Profeettako olen, ihan sama, tapahtukoon tahtosi.
En tahdo siunauksia, en tahdo mammonaa en rikkauksia, en tahdo kuin rauhan maailmasta.
Tee se, vie pois täältä, katkaise siteet ja kahleet, vie kauas pois uuteen maahan uuteen alkuun.
Maailma on raato, en palvele sitä.
Irroita minut siitä, tasataan tilit jos tarvis, keisarille takaisin tilit ja kortit, pitäköön itse kaikki, en tahdo mitä hän tahtoo, en arvosta mitä hän arvostaa, en palvele häntä.
Minne viet ja miten viet, missä viipyy tuulesi, joka saa vuoretkin siirtymään?
Siirrä minut, siirrä kauas pois.
Maailma ei voi antaa niin kuin sinä annat.
Olen ymmärtänyt sen, kaikki vanha poistetaan, kuin tuhka tuuleen se katoaa.
Minä katselen ja kuuntelen kun tuuli puhaltaa ja kaikki vanha sortuu.
Kauanko se kestää, voisinko nukahtaa ja herätä kun se on tapahtunut.
Vaipua uneen ja herätä uuteen aamuun, uuteen päivään, uuteen loistoon.
Sinä herätit minut keskellä myrskyjä, aluksi pelkäsin ja nyt rakastan sitä myrskyä.
Se on hyväksi ja mitä suuremmasta saan selvitä, sitä enemmän luotan sinuun.
Se on kuin vuoristorata, hirmuiselta ja kauhealta se näyttää, tahtoisi sulkea silmät, mutta uteliaisuus saa silmät auki ja vauhti ja ryöpytys saa nauramaan.
Toivoisin silti, että se olisi ohi ja pääsisin jo rannalle, jonne sinä tahdot minun menevän.
Sinulla on aikasi ja ajat säädettynä kaikelle, voi kunpa osaisin lukea tarinani jonka kirjoitit.
Kunpa tietäisin jo seuraavan luvun ja mitä se tuo tullessaan, kunpa tietäisin milloin tämä loppuu.
Et kuitenkaan näytä sitä, et kerro sitä, et anna aikaa et aikoja, vain lupaus siitä että selviän, siinä kaikki, siinä roikun, siinä kiikun, siitä pidän kiinni, siihen luotan, koska muuta et ole antanut.
En voi turvata mihinkään muuhun, kuin sinuun ja siihen, että lupauksesi pitää ja pysyy.
Minä ymmärrän sinun teitäsi, ei ihmisen hyvä tie ole aina hyvä.
Sinä tiedät unelmani suunnitelmani, kuinka ne tihkuu hyvyyttä ja oikeutta..
Kuinka ne auttaa ja parantaa, kuinka ne päästää ja vapauttaa.
Mutta ne eivät sinulle kelvanneet.
Miksi korjata tuhoon tuomittua, miksi liimata katkenneita polttopuita?
Niin on minun tieni olleet matalat, vaikka korkeina ja jaloina ne minulle näyttäytyivät.
Turhuutta olisi, turhaa työtä tekisin, säästätkö minut pettymykseltä?
Niin, olen huutanut sinua ja avautunut sinulle, voivotellut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Ja nyt sinä et annan minun liikkua, et anna minun kulkea, sinä olet sitonut jalkani, enkä pääse suuntaan tai toiseen.
Minä en jaksaisi olla paikoillani, minä en ole se kärsivällisin henkilö ja sen sinä tiedät.
Minä jatkuvasti taistelin itseni vapaaksi ja lähdin omille teilleni, mutta sitä otit kiinni ja sidoit jalkani yhä uudestaan.
Ja nyt sinä löit minuun flunssankin.
Nyt en jaksa, ruumiini on heikkona, mutta mieli yhä virkeänä.
Nyt en jaksa, nyt on pakko odottaa.
Sinä olet ihmeellinen ja outo, määrätietoinen ja salaperäinen.
Et sinä ole ihminen, mutta sinä tosiaan tunnet ihmisen ja ymmärrät.
Ja hyvä sinä olet, omalla erikoisella tavalla jota en ole koskaan ennen kokenut.
Tämä on jälleen elämäni kamalinta aikaa, mutta samalla olen lähempänä sinua kuin koskaan ennen ja siksi tämä on elämäni parasta aikaa.
En ole koskaan ollut näin hirveä ihminen kuin olen ollut sinua kohtaan.
Luulin itseäni hyväksi, mutta sinun vierelläsi olinkin hirvittävä ja kamala.
Ja sinä kestit, ymmärsit ja pysyit.
Kun minä olisin jättänyt, sinä pysyit, kun minä olisin luovuttanut, sinä kannustit.
Kun minä kaaduin, sinä nostit, kun minä hukuin, sinä vedit ylös.
Lähellä sinä olit kun minulla oli särjetty sydän ja murtunut mieli.
Tee minusta uusi, koettele kuin kulta ja polta kuona ja epäpuhtaudet.
Tee minusta niin jalo kuin tahdot, taivuta minut kuten tahdot.
Minä olen halpa, astioista halvin, mutta kun sinä teet uutta, niin vanhaa ei enää ole, eikä sitä muisteta.
Siksi ääneen, jos jollekin toiselle olisi jotain pientä toivoa tästä.
Amen.
En tahdo siunauksia, en tahdo mammonaa en rikkauksia, en tahdo kuin rauhan maailmasta.
Tee se, vie pois täältä, katkaise siteet ja kahleet, vie kauas pois uuteen maahan uuteen alkuun.
