Suomalaisten kirjailijoitten uutuuskirjoista pysyy aika hyvin perillä

Sinulla se tulee halvaksi koska et lue kirjoja. Törppöä yrittää pilata toisen ketju jo eka kommentilla.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla se tulee halvaksi koska et lue kirjoja. Törppöä yrittää pilata toisen ketju jo eka kommentilla.

Miten niin, törppöä?

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla se tulee halvaksi koska et lue kirjoja. Törppöä yrittää pilata toisen ketju jo eka kommentilla.

Kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos!

Eikö ole tullut mieleen, että...

kirjailijat ovat yrittäjiä. Ostettu kirja on heidän tulojensa päälähde. Kirjasto, no joo yksi kirja pyörii satojen jonottaessa sitä, se ei elätä kirjailijaa.

korpikirjailija kirjoitti:

Eikö ole tullut mieleen, että...

kirjailijat ovat yrittäjiä. Ostettu kirja on heidän tulojensa päälähde. Kirjasto, no joo yksi kirja pyörii satojen jonottaessa sitä, se ei elätä kirjailijaa.

Lue lisää

Lainatuista kirjoista kirjailija saa kirjastokorvauksen.

Anonyymi kirjoitti:

Lainatuista kirjoista kirjailija saa kirjastokorvauksen.

Eildn illalla katsoin pätkän ohjelmasta
Kulttuuricoktail Live.

"Äänikirjoja kuunnellaan paljon ja jatkuvasti enemmän. Millainen väline äänikirja on, millaiseen kirjallisuuteen se sopii? Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Lindstedt ja Päivi Alasalmi."

Siinä käsiteltiin myös kirjailijan korvauksia myydyistä kirjoista sekä äänikirjoista.

Esim. Myydyn kirjan myyntituotot kirjailijalle ovat 3 - 4 euroa kirja.

Kuunnellun kirjan myntitulot 0,60 s

korpikirjailija kirjoitti:

Eildn illalla katsoin pätkän ohjelmasta
Kulttuuricoktail Live.

"Äänikirjoja kuunnellaan paljon ja jatkuvasti enemmän. Millainen väline äänikirja on, millaiseen kirjallisuuteen se sopii? Keskustelemassa ovat kirjailijat Laura Lindstedt ja Päivi Alasalmi."

Siinä käsiteltiin myös kirjailijan korvauksia myydyistä kirjoista sekä äänikirjoista.

Esim. Myydyn kirjan myyntituotot kirjailijalle ovat 3 - 4 euroa kirja.

Kuunnellun kirjan myntitulot 0,60 s

Lue lisää

Sama tilanne on musiikin suhteen. Enää ei osteta cd-levyjä vaan kuunnellaan netissä musiikkia.

Mitä tulee kirjallisuuteen, niin minä haluan lukea itse kirjani, mutta onhan se hyvä, että heikkonäköisille on äänikirjoja.

Anonyymi kirjoitti:

Sama tilanne on musiikin suhteen. Enää ei osteta cd-levyjä vaan kuunnellaan netissä musiikkia.

Mitä tulee kirjallisuuteen, niin minä haluan lukea itse kirjani, mutta onhan se hyvä, että heikkonäköisille on äänikirjoja.

Lue lisää

Kumppanini oli kirjojen suurkuluttaja aina viime vuosiin asti. Nyt kirjojen lukeminen on häneltä lähes loppunut.

Tapaamme oli, että hän luki hollannin-tai englanninkielisen kirjan. Etsin saman suomennetun kirjan ja luin. Sitten keskustelimme kirjasta.

Ne ajat on ohi. Kun ikäännymme lukeminen vähenee. Jos nyt haluaisin jonkun kirjan avata se voisi olla jotain taattua hyvää kuten Ian Mcewan kirjat.

Anonyymi kirjoitti:

Lainatuista kirjoista kirjailija saa kirjastokorvauksen.

Niin, ja mitättömän pienen.

Montako sivua luet? sillä kirjat ovat eri paksuisia niin kappalemäärä ei kerro
koko totuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Montako sivua luet? sillä kirjat ovat eri paksuisia niin kappalemäärä ei kerro
koko totuutta.

Kappalemäärä ei tosiaankaan kerro paljon. Lukeminen on "toinen luontoni".
Olen "himolukija".
Jos oikein lukupäälle satun ja aikaa on, ohuempia 150-250 sivuisia kirjoja voi joskus mennä jopa kolmekin viikossa, talvisin varsinkin.
Tietokirjat ovat hitaampia lukea, niihin pitää keskittyä enemmän.
400-500 sivuisen tietokirjan kanssa voi mennä viikko.

250 sivuisia elämänkertoja ehtii hyvin lukea kaksi viikossa.
Joskus menee joku ohut kirja päivässä.
Ei ole sellaista päivää, etten ollenkaan lukisi.

Telkkari ei "varasta" aikaani. Aikaa jää paljon lukemiselle ja vielä muullekin,
koska katson televisiota hyvin vähän.
Katson vain parit uutiset illassa ja kiinnostavat ajankohtaisohjelmat ja dokumentit,
niitä tulee harvoin.

Anonyymi kirjoitti:

Kappalemäärä ei tosiaankaan kerro paljon. Lukeminen on "toinen luontoni".
Olen "himolukija".
Jos oikein lukupäälle satun ja aikaa on, ohuempia 150-250 sivuisia kirjoja voi joskus mennä jopa kolmekin viikossa, talvisin varsinkin.
Tietokirjat ovat hitaampia lukea, niihin pitää keskittyä enemmän.
400-500 sivuisen tietokirjan kanssa voi mennä viikko.

250 sivuisia elämänkertoja ehtii hyvin lukea kaksi viikossa.
Joskus menee joku ohut kirja päivässä.
Ei ole sellaista päivää, etten ollenkaan lukisi.

Telkkari ei "varasta" aikaani. Aikaa jää paljon lukemiselle ja vielä muullekin,
koska katson televisiota hyvin vähän.
Katson vain parit uutiset illassa ja kiinnostavat ajankohtaisohjelmat ja dokumentit,
niitä tulee harvoin.

Lue lisää

Entäs, miten paljon netti vie aikaasi? (lue huumorilla)

Anonyymi kirjoitti:

Entäs, miten paljon netti vie aikaasi? (lue huumorilla)

Huumorilla huumorilla ! Elämästä ilman huumoria ei tulisi mitään.
Netti on kirjojen toiseksi pahin kilpailija, koska seuraan politiikkaa/maailmantapahtumia,
mutta ei siihen paljon aikaa menee, koska päivittäinen lyhytkin seuranta pitää hyvin kärryillä. Kirjajutut on ehdottomia tsekattavia, siksi tässäkin olen. Pieni pettymys,
eikö mikään kirja ole sytyttänyt ketään niin paljon, että kukaan katsoisi sen kertomisen arvoiseksi ? Mitä sinä muuten lueskelet ?

Lukihäiriöisellä kirjan luku pysäyttääkin , kun sanat sekoilee.
Hyvä kun sait sentään Virtahevosta olohuoneessa sisältöä elämääsi. Onkohan sinun kirjailija ystävällä tylsä elämä, kun lukee niin valtavan paljon koko ajan?

Anonyymi kirjoitti:

Lukihäiriöisellä kirjan luku pysäyttääkin , kun sanat sekoilee.
Hyvä kun sait sentään Virtahevosta olohuoneessa sisältöä elämääsi. Onkohan sinun kirjailija ystävällä tylsä elämä, kun lukee niin valtavan paljon koko ajan?

Lue lisää

Suomenkielinen teksti ei tuota minulle ongelmia, virtahepo olohuoneessa on todellakin ainut kirja jonka olen tänä vuonna lukenut.

Jos lukisin kaksi kirjaa viikossa, mitähän niistä jäisi mieleeni. Ei kai mitään, mutta virtahepo olohuoneessa mietityyttää vieläkin.

Mietin, antaako. kirjan kuunteleminen saman nautinnon kuin lukeminen, mitä mieltä, minulla ei ole kokemusta kirjojen kuuntelemisesta?

korpikirjailija kirjoitti:

Mietin, antaako. kirjan kuunteleminen saman nautinnon kuin lukeminen, mitä mieltä, minulla ei ole kokemusta kirjojen kuuntelemisesta?

Mielestäni ei anna

Olen samaa mieltä. Mutta emmehän me kaikki ole yhtä kärsivällisiä :)

korpikirjailija kirjoitti:

Mietin, antaako. kirjan kuunteleminen saman nautinnon kuin lukeminen, mitä mieltä, minulla ei ole kokemusta kirjojen kuuntelemisesta?

Minä nukahdan aina kesken äänikirjan kuuntelua ja joudun sitten etsimään paikkaa minkä viimeiksi kuulin ...

Sofi Oksanen eilen: "Venäjä seuraa minua, se on täysin selvää"

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sofi-oksanen-laukoi-suoria-sanoja-venajasta-vaalit-ovat-performanssia-kirjailija-uskoo-myos-venalaisten-seuraavan-hanen-toimintaansa-ja-jattavan-siita-jopa-nakyvia-merkkeja-yksityisiin-tiloihin/8242814

Ramoona kuittaa.

Ramoona kirjoitti:

Ramoona kuittaa.

Ramona, kirjoitat että,
"Agricola on aiheena suuri, suurmies ja uranuurtaja monella alalla: kirjakielemme isä , Turun piispa, uskonpuhdistaja ja vieläpä ulkopoliittinen vaikuttaja rauhanneuvottelijana."

Sen takia juuri, kun koulussa historian henkilöt jäivät melko persoonattomiksi
"suurmiehiksi" he eivät ole minua kovinkaan paljon kiinnostaneet
kunnes heitä alettiin ottaa alas jalustaltaan ja heistä alettiin kirjoittaa ihmisenä.
Siten historia ja henkilöhistoria on tullut eläväksi ja kiinnostavammaksi.

Jari Tervo toivottavasti "herättää eloon" Mikael Agricolan.
Odotan kirjaa mielenkiinnolla.

Monta suomalaista "suurmiestä" on "herätetty eloon", kiitos hyville tutkijoille
ja kirjoittajille.

Yksi monista hyvistä "suurmiehen" inhimillistämisistä on esimerkiksi
Vesa Sirenin Sibeliuksesta kirjoittama kirja "Aina poltti sikarin".
Sibelius muuttui "pylväspyhimyksestä" kiinnostavaksi ihmiseksi.
Ennen kirjan lukemista hän oli pelkästään "suurmies", "suuri kansallissäveltäjä",
otsarypyt ja seitsemän sinfoniaa.
Hänestä luin kyllä aikaisempiakin "juhlavampia elämäkertoja".

Mm. Panu Rajala on kirjoittanut erinomaisia kirjoja kirjailijoista,
joilla on ollut vain kansalliskirjailijan "sädekehä" pään päällä ja korkea jalusta.

Eli voittaja on heidän makunsa mukainen vai onkohan heillä jotain ylimaallista arviointikykyä,
mikä on paras kirja ?

Anonyymi kirjoitti:

Eli voittaja on heidän makunsa mukainen vai onkohan heillä jotain ylimaallista arviointikykyä,
mikä on paras kirja ?

Mielipiteeni nykykirjallisuudesta on, että se ei muodosta sellaisia kokonaisuuksia
kuin "vanha" kirjallisuus. Se on sirpaleista. Tunteita, tajunnanvirtaa, mielikuvia.
Eivät nykykirjailijat ja -runoilijat itsekään usein osaa selittää töitään.
Tavallisin vastaus on, että jokainen "kokee" ne omalla tavallaan. Vaatii paljon työtä ja harrastusta paneutua sellaisiin teksteihin: ne eivät vie mukanaan sillä lailla kuin monet vanhan kirjallisuuden edustajat.

Anonyymi kirjoitti:

Mielipiteeni nykykirjallisuudesta on, että se ei muodosta sellaisia kokonaisuuksia
kuin "vanha" kirjallisuus. Se on sirpaleista. Tunteita, tajunnanvirtaa, mielikuvia.
Eivät nykykirjailijat ja -runoilijat itsekään usein osaa selittää töitään.
Tavallisin vastaus on, että jokainen "kokee" ne omalla tavallaan. Vaatii paljon työtä ja harrastusta paneutua sellaisiin teksteihin: ne eivät vie mukanaan sillä lailla kuin monet vanhan kirjallisuuden edustajat.

