.
-etsijä
Haluan laittaa sinulle kirjoittamani tekstin kristinuskon ydin kohdista.
Mitä kysymyksiä se herätti? Uskoitko, mitä kirjoitin, vaikka laittoiko joku sinussa vastaan?
Jumala loi maailman hyväksi ja antoi ihmiselle mahdollisuuden valita myös ero Jumalasta ( 1 Moos 2:17 )
Ihminen lankesi syntiin, jolloin yhteys Jumalaan särkyi ( 1 Moos 3:6 )
Pahuus tuli maailmaan. Tämän päivän pahuus ei ole Jumalan syy vaan meidän ihmisten. Myös Jeesus todistaa tästä sanoessaan, että rakastamme enemmän pimeyttä kuin valoa ( Joh 3:19 ) Syntiinlankeemus ei ole myytti sillä paha on osa historiallisuutta ( esim. Luuk 3:38 )
Herää kysymys MIKSI? Miksi Jumala, joka näkee kaiken ennalta, antoi ja antaa kaiken pahan tapahtua? Tähän kysymykseen ei kukaan – ei edes Mörri – osaa vastata. Teodigea ei kuitenkaan kaada kristinuskoa. Jumala nimittäin ei hyväksy pahaa.. lopullisesti. Tilinteon päivä on tulossa
Jumala ei hylkää ihmistä vaan antaa lupauksen Eevalle ( 1 Moos 3:15 ) Tämä lupaus täyttyi Jeesuksessa. Sama lupaus annettiin myös Aabrahamille ( Gal 3:16 )
Jumala käynnisti historiassa pelastussuunnitelmansa. Myöhemmin Jumalan kansa sai lain Siinailla. ( Gal 3:19- 4:7 )
Jeesus vahvisti tämän lain vuorisaarnassaan ( Matt 5: 18 ) Samalla hän osoittaa, että lakia on mahdotonta noudattaa ( Matt 5: 22 ) Se vaatii virheettömyyttä, johon yksikään ihminen ei pysty. ( Luuk 18: 25-27 ) Jumalan laki siis vaatii. Jos väitämme, ettei mitään Jumalan vihaa ole, teemme Jeesuksesta valehtelijan ja teemme samalla lain turhaksi. Laki toimii meille peilinä, josta näemme oman pahuutemme ( Room 7:7- ) Jos väitämme, ettemme olekaan pahoja, syntisiä, teemme Jeesuksesta ja Jumalasta valehtelijan ( 1 Joh 1: 9-10 )
Jumala tunsi ihmisten surkeuden. Siksi hän antoi oman Poikansa Jeesuksen kuolla kaikkien ihmisten syntien puolesta. Lain mukaan tämä tuomio olisi kuulunut meille, mutta evankeliumin mukaan Jeesus tuli sijaiskärsijäksemme. Juuri tästä Jesaja profetoi ( Jes. 52: 13 – 53: 12 ) Tämä on kristinuskon ydin. Se EI OLE rakkauden kaksoiskäsky, sillä rakkauden kaksoiskäsky on LAKIA. Ristillä Jumala hylkäsi poikansa, emmekä voi koskaan ymmärtää kuinka suurta rakkautta sellainen viha on. Juuri tästä hetkestä ennusti Sakarja ( Sak 3: 9 )
Jeesus opetti, että me saamme pelastuksen lahjaksi, jos uskomme häneen. ( esim. Luuk 23: 41-43 ) Tämä pätee universaalisti. Se, että uskomme, ei ole oma tekomme vaan Jumalan ( Joh 6: 44) Mitään tekoja ei tarvita. Kuitenkin laki on edelleen voimassa ja laki vaatii tekoja. Kun usko syntyy, se tapahtuu hengessä, eikä sitä voi järjellä huomata. Teot taas ovat lihassa ja ne näkyvät tässä maailmassa. Teoissa usko siis konkretisoituu. Mutta koska teot ovat lihassa, siis tässä maailmassa, niillä ei ole mitään pelastusvoimaa. Tämän takia Paavalikin uskalsi kirjoittaa ( 1 Kor. 6:12 )
Lopulta jokainen meistä tuomitaan tekojemme mukaan ( 1 Kor 5:10, Matt. 25: 31-46 ) Mutta miksi tekojen eikä uskon? Siksi, että niille, jotka ovat turvanneet Jeesukseen, luetaan hänen tekonsa. Muut tuomitaan lain mukaan, eikä sitä kautta voi kukaan pelastua. Uskon tähden Jumala lukee meidät vanhurskaiksi ( 1 Moos 15:6 ) Tämä ei tarkoita, että olisimme synnittömiä ( Room 7:14:21 ) vanhurskas ei tarkoita synnitöntä, vaan Jumalalle kelvollista.