Maailma on raato, en palvele sitä.
Irroita minut siitä, tasataan tilit jos tarvis, keisarille takaisin tilit ja kortit, pitäköön itse kaikki, en tahdo mitä hän tahtoo, en arvosta mitä hän arvostaa, en palvele häntä.
Minne viet ja miten viet, missä viipyy tuulesi, joka saa vuoretkin siirtymään?
Siirrä minut, siirrä kauas pois.
Maailma ei voi antaa niin kuin sinä annat.
Olen ymmärtänyt sen, kaikki vanha poistetaan, kuin tuhka tuuleen se katoaa.
Minä katselen ja kuuntelen kun tuuli puhaltaa ja kaikki vanha sortuu.
Kauanko se kestää, voisinko nukahtaa ja herätä kun se on tapahtunut.
Vaipua uneen ja herätä uuteen aamuun, uuteen päivään, uuteen loistoon.
Sinä herätit minut keskellä myrskyjä, aluksi pelkäsin ja nyt rakastan sitä myrskyä.
Se on hyväksi ja mitä suuremmasta saan selvitä, sitä enemmän luotan sinuun.
Se on kuin vuoristorata, hirmuiselta ja kauhealta se näyttää, tahtoisi sulkea silmät, mutta uteliaisuus saa silmät auki ja vauhti ja ryöpytys saa nauramaan.
Toivoisin silti, että se olisi ohi ja pääsisin jo rannalle, jonne sinä tahdot minun menevän.
Sinulla on aikasi ja ajat säädettynä kaikelle, voi kunpa osaisin lukea tarinani jonka kirjoitit.
Kunpa tietäisin jo seuraavan luvun ja mitä se tuo tullessaan, kunpa tietäisin milloin tämä loppuu.
Et kuitenkaan näytä sitä, et kerro sitä, et anna aikaa et aikoja, vain lupaus siitä että selviän, siinä kaikki, siinä roikun, siinä kiikun, siitä pidän kiinni, siihen luotan, koska muuta et ole antanut.
En voi turvata mihinkään muuhun, kuin sinuun ja siihen, että lupauksesi pitää ja pysyy.
Minä ymmärrän sinun teitäsi, ei ihmisen hyvä tie ole aina hyvä.
Sinä tiedät unelmani suunnitelmani, kuinka ne tihkuu hyvyyttä ja oikeutta..
Kuinka ne auttaa ja parantaa, kuinka ne päästää ja vapauttaa.
Mutta ne eivät sinulle kelvanneet.
Miksi korjata tuhoon tuomittua, miksi liimata katkenneita polttopuita?
Niin on minun tieni olleet matalat, vaikka korkeina ja jaloina ne minulle näyttäytyivät.
Turhuutta olisi, turhaa työtä tekisin, säästätkö minut pettymykseltä?
Niin, olen huutanut sinua ja avautunut sinulle, voivotellut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Ja nyt sinä et annan minun liikkua, et anna minun kulkea, sinä olet sitonut jalkani, enkä pääse suuntaan tai toiseen.
Minä en jaksaisi olla paikoillani, minä en ole se kärsivällisin henkilö ja sen sinä tiedät.
Minä jatkuvasti taistelin itseni vapaaksi ja lähdin omille teilleni, mutta sitä otit kiinni ja sidoit jalkani yhä uudestaan.
Ja nyt sinä löit minuun flunssankin.
Nyt en jaksa, ruumiini on heikkona, mutta mieli yhä virkeänä.
Nyt en jaksa, nyt on pakko odottaa.
Sinä olet ihmeellinen ja outo, määrätietoinen ja salaperäinen.
Et sinä ole ihminen, mutta sinä tosiaan tunnet ihmisen ja ymmärrät.
Ja hyvä sinä olet, omalla erikoisella tavalla jota en ole koskaan ennen kokenut.
Tämä on jälleen elämäni kamalinta aikaa, mutta samalla olen lähempänä sinua kuin koskaan ennen ja siksi tämä on elämäni parasta aikaa.
En ole koskaan ollut näin hirveä ihminen kuin olen ollut sinua kohtaan.
Luulin itseäni hyväksi, mutta sinun vierelläsi olinkin hirvittävä ja kamala.
Ja sinä kestit, ymmärsit ja pysyit.
Kun minä olisin jättänyt, sinä pysyit, kun minä olisin luovuttanut, sinä kannustit.
Kun minä kaaduin, sinä nostit, kun minä hukuin, sinä vedit ylös.
Lähellä sinä olit kun minulla oli särjetty sydän ja murtunut mieli.
Tee minusta uusi, koettele kuin kulta ja polta kuona ja epäpuhtaudet.
Tee minusta niin jalo kuin tahdot, taivuta minut kuten tahdot.
Minä olen halpa, astioista halvin, mutta kun sinä teet uutta, niin vanhaa ei enää ole, eikä sitä muisteta.
Siksi ääneen, jos jollekin toiselle olisi jotain pientä toivoa tästä.
Amen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstiin on ympätty eri profetioista tuotuja avainsanoja jotta kyllä se vaan minä olen!
Rukoile itse.
Herra minä kiitän etten ole sellainen kuin tuo.
Minä sitä ja minä tätä ja annan näin ja teen noin.
Herra minä tiedän mikä on mistäkin ja olen oppinut ja muistan hyvin kohdat.
Herra katso kuinka minä ylenkatson.
Vai:
Ole minulle syntiselle armollinen?
Kerro mitä unessa kävi niin tiedetään ennenkuin tapahtuu , näin koettelu mielessä