Lue lisää

En minäkään ymmärrä monia uusia romaneja.
Luen mielelläni kirjoja, joissa on vähän kristillistä ydintä
Feliks Onnellinen, Valtakunnan salaisuus, Ihmiskunnan viholliset. Waltarin koko tuotanto.
Graham Greene: Voima ja kunnia
Aleksandr Solzhenitsyn: Ivan Denisovitshin päivä
Giovanni Guareshin Isä Camillot

Inflandiapalkinto on vain joulumyynnin ansaintalogiikkaa

Anonyymi kirjoitti:

Eli voittaja on heidän makunsa mukainen vai onkohan heillä jotain ylimaallista arviointikykyä,
mikä on paras kirja ?

Futurismi on 100% huijausta
Koska tulevaisuutta ei ole olemassa

Muita vastaavia ovat jumala (noin 100 pros satua) ja pimeä aine (Kari Enqvist, 95 prosenttisesti satua)

Anonyymi kirjoitti:

Mielipiteeni nykykirjallisuudesta on, että se ei muodosta sellaisia kokonaisuuksia
kuin "vanha" kirjallisuus. Se on sirpaleista. Tunteita, tajunnanvirtaa, mielikuvia.
Eivät nykykirjailijat ja -runoilijat itsekään usein osaa selittää töitään.
Tavallisin vastaus on, että jokainen "kokee" ne omalla tavallaan. Vaatii paljon työtä ja harrastusta paneutua sellaisiin teksteihin: ne eivät vie mukanaan sillä lailla kuin monet vanhan kirjallisuuden edustajat.

Lue lisää

Nykykirjaijat tapaa kaikuna myös aatehistoriassa, jossa menneen ajan filosofiukkelit esittelevät väärinkäsityksiään vakavalla naamalla. Joku hullu niitä vielä lukee ja jatkaa esittelyä

Onneksi nykykirjailijoita vähemmän?

Hesarissa oli lista syksyn uutuuksista, mutta en tiedä oliko siinä kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Hesarissa oli lista syksyn uutuuksista, mutta en tiedä oliko siinä kaikki.

Minkä päivän Hesarissa ?

Anonyymi kirjoitti:

Minkä päivän Hesarissa ?

Ei ole näkynyt pitempää listaa uutuuskirjoista Hesarissa. Yksittäisiä kirjoja on esitelty.
Eilen oli levyuutuuksia. Kuukausittain on 10 kirjan lista kirjaston eniten lainatuista kirjoista,
romaanit ja muu kirjallisuus erikseen.

Ei oo tietoa. Miksi olis niin tehnyt ? Laita todiste. Paperia ja painomustetta raamattu on niinkuin muutkin kirjat.Ei sen kummempaa.

Hyvä, kun sinäkin tiesit.

Layla perustuu karmeaan raadolliseen todellisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Layla perustuu karmeaan raadolliseen todellisuuteen.

Käsittääkseni kuitenkin se on romaani, joka perustuu kirjailijan omaan tulkintaan todellisuudesta.
Luin kirjablogista http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/09/jari-tervo-layla.html lisää kirjasta ja saattaa että jatkan sen lukemista, kunhan pääsen yli juonen asettelusta, joka ei mielestäni tunnu uskottavalta ja kielellisestä härskiydestä. Tervo on kuitenkin taitava kirjailija ja premissi tuntuu kiinnostavalta. Kuitenkin haluaisin lukea mieluummin jotain vähemmän kärjistettyä, enemmän tavallisen maahanmuuttajan tarinaa, joska ei pakene murhanhimoista perhettään tai joudu seksiorjaksi.

Paloma01 kirjoitti:

Käsittääkseni kuitenkin se on romaani, joka perustuu kirjailijan omaan tulkintaan todellisuudesta.
Luin kirjablogista http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2011/09/jari-tervo-layla.html lisää kirjasta ja saattaa että jatkan sen lukemista, kunhan pääsen yli juonen asettelusta, joka ei mielestäni tunnu uskottavalta ja kielellisestä härskiydestä. Tervo on kuitenkin taitava kirjailija ja premissi tuntuu kiinnostavalta. Kuitenkin haluaisin lukea mieluummin jotain vähemmän kärjistettyä, enemmän tavallisen maahanmuuttajan tarinaa, joska ei pakene murhanhimoista perhettään tai joudu seksiorjaksi.

Lue lisää

Minun tarvii nyt kuitenkin tarkentaa että en ollenkaan aja takaa mitään kielellistä sievistelyä, mutta en myöskään pidä sen vastakohdasta.

Tervon tekstiä ymmärtää, ei siinä mitään, mutta puolet sanoista voisi pyyhkiä yli.
Layla oli aika hyvä kirja muuten. Laylan elämä oli vastenmielistä ja synkkää.
Ei sellaista elämää voi "pumpuliin kääriä" tekstissä.

Anonyymi kirjoitti:

Tervon tekstiä ymmärtää, ei siinä mitään, mutta puolet sanoista voisi pyyhkiä yli.
Layla oli aika hyvä kirja muuten. Laylan elämä oli vastenmielistä ja synkkää.
Ei sellaista elämää voi "pumpuliin kääriä" tekstissä.

Lue lisää

Layla on kuitenkin vain sepitetty, fiktiivinen henkilö. Pelkään vain pahoin, että tämäntyyppiset kirjat ja kertomukset vain vanhvistavat stereotypioita, iskostavat mieleemme käsityksen että tällaista on esim. kurdien kulttuuri ja että Layla voisi olla kuka tahansa kurdinainen, vaikka asia ei näin olisikaan. Negatiiviset sterotyypit jäävät mieleen paremmin kuin positiiviset. No, aion lukea kirjan (tämäkin on sivuraide, koska Layla on kai joku kymmenen vuotta vanha "uutuus" ja odotellessani että Agricola ilmestyy e-kirjana) elikkä palaan asiaan kunhan olen lukenut ensinkirjan.

Paloma01 kirjoitti:

Layla on kuitenkin vain sepitetty, fiktiivinen henkilö. Pelkään vain pahoin, että tämäntyyppiset kirjat ja kertomukset vain vanhvistavat stereotypioita, iskostavat mieleemme käsityksen että tällaista on esim. kurdien kulttuuri ja että Layla voisi olla kuka tahansa kurdinainen, vaikka asia ei näin olisikaan. Negatiiviset sterotyypit jäävät mieleen paremmin kuin positiiviset. No, aion lukea kirjan (tämäkin on sivuraide, koska Layla on kai joku kymmenen vuotta vanha "uutuus" ja odotellessani että Agricola ilmestyy e-kirjana) elikkä palaan asiaan kunhan olen lukenut ensinkirjan.

Lue lisää

Eikö romaaneissa yleensäkin ole fiktiivinen henkilö/henkilöt?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö romaaneissa yleensäkin ole fiktiivinen henkilö/henkilöt?

Miksi saivarrella? Tarkoitin tietenkin sitä että Layla ei ole elämänkertaromaani joka rakentuu tiiviisti todellisuuden pohjalle.

Paloma01 kirjoitti:

Layla on kuitenkin vain sepitetty, fiktiivinen henkilö. Pelkään vain pahoin, että tämäntyyppiset kirjat ja kertomukset vain vanhvistavat stereotypioita, iskostavat mieleemme käsityksen että tällaista on esim. kurdien kulttuuri ja että Layla voisi olla kuka tahansa kurdinainen, vaikka asia ei näin olisikaan. Negatiiviset sterotyypit jäävät mieleen paremmin kuin positiiviset. No, aion lukea kirjan (tämäkin on sivuraide, koska Layla on kai joku kymmenen vuotta vanha "uutuus" ja odotellessani että Agricola ilmestyy e-kirjana) elikkä palaan asiaan kunhan olen lukenut ensinkirjan.

Lue lisää

Tervo on itse kertonut kirjansa taustoista.
Turha siitä on kenenkään sepittää fiktiota.

Paloma01 kirjoitti:

Miksi saivarrella? Tarkoitin tietenkin sitä että Layla ei ole elämänkertaromaani joka rakentuu tiiviisti todellisuuden pohjalle.

No voi voi! Mikäli kysymykseni oli saivartelua mielestäsi, niin oliko kommenttisi "Layla on kuitenkin vain sepitetty, fiktiivinen henkilö", meille palstalaisille joku opetus?

Ihmiskauppa on kolmanneksi tuottoisin laiton bisnes maailmassa huume- ja asekaupan jälkeen. Joka vuosi noin miljoona ihmistä ostetaan ja myydään moderneilla orjamarkkinoilla prostituutioon, kotityöhön, pelloille, tehtaisiin, armeijoihin. Suurin osa uhreista on naisia ja suurin osa heistä pakotetaan seksityöhön.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiskauppa on kolmanneksi tuottoisin laiton bisnes maailmassa huume- ja asekaupan jälkeen. Joka vuosi noin miljoona ihmistä ostetaan ja myydään moderneilla orjamarkkinoilla prostituutioon, kotityöhön, pelloille, tehtaisiin, armeijoihin. Suurin osa uhreista on naisia ja suurin osa heistä pakotetaan seksityöhön.

Lue lisää

Tervon romaani rakentuu todellisuuspohjalle.

Paloma01 kirjoitti:

Miksi saivarrella? Tarkoitin tietenkin sitä että Layla ei ole elämänkertaromaani joka rakentuu tiiviisti todellisuuden pohjalle.

Suvakki ei tunnusta, miten raakoja nuo muslimit voivat olla naisiaan ja tyttöjään kohtaan.tietysti tuovat tapansa Suomeenkin. Ei niistä kivoja kirjoja saa.

Paloma01 kirjoitti:

Miksi saivarrella? Tarkoitin tietenkin sitä että Layla ei ole elämänkertaromaani joka rakentuu tiiviisti todellisuuden pohjalle.

"Miksi saivarrella?" Erikoista suhtautumista.
Oma mielipiteesi on yleensä hyvin varma, ehdoton ja usein mielestäsi ainoa oikea.
Jonkun toisen mielipide tai kysymys on "saivartelua" ?

Paloman tekstit ovat sitä luokkaa, ettei kirjalijasanaa voi hänen kohdallaan
käyttää. Tervon sananmiekka on sentään terävä.

Olipas onni, että löysit googlesta tietoa ja nyt voit tuudittautua pumpuliin, että kyseinen kirja on vain fiktiota, eikä tuollaista ole oikeassa elämässä.

"Nyt voin jatkaa lukemistani vakuuttuneena siitä, että voin nauttia lukuelämyksestäni tietäen että en ollut väärässä, kaikesta huolimatta,"joten nauti ja sulje silmäsi maailman pahuudelta.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas onni, että löysit googlesta tietoa ja nyt voit tuudittautua pumpuliin, että kyseinen kirja on vain fiktiota, eikä tuollaista ole oikeassa elämässä.

"Nyt voin jatkaa lukemistani vakuuttuneena siitä, että voin nauttia lukuelämyksestäni tietäen että en ollut väärässä, kaikesta huolimatta,"joten nauti ja sulje silmäsi maailman pahuudelta.

Lue lisää

Kauhea hinku todistella olevansa oikeassa. Se on vain kirja, ei Jumalan sanaa!

Yksittäisten ihmisten blogit on verrattavissa sinun mielipiteeseesi.

Anonyymi kirjoitti:

Yksittäisten ihmisten blogit on verrattavissa sinun mielipiteeseesi.

Aivan.
Siteerasin niitä kuitenkin siksi että ne ovat esimerkkejä siitä että en ole yksin, muutkin ovat tehneet samanlaisia havaintoja.
Eikä minulla ole mitään hinkua olla oikeassa, ainoastaan tarve osoittaa etten ole välttämättä väärässäkään,

Paloma01 kirjoitti:

Aivan.
Siteerasin niitä kuitenkin siksi että ne ovat esimerkkejä siitä että en ole yksin, muutkin ovat tehneet samanlaisia havaintoja.
Eikä minulla ole mitään hinkua olla oikeassa, ainoastaan tarve osoittaa etten ole välttämättä väärässäkään,

Lue lisää

Ihan o i k e a kirjallisuutta yliopistolla opiskellut kultturitoimittaja ja
k i r j a l l i s u u s k r i i t i k k o Antti Majander
on arvioinut Laylan Helsingin Sanomissa näin:


NAINEN on se maaperä, jolla miehet käyvät taistelunsa, uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Turkin kurdi Layla haluaisi vain elää, ja täkäläinen Helena elää jopa ihan ihmisiksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi heille jää kohtaaminen Helsingissä prostituoituina.