Jeesuksen sovituskuolema pelastaa meidät ikuiselta kadotukselta ( Dan 12:2, Matt. 25:46 ) Se EI PELASTA meitä lukuisista jälleensyntymistä, tai väliaikaisesta kadotuksesta. Jos alamme opettaa, ettei kadotusta ole, tai että, se kestää vain tietyn ajan tai että voimme itse pelastua, Teemme Jeesuksesta valehtelijan ja julistamme hänen työnsä turhaksi. Silloin voimme ehkä saada ihmisten suosion, mutta totuus on meistä kaukana.
Näin kirjoitin ja rukoilen, että ette uskoisi minua. Sanon tämän siksi, että ette rakentaisi uskoanne minun, ettekä yhdenkään ihmisen varaan. Rakentakaa ainoastaan Jeesuksen ja hänen sanansa varaan!
..eläessään Jumalan tahdon ja on mukana yhdessä meidän kanssamme jos tahdomme elää hänen opetuksensa mukaan.Meidän elämämme ratkaisuissa, jotka ovat Hänen opetuksen mukaisia, Hän on tukenamme, ja niissä ratkaisuissa jotka ovat Hänen opetustensa vastaisia,Hän vastustaa.Hänen mukanaolonsa vaatii meidän suostumuksemme.Oli meidän tilanteemme nyt mikä tahansa,Jeesus tulee pyydettäessä auttamaan meitä.Kaikessa me emme kuitenkaan pääse irti itse aiheuttamistamme ongelmista,vaan joudumme Hänen avustamanaan yhdessä etsimään uusia ratkaisuja.
Usko on elämää Jeesuksen opetuksen johtamana.Kristinuskon ydin on Jeesuksen opetus.Muuta ydintä ei ole.
Ymmärrän kyllä näkökulmasi ja sen viitekehyksen
jonka varassa olet.
Minä en osaa ottaa Raamattua taivaasta
tupsahtaneena absol. Jumalan sanana.
Minulle Raamattu on kirjoitusten kokoelma,
jossa osa on jumalallista ja osa on
maallista.
Lähtökohdastani käsin näen arvoa myös
muiden uskontojen pyhillä kirjoituksilla
sekä kaanonin ulkopuolelle jätetyillä varhaiskristillisyyden teksteillä
(esim. gnostiset evankeliumit).
Minun on myös vaikea käsittää, että
Jumalan ilmoitus ihmiselle olisi rajoitettu
tiettyyn historialliseen ajankohtaan.
Tuntuu luontevalta ajatella että ihminen
voi vielä tänäänkin saada tietoa, ilmoitusta
Jumalasta.
Ymmärrän toki, että Sinun näkökulmastani
minun ajattelu on virheellistä ja harha-
oppistakin. Minun motiivini on etsiä
Jumalan valtakuntaa, joka ei Mestarin
sanojen mukaan ole jossakin tuolla vaan
sisäisesti meissä. Motiivini on löytää
Jumala joka on Rakkaus. Motiivini on
elää Rakkauden kaksoiskäskyn hengessä
niin että vielä koittaisi päivä jolloin
sydämessäni ja ihmisyydessäni, koko
olemuksessani on toteutunut "enää en
elä minä, vaan Kristus elää minussa".
-etsijä
Uskon välityksellä me otamme vastaan kaiken tiedon. Usko Jeesukseen opettajana johtaa meidät ottamaan tiedon Jeesuksen opetuksesta jos muiden antama poikkeaa siitä.Elämä itse on se missä opittu ja omaksuttu tulee käyttöön elämänkatsomuksena ja valintoina.Elämäntilanteiden kautta usko koetellaan ja tulee käyttöön.Kaikki tilanteet eivät ole sellaisia joita itse haluaisi.