Laylan, viattomuuden perikuvan, ajavat kujanjuoksuun perheen miehet, Helenan puolestaan omat mokat ja hyvinvointivaltion mekanismit.

Tervo tasoittaa idän ja lännen kuilua vetämällä yhtäläisyysmerkkejä niiden välille. Hän provosoi mutta myös perustelee. Molemmissa ilmansuunnissa hallitsee Jumala, jonka vanhat miehet ovat tehneet omaksi kuvakseen.

Ei silti pidä luulla, että hyvän ja pahan raja kulkisi Laylassa sukupuolijakaumaa pitkin. Mikään mustavalkomaalarihan kirjailija Tervo ei ole koskaan ollut.

TAVOILLEEN USKOLLISESTI Tervo on jälleen tutkinut taustat huolellisesti. Kulttuurieroja keskeisemmäksi Laylassa nousee kuitenkin yksinäisyyden teema. Lohduttomuus saa tekemään tekoja, joita on vaikea tunnistaa omikseen - kenen tahansa, missä tahansa.

Hiukan vierastan Tervon aina vain hurjemmaksi äityvää kirjallisen rakentelun vimmaa: ylirunsas henkilögalleria pyörii trillerirulettina, joka kieltämättä tarjoaa yllättäviä ja riemastuttavia sattumia, mutta myös peliä pelin vuoksi. Armoitettu jallittelija ei malta olla näyttämättä taituruuttaan.

Tunnustan pudonneeni kärryiltä Laylan muutamassa lopun äkkikäänteessä. Voin vain arvailla eräänkin henkilön äkkikäännöstä. Ehkä niin pitääkin olla.

Käsissä on toistaiseksi suurin yllätys Tervon jo mittavalla uralla.

Hänen kirjailijanprofiiliaan Layla laventaa hienosti. Tästä eteenpäin Tervo pitää mainita myös kansainvälisen tason naisasiamieheksi.

HYVÄN PUOLESTA voi kuka tahansa helposti pamautella kannanottoja, mutta vivahteiden näkeminen vieraassa, kavahduttavassa ja mustassa onnistuu harvalta. Se on itsensä likoon laittamista ja myötäelämistä.

Toisinaan ihan ehtaa tunteellisuuttakin, mikä harvemmin mainitaan Tervon tuotannon yhteydessä.

Kirjailija katsoo ympärilleen, ei pidä näkemästään, ja sanoo sen sitten näin.

Antti Majander

Käsissä on toistaiseksi suurin yllätys Tervon mittavalla uralla.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan o i k e a kirjallisuutta yliopistolla opiskellut kultturitoimittaja ja
k i r j a l l i s u u s k r i i t i k k o Antti Majander
on arvioinut Laylan Helsingin Sanomissa näin:


NAINEN on se maaperä, jolla miehet käyvät taistelunsa, uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.

Turkin kurdi Layla haluaisi vain elää, ja täkäläinen Helena elää jopa ihan ihmisiksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi heille jää kohtaaminen Helsingissä prostituoituina.

Laylan, viattomuuden perikuvan, ajavat kujanjuoksuun perheen miehet, Helenan puolestaan omat mokat ja hyvinvointivaltion mekanismit.

Tervo tasoittaa idän ja lännen kuilua vetämällä yhtäläisyysmerkkejä niiden välille. Hän provosoi mutta myös perustelee. Molemmissa ilmansuunnissa hallitsee Jumala, jonka vanhat miehet ovat tehneet omaksi kuvakseen.

Ei silti pidä luulla, että hyvän ja pahan raja kulkisi Laylassa sukupuolijakaumaa pitkin. Mikään mustavalkomaalarihan kirjailija Tervo ei ole koskaan ollut.

TAVOILLEEN USKOLLISESTI Tervo on jälleen tutkinut taustat huolellisesti. Kulttuurieroja keskeisemmäksi Laylassa nousee kuitenkin yksinäisyyden teema. Lohduttomuus saa tekemään tekoja, joita on vaikea tunnistaa omikseen - kenen tahansa, missä tahansa.

Hiukan vierastan Tervon aina vain hurjemmaksi äityvää kirjallisen rakentelun vimmaa: ylirunsas henkilögalleria pyörii trillerirulettina, joka kieltämättä tarjoaa yllättäviä ja riemastuttavia sattumia, mutta myös peliä pelin vuoksi. Armoitettu jallittelija ei malta olla näyttämättä taituruuttaan.

Tunnustan pudonneeni kärryiltä Laylan muutamassa lopun äkkikäänteessä. Voin vain arvailla eräänkin henkilön äkkikäännöstä. Ehkä niin pitääkin olla.

Käsissä on toistaiseksi suurin yllätys Tervon jo mittavalla uralla.

Hänen kirjailijanprofiiliaan Layla laventaa hienosti. Tästä eteenpäin Tervo pitää mainita myös kansainvälisen tason naisasiamieheksi.

HYVÄN PUOLESTA voi kuka tahansa helposti pamautella kannanottoja, mutta vivahteiden näkeminen vieraassa, kavahduttavassa ja mustassa onnistuu harvalta. Se on itsensä likoon laittamista ja myötäelämistä.

Toisinaan ihan ehtaa tunteellisuuttakin, mikä harvemmin mainitaan Tervon tuotannon yhteydessä.

Kirjailija katsoo ympärilleen, ei pidä näkemästään, ja sanoo sen sitten näin.

Antti Majander

Käsissä on toistaiseksi suurin yllätys Tervon mittavalla uralla.

Lue lisää

Kiitos. Luin yöllä parikymmentä sivua lisää ja tarina alkoi hahmottua.

"NAINEN on se maaperä, jolla miehet käyvät taistelunsa, uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta."
"Molemmissa ilmansuunnissa hallitsee Jumala, jonka vanhat miehet ovat tehneet omaksi kuvakseen."

Olen 100 % samalla sivulla Majanderin kanssa.

Blogiarvostelijat on samanlaisia amatöörejä kuin sinäkin, tavallisia kirjojen lukijoita.
Ei heillä ei ole pohjaa kirjallisuuskriitikoiksi sen enempää kuin sinullakaan.
Blogistit eivät ole kyenneet edes omaa kriittistä arviota tekemään kirjasta,
he matkivat/kopioivat muualta lukemiaan ajatuksia. Onpa luotettavaa ?

Anonyymi kirjoitti:

Blogiarvostelijat on samanlaisia amatöörejä kuin sinäkin, tavallisia kirjojen lukijoita.
Ei heillä ei ole pohjaa kirjallisuuskriitikoiksi sen enempää kuin sinullakaan.
Blogistit eivät ole kyenneet edes omaa kriittistä arviota tekemään kirjasta,
he matkivat/kopioivat muualta lukemiaan ajatuksia. Onpa luotettavaa ?

Lue lisää

En ole mitään muuta väittänytkään. Saanhan toki antaa arvioni jostain kirjasta amatöörinäkin, vai kuinka? Vertaistukea etsin blogeista ja sain sitä. Kriitikko tekee työkseen analyysejä. Minä olen vain pelkkä harrastelija.

Paloma01 kirjoitti:

En ole mitään muuta väittänytkään. Saanhan toki antaa arvioni jostain kirjasta amatöörinäkin, vai kuinka? Vertaistukea etsin blogeista ja sain sitä. Kriitikko tekee työkseen analyysejä. Minä olen vain pelkkä harrastelija.

Lue lisää

"Vertaistukea etsin blogeista"
Anteeksi kuinka ?!?
Minkälaista vertaistukea ? Tukea omalle mielipiteelleesi kirjoista ?

Anonyymi kirjoitti:

"Vertaistukea etsin blogeista"
Anteeksi kuinka ?!?
Minkälaista vertaistukea ? Tukea omalle mielipiteelleesi kirjoista ?

Hän joka mainostaa itseään itsenäisenä ajattelijana🤣

Paloma01 kirjoitti:

En ole mitään muuta väittänytkään. Saanhan toki antaa arvioni jostain kirjasta amatöörinäkin, vai kuinka? Vertaistukea etsin blogeista ja sain sitä. Kriitikko tekee työkseen analyysejä. Minä olen vain pelkkä harrastelija.

Lue lisää

Kirjoitat tuolla ylempänä:"Lukisin mielelläni jonkun hyvän, vähemmän asenteellisen kirjan muslimiperheen sopeutumisesta Suomeen, maahanmuuttajan itsensä kirjoittaman."

Luuletko, että siinä on eroa, onko perhe Suomessa vai Ruotsissa?

Miksi haluaisit lukea sen kirjasta? Miksi et rantaudu heidän seuraansa ja keskustele heidän kanssaan. Suosittelen lämpimästi.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat tuolla ylempänä:"Lukisin mielelläni jonkun hyvän, vähemmän asenteellisen kirjan muslimiperheen sopeutumisesta Suomeen, maahanmuuttajan itsensä kirjoittaman."

Luuletko, että siinä on eroa, onko perhe Suomessa vai Ruotsissa?

Miksi haluaisit lukea sen kirjasta? Miksi et rantaudu heidän seuraansa ja keskustele heidän kanssaan. Suosittelen lämpimästi.

Lue lisää

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Maahanmuuttajien kirjoja on kymmenittäin. Tässä muutaman esittely:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/25/roxana-crisologo-saad-hadi-ja-muita-suomalaisia-kirjailijoita

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Hassan Blasim'in uusin kirja on suosittu nyt. Neljä kirja suomeksi. Edellinenkin oli arvostelumenestys.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kelloja-ja-vieraita-9789510472583

En ole itse vielä saanut viimeistä enkä ole muita lukenut,
olen jälkijunassa, niin paljon olisi luettavaa eikä aika riitä.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kelloja-ja-vieraita-9789510472583

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Blasim: Irakisk Kristus
Förfärliga saker som beskrivs, men så väl skriven att man inte kan lämna den ifrån sig.
Värd nobelpris.

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Yksi hyvä ja valaiseva kirja maahanmuuttajista/pakolaisista on
"Somali Suomessa"
Se voisi olla kuka hyvänsä muukin.
Samat ennnakkoasenteet on osalla suomalaisista.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/suomen-somalit-9789522643636?gclid=EAIaIQobChMIjIy-u5Wd8wIViLWyCh3JGwPaEAQYASABEgIcwvD_BwE

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Korjaus linkkiin "Somali Suomessa"
https://www.adlibris.com/fi/kirja/suomen-somalit-9789522643636?gclid=EAIaIQobChMIgvqC0Zad8wIV9UaRBR0-sQhlEAQYBSABEgIaE_D_BwE

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Tässä linkin kirjassa on haastateltu 75:ttä somalitaustaista suomalaista, miten he kokevat Suomen. Ehkä moni etnotaustainen kokee samaa ?
Yksi kirjoittajista on Nokialla insinöörinä. Harva somali "lorvii Itiksen kauppakeskuksessa" niinkuin joittenkin negatiivinen käsitys on. Soisi suomalaisten lukevan näitä kirjoja, koska monelle varsinkin somali on "punainen vaate".
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015052319738077

En ole varma, olitko se sinä, Paloma vai joku muu, joka oli kiinnostunut maahanmuuttajataustaisten henkilöitten kirjoista, mutta tässä näitä on muutama.

Olen itse lukenut muutaman kirjan ja olen tyytyväinen, että luin ne,
vaikka minulla ei ole etnofobisia ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan.
Minua vain kiinnosti tietää jotain siitä, miten nämä eri maista Suomeen päätyneet
joittenkin vihaamat ihmiset pärjäävät täällä Suomessa.

Muutaman eri maista Suomeen tulleen henkilön olen tullut myöhemmin tuntemaankin
ja kohtaamastaan masentavasta ja loukkaavasta rasismista huolimatta he ovat iloisia,
ystävällisä ja positiivisia ja yrittävät eteenpäin elämässään.
Olen saanut "rikkautta" elämääni heiltä. Elämäni olisi tylsempää ja yksinäisempää
ilman heitä eikä apua tarvitse pyytää, sitä tarjotaan.