Jeesus johdattaa itsensä tuntemiseen jokaisen joka Häntä etsii.Älä anna ennakko-odotusten viedä itseäsi.Jeesus tietää mitä Hän kullekin tahtoo antaa.
Toivotan sinulle Herran siunausta.
"Usko on elämää Jeesuksen opetuksen johtamana"
Hyviä elämänohjeita löytyy myös taolaisuudessa. Ja muropaketeissa..
Joh 3:16 ei taas lue muuaalla kuin Raamatussa.
En pidä sinua harhaoppisena, vaan vilpittömänä etsijänä!
"Minä en osaa ottaa Raamattua taivaasta
tupsahtaneena absol. Jumalan sanana."
En minäkään! Se on eri aikoina ja ei ihmisten kirjoitettamaa tekstiä Jumalasta. Kaukana täydellisestä..
"Lähtökohdastani käsin näen arvoa myös
muiden uskontojen pyhillä kirjoituksilla"
Niin minäkin. Niissäkin voi olla paljon hyvää, eikä niitä sen takia pitäisi kieltää kokonaan.
Ennen uskoontuloani uskoin, että kaikki uskonnot vievät Jumalan luo. Huomasin olleeni väärässä. Jeesus sanoi olevansa ainoa tie taivaaseen. Jumalan kuolemaa ristillä ei muista uskonnoista löydy. Kristinusko on myös ainoa uskonto maailamsassa, joka on Jumalkeskeinen. Muissa pääpaino on ihmisen yrittämisessä. ( tosin jotkut buddhalaiset liikkeet ovat poikkeus )
"kaanonin ulkopuolelle jätetyillä varhaiskristillisyyden teksteillä
(esim. gnostiset evankeliumit)"
Minä en näe näillä arvoa, mutta älä anna sen häiritä. Gnostilaisuus yhdistää itämaisia uskontoja, kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Minulle liike on harhaoppia, joka väittää aineellisuutta pahaksi ( vahingoksi )
"Minun on myös vaikea käsittää, että
Jumalan ilmoitus ihmiselle olisi rajoitettu
tiettyyn historialliseen ajankohtaan"
Raamattu on saatu pitkällä aikavälillä. Tietenkin voimme tänäänkin saada tietoa Jumalalta. Esim. profetian kautta. Sen sijaan maailmanhistorian tärkein tapahtua, Jeesusken kuolema, tapahtui yhtenä hetkenä kuten Sakarja ennustikin ( Sak. 3:9 )
"enää en
elä minä, vaan Kristus elää minussa".
Uskon Paavalin tällä tarkoittavan, että hän on saanut Jeesuksen sovituskuoleman takia syntinsä anteeksi ja on nyt uusi luomus. Näin kävi minullekin.
Valtakunta sisäisesti teissä tarkoittanee samaa, mutta SE EI TARKOITA, että me olisimme Jeesuksen vertaisia, Jumalia.
- Nitro
Kiitos rakentavista kommenteista.
Näytämme ajattelevan monessa kohdassa
saman suuntaisesti.
"Ennen uskoontuloani uskoin, että kaikki uskonnot vievät Jumalan luo. Huomasin olleeni väärässä. Jeesus sanoi olevansa ainoa tie taivaaseen. "
Jos ajatellaan että Jumala on Rakkaus ja
että Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala niin
silloin ajatuksesi voidaan ilmaista myös
sanomalla että Rakkaus on ainoa tie
taivaaseen.
Olen kovasti miettinyt, mikä on toisaalta
Jeesuksen henkilön merkitys ja toisaalta Jeesuksen
opin, sanoman merkitys ihmisen jumalasuhteessa.
Osa korostaa Jeesusta henkilönä - Jeesus on
pelastus, Jeesus on Tie... Osa taas korostaa
Jeesuksen viestiä - Etsi ensin Jumalan valtakuntaa,
rakasta Jumalaa kaikesta sydämestä ja lähimmäistä
kuin itseäsi...