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Sinulla oli jälleen tarve kertoa perheestäsi, mutta oletteko te sitten muslimeja?

Heistähän nyt oli kysymys tuossa viestissäni, johon olin kopsannut sinun kirjoituksesi,
"Lukisin mielelläni jonkun hyvän, vähemmän asenteellisen kirjan muslimiperheen sopeutumisesta Suomeen, maahanmuuttajan itsensä kirjoittaman."

Sinä luulet, että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, kun kyseessä on maahanmuutajat?
Olemme keskustelupalstalla, niin eikö tuollainen luulottelu vaatisi perusteita sinulta?

Tunnen näitä "tummia" maahanmuuttajia ja tiedän, että he pitävät yhteyttä toisiinsa, asuivat sitten missä maassa tahansa, joten vertailuja syntyy.

Paloma01 kirjoitti:

Luulen että on tietty ero Suomen ja Ruotsin välillä, mitä tulee maahanmuuttajien sopeutumisessa. On eroa myös kaupunkimiljöön ja maaseudun välillä. Myöskään maahanmuuttajat ei ole mikään yhtenäinen kategoria, vaan heidän sopeutumisensa riippuu paljon paitsi heidän omasta halustaan sopeutua myös heidän kulttuurinsa omaleimaisuudesta ja sitten tietenkin minkälaiseen ympäristöön, yhteisöön Suomessa (tai Ruotsissa) he yrittävät sopeutua.
Eilen illalla tuli puheeksi puheeksi juuri tämä integroitumisprosessi tyttären luona. Miten tärkeää assimilaatio on, se että jos on tarkoitus jäädä, tullaan ainakin puolitiehen vastaan. Jos haluaa integroitua uuteen kulttuuriin on pakostikin luovuttava jostain omasta. Näin suuret maahanmuuttajamaat on rakennettu, USA, Kanada jne.
Puhuimme nuorisorikollisuudesta, koska tyttärelläni on aina sydän kurkussa kun esikoinen, 15 v. on ulkona iltaisin. Asuntoalue on rauhallinen, rivareita enimmäkseen ja jokunen kerrostalo alueen laidassa. Poikien kaverit ovat sekä toisen että kolmannen sukupolven maahnamuuttajia ja kantaruotsalaisia. Puhuimme pitkään heidän omasta nuoruudestaan alueella jossa oli paljon maahanmuuttajia ja silloin 80-luvulla myös skinheadejä ja suomalisia alkoholisteja. Sittemmin muutimme rauhallisemmalle alueelle, mutta lasteni muistot siitä ensimmäisestä kodista täällä olivat valoisat ja positiiviset. Mahdollisesti se että tulimme USA:sta ja puhuimme amerikanenglantia oli statusta nostava tekijä ja lapseni eivät kohdanneet minkäänlaista syrjintää.

Lue lisää

Erikoisen kiinnostavaa oli lukea nuorten kokemuksia Suomessa kahden kulttuurin välimaastossa, opiskelusta ja elämästä yleensä. Kymmenkunta nuorta kirjoittaa itse hyvällä suomenkielellä omasta elämästään
https://kansallinen.fi/tuote/muualla-suomalainen-suomessa-somali/

Tämä on siis eri kirja kuin jotkut lähes samannimiset.
Luettuani tämän nostin hattua kaikille nuorille, jotka jaksavat puurtaa
masentumatta "ympäristön" (suomalaisten) asenteista ja saamastaan kohtelusta.
Kaikilla ihmisillä ei ole kykyä asettua toisen ihmisen sijaan, mikä on tärkeimpiä
asioita ihmistenvälisessä kanssakäymisessä.


En suoraan sanoen ihmettele, jos pakolainen, ihminen, tulee Suomessa
neuroottiseksi. Joillakin on taustalla kiduttamista. Jotkut ovat Suomessa yrittäneet itsemurhaa - luultuaan päässeensä turvaan, mutta suomalaiset ovatkin alkaneet heitellä
polttopulloja pakolaiskeskuksiin eli yrittäneet alkaa tappaa heitä. Piste.
Tämähän on kirjallisuusketju eikä ihmisoikeusketju.

Anonyymi kirjoitti:

Erikoisen kiinnostavaa oli lukea nuorten kokemuksia Suomessa kahden kulttuurin välimaastossa, opiskelusta ja elämästä yleensä. Kymmenkunta nuorta kirjoittaa itse hyvällä suomenkielellä omasta elämästään
https://kansallinen.fi/tuote/muualla-suomalainen-suomessa-somali/

Tämä on siis eri kirja kuin jotkut lähes samannimiset.
Luettuani tämän nostin hattua kaikille nuorille, jotka jaksavat puurtaa
masentumatta "ympäristön" (suomalaisten) asenteista ja saamastaan kohtelusta.
Kaikilla ihmisillä ei ole kykyä asettua toisen ihmisen sijaan, mikä on tärkeimpiä
asioita ihmistenvälisessä kanssakäymisessä.


En suoraan sanoen ihmettele, jos pakolainen, ihminen, tulee Suomessa
neuroottiseksi. Joillakin on taustalla kiduttamista. Jotkut ovat Suomessa yrittäneet itsemurhaa - luultuaan päässeensä turvaan, mutta suomalaiset ovatkin alkaneet heitellä
polttopulloja pakolaiskeskuksiin eli yrittäneet alkaa tappaa heitä. Piste.
Tämähän on kirjallisuusketju eikä ihmisoikeusketju.

Lue lisää

Voi kauheaa, että me suomalaiset olemme pahoja, mutta tänne vaan pitää työnnäytyä.

Onneksi Itis on iso , ja paljon kahviloita hengailla.

Kari Hotakaisen : Tarinaa luin 44 sivua, ja jätin kesken. En jaksanut, kun oli väkinäistä pakkopullaa, niin on parempi jättää.
Tuli tunne, että teos voisi sijoittua näyttämölle.

Anonyymi kirjoitti:

Kari Hotakaisen : Tarinaa luin 44 sivua, ja jätin kesken. En jaksanut, kun oli väkinäistä pakkopullaa, niin on parempi jättää.
Tuli tunne, että teos voisi sijoittua näyttämölle.

Lue lisää

Minäkin olen yrittänyt sitä. En päässyt makuun tai sisään siihen. Niin monen kehutun ja arvostetun kirjailijan kirjaa on tökkinyt, että olen tullut siihen tulokseen, että ymmärryksessäni täytyy olla joku vika.
M

Sitä mietin minäkin joskus tässä digimaailmassa, että "jos sähköt, tietoliikenne, kuten lämmityskin olisi poissa, siis kaikki elämisen edellytykset". Tuntuu ja pelkää, että se voisi olla mahdollistakin. Maailma romahtaisi. En yöunia menetä kuitenkaan :)
Nukkukaamme levollisesti !

Ano 21:45 on poistanut/poistattanut hänelle kirjoittamani vastauksen.
Hän kirjoittaa palomalle öykkärimäisen kommentin
"Sinulla oli jälleen tarve kertoa perheestäsi, mutta oletteko te sitten m u s l i m e j a?"

Kysyin häneltä pitääkö hänen mielestään olla muslimi, ortodoksi tai katolinen
voidakseen lukea muslimin, ortodoksi tai katolisen kirjoittaman kirjan ?
nm. "juutalainen" ja jatkokysymys: kenen kirjoja minä saa lukea ?

Anonyymi kirjoitti:

Ano 21:45 on poistanut/poistattanut hänelle kirjoittamani vastauksen.
Hän kirjoittaa palomalle öykkärimäisen kommentin
"Sinulla oli jälleen tarve kertoa perheestäsi, mutta oletteko te sitten m u s l i m e j a?"

Kysyin häneltä pitääkö hänen mielestään olla muslimi, ortodoksi tai katolinen
voidakseen lukea muslimin, ortodoksi tai katolisen kirjoittaman kirjan ?
nm. "juutalainen" ja jatkokysymys: kenen kirjoja minä saa lukea ?

Lue lisää

Aloita Kafkalla!

Saitkin jo (ainakin) kaksi hyvää vastausta kysymykseesi, Paloma. Ramoona ja M. Oli siis kyse mieskirjailijoiden naiskuvauksista ?

Taidettiin jo vähän kosketella tuota aihetta Ferranten kohdalla. Kyllä kai se perinteinen uskomus, joka tosin jo on osoitettu kyseenalaiseksi, puoltaa tuota miehen ja ja naisen eroa ihan jo aivotutkimuksen pohjalta. Mutta voiko kirjailija/taiteilija ylittää tai häivyttää tuon eron? Mieleeni ei kyllä tule ketään mieskirjailijaa, jonka naiskuvaus olisi erityisen ansiokkaana jäänyt mieleen. Tai sitten asioiden painotus, tarkastelukulma on erilainen, kuten Ramoona kirjoitti.

Tarkoitatko Paloma, että jos mieskirjailija ei voi täysin ymmärtää naisen psyykeä, sillä olisi jokin piilovaikutus laajemmaltikin, vaikka valtasuhteisiin yhteisten asioiden hoidossa ? Muuta "vaaraa" kai siinä ei voi nähdä ? Että samaa asiaa, vaikka sitä naisen psyykeä tarkastelee ikäänkuin eri tasolta, eri puolia valaisten.
Mielenkiintoisia ovat myös nuo M:n pohdinnat siitä, pitääkö kaunokirjaan ylipäänsä sisällyttää kovin yksityiskohtaista sisäisyyden pohdintaa ettei siitä tulisi julistavaa ja
vietäisi lukijalta vapautta tulkita ja ratkaista tiettyä problematiikkaa itse.
Vai tulkitsinko M:n ajatuksen oikein ?

"Pystyykö mies ymmärtämään täysin naista ja kuvaamaan naisen psyykeä, kysytään edellä."
En juuttuisi sukupuoliin.
Kysyn pystyykö ihminen ymmärtämään ja kuvaamaan toisen psyykeä ?
*Täysin'-sana on turha.
Ei yksikään ihminen pysty täysin kuvaamaan kenenkään toisen psyykeä.
Hyvä jo edes omaansa :)))
M.

@Ramoona, ehkäpä minun ongelmani on siinä että olen alkanut näkemään asioita feministisessä valossa, eli siis kun vaikka taitavakin mieskirjailija kirjoittaa kirjan jossa on nainen päähenkilönä, niin siihen tulee mielestäni harvoin samanlaista syvyyttä kuin naiskirjailijan kertomana. Naisia kuvataan pikemminkin patriarkaatin ehdoilla: mitä he miehelle merkitsevät. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä hyvä ja mielenkiintoinen "Ei kertonut katuvansa", jossa Tommi Kinnunen kuitenkin onnistuu kohtalaisen hyvin sukeltaessaan naisen psyykeen, motiiveihin, moraalikäsityksen soveltamiseen sodan kuvioihin ja kuitenkin, paikka paikoin, jää kaipaamaan enemmän.
Puhumattakaan edellisten sukupolvien kirjailijoista: Tolstoi kirjoittaa Anna Kareninasta miesten ehdoilla, miesten maailmassa ja miten miesten hallinoima yhteiskunta hänet näkee.
Kaipaan lisää esimerkkejä tähän ajatuskuviooni joka koskee kirjallisuutta: olisko mieskirjailia pystynyt kuvaamaan Toni Morrisonia paremmin Beloved, Minun kansani, minun rakkaani-kirjan naisten sielunmaisemaa?
Etsin vastaavia esimerkkejä naiskirjailijoista jotka kirjoittavat miehistä päähenkilönä.

Demeter tuli ensiksi ehkä mieleeni, kun olin kirjoittamassa hänelle kohdistettua viestiä, olemme monta kertaa keskustelleet kirjojen sisällöstä ja omista ajatuksistamme niistä, mutta sinä olet aivan yhtä toivottu keskustelukumppani oli aihe mikä tahansa.

Tuota kaikupohjaa olen miettinyt, se ei nyt ole aivan sama kuin samaistuminen, mutta kuitenkin peilaa lukijan suhdetta lukemaansa; jos sielunmaisema, maailmankuva on kovin erilainen onko lukukokemus silloin epämukava, epämiellyttävä vai vain haasteellinen? (Luen nyt juuri Jari Tervon Laylaa ja mietin joka kahden sivun päästä, että puhuvatko miehet keskenään juuri noin karkeasti, rivosti ja rumasti, noin yleensä, vai vaon jotkut, tietyt, joissakin tietyissä alakulttuureissa?