Jotkut sanovat, että Jeesus ei itse olisi
halunnut mitään itseensä kohdistuvaa henkilöpalvontaa.
"Gnostilaisuus yhdistää itämaisia uskontoja, kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Minulle liike on harhaoppia, joka väittää aineellisuutta pahaksi ( vahingoksi ) "
Olen käsittänyt, että gnostilaisuudessa on
useita koulukuntia - osa suhtautuu aineellisuuteen
kuvaamallasi tavalla, osa taas toisin.
-etsijä
Kiitos rakentavasta viestistäsi, Niilo.
Toivotan siunausta myös Sinulle.
-etsijä
"Rakkaus on ainoa tie
taivaaseen."
Tässä asiassa olen eri mieltä. Tai onhan tämä tottakin, sillä rakkaudessaan meihin kurjiin, Jumala antoi Jeesuksen sijaisuhriksi.
Me emme kuitenkaan ole Rakkaus, emmekä me muutu Rakkaudeksi vaikka tulemme uskoon/uskomme Jeesukseen. kts. room. 7:18-21. Olen huomannut tämän omassa elämässäni. Kun tiukka paikka tulee, puijaan itseäni ja teen väärin VAIKKA tiedän tekeväni väärin!
Me voimme kyllä tehdä rakkaudellisia tekoja, mutta ne eivät meitä voi pelastaa. Jeesus opetti, että se, joka rikkoo Jumalan tahdon, yhdessäkin kohtaa ansaitsee helvetin tulen. ( Matt 25:45-46 )
"Olen kovasti miettinyt, mikä on toisaalta
Jeesuksen henkilön merkitys ja toisaalta Jeesuksen
opin, sanoman merkitys ihmisen jumalasuhteessa."
Minulle Jeesus henkilönä on 1000x tärkeämpi kuin hänen opetuksensa. Hyviä oppeja piisaa muuallakin. Mutta Sana tuli lihaksi ( joh 1:14 ) Jumala itse tuli kuolemaan meidän syntiemme puolesta. Se on armoa!
Mekin saamme luottaa tähän armoon, jolloin Jumalan käskyt (rakkauden teot) eivät ole enää käskyjä ja vaatimuksia, vaan ohjeita, joita voi ilolla totetuttaa.
Ja Jumala ampui Jeesusta ristillä! Jumala veti liipaisimesta! ( kts. Jes. 53:10 ja Matt. 26: 37-39 )
Jumala hylkäsi poikansa ristillä. ( Mark. 15:34 )
Kuinka hän saattoi? Miksi?
Koska Jeesus tuli ristillä synniksi, häneen Jumala siirsi kaiken pahuutemme, jota hän vihaa. ( kts. 2 Kor. 5:21 )
"Olen käsittänyt, että gnostilaisuudessa on
useita koulukuntia - osa suhtautuu aineellisuuteen
kuvaamallasi tavalla, osa taas toisin."
Löpisin vähän niitä näitä. Olen pahoillani. En tunne gnostilaisuutta niin hyvin, että voisin sitä kritisoida..
- Nitro
etsijä:"Rakkaus on ainoa tie
taivaaseen."
Nitro:"Tässä asiassa olen eri mieltä. Tai onhan tämä tottakin, sillä rakkaudessaan meihin kurjiin, Jumala antoi Jeesuksen sijaisuhriksi. "
Mikä päättelyssä on väärin?
Jumala on Rakkaus.
Jeesus Kristus on Jumala.
-> Jeesus Kristus on Rakkaus.
Kristus sanoo: Minä olen Tie, Totuus, Elämä...
-> edellisen valossa Rakkaus on Tie, Totuus, Elämä...
Mikä tässä on virheellistä?
Nitro: "Me emme kuitenkaan ole Rakkaus, emmekä me muutu Rakkaudeksi vaikka tulemme uskoon/uskomme Jeesukseen. kts. room. 7:18-21."
Minä taas katson, että meidät on kutsuttu
olemaan täydellisiä niin kuin taivaallinen
isämme on täydellinen (Matt. 5:48)
Ymmärrän kyllä että esimerkiksi minulla on
tuohon matkaa, olen monella tavalla keskeneräinen -
voin kuitenkin luottaa siihen että minäkin
pääsen perille ja jos tiukka paikka tulee
niin minut kannetaan perille.