Paloma01 kirjoitti:

@Ramoona, ehkäpä minun ongelmani on siinä että olen alkanut näkemään asioita feministisessä valossa, eli siis kun vaikka taitavakin mieskirjailija kirjoittaa kirjan jossa on nainen päähenkilönä, niin siihen tulee mielestäni harvoin samanlaista syvyyttä kuin naiskirjailijan kertomana. Naisia kuvataan pikemminkin patriarkaatin ehdoilla: mitä he miehelle merkitsevät. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä hyvä ja mielenkiintoinen "Ei kertonut katuvansa", jossa Tommi Kinnunen kuitenkin onnistuu kohtalaisen hyvin sukeltaessaan naisen psyykeen, motiiveihin, moraalikäsityksen soveltamiseen sodan kuvioihin ja kuitenkin, paikka paikoin, jää kaipaamaan enemmän.
Puhumattakaan edellisten sukupolvien kirjailijoista: Tolstoi kirjoittaa Anna Kareninasta miesten ehdoilla, miesten maailmassa ja miten miesten hallinoima yhteiskunta hänet näkee.
Kaipaan lisää esimerkkejä tähän ajatuskuviooni joka koskee kirjallisuutta: olisko mieskirjailia pystynyt kuvaamaan Toni Morrisonia paremmin Beloved, Minun kansani, minun rakkaani-kirjan naisten sielunmaisemaa?
Etsin vastaavia esimerkkejä naiskirjailijoista jotka kirjoittavat miehistä päähenkilönä.

Demeter tuli ensiksi ehkä mieleeni, kun olin kirjoittamassa hänelle kohdistettua viestiä, olemme monta kertaa keskustelleet kirjojen sisällöstä ja omista ajatuksistamme niistä, mutta sinä olet aivan yhtä toivottu keskustelukumppani oli aihe mikä tahansa.

Tuota kaikupohjaa olen miettinyt, se ei nyt ole aivan sama kuin samaistuminen, mutta kuitenkin peilaa lukijan suhdetta lukemaansa; jos sielunmaisema, maailmankuva on kovin erilainen onko lukukokemus silloin epämukava, epämiellyttävä vai vain haasteellinen? (Luen nyt juuri Jari Tervon Laylaa ja mietin joka kahden sivun päästä, että puhuvatko miehet keskenään juuri noin karkeasti, rivosti ja rumasti, noin yleensä, vai vaon jotkut, tietyt, joissakin tietyissä alakulttuureissa?

Lue lisää

Tervon romaanissa miehet puhuvat patriarkaatin maskuliinisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Tervon romaanissa miehet puhuvat patriarkaatin maskuliinisesti.

Mutta ei Tervon suulla. Miestyypit puhuvat omalla suullaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ei Tervon suulla. Miestyypit puhuvat omalla suullaan.

Tervon kirjoittamilla sanoilla tiämmä.

Paloma01 kirjoitti:

@Ramoona, ehkäpä minun ongelmani on siinä että olen alkanut näkemään asioita feministisessä valossa, eli siis kun vaikka taitavakin mieskirjailija kirjoittaa kirjan jossa on nainen päähenkilönä, niin siihen tulee mielestäni harvoin samanlaista syvyyttä kuin naiskirjailijan kertomana. Naisia kuvataan pikemminkin patriarkaatin ehdoilla: mitä he miehelle merkitsevät. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä hyvä ja mielenkiintoinen "Ei kertonut katuvansa", jossa Tommi Kinnunen kuitenkin onnistuu kohtalaisen hyvin sukeltaessaan naisen psyykeen, motiiveihin, moraalikäsityksen soveltamiseen sodan kuvioihin ja kuitenkin, paikka paikoin, jää kaipaamaan enemmän.
Puhumattakaan edellisten sukupolvien kirjailijoista: Tolstoi kirjoittaa Anna Kareninasta miesten ehdoilla, miesten maailmassa ja miten miesten hallinoima yhteiskunta hänet näkee.
Kaipaan lisää esimerkkejä tähän ajatuskuviooni joka koskee kirjallisuutta: olisko mieskirjailia pystynyt kuvaamaan Toni Morrisonia paremmin Beloved, Minun kansani, minun rakkaani-kirjan naisten sielunmaisemaa?
Etsin vastaavia esimerkkejä naiskirjailijoista jotka kirjoittavat miehistä päähenkilönä.

Demeter tuli ensiksi ehkä mieleeni, kun olin kirjoittamassa hänelle kohdistettua viestiä, olemme monta kertaa keskustelleet kirjojen sisällöstä ja omista ajatuksistamme niistä, mutta sinä olet aivan yhtä toivottu keskustelukumppani oli aihe mikä tahansa.

Tuota kaikupohjaa olen miettinyt, se ei nyt ole aivan sama kuin samaistuminen, mutta kuitenkin peilaa lukijan suhdetta lukemaansa; jos sielunmaisema, maailmankuva on kovin erilainen onko lukukokemus silloin epämukava, epämiellyttävä vai vain haasteellinen? (Luen nyt juuri Jari Tervon Laylaa ja mietin joka kahden sivun päästä, että puhuvatko miehet keskenään juuri noin karkeasti, rivosti ja rumasti, noin yleensä, vai vaon jotkut, tietyt, joissakin tietyissä alakulttuureissa?

Lue lisää

Laitappa nyt joku lause, mitä ne miehet siinä kirjassa sitten puhuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Laitappa nyt joku lause, mitä ne miehet siinä kirjassa sitten puhuvat.

"Suomalainen naine haluu vaan juustaa ei saa laapia, ei hellia, ei puhua ei nauraa missa mun sidukka"

Paloma01 kirjoitti:

"Suomalainen naine haluu vaan juustaa ei saa laapia, ei hellia, ei puhua ei nauraa missa mun sidukka"

Siinä se on pelkistettynä, totuus monen naikkosen kohdalta.

Anonyymi kirjoitti:

Tervon kirjoittamilla sanoilla tiämmä.

Lukijan täytyy tietysti ymmärtää erottaa se, että kirjan hahmo puhuu "omalla suullaan",
vaikka kirjailija on sen kirjoittanut.
Eihän mikään hahmo kirjassa ole uskottava, ellei se puhuu "omaa kieltään
omalla tasollaan"

Esimerkiksi Layla kirjassa on sanottu olevan rumaa kieltä. Roistot yleensä puhuvat
roistojen kieltä käyttäen roistojen sanoja ja tyyliä, se voi hyvinkin raakaa ja brutaalia.

Harva roisto puhuu kuin herrasmies ja ne ovatkin eri piireissä liikkuvia roistoja.
vrt. esim. herrasmiesvaras Arsene Lupin

3 vuotiaana? Varmaan on palstan ennätys! Taisi jäädä lapsuuden leikit ja liikkuminen vähälle, kun oli aina nenä kiinni kirjassa.
Ehkä lapset oppisivatkin lukemaan samalla kun puhumaan, jos ei normaaleja lapsille kuuluvia virikkeitä ole. Onko sinulle ollut hyötyä siitä, olitko esim aina luokan priimus? Ammatinvalintasi on ihmeen vaatimaton lahjakuuteesi nähden.

Anonyymi kirjoitti:

3 vuotiaana? Varmaan on palstan ennätys! Taisi jäädä lapsuuden leikit ja liikkuminen vähälle, kun oli aina nenä kiinni kirjassa.
Ehkä lapset oppisivatkin lukemaan samalla kun puhumaan, jos ei normaaleja lapsille kuuluvia virikkeitä ole. Onko sinulle ollut hyötyä siitä, olitko esim aina luokan priimus? Ammatinvalintasi on ihmeen vaatimaton lahjakuuteesi nähden.

Lue lisää

Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita. En itse muista, mutta tiedän että opin lukemaan seuratessano minua neljä vuotta vanhemman isoveljen aapisesta tavaamista.
Ulkona liikkumista ja ulkoleikkejä se ei haitannut; kiipeilin puissa ja olin aika villivarsa ja leikin poikien leikkejä, cowboyta ja intiaania (minä olin aina Calamity Jane. Kouluaikoina olin hyvä hiihtämään ja minulla on ppirongin laatikossa palkintolusikoita.
Olin hyvä lukuaineissa, mutta vain keskinkertainen matematiikassa ja koska minulla ei ole musiikkikorvaa enkä välitä käsitöistä, niin opettajan mielestä (vanha nutturapää körttiläinen) ei minulla ollut edellytyksiä maatalon emännäksi, onneksi neljännen luokan nuori opettaja oli eri mieltä ja silloin olin kyllä priimus ja kirjoitin aikanaan laudaturin, vaikka en ollutkaan luokan paras. Minulla oli muita harrastuksia, kuin olla pinko tai nöördi.
Ammatinvalintani tuli hieman satunnaisesti; olin aina haaveillut yhteiskuntatieteellisestä ja journalismista, mutta saadakseni virallisesti johtaa perustamaamme esi/alakoulua Kolumbiassa minulla piti olla alan koulutus: menin yli siitä mistä aita oli matalin, elikkä opiskelin esikoulunopeksi ja olen sittemmin tykästynyt pedagogin työhön nimenomaan kuusivuotiaiden kanssa. Koen sen mielekkääksi ja vaikka palkka on huono, koin tekeväni yhteiskunnalle tärkeää palvelua.

Paloma01 kirjoitti:

Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita. En itse muista, mutta tiedän että opin lukemaan seuratessano minua neljä vuotta vanhemman isoveljen aapisesta tavaamista.
Ulkona liikkumista ja ulkoleikkejä se ei haitannut; kiipeilin puissa ja olin aika villivarsa ja leikin poikien leikkejä, cowboyta ja intiaania (minä olin aina Calamity Jane. Kouluaikoina olin hyvä hiihtämään ja minulla on ppirongin laatikossa palkintolusikoita.
Olin hyvä lukuaineissa, mutta vain keskinkertainen matematiikassa ja koska minulla ei ole musiikkikorvaa enkä välitä käsitöistä, niin opettajan mielestä (vanha nutturapää körttiläinen) ei minulla ollut edellytyksiä maatalon emännäksi, onneksi neljännen luokan nuori opettaja oli eri mieltä ja silloin olin kyllä priimus ja kirjoitin aikanaan laudaturin, vaikka en ollutkaan luokan paras. Minulla oli muita harrastuksia, kuin olla pinko tai nöördi.
Ammatinvalintani tuli hieman satunnaisesti; olin aina haaveillut yhteiskuntatieteellisestä ja journalismista, mutta saadakseni virallisesti johtaa perustamaamme esi/alakoulua Kolumbiassa minulla piti olla alan koulutus: menin yli siitä mistä aita oli matalin, elikkä opiskelin esikoulunopeksi ja olen sittemmin tykästynyt pedagogin työhön nimenomaan kuusivuotiaiden kanssa. Koen sen mielekkääksi ja vaikka palkka on huono, koin tekeväni yhteiskunnalle tärkeää palvelua.

Lue lisää

Sinähän latelit ulkomuistista sitä Vänrikki Stoolia, kuulit ehkä radiosta. Voiko 3-vuotias ymmärtää mitään sellaisesta vanhasta runokielestä saati painaa mieleen?
Mistä sinä laudaturin kirjoitit, käsitöistä vai musiikista? Matematiikka kuuluu muuten lukuaineisiin.

Kannattako jättää kultturitapahtuma väliin, kun olet kutsunkin saanut ?
M

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän latelit ulkomuistista sitä Vänrikki Stoolia, kuulit ehkä radiosta. Voiko 3-vuotias ymmärtää mitään sellaisesta vanhasta runokielestä saati painaa mieleen?
Mistä sinä laudaturin kirjoitit, käsitöistä vai musiikista? Matematiikka kuuluu muuten lukuaineisiin.

Lue lisää

Tiedän, mutta koska luin lyhyen matematiikan sitä ei tarvinnut kirjoittaa, Laudatur tuli reaalista, englannista ja äidinkielestä.
En minä tiedä enkä muista mitä olisin kolmivuotiaana ymmärtänyt Vänrikki Stoolin tarinoista. "Hän nosti miekkansa välkkyvän, ei iskenyt kuitenkaan...".