Nitro: "Kun tiukka paikka tulee, puijaan itseäni
ja teen väärin VAIKKA tiedän tekeväni väärin!"
Niinpä. Näinkin tulee tehtyä. Mutta kuinka
suuren ilon tuottaakaan, jos edes joskus
pystymme ikään kuin voittamaan minäkeskeisyytemme
ja toimimaan epäitsekkäästi. Sekin on mahdollista.
Jeesus itse kehottaa epäitsekkyyteen;
"Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
'Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni,
hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja
seuratkoon minua.
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä,
kadottaa sen,
mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa,
on sen löytävä.' (Matt.16:24-25)"
Nitro: "Me voimme kyllä tehdä rakkaudellisia tekoja, mutta ne eivät meitä voi pelastaa. Jeesus opetti, että se, joka rikkoo Jumalan tahdon, yhdessäkin kohtaa ansaitsee helvetin tulen. ( Matt 25:45-46 ) "
Toisaalta on myös sanottu, että tekoja
edellytetään, esim.:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle:
'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan,
vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21)
Nitro: "Ja Jumala ampui Jeesusta ristillä! Jumala veti liipaisimesta! ( kts. Jes. 53:10 ja Matt. 26: 37-39 )
Jumala hylkäsi poikansa ristillä. ( Mark. 15:34 )
Kuinka hän saattoi? Miksi?
Koska Jeesus tuli ristillä synniksi, häneen Jumala siirsi kaiken pahuutemme, jota hän vihaa. ( kts. 2 Kor. 5:21 )"
Niin. Sanotaan, että tässä kohtaa ilmenee Jumalan
Rakkaus. Miksi minä en näe rakkautta tässä
veriteossa? Sen sijaan näen tässä yhteyden
juutalaiseen eläinuhriajatteluun, jonka mukaan
vihaista Jumalaa lepytetään eläinuhrein.
-etsijä
Jumala antoi Jeesukselle tilaisuuden osoittaa rakkautta jopa vihollisiaan kohtaan.Jeesushan teki, antaessaan itsensä tuomittavaksi,itse oman opetuksensa mukaisesti." Tehkää muille niinkuin toivotte itsellennekin tehtävän".Jeesus teki itse niinkuin opetti. Opettamisen lisäksi on tärkeää elää itse opettamansa periaatteen mukaan.
Tässä kohtaa olen ihan samaa mieltä.
Uskon, että Jeesus antoi esimerkin
siitä mitä Rakkaus on - kuinka
Rakkaus ilmenee ihmisenä olemisen
tasolla. Minä uskon, että kaikki
ihmiset on kutsuttu toteuttamaan
samaa Rakkauden ihannetta.
-etsijä
"Kristus sanoo: Minä olen Tie, Totuus, Elämä...
-> edellisen valossa Rakkaus on Tie, Totuus, Elämä..."
Ei tässä mitään väärää ole, mutta tästä voi syntyä 2 ongelmaa
a.) Jeesus sanoi olevansa myös esim. tosi viinipuu, elämän leipä ym. Jos sanon, että rakkaus on puu, voi saada käsityksen, että puuta palvomalla pelastuu ym.
b.) Vaarallisempaa on ajatella, että jos rakastan pääsen taivaaseen, sillä rakkaus on tie sinne
"Minä taas katson, että meidät on kutsuttu
olemaan täydellisiä niin kuin taivaallinen
isämme on täydellinen"
Kutsuttu rakastamaan, tekemään hyvää. Tämä on se kaikille ihmisille yhteinen sanoma. Meillekin.
"kuinka
suuren ilon tuottaakaan, jos edes joskus
pystymme ikään kuin voittamaan minäkeskeisyytemme
ja toimimaan epäitsekkäästi. Sekin on mahdollista."
Niin, on suuri ilo tehdä hyvää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaissa teoissammekin on syntiä. Esim. motiiveissa, rakastamme koska hyödymme siitä jotenkin. Jumalan rakkaus taas on pyyteetöntä agape-rakkautta.
"Toisaalta on myös sanottu, että tekoja
edellytetään, esim.:"
Raamattu on täynnä käskyjä ja kehoituksia. Kitenkaan missään ei sanota, että niillä voisi pelastua. Tekojen eli lain kautta se on mahdotonta. Galatalaiskirjeen ydin puhuu hyvin tästä asiasta.. Ihminen pelastuu yksin armosta, tämä on totuus.
Että tässä tulee väistämätön kysymys: Mitä on rakkaus?
Esim. Jos joku elää avoliitossa, onko rakkautta sanoa sen olevan väärin vai antaa asian olla.
Minusta suurin rakkaus mitä ihminen voi Jumalaan kohtaan antaa, on tunnustaa Jumalan suuruus ja oma turmeltuneisuus. Toiseksi tärkein on lähimmäisen rakkaus.
Jumalan rakkaus tulee taas esiin ristissä. Jumala on oikeudenmukainen. Silti on historiallinen fakta, että Jeesus kuoli ristillä. Jeesus sanoi, että se tapahtui meidän vuoksemme (Joh 3:16) Kyllä oikeudenmukaisuus (laki) vaatii, että synti ja pahuus on hävitettävä.
Valitammehan me itsekin, että miksi ei Jumala poista pahuutta. Mutta jos hän poistaisi, kukaan meistäkään ei selviäisi. Oikeudenmukaisuutta suurempi oli kuitenkin Jumalan rakkaus, jolloin hän itse kärsi vuoksemme.
Tämä on sitä ristin saarnan hulluutta, mitä ei järki ymmärrä.
Rukoilen, että se sinullekin saisi aueta.
- Nitro
...eli hyvä pointti Nitrolla.
Mutta tärkeää on muistaa, että rakkautta on montaa laatua! Suomen köyhässä kielessä rakkaus on aina pelkkä rakkaus, riippumatta subjektista ja objektista, mutta vanhoissa kielissä(mm. kreikassa) rakkaus jaetaan erilaisiin lajeihin. Jumalallinen rakkaus(agape) on sellainen, jota Jeesuskin mielestäni edustaa. Se on jotain, johon ihminen ei kykene. Jeesuksen ja Jumalamme meitä kohtaan osoittama rakkaus on pyyteetöntä, eikä lopu tai vähene, vaikka tyrimme. Kun taas ihmisen osoittama rakkaus on aina kovin vajavaista ja yleensä vastavuoroista.
Nykyjään rakkaus vielä tuppaa olemaan fyysisenä ilmenevää kiintymystä toiseen ihmiseen, ja sitä karummin vielä rakkaus ymmärretään seksinä. Varsinkin teinit ovat menneet tähän lankaan uskomattoman pahasti. Eli ilman seksiä ei ole rakkautta miehen ja naisen välillä. Tällaisia tuloksia seuraa koululaiskyselyistä yms.
Kun tämä on puhekielemme taso, niin keskustele siinä nyt sitten siitä, että Vapahtaja ilmoitti olevansa rakkaus, mitä hän onkin. Mutta kyseessä ei ole se rakkaus, jolla sinä rakastat puolisoasi, veljeäsi, työtoveriasi, äitiäsi, autoasi yms. vaan jotain paljon suurempaa. Siksi ollaan väärillä jäjillä tällaisten sanakikkailujen kanssa, tyyliin Jeesus=rakkaus, Jeesus=pelastus, rakkaus=pelastus... Tällaisessa ajatuskuviossa ihmisten käsityskyvyn rajallisuuden huomioiden tuo rakkaus voitaisiin korvata yhtä hyvin kirjaimella X. Koska ihmisen on hyvin vaikea käsittää Jumalan rakkauden syvyys meitä kohtaan.
Hän, joka taitaa vanhat kielet, voi tutkia kirjoituksia "alkuperäisemmissä" asuissaan, jolloin ilmeneekin koko asetelman syvyys eri tavalla.
Etsijä: "Kristus sanoo: Minä olen Tie, Totuus, Elämä...
-> edellisen valossa Rakkaus on Tie, Totuus, Elämä..."