Paloma01 kirjoitti:

Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita. En itse muista, mutta tiedän että opin lukemaan seuratessano minua neljä vuotta vanhemman isoveljen aapisesta tavaamista.
Ulkona liikkumista ja ulkoleikkejä se ei haitannut; kiipeilin puissa ja olin aika villivarsa ja leikin poikien leikkejä, cowboyta ja intiaania (minä olin aina Calamity Jane. Kouluaikoina olin hyvä hiihtämään ja minulla on ppirongin laatikossa palkintolusikoita.
Olin hyvä lukuaineissa, mutta vain keskinkertainen matematiikassa ja koska minulla ei ole musiikkikorvaa enkä välitä käsitöistä, niin opettajan mielestä (vanha nutturapää körttiläinen) ei minulla ollut edellytyksiä maatalon emännäksi, onneksi neljännen luokan nuori opettaja oli eri mieltä ja silloin olin kyllä priimus ja kirjoitin aikanaan laudaturin, vaikka en ollutkaan luokan paras. Minulla oli muita harrastuksia, kuin olla pinko tai nöördi.
Ammatinvalintani tuli hieman satunnaisesti; olin aina haaveillut yhteiskuntatieteellisestä ja journalismista, mutta saadakseni virallisesti johtaa perustamaamme esi/alakoulua Kolumbiassa minulla piti olla alan koulutus: menin yli siitä mistä aita oli matalin, elikkä opiskelin esikoulunopeksi ja olen sittemmin tykästynyt pedagogin työhön nimenomaan kuusivuotiaiden kanssa. Koen sen mielekkääksi ja vaikka palkka on huono, koin tekeväni yhteiskunnalle tärkeää palvelua.

Lue lisää

"Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita."

Anteeksi kysymys, mutta oletko koskaan tullut epäilleeksi, jospa äitisi muistikin väärin ?
Hänhän oli jo iäkäs, kun asian kertoi sinulle sinun 60-vuotispäivänäsi ?
Sehän olisi lääketieteellinen ihme, jos 4-vuotias lausuisi ulkomuistista Vänrikki
Stoolia.

Anonyymi kirjoitti:

"Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita."

Anteeksi kysymys, mutta oletko koskaan tullut epäilleeksi, jospa äitisi muistikin väärin ?
Hänhän oli jo iäkäs, kun asian kertoi sinulle sinun 60-vuotispäivänäsi ?
Sehän olisi lääketieteellinen ihme, jos 4-vuotias lausuisi ulkomuistista Vänrikki
Stoolia.

Lue lisää

Äitini oli iäkäs, mutta muistisairaus ei ollut vielä tuhonnut hänen aivojaan. Pyhäkoulunopettajani oli kertonut samaa, että osasin lukea sujuvasti kolmivuotiaana ja hän oli äitiä nuorempi. Minua muutaman vuoden vanhemmat serkkutytöt vahvistivat asian: opin lukemaan samanaikaisesti kuin minun isoveljeni, joka oli neljä vuotta vanhempi.
Minulla on aina ollut myös hyvä muisti, etenkin nuorempana. Hissanopet oli ihmeissään ja antoivat kymppejä kun opettelin Iliaksen ja Odysseian ulkomuistista.
***
Nyt en muista edes mitä omassa puutelistassani lukee.

Paloma01 kirjoitti:

Äitini oli iäkäs, mutta muistisairaus ei ollut vielä tuhonnut hänen aivojaan. Pyhäkoulunopettajani oli kertonut samaa, että osasin lukea sujuvasti kolmivuotiaana ja hän oli äitiä nuorempi. Minua muutaman vuoden vanhemmat serkkutytöt vahvistivat asian: opin lukemaan samanaikaisesti kuin minun isoveljeni, joka oli neljä vuotta vanhempi.
Minulla on aina ollut myös hyvä muisti, etenkin nuorempana. Hissanopet oli ihmeissään ja antoivat kymppejä kun opettelin Iliaksen ja Odysseian ulkomuistista.
***
Nyt en muista edes mitä omassa puutelistassani lukee.

Lue lisää

Huh, Homerosta ulkomuistista, sillälailla olisi Tarvajärvi sanonut.

Anonyymi kirjoitti:

Huh, Homerosta ulkomuistista, sillälailla olisi Tarvajärvi sanonut.

Sehän sanoi olevansa huonomuistinen. Taisi olla Nyyrikki mitä osasi ulkoa.

Paloma01 kirjoitti:

Äitini oli iäkäs, mutta muistisairaus ei ollut vielä tuhonnut hänen aivojaan. Pyhäkoulunopettajani oli kertonut samaa, että osasin lukea sujuvasti kolmivuotiaana ja hän oli äitiä nuorempi. Minua muutaman vuoden vanhemmat serkkutytöt vahvistivat asian: opin lukemaan samanaikaisesti kuin minun isoveljeni, joka oli neljä vuotta vanhempi.
Minulla on aina ollut myös hyvä muisti, etenkin nuorempana. Hissanopet oli ihmeissään ja antoivat kymppejä kun opettelin Iliaksen ja Odysseian ulkomuistista.
***
Nyt en muista edes mitä omassa puutelistassani lukee.

Lue lisää

Nyt kyllä tuli paineita korppikselle, mutta se varmaan kaatoi puita 4 vuotiaana sahalla.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kyllä tuli paineita korppikselle, mutta se varmaan kaatoi puita 4 vuotiaana sahalla.

Kovia mimmejä!

Londonflickan on se uusin Alakosken kirja.
Ilmestyi ihan nyt oliko se elokuussa, loppukesästä kuitenkin. Jatkumoa tuohon Bomullsängeln mikäli olen oikein käsittänyt.
En ole lukenut, mutta tilasin jo joulupukilta, kun kuulin sen ilmestymisestä.
Joulupukki kun tykkää tukea näitä paikallisia kirjailijoita, tiedän vanhastaan.

Alakoski asuu tässä ihan kivenheiton päässä minusta miehensä Mats Söderlundin (kirjailija hänkin, enimmäkseen runoilija) kanssa, joka on/tai on ainakin ollut kirjailijaliiton puheenjohtaja. En tosin sen paremmin heitä tunne muuten kuin ulkonäöltään mitä sattumoisin silloin tällöin nähnyt ja joskus kuunnellut salaa bussissa (tunnetusti stalkkaaja kun olen), kun Susanna keskusteli henkeviä asioita jonkun toisen kanssa (jota en tuntenut).

Tellukka kirjoitti:

Londonflickan on se uusin Alakosken kirja.
Ilmestyi ihan nyt oliko se elokuussa, loppukesästä kuitenkin. Jatkumoa tuohon Bomullsängeln mikäli olen oikein käsittänyt.
En ole lukenut, mutta tilasin jo joulupukilta, kun kuulin sen ilmestymisestä.
Joulupukki kun tykkää tukea näitä paikallisia kirjailijoita, tiedän vanhastaan.

Alakoski asuu tässä ihan kivenheiton päässä minusta miehensä Mats Söderlundin (kirjailija hänkin, enimmäkseen runoilija) kanssa, joka on/tai on ainakin ollut kirjailijaliiton puheenjohtaja. En tosin sen paremmin heitä tunne muuten kuin ulkonäöltään mitä sattumoisin silloin tällöin nähnyt ja joskus kuunnellut salaa bussissa (tunnetusti stalkkaaja kun olen), kun Susanna keskusteli henkeviä asioita jonkun toisen kanssa (jota en tuntenut).

Lue lisää

Olet oikeassa, "Londonflickan" on Alakosken viimeisin, josta hän tulee kertomaan meidän pikkuruiseen kirjastoon tänne Pohjois-Upplantiin. Tarviikin varata lippu sinne ajoissa, koska varmaan on monta jotka haluavat kuunnella häntä. "Bomullsängeln" oli se edellinen ja sitäkään en ole lukenut vielä .

Anonyymi kirjoitti:

"Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita."

Anteeksi kysymys, mutta oletko koskaan tullut epäilleeksi, jospa äitisi muistikin väärin ?
Hänhän oli jo iäkäs, kun asian kertoi sinulle sinun 60-vuotispäivänäsi ?
Sehän olisi lääketieteellinen ihme, jos 4-vuotias lausuisi ulkomuistista Vänrikki
Stoolia.

Lue lisää

Ihmeitten ihme

Paloma01 kirjoitti:

Äitini oli iäkäs, mutta muistisairaus ei ollut vielä tuhonnut hänen aivojaan. Pyhäkoulunopettajani oli kertonut samaa, että osasin lukea sujuvasti kolmivuotiaana ja hän oli äitiä nuorempi. Minua muutaman vuoden vanhemmat serkkutytöt vahvistivat asian: opin lukemaan samanaikaisesti kuin minun isoveljeni, joka oli neljä vuotta vanhempi.
Minulla on aina ollut myös hyvä muisti, etenkin nuorempana. Hissanopet oli ihmeissään ja antoivat kymppejä kun opettelin Iliaksen ja Odysseian ulkomuistista.
***
Nyt en muista edes mitä omassa puutelistassani lukee.

Lue lisää

Ei muistisairaus aivoja tuhoa, vaan aivojen rappeutuminen rappeuttaa muistin. Muistisairaus voi olla 10 vuotta piilevänä.

Anonyymi kirjoitti:

"Äitini kertoi siitä sukujuhlissa, kun täytin 60 vuotta. Että olin oppinut lukemaan alle nelivuotiaana, seisoin pielasängyssä ja lausuin ulkomuistista Vänrikki Stoolin tarinoita."

Anteeksi kysymys, mutta oletko koskaan tullut epäilleeksi, jospa äitisi muistikin väärin ?
Hänhän oli jo iäkäs, kun asian kertoi sinulle sinun 60-vuotispäivänäsi ?
Sehän olisi lääketieteellinen ihme, jos 4-vuotias lausuisi ulkomuistista Vänrikki
Stoolia.

Lue lisää

Hyvin päätelty.

Minä menen koska minut on kutsuttu esiintyjäksi. En ole ikimaailmassa edes koskaan käynytkirjamessuilla ja tän meidän pikkukuntamme messut ovat pienet ja uskon vähän väkeä, sunnuntaina 28 pvä marraskuuta. Saan oman pöydänkin.....uudet haasteet piristävät!

Olisiko sinulla esimerkkejä miesten kirjoittamista kirjoista, joiden naispsyyket eivät ole uskottavia ?
Onko näkynyt miesten mielipiteitä, jos naiset eivät heidän mielestään ole osanneet kirjoittaa
miehen psyykestä uskottavasti ? Vai ottavatko miehet kirjan tarinana, tyytyvät siihen,
että kirja ja henkilökuvat ovat sellaisia, joiksi kirjailija on sen halunnut kirjoittaa.

Oletko sinä nyt ihan tosissasi, että tämä laittamsi esimerkki on karkeaa, rumaa ja rivoa?

"Suomalainen naine haluu vaan juustaa ei saa laapia, ei hellia, ei puhua ei nauraa missa mun sidukka"

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko sinulla esimerkkejä miesten kirjoittamista kirjoista, joiden naispsyyket eivät ole uskottavia ?
Onko näkynyt miesten mielipiteitä, jos naiset eivät heidän mielestään ole osanneet kirjoittaa
miehen psyykestä uskottavasti ? Vai ottavatko miehet kirjan tarinana, tyytyvät siihen,
että kirja ja henkilökuvat ovat sellaisia, joiksi kirjailija on sen halunnut kirjoittaa.

Lue lisää

Minulla ja Demeterillä oli vähän puhetta jo kun keskustelimme Kinnusen "Ei kertonut katuvansa", jossa on naiset päähenkilöitä. Mielestäni kommentoin niitä naisia jotka lähtivät Norjasta rajan yli Suomeen pakoon norjalaisia sen jälkeen kun sakasalaiset, joilla he olivat olleet työssä olivat lähteneet. Miksi he eivät pakanneet mukaansa mitään evästä? Tai vaatteita? Heille ei tullut edes nälkä kuin joskus neljäntenä päivänä Suomen puolella.

Oletko sinä tekopyhä vaiko todellakin elänyt jossain suojatussa kuplassa, tietämättä todellisesta elämästä yhtikäs mitään?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sinä tekopyhä vaiko todellakin elänyt jossain suojatussa kuplassa, tietämättä todellisesta elämästä yhtikäs mitään?