Nitro: ”Ei tässä mitään väärää ole, mutta tästä voi syntyä 2 ongelmaa
a.) Jeesus sanoi olevansa myös esim. tosi viinipuu, elämän leipä ym. Jos sanon, että rakkaus on puu, voi saada käsityksen, että puuta palvomalla pelastuu ym.
b.) Vaarallisempaa on ajatella, että jos rakastan pääsen taivaaseen, sillä rakkaus on tie sinne ”
Ok – ymmärrän mahdolliset ongelmat.
Etsijä:"Minä taas katson, että meidät on kutsuttu
olemaan täydellisiä niin kuin taivaallinen
isämme on täydellinen"
Nitro:”Kutsuttu rakastamaan, tekemään hyvää. Tämä on se kaikille ihmisille yhteinen sanoma. Meillekin. ”
Kyllä. Pyrkikäämme tähän!
Etsijä:"kuinka
suuren ilon tuottaakaan, jos edes joskus
pystymme ikään kuin voittamaan minäkeskeisyytemme
ja toimimaan epäitsekkäästi. Sekin on mahdollista."
Nitro:”Niin, on suuri ilo tehdä hyvää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaissa teoissammekin on syntiä. Esim. motiiveissa, rakastamme koska hyödymme siitä jotenkin. Jumalan rakkaus taas on pyyteetöntä agape-rakkautta. ”
Ymmärrän. Mutta onko todella niin, että ihminen ei pysty tekemään mitään
hyvää? Minusta kyllä tuntuu, että joskus myös ihminen pystyy agape-rakkauteen.
Mitä itsekästä on esimerkiksi isän tai äidin rakastavassa huolenpidossa
lastaan kohtaan?
Mitä itsekästä on siinä kun äiti henkensä
kaupalla syöksyy palavaan taloon pelastaakseen
lapsensa? Tällaisia tapahtuu päivittäin
maailmassa.
Etsijä: "Toisaalta on myös sanottu, että tekoja
edellytetään, esim.:"
Nitro: ”Raamattu on täynnä käskyjä ja kehoituksia. Kitenkaan missään ei sanota, että niillä voisi pelastua. Tekojen eli lain kautta se on mahdotonta. Galatalaiskirjeen ydin puhuu hyvin tästä asiasta.. Ihminen pelastuu yksin armosta, tämä on totuus.”
Niin – ymmärrän kyllä että sikäli kuin sovintokuolemaopista pidetään kiinni niin
teoille ei voi antaa merkitystä. Ne liittyvät toisiinsa. Jos ajatellaan, että teoilla
on merkitystä, niin voidaan kysyä mikä sitten on sovintokuoleman merkitys.
Tässä kohtaa minä ajattelen, että teot ovat meissä olevan Hengen hedelmää.
Uskon, että ihmisessä on Jumalan Henki ja mitä läheisemmin ihminen on
Yhteydessä tuohon Henkeen, sitä enemmän ihminen ajattelee, puhuu ja
toimii Rakkauden ajatuksia, puhetta ja tekoja.
"Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.
Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa
sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja
tietää kaiken. " (1. Joh 3:18-20)
-etsijä
”Esim. Jos joku elää avoliitossa, onko rakkautta sanoa sen olevan väärin vai antaa asian olla. ”
Minä en voisi sanoa avoliitossa elävälle että tämä tekee väärin.
”Minusta suurin rakkaus mitä ihminen voi Jumalaan kohtaan antaa, on tunnustaa Jumalan suuruus ja oma turmeltuneisuus. Toiseksi tärkein on lähimmäisen rakkaus. ”
Lähimmäisen rakkaus on suurta.
Jumalan rakastamisesta… minusta taas tuntuu
siltä, että siinä on kyse asettumisesta Jumalan
käyttöön, Jumalan palvelijaksi. Jumalaa rakastava
toivoo kaikesta sydämestään, että hän voisi
kasvaa niin, että hän voisi olla Jumalan
käytettävissä.
”Jumalan rakkaus tulee taas esiin ristissä. Jumala on oikeudenmukainen. Silti on historiallinen fakta, että Jeesus kuoli ristillä. Jeesus sanoi, että se tapahtui meidän vuoksemme (Joh 3:16) Kyllä oikeudenmukaisuus (laki) vaatii, että synti ja pahuus on hävitettävä. ”
Niin. Voidaan myös ajatella että synti ja pahuus
on hyvän, totuuden, valon poissaolemista. Kun
ihminen tulee valoon, pimeyttä ei enää ole.
Onko niin, että Jumala voisi tuomita ihmisen
ikuiseen kadotukseen? Onhan sanottu, että Jumala
rakastaa ihmistä.
”Valitammehan me itsekin, että miksi ei Jumala poista pahuutta. Mutta jos hän poistaisi, kukaan meistäkään ei selviäisi. Oikeudenmukaisuutta suurempi oli kuitenkin Jumalan rakkaus, jolloin hän itse kärsi vuoksemme. ”
Niin. Logiikalla tämä ei avaudu; Jumala antaa
surmata Jumalan, itse asiassa Jumala edellyttää
Jumalan surmaamista, jotta voisi antaa ihmiselle
anteeksi.
”Tämä on sitä ristin saarnan hulluutta, mitä ei järki ymmärrä. Rukoilen, että se sinullekin saisi aueta. ”
Niin - tuo ei totisesti järjelle avaudu.
Kiitos – minun puolesta voit toki rukoilla.
Minäkin toivon että oppisin tuntemaan
toko totuuden.
”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta,
mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.
Nyt tietoni on vielä vajavaista,
mutta kerran se on täydellistä,
niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
(1 Kor 13:12)
-etsijä
Agabe on rakkautta, jonka antaja on Jumala sitä ei ihminen voi onkia itsestään. Filia on toveruuden kaltaista rakkautta jota jo löytyy ihan luonnostaan ja viimeiseksi tämä rakkaus joka perustuu seksuaalisuuteen eli eros. Sen ikä on noin kaksi vuotta, jollei se saa apua joko filia- tai agabe-rakkaudesta.
"Agabe on rakkautta, jonka antaja on Jumala sitä ei ihminen voi onkia itsestään. Filia on toveruuden kaltaista rakkautta jota jo löytyy ihan luonnostaan ja viimeiseksi tämä rakkaus joka perustuu seksuaalisuuteen eli eros."
Missä kategoriassa on vanhemman rakkaus
lastaan kohti? Tai lähimmäisenrakkaus?
Minäkään en usko, että agape-rakkautta voisi
toteuttaa minäkeskeisyydestä käsin.
Agape lienee pyyteetöntä, epäitsekästä
rakastamista - aito agape toteutuu vain
sikäli kun minäkeskeisyydestä siirrytään
Kristuskeskeisyyteen.
-etsijä
(Filio) rakkaus sana ilmaisee niin ystävyyteen, sukulaisuuteen tms. myötäelämiseen ja huolehtivaan rakkauteen perustuvan rakkauden. Ja sana (filanthropia) ilmaisee ihmisrakkautta ja auttavaisuutta ja ystävällisyyttä.
(Sterko) rakkaus ilmaisee luonnolista rakkautta toisilleen läheisten, esim. lasten ja vanhempien sekä hallitsijan ja alamaisten välistä rakkautta.
Asiat on poimittu Kreikka-Suomen sanakirjasta. (Novum) Sanojen kirjoitus muotoa olen hieman mukaillut, sillä en viitsi etsiä alkuperäisiä kirjain merkkejä.
meidän tulevaisuutemme määräytyykin niiden asioiden kautta jotka sisältyvät meidän jokapäiväisiin ihmissuhteisiimme.Ikuisuus on armoton sille joka on ollut armoton ihmisille.Näitä tekoja teemme sekä rauhan että sodan aikana.Kaiken aikaa meillä on sama Jumalan laki myös tappamisesta ja varastamisesta tekojemme mittarina.Armo on tarkoitettu mahdollisuudeksi muuttaa elämän suuntaa kun huomaamme elämämme olevan menossa väärään osoitteeseen.Suurin vastuu on niillä joilla on ihmisiin eniten valtaa.Heidän vastuullaan on muidenkin ihmisten tekemiset.Vastuussa omista teoistaan on monella riittävästi helvettiä jos Jumala on niistä rankaisemassa silmä silmästä lainkin perusteella.