Luulisi että 3 vuotiaana lukeman oppinut olisi pahempaakin ehtinyt lukea ja karaistua. Sotaisa se. Värrikkistool ja päitä katkotaan siinä Homeroksessakin. Ja eikös isä sinua jahdannut metsässä parabellumin kanssa, niin kerroit.
Kolumbian slummeissa ei varmaan enkelin kielellä lirkuteltu.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko sinä tekopyhä vaiko todellakin elänyt jossain suojatussa kuplassa, tietämättä todellisesta elämästä yhtikäs mitään?

Olen kai. Jompaa kumpaa. Mutta onko tuollainen kieli normaalia arkikieltä miesten kesken Suomessa?
Ei ole se maailma missä minä olen elänyt eikä puhetta jota kuulen ympärilläni. Tuo nyt ei ollut läheskään kaikkein pahimmasta päästä, mutta ei viitsi kopioida tänne varsinaisia rivouksia.
Lähtökohtaisesti en hätkähdä ronskistakaan kielenkäytöstä, kun sellainen sopii repliikkeihin tai korostaa jotain ominaisuutta henkilöhahmon persoonassa. Mutta kun sitä on joka sivulla....

Paloma01 kirjoitti:

Olen kai. Jompaa kumpaa. Mutta onko tuollainen kieli normaalia arkikieltä miesten kesken Suomessa?
Ei ole se maailma missä minä olen elänyt eikä puhetta jota kuulen ympärilläni. Tuo nyt ei ollut läheskään kaikkein pahimmasta päästä, mutta ei viitsi kopioida tänne varsinaisia rivouksia.
Lähtökohtaisesti en hätkähdä ronskistakaan kielenkäytöstä, kun sellainen sopii repliikkeihin tai korostaa jotain ominaisuutta henkilöhahmon persoonassa. Mutta kun sitä on joka sivulla....

Lue lisää

Ei sen yleisempää Suomessa, kuin muuallakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Luulisi että 3 vuotiaana lukeman oppinut olisi pahempaakin ehtinyt lukea ja karaistua. Sotaisa se. Värrikkistool ja päitä katkotaan siinä Homeroksessakin. Ja eikös isä sinua jahdannut metsässä parabellumin kanssa, niin kerroit.
Kolumbian slummeissa ei varmaan enkelin kielellä lirkuteltu.

Lue lisää

Olen huomattavan herkkähipiäinen, vaikka olen nähnyt paljon pahuutta. Sodat ja aseelliset selkkaukset ovat väkivaltaisia ja raakoja ja aiheuttavat paljon kärsimystä. Vänrikki Stoolinkieli on hyvin kaunista. En tiedä mitä siellä slummeissa puhutaan, kunen ole koskaanasunut slummissa. Oletan että siellä puhutaan kauniisti, niin kuin Kolumbiassa yleensäkin. Tervehditään monta kertaa päivässä, perheenjäseniäkin. Jos kaveri ei sano hyvää päivää, kuinka jakselet ne kysyy miksi et tervehdi, heräsitkö vierestäni aamulla? Se on kaikkein rivointa mitä tiedän sieltä.

Paloma01 kirjoitti:

Olen kai. Jompaa kumpaa. Mutta onko tuollainen kieli normaalia arkikieltä miesten kesken Suomessa?
Ei ole se maailma missä minä olen elänyt eikä puhetta jota kuulen ympärilläni. Tuo nyt ei ollut läheskään kaikkein pahimmasta päästä, mutta ei viitsi kopioida tänne varsinaisia rivouksia.
Lähtökohtaisesti en hätkähdä ronskistakaan kielenkäytöstä, kun sellainen sopii repliikkeihin tai korostaa jotain ominaisuutta henkilöhahmon persoonassa. Mutta kun sitä on joka sivulla....

Lue lisää

Tuskin olet nuorena leskenä ja yksinhuoltajana vieraissa kulttuureissa ja maissa ilman suvun apua pumpulissa kasvanut. Eikä herkkyyskään tule ensimmäisenä sinun palsta esiintymisestä ja histroriasta mieleen.
Normaalit miehet puhuu normaalisti ilman rivouksia ja haistatuksia. Toisaalta naisten suusta kuulee ja koneelta lähtee tosi rumaa tekstiä, mutta normaalia se ei ole.

Paloma01 kirjoitti:

Olen huomattavan herkkähipiäinen, vaikka olen nähnyt paljon pahuutta. Sodat ja aseelliset selkkaukset ovat väkivaltaisia ja raakoja ja aiheuttavat paljon kärsimystä. Vänrikki Stoolinkieli on hyvin kaunista. En tiedä mitä siellä slummeissa puhutaan, kunen ole koskaanasunut slummissa. Oletan että siellä puhutaan kauniisti, niin kuin Kolumbiassa yleensäkin. Tervehditään monta kertaa päivässä, perheenjäseniäkin. Jos kaveri ei sano hyvää päivää, kuinka jakselet ne kysyy miksi et tervehdi, heräsitkö vierestäni aamulla? Se on kaikkein rivointa mitä tiedän sieltä.

Lue lisää

Olet sitten Kolumbiassakin ollut vain neljän seinän sisällä?

Anonyymi kirjoitti:

Olet sitten Kolumbiassakin ollut vain neljän seinän sisällä?

Minä en ole koskaan missään ollut "neljän seinän sisällä", en vain ole liikkunut alamaailmassa enkä gangsterien kuppiloissa.

Paloma01 kirjoitti:

Minä en ole koskaan missään ollut "neljän seinän sisällä", en vain ole liikkunut alamaailmassa enkä gangsterien kuppiloissa.

Mutta eikö tämä nyt jos riitä minusta?
En voi sille mitään että tulkinta on aina lukijan vastuulla. Minä kirjoitan "en ole liikkunut piireissä" ja sen pitäisi tarkoittaa juuri sitä. En ole liikkunut niissä piireissä.

Paloma01 kirjoitti:

Olen huomattavan herkkähipiäinen, vaikka olen nähnyt paljon pahuutta. Sodat ja aseelliset selkkaukset ovat väkivaltaisia ja raakoja ja aiheuttavat paljon kärsimystä. Vänrikki Stoolinkieli on hyvin kaunista. En tiedä mitä siellä slummeissa puhutaan, kunen ole koskaanasunut slummissa. Oletan että siellä puhutaan kauniisti, niin kuin Kolumbiassa yleensäkin. Tervehditään monta kertaa päivässä, perheenjäseniäkin. Jos kaveri ei sano hyvää päivää, kuinka jakselet ne kysyy miksi et tervehdi, heräsitkö vierestäni aamulla? Se on kaikkein rivointa mitä tiedän sieltä.

Lue lisää

Jos oket herkkähipiäinen, niin miten voit olla näillä palstoilla, kun täällä tuo v-sanakin näyttää useasti olevan esillä?

Paloma01 kirjoitti:

Minä en ole koskaan missään ollut "neljän seinän sisällä", en vain ole liikkunut alamaailmassa enkä gangsterien kuppiloissa.

Macho-kulttuurin miehet ovat kaikkista pahempia, olivat sitten ala-tai ylämaailmasta.

Paloma01 kirjoitti:

Mutta eikö tämä nyt jos riitä minusta?
En voi sille mitään että tulkinta on aina lukijan vastuulla. Minä kirjoitan "en ole liikkunut piireissä" ja sen pitäisi tarkoittaa juuri sitä. En ole liikkunut niissä piireissä.

Lue lisää

Etkös sinä kertonut, miten pahaa teki kadulla hyppiä narkkareiden yli jossain siellä Kolumbiassa?
Sinä tämän itsesi keskipisteeseen asettamisen aloitit, kun kehaisit oppineesi lukemaan 3-vuotiaana. Tottahan sellainen ihme kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos oket herkkähipiäinen, niin miten voit olla näillä palstoilla, kun täällä tuo v-sanakin näyttää useasti olevan esillä?

Ei minua voimasanat hetkauta, en vain pidä rivouksista enkä karkeasta, moukkamaisesta tai vulgäärista kielenkäytöstä, ellei sitä tarvita tehostamaan jonkun konnan psykopaattista persoonaa kirjallisuudessa. Arkikielessä, aikuisten kesken sen ei pitäisi olla normi.

Anonyymi kirjoitti:

Etkös sinä kertonut, miten pahaa teki kadulla hyppiä narkkareiden yli jossain siellä Kolumbiassa?
Sinä tämän itsesi keskipisteeseen asettamisen aloitit, kun kehaisit oppineesi lukemaan 3-vuotiaana. Tottahan sellainen ihme kiinnostaa.

Lue lisää

Kerjäläisten, missä vaiheessa ne muuttui narkkareiksi sinun mielikuvituksessasi? kerjäläisiä ja katulapsia oli vielä runsaasti seitskytluvun alussa kaduilla, jotkut aika huonossa kunnossa kun ne lojui jalkakäytävillä ja niillä oli märkiviä haavoja. Nyt ei enää näy. Tosin kodittomia näkyi nukkuvan porttigongeissa kaupungilla. Pienet pojat ihmetteli ketä ne oli ja miksi ne ei menneet kotiinsa nukkumaan. Ne näki niitä kun mentiin aamuvarhaisella lentokentälle.
***
Niin, se että opin lukemaan kolmivuotiaana oli relevantti kommentti kun kerroin rakkaudestani kirjoihin.Ei se ollut asiayhteydestä irroitettu kehuminen. Joku kommentoi virikkeiden puutteesta. Ei mikään mahdottomuus, telkkaria ei ollut ja sähkötkin tuli vasta kun olin alaluokilla.

Anonyymi kirjoitti:

Macho-kulttuurin miehet ovat kaikkista pahempia, olivat sitten ala-tai ylämaailmasta.

Ja sinä olet expertti asiassa? Monta machomiestä on huushollissasi asunut?

Kolumbialainen yläluokan mies puhuu kaunista, huoliteltua espanjaa ja ei koskaan käytä rumia sanoja eikä puhu naisista epäkunnioittavasti.

Paloma01 kirjoitti:

Ja sinä olet expertti asiassa? Monta machomiestä on huushollissasi asunut?

Kolumbialainen yläluokan mies puhuu kaunista, huoliteltua espanjaa ja ei koskaan käytä rumia sanoja eikä puhu naisista epäkunnioittavasti.

Lue lisää

Pääseekö pikkulasten miesopettaja yläluokkaan Kolumbiassa? Etkös sinä pyörittänyt lastentarhaa siellä miehesi kanssa? Puhuiko hän kotonakin kirjakieltä? Ja mistä tiedät, mitä ne yläluokan miehet puhuvat keskenään. Kyllä siellä vieläkin naiset on enimmäkseen kotona miestä ja lapsia passaamassa, sekö on sitä kunnioitusta?
Kauheaa tuollaisesta luokkajaottelusta ylpeillä, kyllä köyhäkin voi kunnioittaa naisia ja puhua kauniisti vaikka ei ehkä niin teennäisen huolitellusti.

Paloma01 kirjoitti:

Ja sinä olet expertti asiassa? Monta machomiestä on huushollissasi asunut?

Kolumbialainen yläluokan mies puhuu kaunista, huoliteltua espanjaa ja ei koskaan käytä rumia sanoja eikä puhu naisista epäkunnioittavasti.

Lue lisää

"Monta machomiestä on huushollissasi asunut?"

Kysymyksesi osoittaa juuri sen, että olet ollut neljän seinän sisällä. Ihmisiin, kun voidaan tutustua muuallakin, kuin omassa huushollissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pääseekö pikkulasten miesopettaja yläluokkaan Kolumbiassa? Etkös sinä pyörittänyt lastentarhaa siellä miehesi kanssa? Puhuiko hän kotonakin kirjakieltä? Ja mistä tiedät, mitä ne yläluokan miehet puhuvat keskenään. Kyllä siellä vieläkin naiset on enimmäkseen kotona miestä ja lapsia passaamassa, sekö on sitä kunnioitusta?
Kauheaa tuollaisesta luokkajaottelusta ylpeillä, kyllä köyhäkin voi kunnioittaa naisia ja puhua kauniisti vaikka ei ehkä niin teennäisen huolitellusti.

Lue lisää

Kolumbiassa ainoastaan narkkarit ja gangsterit puhuvat rivouksia. Kolumbialaiset miehet kasvatetaan kotona kunnioittamaan naisia ja puhumaan heille ihmisiksi tai mamma antaa kylpytohvelia :) Ei tietenkään koske yläluokkaa, vaan myös keskiluokkaa, alempaa keskiluokkaa, ylempää alaluokkaa ja alempaa alaluokkaa. Ja niin luokattomia. Kolumbiassa on 6 yhteiskuntakerrosta, tai strataa, jonka mukaan ne maksaa palveluista. Ne ei tietenkään tarkoita ihmisiä, vaan asuntoja ja kortteereja.

Anonyymi kirjoitti:

"Monta machomiestä on huushollissasi asunut?"

Kysymyksesi osoittaa juuri sen, että olet ollut neljän seinän sisällä. Ihmisiin, kun voidaan tutustua muuallakin, kuin omassa huushollissa.

Lue lisää

Höpsistä!
Machomiehen tunnistaa parhaiten jos se asuu huushollissasi.
Muuten voisit luulla että kysymyksessä on vanhanajan herrasmies, tuo kukkia, vie ravintolaan syömään, avaa auton oven, vetää tuolin sinulle esille. Laittaa naisen jalustalle. Varmin machomiehen tunnusmerkki.
Meksikkolaiset, jotka ovat tunnetusti machomiehiä sanovat että käytämme väärin koko termiä. Todellinen macho on mies joka elättää perheensä, tekee raskasta työtä, on rehellinen ja suoraselkäinen ja kohtelee vaimoaan ja lapsiaan kunnioituksella. Se on oikea machomies. Un verdadero MACHO.

Paloma01 kirjoitti:

Höpsistä!
Machomiehen tunnistaa parhaiten jos se asuu huushollissasi.
Muuten voisit luulla että kysymyksessä on vanhanajan herrasmies, tuo kukkia, vie ravintolaan syömään, avaa auton oven, vetää tuolin sinulle esille. Laittaa naisen jalustalle. Varmin machomiehen tunnusmerkki.
Meksikkolaiset, jotka ovat tunnetusti machomiehiä sanovat että käytämme väärin koko termiä. Todellinen macho on mies joka elättää perheensä, tekee raskasta työtä, on rehellinen ja suoraselkäinen ja kohtelee vaimoaan ja lapsiaan kunnioituksella. Se on oikea machomies. Un verdadero MACHO.

Lue lisää

eli Jämsäläinen tyttönen on eri mieltä, kuin esim Kolumbialainen nainen.

Anonyymi kirjoitti:

eli Jämsäläinen tyttönen on eri mieltä, kuin esim Kolumbialainen nainen.

Karkeaa yleistystä.
Minulla on kokemusta molemmista maailmoista, aivan riittävästi. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan niistä. Oops! Olenhan jo tehnyt sen :)

Paloma01 kirjoitti:

Höpsistä!
Machomiehen tunnistaa parhaiten jos se asuu huushollissasi.
Muuten voisit luulla että kysymyksessä on vanhanajan herrasmies, tuo kukkia, vie ravintolaan syömään, avaa auton oven, vetää tuolin sinulle esille. Laittaa naisen jalustalle. Varmin machomiehen tunnusmerkki.
Meksikkolaiset, jotka ovat tunnetusti machomiehiä sanovat että käytämme väärin koko termiä. Todellinen macho on mies joka elättää perheensä, tekee raskasta työtä, on rehellinen ja suoraselkäinen ja kohtelee vaimoaan ja lapsiaan kunnioituksella. Se on oikea machomies. Un verdadero MACHO.

Lue lisää

Suomalainen mies ei aseta naista jalustalle, vaan pitää tasa-arvossa.
Kukkia voi tuoda myös, jos on huono omatunto. Tuoli ja ovet terve nainen hoitaa itse, vanhuksia autetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suomalainen mies ei aseta naista jalustalle, vaan pitää tasa-arvossa.
Kukkia voi tuoda myös, jos on huono omatunto. Tuoli ja ovet terve nainen hoitaa itse, vanhuksia autetaan.

Lue lisää

Olen samaa mieltä.
Yksi hyvä syy miksi halusin kasvattaa lapseni skandinaaveiksi.

Paloma01 kirjoitti:

Karkeaa yleistystä.
Minulla on kokemusta molemmista maailmoista, aivan riittävästi. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan niistä. Oops! Olenhan jo tehnyt sen :)

Niinhän meillä monilla on kokemuksia monista maista ja monen maan kansalaisista.

Kaikki eivät vaan katsele vaaleanpunaisten lasien läpi asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Niinhän meillä monilla on kokemuksia monista maista ja monen maan kansalaisista.

Kaikki eivät vaan katsele vaaleanpunaisten lasien läpi asioita.

Kaikki ei tärkeile ulkomaisilla kontakteilla, vaan laatu edellä mennään ja osataan arvostaa itseä ja suomalaisuutta. Tämä on maailman paras maa, miehet mukaanluettuna. Tietysti elämä voi mennä pieleen missä maassa tahansa.

Paloma01 kirjoitti:

Höpsistä!
Machomiehen tunnistaa parhaiten jos se asuu huushollissasi.
Muuten voisit luulla että kysymyksessä on vanhanajan herrasmies, tuo kukkia, vie ravintolaan syömään, avaa auton oven, vetää tuolin sinulle esille. Laittaa naisen jalustalle. Varmin machomiehen tunnusmerkki.
Meksikkolaiset, jotka ovat tunnetusti machomiehiä sanovat että käytämme väärin koko termiä. Todellinen macho on mies joka elättää perheensä, tekee raskasta työtä, on rehellinen ja suoraselkäinen ja kohtelee vaimoaan ja lapsiaan kunnioituksella. Se on oikea machomies. Un verdadero MACHO.

Lue lisää

mutta, eikös nyt kuitenkin ollut kyse siitä, että mitä miehet puhuu keskenään?
Ei avioparien keskinäisestä elosta.

Paloma01 kirjoitti:

Höpsistä!
Machomiehen tunnistaa parhaiten jos se asuu huushollissasi.
Muuten voisit luulla että kysymyksessä on vanhanajan herrasmies, tuo kukkia, vie ravintolaan syömään, avaa auton oven, vetää tuolin sinulle esille. Laittaa naisen jalustalle. Varmin machomiehen tunnusmerkki.
Meksikkolaiset, jotka ovat tunnetusti machomiehiä sanovat että käytämme väärin koko termiä. Todellinen macho on mies joka elättää perheensä, tekee raskasta työtä, on rehellinen ja suoraselkäinen ja kohtelee vaimoaan ja lapsiaan kunnioituksella. Se on oikea machomies. Un verdadero MACHO.

Lue lisää

Vedätkö taas hatustasi noita määritelmiä vai löytyykö oikein faktatietoa väitteilesi?

Anonyymi kirjoitti:

Vedätkö taas hatustasi noita määritelmiä vai löytyykö oikein faktatietoa väitteilesi?

Jämsäläinen on ristiriitainen persoona.

Anonyymi kirjoitti:

Vedätkö taas hatustasi noita määritelmiä vai löytyykö oikein faktatietoa väitteilesi?

Ota huomioon, että hän oppi 3-vuotiaana lukemaan vaikeita runoteoksia, joten on ehtinyt lukea kaikesta kaiken.

Anonyymi kirjoitti:

Ota huomioon, että hän oppi 3-vuotiaana lukemaan vaikeita runoteoksia, joten on ehtinyt lukea kaikesta kaiken.

Valehtelijoiden klubilainen varmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ota huomioon, että hän oppi 3-vuotiaana lukemaan vaikeita runoteoksia, joten on ehtinyt lukea kaikesta kaiken.

Muistisairas äitikö niin kertoi

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairas äitikö niin kertoi

Noinko kovasti harmittaa että pitää vielä pilkata edesmenneen äitini muistoa?
Häpeä, palstahäirikkö!

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairas äitikö niin kertoi

Minunkin äiti oli muistisairas, minkä sille voi, ei sairaus ole häpeä

Anonyymi kirjoitti:

Minunkin äiti oli muistisairas, minkä sille voi, ei sairaus ole häpeä

Muistisairaan juttuihin pitää osata suhtautua ymmärryksellä, mutta myös varauksella. Ei kaikkea saa uskoa.

Anonyymi kirjoitti:

Muistisairaan juttuihin pitää osata suhtautua ymmärryksellä, mutta myös varauksella. Ei kaikkea saa uskoa.

Yrittäkää nyt saada se kalloihinne, että äitini muistissa ei siinä vaiheessa ollut mitään vikaa. Eikä serkkujenikaan, edes nytkään vielä. Eikä pyhäkoulunopettajani, joka oli ensimmäisten joukossa kertomassa että en ollut edes neljää täyttänyt vielä kun luin suoraan kirjasta. Alakoulun opettaja oli myös tietoinen asiasta ja käytin kouölun kirjastoa jo vuosia ennen koulun alkamista.
***
Pahantahtoiseen ja ilkeämieliseen panetteluun sen sijaan ei tarvitse eikä pidäkään suhtautua ymmärryksellä. Se on luonnevika.

Paloma01 kirjoitti:

Yrittäkää nyt saada se kalloihinne, että äitini muistissa ei siinä vaiheessa ollut mitään vikaa. Eikä serkkujenikaan, edes nytkään vielä. Eikä pyhäkoulunopettajani, joka oli ensimmäisten joukossa kertomassa että en ollut edes neljää täyttänyt vielä kun luin suoraan kirjasta. Alakoulun opettaja oli myös tietoinen asiasta ja käytin kouölun kirjastoa jo vuosia ennen koulun alkamista.
***
Pahantahtoiseen ja ilkeämieliseen panetteluun sen sijaan ei tarvitse eikä pidäkään suhtautua ymmärryksellä. Se on luonnevika.

Lue lisää

Pyysit kuitenkin suhtautumaan kaverisi ymmärryksellä. Vaikka hän kiusaa niin ei kiusattaisi häntä.

Paloma01 kirjoitti:

Yrittäkää nyt saada se kalloihinne, että äitini muistissa ei siinä vaiheessa ollut mitään vikaa. Eikä serkkujenikaan, edes nytkään vielä. Eikä pyhäkoulunopettajani, joka oli ensimmäisten joukossa kertomassa että en ollut edes neljää täyttänyt vielä kun luin suoraan kirjasta. Alakoulun opettaja oli myös tietoinen asiasta ja käytin kouölun kirjastoa jo vuosia ennen koulun alkamista.
***
Pahantahtoiseen ja ilkeämieliseen panetteluun sen sijaan ei tarvitse eikä pidäkään suhtautua ymmärryksellä. Se on luonnevika.

Lue lisää

Paljonko oli kansakoululle Palomalla matkaa, kun kävit kirjoja lainaamassa?

Anonyymi kirjoitti:

Paljonko oli kansakoululle Palomalla matkaa, kun kävit kirjoja lainaamassa?

Pari kilometria.
Iskä vei autolla tai veljet tarakalla.

Paloma01 kirjoitti:

Pari kilometria.
Iskä vei autolla tai veljet tarakalla.

Eipä ollut autoja siihen aikaan köyhissä evakkoperheissä eikä paljon muillakaa. Eikä ollut aikaa kuskailia taaperoikäisiä kirjastoon.

Tule Pertikki kertomaan, mitä tykkäsit Tervon Agricolasta!

Ihme käskytystä....."yrittäkää painaa kalloonne".... Niinkin lukeneelta ihmiseltä, joka on
" käyttänyt koulun kirjastoa vuosia ennen koulun alkamista"

Anonyymi kirjoitti:

Ihme käskytystä....."yrittäkää painaa kalloonne".... Niinkin lukeneelta ihmiseltä, joka on
" käyttänyt koulun kirjastoa vuosia ennen koulun alkamista"

Jo kolmivuotiaana karkasi pinnasängystään kirjastoon lainaamaan Vänrikki Stoolin tarinat ja opetteli sen ulkoa. Olemme tekemisissä ihmelapseen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Jo kolmivuotiaana karkasi pinnasängystään kirjastoon lainaamaan Vänrikki Stoolin tarinat ja opetteli sen ulkoa. Olemme tekemisissä ihmelapseen kanssa.

Voi hyvä ihme sentään!
Aivan mahtavaa!